perjantai 24. toukokuuta 2019

HURREJA TURPAAN!!


Jokunen vuosi tätä onkin odotettu. Ruotsi on päihittänyt Suomen vuodesta toiseen niin MM-kisoissa kuin olympialaisissakin. Viimeksi leijonat olivat voitokkaina vuonna 2011, jolloin Suomi vei klassisessa kultaottelussa Ruotsin 6-1. Myös tuolloin kisat pelattiin Slovakiassa.

Tällä kertaa oli asetelma ennakoon täysin meikäläisiä vastaan, Ruotsilla oli asettaa 21 NHL-pelaajaa Suomen kahta vastaan. Ensimmäistä erää Ruotsi hallitsi, mutta toisesta erästä lähtien peli oli parasta leijonaa vuosikausiin. Suomi tuli päälle aggressiivisesti ja taisteli kulmissa voitokkaasti. Kiekko pysyi pääasiassa Ruotsin päädyssä, Suomi laukoi ja saikin pari kanuunaa siniviivalta sisään.

Kahdesti Suomi oli tappioasemassa, kerran kahden maalin verran. Mutta rinnalle tultiin joka kerta, tasoitusmaali viimeisellä minuutilla oli erityisen herkullinen. Mörkö Anttila, jolla ei ollut ennen tätä ottelua pisteen pistettä, nousi oikealla hetkellä esiin. Jatkoajalla Sakari Manninen sitten nosti kiekon ylämummoon, piste oli hänelle ottelun neljäs. Ei voi muuta kuin sanoa, että HIRVEETÄ PÖKKÖÄ PESÄÄN! ELÄKÖÖN SUOMI!

Suomi voitti ja Ruotsin starat juoksevat laulukuoroon. Seuraavaksi siis välieriin ryssiä haastamaan. Kyllä ny kelpaa!

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Monivalintatehtävä

Pipetissä on väkevää happoa. Kannattaako happoa kaataa sormelle?

A) Kannattaa

B) Ei kannata

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

perjantai 17. toukokuuta 2019

Sananen YLE:n puolesta


YLE ei ole oikealla suuressa suosiossa ja aivan syystä. Kansallismielisiä mustamaalaava ja natsidokumentteja pakkomielteisesti tuuttaava mokutuskanava on vihollisemme, eikä tästä kannata lakkaa puhumasta. Erityisesti YLE WATCH -blogissa runnotaan säälimättä erinäisiä sammakoita ja naurettavuuksia, joita kanavalta kerta toisensa jälkeen pääsee eetteriin.

Aion kuitenkin puolustaa Yleisradion ideaa. Julkisrahoitteisen median olemassaolo on välttämätöntä ja näin siis ottamatta kantaa siihen, mikä olisi tarkalleen paras rahoitustapa; TV-lupa tai YLE-vero, en omaa mielipidettä. Kuitenkin YLE tuotta sisältöä jollaista kaupalliset kanavat eivät koskaan vaivautuisi edes harkitsemaan. Tämä koskee niin ajankohtaisohjelmia, dokumentteja kuin elokuviakin. YLE Teemalta on mahdollista nähdä muutakin kuin amerikkalaista viihdettä, tarjonta on aidon kansainvälistä. YLE myös tukee kotimaista tekemistä, parhaat näkemäni sarjat ovat aina olleet heidän tuottamiaan.

YLE Areenan ja Elävän Arkiston kaltaiset ilmaispalvelut ovat harvinainen ja arvokas lisä. Nähtävää on paljon oli kyseessä sitten uutistet, draamat taikka urheilu. Vertaisin näiden olemassaoloa kirjastoon, joka myös on sivistyksen kannalta elimellinen instituutio. Monet suhtautuvat YLE:n valitukselliseen agendaan karsaasti, mutta lähtökohtaisesti en näe siinä vikaa. Ongelma on sisällössä, ei metodissa.

Tahdon myös tuoda esiin vihani kaupallisia TV-kanavia kohtaan. En vihaa ainoastaan mainontaa ja niiden aiheuttamia katkoja, vaan vihaan lähes kaikkea mitä nuo kanavat tarjoavat. MTV:n uutiset aiheuttavat kevennyksineen myötähäpeää, sitä teeskentelyä on vaikea katsoa suuttumatta. Vihaan mainoskanavien keskustelu- ja ajankohtaisohjelmia. Kaiken maailman 4D-läskiseksidokkarit ovat rikos sivilisaatiotamme vastaan. Nuo trendiperse-radioäänellä selostetut dokumentin kuvatukset ovat pornoakin alhaisempaa viihdettä.

Jos se minusta riippuisi, puhdistaisin mediakentän yksityisistä toimijoista tulella ja miekalla. Ymmärrän, miksi persuissa monet ovat jopa sitä mieltä ettei valtiollista mediaa edes tulisi olla. He ovat silti väärässä, pelkästään yksityisen rahan varaan jäävä media taantuisi silkkaaan barbariaan. Jopa YLE on alkanut tuottaa vastaavanlaista sisältöä teinien ja kaupunkilaistollojen kosiskelullaan. Mutta tämäkin johtuu yksinomaan siitä, että Yleisradio jäljittelee kaupallisia toimijoita. Vaikutteet kulkevat yhteen suuntaan, mikä on argumentti sen puolesta että MTV, Nelonen, SubTV ja mut kaupalliset kanavat tulisi kieltää terroristiorganisaatioina.

Elokuvat ja sarjat ovat ainoa katsottava asia, mitä kaupallisilta kanavilta on koskaan voinut katsoa. Joskus hyvinä aikoina mainoskatkoja oli vähemmän ja ne osattiin tahdistaa. Parhaimmillaan mainoskatko tuli oikeasti hyvään paikkaan, niin että sitä ehti sulatella edellistä kohtausta ja käydä vaikkapa vessassa. Nykyään tämäkin on pilattu liian useilla ja liian pitkillä katkoilla. Vuosia takaperin mainokset tulivat pahimmillaan satunnaisissa kohdissa, jopa kesken repliikkien. Urheilu on yhtä lailla pilattu, jääkiekon MM-kisoja on tuskallista katsoa mainosten takia. Ei ole mitään, mitä kaupallinen media ei turmelisi ja saastuttaisi.

Kaupallinen media palakoon tuhkaksi, kauan eläköön valtiollinen media.

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Gretzky vai Lemieux?


Wayne Gretzky nähdään sangen yksimielisesti kaikien aikojen kiekkoilijana. Sikäli kuin aiheesta mitään keskustelua saatikka väittelyä syntyy, vain harva nimi tohditaan nostaa rinnalle. Yksi niistä on Bobby Orr, joka oli aikansa dominoivin tähti ja joka ennakoi tyylillään Gretzkyä. Jotkut saattavat mainita jopa Gordie Howen. Yleisimmin vertailukohtana on kuitenkin Mario Lemieux. Hän oli ainoa, joka pääsi merkittävissä tilastokategorioissa edes lähelle. Vain Super Marion puolesta voidaan esittää argumentti, että hän olisi ollut jopa Gretzkyä parempi.

NHL-urien kokonaistilastot eivät anna sellaisenaan hyvää kuvaa, sillä ne eivät ole oikein vertailukelpoisia. Gretzky pelasi 1487 ottelua Marion 918 otteluun nähden. Gretzky teki urallaan uskomattomat 894 maalia ja 2857 pistettä, pelkästään syöttöpisteitä hänellä on yli tuhat enemmän kuin tilastojen kakkosella Jaromír Jágrilla (1921). Lemiex'n 690 maalia ja 1723 pistettä eivät kuitenkaan paljoa kalpene, kun otetaan vähäisempi ottelumäärä huomioon. Vertaillaanpa siis pistemääriä per ottelu: Gretzky latoi noin 0.6 maalia per ottelu ja 1.92 pistettä per ottelu. Lemieux'n vastaavat ovat 0.75 maalia per ottelu ja 1.88 pistettä per ottelu. Voimme todeta, että maalintekijänä Lemieux oli asteen verran parempi, keskimäärin enemmän maaleja teki ainoastaan Mike Bossy (0.76). Vastaavasti kokonaispisteissä vie Gretzky pidemmän korren. Huomautettakoon, että alhaisesta ottelumäärästä huolimatta Lemieux on kaikkien aikojen pistepörssissä kahdeksantena. Ja mitä tulee piste per ottelu -tahtiin, ovat Gretzky ja Lemieux selvästi omassa luokassaan. Kolmantena kyseisessä tilastossa tulee edellämainittu Mike Bossy (1.49), jonka maali- ja pistetilastoja tosin vääristää aikaisin loppunut ura ja siten vähäiseksi jäänyt ottelumäärä (752). Myös samaisen tilaston neljäs mies, Bobby Orr, pelasi varsin lyhyen uran (657 ottelua).

Lemieux ja Gretzky ovat selkeästi omassa kategoriassaan, numerot 1 ja 2. Kysymys kuuluu, voimmeko pelkästään keskimääräisten tilastojen perusteella tehdä päätöksen kummankaan paremmuudesta? Lemieux jaksoi 40-vuotiaaksi asti, mutta pelasi rikkonaisen uran ja ehti jo kertaalleen lopettaa vuosiksi 1998-2000. Hän ei pelannut ainoatakaan täyttä kautta ja usein missasi jopa puolet otteluistaan. Gretzky pelasi 38-vuotiaaksi asti ja pysyi huomattavasti ehjempänä. Hän pelasi yli 500 ottelua enemmän kuin Mario ja silti säilytti uskomattoman korkean piste per peli -tahtinsa. Tämä tosin pitää paikkansa molempien kohdalla; Vain viimeisellä kaudellaan teki Gretzky vähemmän pisteitä kuin pelasi otteluja, ja Lemieux'lla vastaavia oli kaksi (molemmat tynkäkausia, yhteensä 36 ottelua).

