sunnuntai 30. marraskuuta 2014

1. Adventtisunnuntai



Hyvää adventtisunnuntaita ihmisille ja mukavaa joulunajan odotusta. Joulu on minulle ja monelle muullekin vuoden ykkösjuhla ja sitä kelpaa tunnelmoida hyvissä ajoin ennen varsinaisia pyhiä. Parhaimmillaan joulu onkin oikeastaan ennen niitä, odotus itsessään on kutkuttavaa ja maagista. Pienenä sitä odotti sekä lahjoja että joulun taikaa, nykyään lähinnä tuota jälkimmäistä sekä yhdessäoloa perheen kanssa. Ihan hyvä, jos saan parit sukat ja rasiallisen suklaata, ei siinä muuta tarvita.

Ja nyt voi taas alkaa kuuntelemaan joululauluja. Olen jo ehtinyt vähän keulia, mutta yleensä maltan mieleni tänne asti. Ei tulisi mieleenikään kuunnella joulumusiikkia mihinkään muuhun vuodenaikaan, tästä se alkaa ja loppiaisena loppuu. Minulle assosiaatiot ovat musiikissa tärkeitä, joten en senkään vuoksi kuuntelisi joulunajan musiikkia kesällä, koska alkaisin yhdistää sen vääriin asioihin. Enhän kuuntele suvivirttäkään paitsi toukokuussa.

Ja virsistä puheen ollen, tänään on taas kaikunut hoosianna pitkin Suomen kirkkoja ja omassa kämpässänikin. Se on kaunis kuorolaulu, virsien parhaimmistoa. Olisikohan pitänyt käydä tänään kirkossa ihan vain kuullakseni sen? En ole tainnut vuosiin käydä kirkossa, vaikka olen aina pitänyt niistä. Vanhat kirkot ovat oma lukunsa, mutta jumalanpalveluksissakin muistan aina viihtyneeni. Se kuinka papin ääni kaikuu kirkossa, alttaritaulut ja väri-ikkunat, se on pyhän atmosfääri. Muistan oman kotikuntani kirkosta yksityiskohdan, että jokin kone piti matalaa huminaa, ja sen resonanssi loi ikään kuin bassonuotin. Sekin toi oman mausteensa tunnelmaan. Murheellisinta tässä lienee kaiketi se, etten enää usko. Lapsena uskoin, silloin oli helppo vakuuttua siitä, että nyt oltiin edes hetki jonkin elämää suuremman kanssa tekemisissä. Saarnaakin kuunteli eri korvalla, pidin raamatun kertomuksista. Minun pitäisi tosiaan käydä vielä joku päivä kirkossa. Edes muistoja verestääkseni.


Eikä unohdeta sitä, että tänään on tullut kuluneeksi 75 vuotta talvisodan alkamisesta. Siitä alkoi kaikkiaan kuusivuotinen episodi ja kansakunnan tärkein kohtalonhetki historiassamme. Nuori kansa taisteli itselleen kovalla hinnalla vapauden, kahdesti. Ei talvi- eikä jatkosodassa ryssä päässyt Karjalaa pidemmälle, mistä olemme kiitollisia.

Ei kommentteja: