keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Feminismistä, osa II: voittajat ja häviäjät



Edellisessä jaksossa taustoitin aihetta tekemällä selkoa miesten ja naisten biologisista eroista. Tämä teksti jatkaa samaa aihetta, ellen eksy sivupoluille tai saa viime hetken ohjeita karvanoppaani, tarkoitan siis kirvannuppiini, siis kullintappiini, siis kyrpääni, kyrpä…kyrpä, kröhöm, anteeksi siis korvanappiini.

Miesten ja naisten valta on erilaista. Kuten tuli selväksi, on naisten valta seksuaalista ja miesten valta materiaalista. Naiset ovat fyysisien ominaisuuksiensa vuoksi olleet geneettinen pullonkaula ja seksuaalisen kilpailun kohde. Miehet ovat fyysisten ominaisuuksiensa vuoksi olleet resurssien hankkijoita, jotka etsivät resursseilleen vastinetta. Naisen biologinen rooli on tuonut myös omat riskinsä; raskaus on aina riski terveydelle ja jopa hengelle, eikä nainen voi tulla raskaaksi kuin kerran vuodessa. Haluttuna kohteena naiset ovat olleet uhattuna ulkopuolisten miesten taholta, mikä on rajoittanut heidän liikkumavapauttaan. Naisten on ollut siis pakko miettiä tarkkaan kenen kanssa harrastaa seksiä, eli kumppaninvalintakriteerit ovat toimineet riskinhallintakeinona. Miesten riskit ovat taas olleet toisaalla, resurssienhankinnassa. Miehiä on vammautunut ja saanut surmansa metsästyksessä ja sodittaessa muita miehiä vastaan. Sotimaan on lähdetty ennen kaikkea suojelemaan yhteisön heikoimpia, eli lapsia ja naisia. Miehet ovat uhrautuneet yhteisön hyväksi, koska kuollut mies on helpompi korvata kuin kuollut lapsi tai nainen.

Mies ja nainen ovat olleet yksiavioisuuden vuoksi riippuvaisia toisistaan. Nainen on ollut miehestä riippuvainen materiaalisesti, ja mies naisesta seksuaalisesti. Tämä asetelma ei kuitenkaan enää päde, koska naisista on tullut riippumattomia miehistä, kiitos feminismin ja kapitalismin (mies on tietysti edelleen riippuvainen naisesta). Sinänsä voisi ajatella, että riippumattomuus on hyvä juttu. Ihan omalta kannaltakin katsottuna vierastan ajatusta, että joutuisin vain omalla panoksellani elättämään naista ja lapsia. Taloudellisesti riippumaton nainen voisi ottaa osan taakasta kannettavakseen, eikö tämä ole vain tasa-arvoista? No, miten sen nyt ottaa. Koska naiset ovat miehistä täysin riippumattomia, ei heillä ole välttämättä intensiiviä pysyä avioliitossa. Naimisissa ollaan vain niin kauas kuin tunteita ja himoa riittää. Nykyaikana avioliitot päätyvät eroon useammin kuin koskaan, emmekä ole koskaan aikaisemmin todistaneet vastaavanlaista yksinhuoltajien armeijaa kuin nyt. On syntynyt byrogamia: systeemi, jossa naisyksinhuoltaja elää lapsiensa kanssa yhteiskunnan tuilla ja saa päälle elatusapua mieheltään. Tässä mallissa mies on redusoitu rahakoneeksi, joka ei välttämättä ole mukana lastensa elämässä millään tavoin. Yksinhuoltajuus on myös todetusti kytköksissä suurempaan syrjäytymisriskiin ja varsinkin miespuoliset yksinhuoltajien lapset jäävät vaille tuiki tarpeellista miehen mallia. Pitkässä juoksussa tämä systeemi ruokkii itseään (lapset toistavat vanhempiensa käyttäytymistä ja avioerot lisääntyvät) ja on yhteiskunnalle tuhoisa.