Kenties viisastumme, jos vertailemme herrojen absoluuttisia huippuja. Valitsen kaksi mielivaltaista tarkastelujaksoa: ikävuodet 20-28 sekä parhaat kaudet molemmilta. Gretzkyn tilastot kyseisiltä ikävuosilta: 615 ottelua, 531 maalia ja 1536 pistettä. Tämä tekee noin 0.86 maalia per peli sekä noin 2.45 pistettä per peli. Marion tilastot samaisilta ikävuosilta: 504 ottelua, 434 maalia ja 1074 pistettä. Tämä tekee noin 0.86 maalia per ottelu sekä 2.13 pistettä per ottelu. Keskimääräisten maalien osalta herrat ovat siis tasoissa, mutta kokonaispisteissä on Gretzkyllä jo tuntuva ero Lemieux'un nähden.

Entä parhaat kaudet? Pisteiden valossa se olisi Grerzkyn 52 maalia ja 215 pistettä kaudelta 1985-86 (80 ottelua).  Tämä tekee 0.65 maalia ja 2.69 pistettä per ottelu. Lemieux teki 85 maalia ja 199 pistettä kaudella 1988-89 (76 ottelua). Tämä tekee 1.12 maalia per ottelu ja noin 2.62 pistettä per ottelu. Erot ovat siis muuten kuin maalien osalta varsin pieniä. On kuitenkin otettava huomioon, että Gretzky takoi eräällä toisella huippukaudellaan jopa 92 maalia. Nuorena hän ei siis jäänyt maalintekijänä jälkeen, vasta uran edetessä syöttöjen osuus pisteistä kasvoi.

Mario Lemieux pelasi 1992-93 kauden, joka on maininnan arvoinen. Hän loihti vain 60 ottelussa 160 pistettä ja olisi tällä tahdilla päihittänyt Gretzkyn yhden kauden piste-ennätyksen. 223 pisteen projektio perustuu kuitenkin siihen, että kauden aikana pelattiin 84 ottelua. Lemieux'n tahti oli 2.66 pistettä per ottelu, mikä edelleen häviää Gretzkyn parhaimmalle suoritukselle jos joskin vain kolmella sadasosalla.

Tilastoanalyysi kertoo selkeää kieltään. Wayne Gretzky oli huipullaan parempi kuin Mario Lemieux. Maalintekijöinä he ovat tasoissa, mutta pisteentekijänä on etu Gretzkyllä. Hän on ainoana pelaajana ylittänyt kahdensadan kausipisteen rajan ja on ylittänyt sen myös neljä kertaa. Lemieux pääsi kerran pisteen päähän kahdestasadasta ja olisi varmasti ylittänytkin rajan ainakin pari kertaa, jos vain olisi pysynyt terveenä.

Mutta tilastot eivät kerro kaikkea. Gretzky sai huipullaan pelata huippumiesten vierellä. Jari Kurri, Mark Messier ja Paul Coffey olivat 80-luvulla parhaimmillaan ja osaltaan auttoivat Väinön pistetehtailua. Super Mario taas joutui aloittamaan uransa heikossa joukkueessa. Vasta 90-luvun alussa sai hänkin rinnalleen eliittimiehistöä, mutta samoihin aikoihin alkoivat myös terveysongelmat toden teolla kasautua. Lemieux oli myös mies, jota vastaan pelattiin kovaa ja rumasti. Kun mailaa ja iskuja satelee, alkaa tämä väkisinkin tuntua kropassa. Lemieux oli paitsi taitava, myös väkivahva ja isokokoinen pelaaja, jonka tyyliin kuului tarpeen tullen rynniä vaikka läpi.

Gretzky taas pääsi huomattavan vähällä, häntä ei juuri taklattu ja hänellä oli suojelijansa. Omien sanojensa mukaan hän vain oli hyvä ennakoimaan ja väistämään taklaajia, mikä hieman haiskahtaa. Toisaalta tämä ei ole aivan epäuskottavaa, sillä nimenomaan äly oli hänen valttikorttinsa. Hänen aivonsa toimivat tietokoneen tavoin ja hän jakeli syöttöjä sinne, minne ketjukaverit olivat vasta luistelemassa. Hän luki peliä paremmin kuin kukaan muu ennen tai jälkeen. Hän oli urheilullisestikin taitava, hän luisteli sulavasti puolustajien ympärillä tai näiden ohitse. Kaiken kruununa oli tarkka lämäri, jolla pussitettiin kiekko reppuun monen monta kertaa.

