Hyvää adventtisunnuntaita ihmisille ja mukavaa joulunajan odotusta. Joulu on minulle ja monelle muullekin vuoden ykkösjuhla ja sitä kelpaa
tunnelmoida hyvissä ajoin ennen varsinaisia pyhiä. Parhaimmillaan joulu onkin
oikeastaan ennen niitä, odotus itsessään on kutkuttavaa ja maagista. Pienenä
sitä odotti sekä lahjoja että joulun taikaa, nykyään lähinnä tuota jälkimmäistä
sekä yhdessäoloa perheen kanssa. Ihan hyvä, jos saan parit sukat ja rasiallisen
suklaata, ei siinä muuta tarvita.
Ja nyt voi taas alkaa kuuntelemaan joululauluja. Olen jo
ehtinyt vähän keulia, mutta yleensä maltan mieleni tänne asti. Ei tulisi
mieleenikään kuunnella joulumusiikkia mihinkään muuhun vuodenaikaan, tästä se
alkaa ja loppiaisena loppuu. Minulle assosiaatiot ovat musiikissa tärkeitä,
joten en senkään vuoksi kuuntelisi joulunajan musiikkia kesällä, koska alkaisin
yhdistää sen vääriin asioihin. Enhän kuuntele suvivirttäkään paitsi
toukokuussa.
Ja virsistä puheen ollen, tänään on taas kaikunut hoosianna
pitkin Suomen kirkkoja ja omassa kämpässänikin. Se on kaunis kuorolaulu, virsien
parhaimmistoa. Olisikohan pitänyt käydä tänään kirkossa ihan vain kuullakseni sen? En ole tainnut vuosiin käydä kirkossa, vaikka olen aina pitänyt
niistä. Vanhat kirkot ovat oma lukunsa, mutta jumalanpalveluksissakin muistan
aina viihtyneeni. Se kuinka papin ääni kaikuu kirkossa, alttaritaulut ja väri-ikkunat,
se on pyhän atmosfääri. Muistan oman kotikuntani kirkosta yksityiskohdan, että
jokin kone piti matalaa huminaa, ja sen resonanssi loi ikään kuin
bassonuotin. Sekin toi oman mausteensa tunnelmaan. Murheellisinta tässä lienee
kaiketi se, etten enää usko. Lapsena uskoin, silloin oli helppo
vakuuttua siitä, että nyt oltiin edes hetki jonkin elämää suuremman kanssa
tekemisissä. Saarnaakin kuunteli eri korvalla, pidin raamatun kertomuksista.
Minun pitäisi tosiaan käydä vielä joku päivä kirkossa. Edes muistoja verestääkseni.
Eikä unohdeta sitä, että tänään on tullut kuluneeksi 75 vuotta talvisodan alkamisesta. Siitä alkoi kaikkiaan kuusivuotinen episodi ja kansakunnan tärkein kohtalonhetki historiassamme. Nuori kansa taisteli itselleen kovalla hinnalla vapauden, kahdesti. Ei talvi- eikä jatkosodassa ryssä päässyt Karjalaa pidemmälle, mistä olemme kiitollisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti