Feminismistä, osa III: valheelliset väitteet

Bono estente.

Last time on Dragonball Z I thought about the differences between the two sexes and pondered the destruction of marriage. Tässä kirjoituksessa olisi tarkoitus pureutua feministien esittämiin yleisimpiin väitteisiin, eli nyt taas vaihteeksi asiaa!

Feministinen narratiivi etenee jokseenkin sillä tavalla, että naisia on koko historian sivu syrjitty ja alistettu. Tähän syyllisiä ovat miehet, jotka edelleen ovat etuoikeutetussa asemassa naisiin nähden ja joiden tulisi tuntea syyllisyyttä sen johdosta. En viitsi tässä sen enempää toistaa itseäni sukupuolidynamiikasta ja työnjaosta. Elämä ei ole koskaan ollut helppoa, ei miehille saatikka naisille. Naisilla on ollut aikanaan vähemmän oikeuksia, mutta myös vähemmän velvollisuuksia, joka asialla on kääntöpuolensa. Vasta nykyaikana olemme tilanteessa, jossa kokonainen sukupuoli yrittää uhriutua ja samaan aikaan saada yhä etuoikeutetumpaa asemaa itselleen. Ollaanpa rehellisiä, etuoikeuksia on enää vain naisilla. Siksi on käsittämätöntä, että suurinta melua pitävät etuoikeutetuista etuoikeutetuimmat: länsimaalaiset naiset.

Yksi sitkeimmistä feministisistä valheista, jota edelleen jaksetaan toistaa, vaikka se on kerta kerran jälkeen todistettu roskaksi, on väite naisen eurosta. Naisen euro voi olla 80 senttiä, mutta siinä jätetään täysin huomioimatta syy siihen; naiset saavat vähemmän palkkaa, koska hakeutuvat pienipalkkaisille aloille ja tekevät myös lyhyempää päivää kuin miehet. Tässä on ytimekäs video aiheesta, joka tehtiin jo neljäkymmentä vuotta sitten. Ja yhä uudelleen tuo sama väite nousee esille, mikä todistaa vain siitä että feministit eivät piittaa faktoista. Naiset voivat vapaasta tahdostaan mennä mille alalle huvittaa. Kuten edellisessä kirjoituksessa totesin, juuri länsimaissa sukupuolet valitsevat työpaikkoja sisäsyntyisten preferenssiensä mukaan. Itse asiassa juuri köyhissä maissa, joissa naisilla ei ole varaa valita, nämä saattavat joutua tekemään myös miehille tarkoitettuja töitä. Onko se siis tasa-arvoa? Meillä nainen voi päättää meneekö matalapalkka-alalle vai ryhtyykö insinööriksi. Typerin väite, jonka olen kuullut, on se, että matalapalkkaisilla aloilla on alhainen palkka, koska ne ovat naisvaltaisia. Niinpä niin, ja tähän salaliittoteoriaan kuulisin mielelläni todisteet. Äh, en viitsi tätä sen enempää käsitellä, koska aiheesta on kerta kaikkiaan kaikki mahdollinen sanottu. Uskon feministien väitteeseen sitten, kun minulle näytetään samassa työtehtävässä, samoilla työajoilla ja -kokemuksella työskentelevä mies ja nainen, joille maksetaan kaikesta huolimatta eri palkkaa (yksityisellä sektorilla työaikaa merkittävämpi tekijä voi olla työn tulos).