Jos Gretzky oli kapellimestari, oli Lemieux multi-instrumentalisti. Ensin mainittu pyrki johtamaan tapahtumia kentällä, jälkimmäinen dominoimaan silkalla läsnäolollaan. Myös Super Marion aivot toimivat tietokoneen tavoin, mutta eivät aivan kuten Gretzkyllä. Lemieux'n taito oli lukea pelaajia yksi vastaan yksi -tilanteissa, minkä ansiosta hän niin usein harhautti puolustajat ja jätti heidät jälkeensä. Asiaa auttoi myös voimakkuus, minkä ansiosta ei edes kainaloon tuikattu maila riittänyt hänen pysäyttämisekseen.

...

Kumpi siis oli parempi? Marion kohdalla usein todetaan, että terveenä pelatessaan olisi uhannut Gretzkyn ennätyksiä. Jossittelu on kuitenkin aina jossittelua, nämä ovat asioita joita emme saa koskaan tietää. Ja eikö pelaajan terveys ole yksi elementti siinä, mikä tekee hänestä hyvän? Jaromír Jágrin ansioksi usein lasketaan hänen sitkeytensä, ikä on kohdellut häntä poikkeuksellisen hyvin. Voi siis olla, että Lemieux'lla oli potentiaalia ohittaa Gretzky, mutta potentiaali jäi lunastamatta. Toisaalta Marion terveysongelmat eivät riippuneet yksinomaan hänestä, kuten edellä tuli jo todettua. Entä jos he siis olisivat vaihtaneet paikkaa, olisiko Gretzky kyennyt dominoimaan Pittsburghissa kuten teki Edmontonissa? Uskon ettei olisi ja ihan vain siksi, että häneltä puuttui Marion fyysinen presenssi.

Mario Lemieux'n urassa vetoaa sen dramaattisuus. Mies, joka kamppaili lukuisten loukkaantumisten ja sietämättömien kipujen keskellä. Mies, joka sairastui kesken kauden syöpään ja joka hoitojen jälkeen palasi kaukaloon voittamaan pistepörssin. Henkilökohtaisesti valitsen hänet Gretzkyn ylitse, hänen dominoiva pelityylinsä ja aristokraattinen olemuksensa ovat lyömätön yhdistelmä. Väinö on mukava jokamies, josta on vaikea olla pitämättä. Hän oli supertähti, joka antoi jääkiekolle sympaattiset kasvot. Vaan Lemieux pelasi kuin kuningas. Henkilöhistoria huomioiden, en voi muuta kuin julistaa kilpailun voittajaksi Super Marion. Hän on kaikkien aikojen kiekkoilija.

Mutta tilastot eivät valehtele: Gretzky on paras, selkeästi ja kiistatta. Absoluuttisilla huipuillaan herrat olivat lähellä toisiaan, vain pieni etu kallistaa taiston Gretzkylle. Faktat ovat objektiivisia, eikä niistä voida kiistellä. Vain esteettiseen vaistooni vedoten voin siis väittää vastaan ja näkemyksessäni pysyä. Wayne Gretzky voi olla The Great One, mutta Mario Lemieux on The Best.

tiistai 14. toukokuuta 2019

TOP 5 -Jääkiekkoilijat pelipaikan mukaan

Sentterit:

1) Wayne Gretzky
2) Mario Lemieux
3) Sergei Fedorov
4) Sidney Crosby
5) Joe Sakic

Laiturit:

1) Jaromír Jágr
2) Aleksandr Ovetškin
3) Brett Hull
4) Jari Kurri
5) Pavel Bure

Puolustajat: 

1) Bobby Orr
2) Nicklas Lidström
3) Ray Bourque
4) Brian Leetch
5) Paul Coffey

Maalivahdit:

1) Dominik Hasek
2) Patrick Roy
3) Vladislav Tretjak
4) Martin Brodeur
5) Carey Price

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Limppua verkkoon!


Mihin sitä NHL-palaajia tarvitaan, kun on Kaapo Kakko? 18-vuotta ikää ja kaveri pelaa kuin MIES. Laukaus on kohdillaan, syötöt löytävät perille, kädet ovat pehmeät, luistelu sujuu ja voimaa löytyy vaikka muille jakaa. Harva lienee tässä iässä näin valmis paketti. Edes Laine ei tehnyt hattutemppua ensimmäisissä MM-kisoissaan, vaikka pelasikin erinomaisesti.

...

Triviaa: Tämä oli yhdestoista vuosi peräkkäin, kun Suomi voitti Slovakian maajoukkueen. Slovakia on voittanut Suomen viimeksi 15 vuotta sitten, kun se päihitti leijonat 5-2 Ostravassa 2004.