sunnuntai 24. syyskuuta 2017

maanantai 4. syyskuuta 2017

Perseitä ja tissejä

En muista kuka kommentoija suositteli minulle mökillä käymistä, mutta jukoliste se kannatti. Kahden lukioaikaisen ystäväni sekä heidän akkojensa kera majailimme viikonlopun Saimaan rannalla saunoen, veneillen ja kalastaen. Pääsin näkemään saimaannorpan ensimmäistä kertaa, tosin etäisyyden päästä kiikareilla tähystäen. Maistoin ensimmäistä kertaa haukea.

Mikään ei voita Saimaan aalloilla kalastelua jihadistimusiikin tahtiin. Jotta emme olisi kuitenkaan vallan arabiaa alkaneet murtamaan, tarvitsimme palan painikkeeksi suomalaisia säveliä. Saimaa on kovin kaunis, siellä olimme kotimaamme ytimessä. Kirkasta vettä ja havuisia rantoja, kalliota.

En ole aikoihin nauranut niin kuin nauroin nyt. Vaikka töissäni olen päivittäin ihmisten kanssa naamatusten, ei edes kahden ystävän seuraa korvaa mikään. Neuroosini painuivat jokseenkin maan rakoon ja saatoin vain sanoa niille "turpa kiinni". Haukuimme neekereitä, mustalaisia ja väheksyimme naisia. Katsoimme helvetin huonoa pornoa keskellä yötä ja puhuimme miesten kesken siihen sävyyn, että olisi varmaan jo homoksikin luultu. Teeskentelimme cp-vammaisia. Nauroin ja nauroin katketakseni, tosi ystävieni kesken saatoin taantua apinaksi. Yhdeksi kohokohdaksi muodostui sekasaunassa käynti, myös ensimmäistä kertaa. Suomalaisuuden hyviä puolia on, että tällaiset tilaisuudet ovat vapaita seksuaalisesta jännitteestä ja siis rentoja tällaiselle estoiselle neurootikollekin. On kuitenkin pakko sanoa, että nuoren naisen alaston vartalo on universumin ihanimpia asioita. Pyöreät perseet, rinnat, pillut...kihertelin ja hykertelin sisäisesti kuin pikkupoika, joka pääsee näkemään alastomia naisia: "hih hih, tissejä...hih hih, pimppaa". Oi, onnea.

Ei saa nauraa. Yksinkertaisella miehellä on yksinkertaiset ilot.

Viikonloppureissun älyllisestä annista kävi Magic: The Gathering -korttipeli, kavereiden kesken mätykkä. Se vaatii hoksottimia ja jonkin tason autismia ja on taktikointeineen suuresti kutkuttava peli. Ystäväni on se, joka mätykkäkortteja kerää ja on näin ollen kaikin tavoin minua parempi. Onnistuimpa silti hänet kaksi kertaa voittamaan, en siis kelvoton ole minäkään.

Henkilökohtainen täyttymykseni oli kuitenkin perjantai-ilta ja tähtien yö. En ole koskaan nähnyt sellaista taivasta, en niin montaa tähteä. Olen ikäni asunut pääosin Etelä-Suomessa tai lähellä muuten valaistuja seutuja. Kalajokea pohjoisempana en ole käynyt ja talvisaikaan on lumi valaissut muuten pimeitä seutuja. Nyt näin tähdet majesteettisessa kauneudessaan, katsoin kuinka linnunrata kaareutui pääni yläpuolelle...ensimmäistä kertaa koskaan. Tuntikaupalla vain katselin ja toisinaan suuntasin kiikarit yhteen tähteen ja ajatuksissani vaelsin sinne, valovuosien päähän. Palvontamenoni jatkuivat muiden mennessä jo nukkumaan.

Tämä reissu tuli tarpeeseen, jollaista en edes tajunnut. Kauanko siitä onkaan, kun viimeksi kävin samaisella mökillä, kolme vuotta? Liian kauan joka tapauksessa ja oli tasan oikea päätös lähteä alun vastahakoisuudestani huolimatta. Ystäväni ovat todellakin kultaakin kalliimpia, eivätkä heidän naisensakaan hullumpia. Vaatii luonnetta, että he kykenivät koko reissun ajan (juuri ja juuri) kestämään Pekka Siitoin -läppäämme ja muuta häröilyä, jota kuka tahansa ulkopuolinen pitäisi sietämättömänä. Äärioikeistolaisia naisia on olemassa!

Maanantai ja nyt jo biletunnelmissa! Rock, rock!




lauantai 19. elokuuta 2017

Väsyttää

Mitään ei oikeastaan tarvitsisi sanoa. Tiedätte mitä tapahtui ja missä. Tiedätte miksi niin tapahtui. Osasitte odottaa tapahtunutta. Tiedätte mitä tulisi tehdä.

Barcelonan uutisista kuultuani ajattelin, ettei mikään enää hetkauta minua. Kannattaisi varoa mitä ajattelee. En jaksaisi enää, uuvutaa niin kovasti. Kunpa maailma jättäisi minut rauhaan.