Syyt avioliiton rappioon ovat toki monimutkaiset eivätkä tyhjene silkkaan materiaaliseen näkökantaan, jossa miesten taloudellinen suvereniteetti piti naiset uskollisina. Kyseessä on myös kulttuurinen murros ja uusi paradigma, jossa ei nähdä itseisarvoa avioliitolle ja ehjälle perheelle. Feminismi on tehnyt pahaa jälkeä käydessään kristillis-länsimaisen arvopohjan kimppuun ja kyseenalaistaessaan avioliiton ja perheen mielekkyyden. He ovat syöttäneet meille valheita siitä, kuinka nämä instituutiot ovat itse asiassa alistaneet naisia ja joista täytyy siksi päästä eroon. Heiltä on vain jäänyt tajuamatta sukupuolidynamiikka. Avioliitto perustui työnjaolle, jossa nainen huolehti kodista ja lasten hoidosta näiden ensimmäisinä elinvuosina ja mies toi leipää pöytään rehkimällä töissä. Nämä työt ovat vaihdelleet historiallisen ajanjakson mukaan, mutta säännönmukaisesti ne ovat menneet siten, että nainen on hoitanut kodin sisäpuolen ja mies kodin ulkopuolen. Tässä on toki ollut päällekkäisyyksiä, koska miehet ovat yleensä rakentaneet kodin ja naisetkin osallistuvat kodin ulkopuoliseen elämään, ainakin länsimaissa ovat näin tehneet (islamilaisessa maailmassa miesten ja naisten välinen dynamiikka on ollut huomattavasti perverssimpää, enkä siihen tässä yhteydessä puutu). Vasta teollistumisen ja kapitalismin myötä tilanne muuttui, koska nainenkin saattoi joutua nyt rehkimään hiki hatussa tehtaalla ja huolehtia lapsistaan siinä sivussa. Silkka kotiäitiys oli varattu lähinnä yläluokkaisille naisille, joskin tämäkin muuttui tulonjaon tasaantuessa hiljalleen 1900-luvulla. Mutta enemmän tai vähemmän jako on ollut aina selvä: naiset ovat kodin hengettäriä, hoivaajia ja sairaanhoitajia. Miehet huolehtivat raskaimmista fyysisistä velvollisuuksista, johtivat ja sotivat.

Feminismin ja muiden mädättävien hapatusten myötä sukupuolidynamiikka on rikkoutunut. Hyviä puolia voisi nähdä siinä, että naiset voivat aikaisempaa enemmän toteuttaa luovaa potentiaaliaan. Toisaalta en näe, miten tämä ei olisi ollut mahdollista vanhankin järjestelmän puitteissa. Vanhat ajat ovat täynnä esimerkkejä luovista ja suurista naisista, jotka jäivät historiankirjoihin. Tämän lisäksi on syytä huomioida miesten ja naisten erilaiset, biologisista syistä kumpuavat preferenssit. Paradoksaalisesti juuri länsimaissa, joissa valinnanvapaus on suurin, miehet ja naiset hakeutuvat työelämässä juuri sellaisille aloille, joille heidän voisi olettaa sukupuolensa perusteella hakeutuvan. Sukupuolijakauma ei olekaan mennyt 50-50 kaikilla aloilla, vaan noudattelee sukupuolistereotypioiden mukaisia jakaumia. Naiset ovat siis edelleen enemmistönä hoiva-alalla, siinä missä miehet teknillisillä tai kovaa fyysistä suorituskykyä vaativilla aloilla. Feministit voivat jauhaa miten paljon haluavat sosiaalisista konstruktioista tai kuinka naisia aivopestään. He eivät pääse siitä silti mihinkään, että sukupuolten välillä on sisäsyntyisiä eroja, joita ei voi opettamalla tai akateemisella jargonilla pestä pois.

Sukupuolidynamiikka on rikkoutunut, koska nykyaika mahdollistaa naisille destruktiivisen käytöksen ilman vastuuta seurauksista. Ehkäisypilleri, vapaa abortti ja avioero eivät luo naisille mitään paineita ottaa vastuuta teoistaan. Mieheltä ei kysytä haluaako tämä lapsen, jos nainen päättää tehdä abortin. Avioerot tapahtuvat pääasiassa naisten aloitteesta, minkä jälkeen myös lapset päätyvät naiselle. Mies on tullut tässä kuviossa tarpeettomaksi paitsi siitosorina, raha-automaattina ja seksuaalisen tyydytyksen lähteenä. Vaikea kuvitella miten tältä pohjalta luodaan kestävä yhteiskunta pitkällä aikavälillä.