Feministit syöttävät valheita siitä, kuinka elämme raiskauskulttuurissa. Naisten koskemattomuutta ei kunnioiteta ja he saavat pelätä kaikkialla turvallisuutensa puolesta. Missähän todellisuudessa he elävät? Aikamme asenteet raiskausta, naisia vastaan kohdistettua väkivaltaa ja lasten hyväksikäyttöä kohtaan ovat kovat. Raiskaajat ja pedofiilit eivät syyttä ole alimpana vankiloiden hierarkiassa, jopa rikolliset halveksivat heitä. Keskustelupalstoilla vilisee lynkkaushenkisiä kommentteja noihin rikoksiin liittyvien uutisten yhteydessä. Kuitenkin feministit elättelevät käsitystä, että edellä kuvatut asiat olisivat valtavirrassa hyväksyttyjä ja erityisesti jopa länsimainen ilmiö. Moiset väitteet edellyttävät silkkaa faktoista piittaamattomuutta, tuskin koskaan olemme eläneet länsimaissa yhtä rauhallista aikaa kuin nyt (tämä asia ei ole aivan yksiselitteinen, eikä varsinkaan tulevaisuudessa ole odotettavissa väkivallan vähenemistä, mutta se kuuluu kokonaan toisen kirjoituksen piiriin). Yhteiskunnassamme ei vallitse lakeja tai normeja, jotka sallisivat väkivallan naisia kohtaan. Naisilla ei ole koskaan olosuhteet ole olleet yhtä helppoja kuin ne ovat nyt. Tähän väliin joku heiluttelee tilastoja ja sanoo, että suurin osa seksuaalisesta väkivallasta ja parisuhdeväkivallasta kasautuu naisille. Ensimmäinen on sinänsä totta, mutta en näe kuinka asiaa voitaisiin muuttaa. Rikosten absoluuttinen määrä voi aina pudota, mutta naisten suhteellinen osuus seksuaalirikosten uhreina tulee olemaan aina suurempi. Ja tämä johtuu naisten luonteesta miehisen halun kohteena, aggressiivisen vaiston objektina. Naiset ovat halutumpi osapuoli, ja tällä seikalla on pimeä puolensa. Mitä parisuhdeväkivaltaan tulee, siinä miehet ja naiset ovat vastoin yleistä luuloa ”tasa-arvoisempia” naisen ollessa lähes yhtä usein väkivallantekijänä kuin mies. Ero syntyy vain siitä, että naisen tullessa pahoinpidellyksi, on koko virkakoneisto hänen puolellaan. Mies, joka ei saa lyödä naista, on taas nössö joutuessaan naisensa pahoinpitelemäksi. Mieheltä on siis viety maskuliinisuuteen liitetty oikeus itsepuolustukseen, mutta miehinen naisten suojelun velvollisuus heillä edelleen on. Ei liene epäselvää, ketkä tällaisia kaksoisstandardeja ylläpitävät ja ketkä niistä hyötyvät. Niin, feministit.  He säilyttävät sukupuolirooleista kaikki mallit, jotka tuovat hyötyä naisille, mutta kieltävät ja demonisoivat ne muuten. He haluavat oikeuksia ilman velvollisuuksia. Johdonmukaisia jos olisivat, he taistelisivat kaikkia rooliodotuksia vastaan, eli feministien sukupuoliroolien vastainen työ on silmänlumetta. Katso heidän tekojaan, älä kuuntele heidän sanojaan. Kun sinun sanotaan hyötyvän feminismistä, älä usko.

(Yllä sanottu ei muuten tarkoita, ettei mieskin voisi joutua seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Kyllä voi ja myös naiset tekevät seksuaalista väkivaltaa miehille ja lapsille, mutta ilmeisen vähäisemmissä määrin. Näistä asioistahan feministit mielellään vaikenevat ja haluavat nähdä nämä ne yksinomaan miehisinä ominaisuuksina, siis pahanteon; feministeille on tärkeää ulkoistaa paha. Minulle ei tuota ongelmia tunnustaa miesten olevan väkivaltaisempi sukupuoli. Naiset eivät ole kokonaisuutena siltikään sen parempia, heidän väkivaltansa on vain erilaista. Se on joko henkistä laatuaan, tai kohdistuu selvästi heikompiin kuten lapsiin. Lapsensa surmanneet ovatkin useammin naisia kuin miehiä.)

Raiskausasiassa joku huomauttanee tuomioiden alhaisesta pituudesta. Tässä voin olla yhtä mieltä feministien kanssa, tuomiot väkivaltarikoksissa noin ylipäätään ovat naurettavan pieniä verrattuna esimerkiksi omaisuusrikoksiin. Sinänsä tämä ei siis kerro piilevästä misogyniasta, vaan oikeusjärjestelmän rappiosta, missä materia asetetaan ihmishengen edelle. Tuomioita olisi syytä koventaa, mutta samalla olisi syytä ottaa pari seikkaa huomioon. Ensinnäkin oikeusjärjestelmää kuormitetaan väärillä raiskaussyytöksillä. Toisekseen raiskaustuomioon pitäisi feministien mielestä riittää naisen oma sana. Mahtavatkohan he tajuta, mihin tuollainen voisi johtaa? Jos meillä samaan aikaan olisi kovat tuomiot raiskauksista ja tuomioon riittäisi naisen oma sana, kuka enää uskaltaisi harrastaa seksiä? Tällaista systeemiä hyväksikäytettäisiin niin paljon, että meillä olisi leegio viattomia miehiä linnassa naisten itsekkyyden vuoksi. Minä kannatan kovempia tuomioita, mutta myös tiukkoja kriteereitä sille, milloin voi syyttää raiskauksesta. Tarvitaan todisteita, ei riitä naisen oma sana ja katumus siitä, että tuli kännissä köyrittyä toisen kännisen kanssa, mutta tarkemmat pohdiskelut jätän oikeusoppineille. Tämäkin on vain yksi esimerkki siitä, kuinka sairasta ja etuoikeuksiin tähtäävää feministinen ajattelu on. Olikohan se Ruotsi, missä tosissaan on mietitty lakia, jossa suostumus seksiin tulisi määrittää kirjallisesti.