Edellä sanottua on luonnollisesti tähdennettävä sillä, että nykyaika mahdollista destruktiivisen käytöksen myös miehille. Kaikki ovat pilalla, miehet ja naiset. Miesten käytöksen huonot ominaisuudet pääsevät pahaan kukkaansa siinä, että kaikenlaiset positiivisen maskuliinisuuden merkit ovat kadottaneet arvostuksensa. Vanhankantaisilla ritari- ja herrasmieshyveillä ei ole enää mitään merkitystä, jolloin jäljelle jäävät vain pidättelemätön aggressio, lyhytjänteisyys ja yleinen matalamielisyys. Itsensä kehittämisellä ei ole mitään arvoa paitsi, jos sillä saa naisia. Alfamiehillä ei ole vähääkään tarvetta sitoutua yhteen naiseen, vaan he voivat kaataa niin monta kuin he suinkin ehtivät ja seisokkia riittää. Räikeimmin tämä kulminoituu julkkiksissa, jotka saattavat kaataa satoja elleivät tuhansia naisia vuosien saatossa. Sen sijaan Betamiesten menettäessä mahdollisuuksiaan seksiin ja parisuhteeseen, kadottavat he motivaationsa kehittää itseään ja tavoitella perhe-elämää. Syntyy MGTOW:n kaltaisia ilmiöitä, joissa miehet jättäytyvät vapaamatkustajiksi ja haistattavat paskan kaikelle, omistautuen huvituksilleen ja lyhyen tähtäimen mielihyvälle. Heiltä ovat feministit kiistäneet maskuliiniset roolimallit, koska ovat pitäneet miehisyyttä pahana. Tämän ansiosta meillä on yhteiskunta täynnä feminiinisiä miehiä, jotka eivät uskalla puolustaa itseään ja joita – huvittavaa kyllä – eivät naiset saatikka feministit arvosta. Samalla naiset ovat omaksuneet kasvavassa määrin miehisiä paheita ilman näihin liittyvää vastuuta, mikä on tehnyt lukuisista naisista sietämättömiä. Jos tämä ei ole rappiota, niin mikä sitten?

Ketkä tästä asetelmasta hyötyvät? Lyhyellä aikavälillä siitä hyötyvät alfamiehet ja naiset. Naisista 80 % hamuaa sitä 10 % miehistä, jotka sitten elämänsä aikana tulevat höylänneeksi suurinta osaa naisista. Naiset elävät promiskuiteetissa nuoruusvuotensa, kunnes kolmikymppisenä ja seksuaalista vetovoimaansa menettävänä, betamieskin yllättäen käy. Hyvällä tuurilla betamies pääsee tekemään omia lapsiaan, huonolla lykyllä hän joutuu elättämään käenpoikasia. Betamiehet ovat tämän pelin häviäjiä. Vapaa seksi ei todella ollut sitä mitä se väitti olevansa; se oli seksin harvainvaltaa, nautinnon keskittyessä yksille ja valituille. Siinä missä entisaikaan suurin osa ihmisistä avioitui ja sai edes vähän, nyt kasvava joukko on jäämässä kokonaan ilman. Näiltä betoilta viedään tuhkatkin pesästä. Lopulta kärsivät myös naiset, jotka eivät vanhetessaan enää saakaan yhtä helposti. Pitkässä juoksussa kärsii koko yhteiskunta, joka käy epävakaammaksi ja turvattomammaksi. Ihmiset eivät enää puhalla yhteen hiileen ja väkivalta nostaa päätään. Sen tien päässä odottavat hävitys, kaaos ja kuolema. Seksuaalisuus on valtava voima, joka irtipäästessään voi tuhota kaiken; seksi ei ole vain ilon ja onnen lähde. Se on myös vihan ja katkeruuden lähde, ja mitä harvemmille seksi kasaantuu, sitä enemmän seksin tuhoava potentiaali toteutuu.