Feministit valittavat siitä, kuinka uhria syyllistetään raiskaustapauksissa. Se on vähän niin kuin ottia tuota. En kiellä, etteikö tätä tapahdu, mutta mistä siinä on yleensä kyse? Nainen lähtee tukkihumalassa vieraan miehen matkaan yms. ja tulee raiskatuksi. Jokaiselle järkevälle ihmisille on itsestään selvää, että mies on se, joka on syyllinen. Hän ansaitsee tuomionsa täydessä pituudessaan, mutta se ei myöskään poista naisen omaa vastuuta täysin. Ja tällä omalla vastuulla tarkoitan sitä yksinkertaista huomiota, että me emme elä täydellisessä maailmassa ja täällä on syytä ottaa pahuus huomioon. Jos menen vittuilemaan nisteille tai rikollisjengille ja tulen pahoinpidellyksi, olen ollut vain tyhmä. Rikoksentekijät ansaitsevat tässäkin tapauksessa tuomionsa, eikä oma vastuu ole syy alentaa tuomiota. Kuitenkin on paikallaan, jos joku pitää minulle nuhdesaarnan (tämähän on nykyään ehdoton no-no, koska se voi loukata tunteita). Se ei ole syyllistämistä, vaan sen asian takomista kalloon, ettei ihan kaikkea kannata tässä maailmassa tehdä. Täydellisessä maailmassa kaikki ihmiset eläisivät harmoniassa ja kunnioittaisivat toisen koskemattomuutta. Elämme kuitenkin viheliäisessä maailmassa, joten aina tulee olemaan niitä, jotka eivät kunnioita toisen ihmisen oikeutta koskemattomuuteen ja tekevät väkivaltaa – henkistä, fyysistä, seksuaalista ja mitä niitä ikinä keksiikään. Ajatus siitä, että minulla on oikeus tehdä mitä haluan ja vain ihmisoikeuksien julistuksen taikaviitta suojanani, perustuu optimistiselle ajattelulle ja ihmiskuvalle. Kyseessä on pohjimmiltaan myrkyllinen ideologia, ja yksi osoitus feministien kelvottomuudesta.

Feministit myös valittavat siitä, kuina naisia esineellistetään. En ole tästä sinänsä eri mieltä, varsinkaan mitä tulee valtamediaan. Mediassa annetut roolimallit ja ihanteet ovat kaikin tavoin vääristyneitä, mutta miksi näkökulma painotetaan aina naisiin? Onko pornoelokuvien miesmalli, eli polygaminen panomies jotenkin terveempi esikuva? Jos peleissä naiset on kuvattu joskus vain seksiobjekteina, onko niiden mieskuva yhtään sen terveempi? Miehet ovat peleissä murhaajia, roistoja, varkaita, teurastajia ja myös se pääsääntöinen teurastuksen kohde. Pitäisikö mielummin älähtää, että pelit ovat fantasiaa, jota ei pitäisi ottaa liian vakavasti? Media voi olla sairasta, mutta pelit pohjimmiltaan harmitonta hupia.

Eivätkä vain yksinomaan naiset ole esineellistettyjä. Molempia sukupuolia esineellistetään, heistä tehdään instrumentteja, mutta eri tavoin vain. Naisen arvo voidaan redusoida ulkonäköön tai synnytettyjen lapsien määrään. Miehen arvo voidaan redusoida siihen, kuinka tehokkaasti hän tuottaa ja tarjoaa materiaalisia etuja naaraille. Mies, joka on heikompi naistaan, tulee usein lempatuksi. Nainen haluaa hypergamisen luonteensa vuoksi itsensä yläpuolella olevan miehen, eli esineellistää tämän tiettyihin ominaisuuksiin. Naisten tekemää esineellistämistä ei ehkä vain huomata yhtä helposti, koska miehinen esineellistäminen on ilmiselvempää. Mies esineellistää naista asettelemalla tämän näytille houkuttelevana ja vähäpukeisena objektina, joka huomataan. Näemme jälleen feministisen ajattelun rappiollisuuden, koska se pyrkii hävittämään erot ihmisten välillä. Miksi aate, jonka mielestä erilaisuus on mahtava juttu, yrittää kovasti moukaroida kaikki samalle tasolle? Onkohan totalitarismi heille kuinka tuttu sana?

Butros butros ghali, eli seuraavaan jaksoon.