Kun miettii keitä nämä betamiehet ovat, hyvä esimerkki olen minä. Mutta en ole vain betamies, olen pikemminkin jonkinlainen terminaalivaiheen mies. Kaikessa passiivisuudessani ja laiskuudessani edustan lopun aikojen ihmistä, jollaisia iso osa miehistä kenties tulee olemaan. Kun kaikki ovat kuten minä, yhteiskunta lakkaa olemasta (puhun rappiosta ja olen itse kaulaani myöten paskassa). Samaan tapaan, jos haluaa esimerkin terminaalivaiheen naisesta, kannattaa vilkaista Sinkkulaiva –ohjelmaa. Nuo pikkuprinsessat koko narsistisuudessaan ovat esimerkki lopun aikojen naisista, jotka kuvittelevat elämän olevan heitä varten järjestetty leikki. He eivät luo perheitä eivätkä elä vastakkaisen sukupuolen kanssa mielekkäässä hengessä. Kun kaikki naiset ovat tätä, loppu on käsillä.

Sukupuolet ovat muuttuneet toistensa kaltaisiksi negatiivisella tavalla. Toisesta sukupuolesta omaksutaan asioita ilman niihin liittyviä positiivisia vasteita. Sukupuolet ovat tästä syystä myös enemmän ja enemmän tyytymättömiä toisiinsa; tämän takia naiset rahtaavat enenevissä määrin neekereitä Afrikasta, koska nämä ovat maskuliinisempia. Miehet eivät kestä öyhöttäviä naisia, joten he suosivat kaakkoisaasialaisia naisia, jotka ovat feminiinisiä. Tässä pelissä häviävät suomalainen kulttuuri ja sen miehet ja naiset, jotka eivät kohtaa toisiaan.

Next time on Dragonball Z…

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämänlainen on pitkälti myös oma käsitykseni sukupuolten dynamiikasta. Hyvä kysymys sitten on, onko mitään tehtävissä. Tehokkainta sosiaalista kontrollia olisi, jos rikkureita kuten lutkia, yksinhuoltajia ja uskottomia yksinkertaisesti paheksuttaisiin. Lailla tuota olisi paljon vaikeampi kontrolloida tai sitten pitäisi mennä aika totalitääriseen meininkiin. Toki valistus ja propaganda ovat aina keinoja, joita voi koettaa. Ennen vanhaan seksuaalimoraalia ylläpiti uskonto, nykyään sen rappeuduttua siitä ei siihen ole. Pitäisikö kristinusko saada elpymään vai muodostaa jonkinlaista uuspakanuutta (jota muuten Takkirauta aivan turhaan demonisoi)? Ongelmana tässä on, että itse ainakin olen ateisti :D. Pystyykö luomaan tai edes tukemaan uskontoa jos ei siihen usko?

Yksi "helppo" toimenpide tietysti olisi aborttioikeuden rajoittaminen. (Helppo verrattuna koko yhteiskunnan yleisen moraalin ja arvopohjan muuttamiseen ja uskonnon elvyttämiseen, mutta poliittisesti kuitenkin käytännössä mahdoton.) Nykyiselläänhän aborttioikeus on tasa-arvon irvikuva ja naisella on kaikki valta, miehellä tai syntymättömällä lapsella ei mitään. Taloudellinen abortti antaisi miehelle hieman valtaa, mutta silti naisella edelleen olisi oikeus surmata miehen jälkeläinen ja lapsen asemaa se ei parantaisi.

Käytätkö muuten mitään lähteitä väitteillesi, vai onko tasoa mutu tai "luin joskus"? Esim. vaikka intuitiivisesti voi tuntua loogiselta, että ilman isähahmoa yksinhuoltajaäidin kasvattama mies on suuremmassa syrjäytymisvaarassa, onko tästä jotain tutkimusta tai tilastoa? Samoin seksin epätasainen jakautuminen on ainakin omalla mutullani hyvin uskottavaa, onko tästä mitään lähdettä?

Korppi on oikeus kirjoitti...

Marraskuisen hämärää iltapäivää anonyymille ja kiitokset kommentista. Uskonto olisi kieltämättä paras keino ylläpitää sosiaalista koheesiota ja kontrollia. Rikkureiden paheksuminen on toki keskuudessamme yhä tänä päivänä, joskin lievempänä ja kohteet muuttuvat. Nykyisin suurin synti lienee rasismi, kun taas aviorikos ei edes ole rikos. Ja minulla ei kert kaikkiaan ole sopivaa vastausta näihin ongelmiin. Uskonnon elpyminen muodossa tai toisessa voisi olla hyvä asia. Ev. lut. kristinusko nykymuodossaan ei kykene uskonnolle kansallista pohjaa enää luomaan.

Abortista olen sinänsä samaa mieltä. En lopettaisi aborttia kokonaan, mutta nykymuotoinenkaan touhu ei ole hyvä. Tästä olen ajatellut myöhemmin kirjoittaa.

Ja valitettavasti useimmat väitteeni perustuvat juuri sille, että "luin joskus". Intuitio menee usein metsään, mutta perhe ei ole turhaan ollut olemassa. Jos muut muodot olisivat yhtä hyvä tai jopa parempia, meillä olisi niistä esimerkkejä läpi historian. Toki yksinhuoltajat eivät ole taloudellisesti yhtä tukalassa asemassa kuin aikaisemmin, mikä oli pääsyy heidän vähäisyyteensä silloin. Mutta en voi pitää nykyisenkaltaista byrogamiaa millään tasolla terveenä "vaihtoehtona", yksinhuoltajat kun ovat pohjimmiltaan tulosta hajonneista perheistä (joskus yksinhuoltajuus on varmasti pienemmän pahan tien, jos perheessä esiintyy esim. väkivaltaa. Mutta poikkeuksesta ei pidä tehdä sääntöä). Mutta olen lukenut referenssin tutkimukseen, jossa tarkasteltiin yksihuoltajaperheiden lapsien pärjäämistä. Ja he pärjäsivät "Normaaleja" huonommin.

Mitä tulee seksin jakautumiseen, asiaa ei välttämättä ole tutkittu, mutta pidän sitä aika itsestäänselvänä asiana. Meillä ei ole moniavioisuutta, mutta ihmiset voivat avioitua vaikka kuinka monta kertaa uudelleen, tai julkkikset kerätä epämääräisiä haaremeita ympärilleen. Vaikea nähdä miten rappio ei olisi pois ihmisten enemmistöltä. Tällainen asia luo katkeruutta ja pitkällä aikavälillä syö yhteiskunnallista luottamusta muiden tekijöiden ohella.

Anonyymi kirjoitti...

Monet hokee tuota, että on seksuaalinen vallankumous ja naiset haluaa seksiä vain top 10 % kanssa alfojen kanssa.

Todellisuudessa tuo väittämä on virheellinen, nykypäivänä on trendinä pikemminkin kummankin sukupuolen a-seksuaalisuus ja haluttomuus pariutua. Tämä lähtee ihan tasapuolisesti kummastakin sukupuolesta, kun ei nähdä mitään syitä pariutua. Tuo väittämä että alfamiehet nussisi 90% naisista on vain urbaania legendaa.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Päivää Anonyymi jälleen. Oletan, että oelt sama anonyymi, joten suosittelen valitsemaan nimierkin itsellesi, jos aiot kommentoida lisää.

Mutta siis väittämä "naiset haluavat seksiä parhaimman 10 % kanssa ei ole virheellinen". Sen sijaan väittämä "naiset saavat seksiä 10 % mmiehiä" olisi virheellinen. On siis tietysti naurettavaa väittää, että alfat ehtisivät nussia noin paljon naisia, kyseessä on ennen kaikkea kärjistys. Ja tämä kärjistys perustuu siihen havaintoon, että ns. "seksuaalinen vapautus" on johtanut seksin kasautumiseen yhä harvemmille ja harvemmille, ja erityisen näkyvää tämä on ollut miesten kohdalla. Siellä huipun kymmenessä prosentissa seksikumppanien määrät ovat aika hurjia, joten nuo miehet ehtivät höylätä aika monia elämänsä aikana.

Mutta mainitsemasi aseksuaalisuus (tai pikemminkin pidättäytyminen, kliininen aseksuaalisuus pysynee vakiona) on kyllä ihan tosi ilmiö, ja se olisikin pitänyt varmaan sisällyttä tekstiin, jos olisin tullut ajatelleeksi. Japanissa tämä ilmiö on kaikkien pisimmällä, siellä niin miehet kuin naiset jättävät petipuuhat ja pariutumisen kokonaan sivuun. Ja se mikä tapahtuu Japanissa nyt, tapahtunee Euroopassa kymmenen vuoden sisällä. Japani on eräänlainen modernin yhteiskunnan hiukkaskiihdytin, siellä kaikki ilmiöt tapahtuvat nopeammin ja kärjistetymmin kuin muualla.

Veden Jakaja kirjoitti...

No se ilmiö on jo Suomessa 100 % samalla tavalla kuin Japanissa, Suomessa ei todellakaan ole mitään sellaista tilannetta missä top 10 % alfat nussisi 90 % naisista, sensijaan nuorten keskuudessa olen havannoinut tilannetta missä sekä naiset että miehet tuntuu olevan aika passiivisia ja haluttomia seurusteluun ym. seksiin.

Tuo alfat nussii naisia ilmiö tapahtuu lähinnä ultra-sosiaalisten keskuudessa missä irtosuhteita ja muita kokeiluja harrastetaan joka viikonloppu, he ei kuitenkaan ole mikään enemmistö Suomessa, vaan pieni mutta näkyvä vähemmistö josta sitten syntyy nuo urbaanit myytit että alfat nussisi kaikkia ja muut jää ilman.

Esim. omalla luokallani on parikymmentä sinkkua mutta kukaan heistä ei harrasta seksiä kenenkään kanssa eikä kukaan heistä yritä edes pariutua, jos totta puhutaan niin pidän sitä ihmeenä jos joku heistä ylipäätänsä koskaan tulee pariutumaan.

Tämä johtuu mm. siitä että yhteiskunta on sirpaloitunut eikä ole yhteisön painetta pariutua ja jatkaa sukua.

Kaikki tutkimukset osoittaa että nuoret sukupolvet harrastaa vähemmän seksiä kuin entiset sukupolvet ja tämä pätee ihan samalla lailla naisiin kuin miehiin.

Japanissa tosiaan on tehty eniten tutkimuksia, mutta sama ilmiö olisi myös Euroopassa jos me ei otettaisi niin paljon maahanmuuttajia jotka sekoittaa pakkaa ja tilastoja.
he survey, conducted by the Japan Family Planning Association, found that 36% of males aged 16 to 19 said that they had "no interest" in or even "despised" sex. That's almost a 19% increase since the survey was last conducted in 2008.

If that's not bad enough, The Wall Street Journal reports that a whopping 59% of female respondents aged 16 to 19 said they were uninterested in or averse to sex,

Korppi on oikeus kirjoitti...

Iltaa taas.

sensijaan nuorten keskuudessa olen havannoinut tilannetta missä sekä naiset että miehet tuntuu olevan aika passiivisia ja haluttomia seurusteluun ym. seksiin.

Omat havaintoni ovat päinvastaisia, halua on ja erittäin kovaa sellaista. Passiivisia saattavat halukkaistakin jotkut olla, koska eivät oikein tiedä kuinka edetä. Mutta tämä riippunee siitä, minkälaisissa piireissä liikkuu. Enkä siis kiistä sitä, etteikö ilmiö voisi olla todellinen. Jos se tapahtuu Japanissa, joka on moderni ja länsimaistunut yhteiskunta, tapahtuu se luultavasti myös täälläkin.

Kaikki tutkimukset osoittaa että nuoret sukupolvet harrastaa vähemmän seksiä kuin entiset sukupolvet ja tämä pätee ihan samalla lailla naisiin kuin miehiin.

Tämän pitänee paikkansa, taisin lukea tuoreesta tiedelehdestäkin jotain sen suuntaista. Koomista siis: nykyään puhutaan seksistä enemmän kuin koskaan, mutta sitä harrastetaan vähemmän kuin koskaan. Kuivakka totuus lienee, että esi-isämme, joita seksuaalivallankumoukselliset pitivät tukahdutettuina raukkoina, köyrivät paljon enemmän kuin nykyään. Silloin mentiin, ei meinattu.