Tänään äänestetään niin sanotusta tasa-arvoisesta
avioliittolaista. Laki menee läpi. Jos se ei mene läpi tänään, niin ensi
kerralla tai sitä seuraavalla kerralla. Tämä on vastustajien puolesta hävitty
taistelu, vastarinta on turhaa. Niin paljon kuin se kenties ketuttaa, kannattaa
miettiä mihin järkevään sitä voisi oikeasti voimiaan keskittää. Minäkin aion
tässä käsitellä tätä aihetta ensimmäisen, ja toivottavasti viimeisen kerran.
Timo Hännikäinen ehti kirjoittaa jo erinomaisen esseen, ja
sanoi jokseenkin kaiken mitä minä olisin sanonut. Yritän tässä tuoda vielä
joitakin näkemyksiäni esiin, jotka ehkä täydentävät Hännikäisen näkemystä.
Mikä se avioliitto olikaan? Avioliitto on miehen ja naisen
yhteenliittymä, pohja, jonka päälle perhe rakentuu. Se on historian sivu
kuulunut aina miehen ja naisen välille, koska vain eri sukupuolta olevat
kykenevät lisääntymään. Avioliitto on siis etuoikeus. Se on etuoikeus, kuten
seksikin. Vain jälkimmäisen seikan nostavat esiin feministit, jos heillä on tarvetta
vittuilla naisen puutteessa oleville heteromiehille. Katsokaas, naisen
puutteessa olevan heteromies – ei väliä kuinka onneton tai heikommassa asemassa
– ei ole uhri vaan saamaton nahjus, jolle saa vittuilla kuinka paljon hyvänsä.
Se, ettei seksi ole perusoikeus, on täysin oikea huomio, mutta feministit
käyttävät sitä vain yhteyksissä, jossa he voivat pyyhkiä sitä alemman tason
miesten naamaan. No, en minä, eikä monikaan muu ole vaatimassa miehille taattua
seksiä, koska seksi ei tosiaan ole ihmis- saatikka perusoikeus. Ja avioliitto
on seksiäkin suurempi etuoikeus, mutta jotenkin feministit ja suvakit ovat
onnistuneet luomaan siitä ihmisoikeuskysymyksen. Minä en tiedä, kuinka
yksinäisten miesten ongelmat voitaisiin ratkaista, mutta yhteiskuntarauhan ja yleisen
hyvinvoinnin kannalta se on aika vitusti merkittävämpi ongelma, kuin
homoavioliitto, joka ei merkitse suurimmalle osalle homoseksuaaleista yhtään
mitään.
Miksi siis juuri homot on nostettu tapetille, miksi juuri heidän
mahdollisuutensa mennä naimisin on niin tärkeä juttu monille? Puhutaan nyt siis
asioista niiden oikeilla nimillä: kyseessä ei ole tasa-arvoinen avioliittolaki,
koska avioliitto laajennettaisiin koskemaan vain yhtä seksuaalivähemmistöä.
Mutta miksi vain homot, onhan sitä muitakin parafilioita. Tähän saa
luonnollisesti vastaukseksi, että tärkeintä on ihmisten oma tahto ja se, ettei
ketään vahingoiteta. Tämä toki rajaa esimerkiksi pedofilian tai zoofilian pois,
mutta entä sisarusten väliset avioliitot? Samaa sukupuolta olevat tai steriloidut
eri sukupuolta olevat sisarukset voisivat samojen argumenttien mukaan mennä
naimisiin: jos he ovat täysi-ikäisiä ja tekevät sen vapaasta tahdostaan, miksi
heitä pitäisi estää? Mikseivät vanhempi ja täysi-ikäinen lapsi voisi mennä
naimisiin, jos on ilmeistä että vapaaehtoisesti ollaan mukana. Ja nyt
argumentit, että ”se tuntuu väärältä/iljettävältä” eivät tietenkään käy päinsä,
koska niillähän ei voi vastustaa homoavioliittoja suvakkien mielestä. ”He ovat todella marginaalisia”, no niin ovat
muuten homotkin. Myöskään Nekrofilia ei aiheuta vahinkoa kenellekään. Se, että
jonkun sukulaisen tunteet saattavat loukkaantua, ei toki ole mikään
vasta-argumentti. Odotan innolla sitä päivää, kun myös ruumin kanssa voi astua
maistraattiin tai kirkkoon siunattavaksi avioliittoon.
Samoilla argumenteilla, joilla puolustetaan homojen
avio-oikeutta, voidaan siis puolustaa muiden parafilioiden oikeutta samaan.
Mutta jotenkin vain homot koetaan avioliiton arvoisiksi. Koska suvakit eivät ole
valmiita viemään ajatuksiaan johdonmukaisesti pidemmälle, todistustaakka lankeaa
heidän niskaan: miksi tuhansia vuosia vanhaa traditiota pitäisi juuri nyt
muuttaa ja vain yhden vähemmistön hyväksi? Jos lakia ei muuteta muiden
vähemmistöjen eduksi, miksi aloittaa ollenkaan? Lakiuudistus koskisi
marginaalin marginaalia, koska vähemmistö homoista menisi naimisiin ja näistä
vähemmistö adoptoisi lapsia. Tämän pienen pienen joukon vuoksi siis on
tapahtunut kaikki riekkuminen, kaikki aika ja vaiva kulutettu turhuuteen.
Tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat naamioita, joiden suojissa
tätä agendaa edistetään. Kyseessä ei ole tasa-arvoasia eikä ihmisoikeuskysymys,
mutta molemmat ovat homoasiaan juurtuneet erottamattomasti. Ja agendana on
avioliiton tuhoaminen, joka ei tietenkään tähän jää. Homoavioliitto ei
itsessään riko avioliittoinstituutiosta mitään, mikä siinä ei olisi jo rikki. Uuden
lain hyväksyminen on kuitenkin pieni, mutta looginen askel puolen vuosisadan
mittaisessa rappiossa. Nykyinen laki ei
paranna saatikka huononna käytännön asioita suuntaan eikä toiseen, vaikutus on
enemmänkin symbolinen; tämä on ennakkotapaus, jolla tullaan perustelemaan
seuraavia avioliittoon ja perheeseen tehtäviä muutoksia. Pikku hiljaa rappiosta
tulee täydellinen. Huh, ei varmasti tämä ollut mielessä YK:n
ihmisoikeusjulistuksen laatijoilla. Vaikka mokomaakin paperia, jolla itse
pyyhin vessanlattioita, käytetään perustelemaan nykyistä lainmuutosta, olisivat
silloiset julistuksen laatijat nauraneet päin naamaa sukupuolineutraalin
avioliiton ehdottajille. Vaikka suvakit nyt nauravatkin Päivi Räsäselle,
tarkoittivat julistuksen laatijat avioliiton miehen ja naisen väliseksi, muun
väittäminen on aatehistoriasta piittaamatonta valetta.
Seuraava askel on moniavioisuuden vaatiminen, siitä
olemmekin jo nähneet viitteitä. Vihreät nuoret ehdottivat aikanaan moniavioisuuden
sallimista, minkä lisäksi asia on jo saanut kasvavaa huomiota osakseen
mediassa; tällä hetkellä vielä rajallisesti, mutta pikku hiljaa yhä enenevissä määrin.
Moniavioisuus tulee todennäköisesti olemaan yksi suvaitsevaiston seuraavista
pyhistä lehmistä. Mikäli rappeutuminen jatkuu entiseen malliin, tullaan
moniavioisuus hyväksymään parinkymmenen vuoden kuluessa. Avioliitto redusoituu
yksilöiden väliseksi sopimukseksi, pieneksi yhtiöksi, jossa voi vapaasti
päättää osakkaiden lukumäärän. Koska yhteiskunnan byrokratia ja
hallintokoneisto tulevaisuudessa jatkavat kasvuaan, ei sille tuota ongelmia
selvitä moniavioisuuden tuottamista monimutkaisista juridisista vaikeuksista.
Erot myös jatkavat kasvuaan, jolloin aviosopimuksia aletaan solmimaan
määräaikaisina. Voi siis olla perhe, jossa henkilöt A ja B ovat ”sitoutuneet”
(sopimuksen voi purkaa seuraamuksitta, joten sana sitoutua lainausmerkeissä)
naimisiin kymmeneksi vuodeksi ja heidän lisäkseen on henkilö C, joka on B:n
kanssa namisissa puolitoista vuotta. Henkilö C on myös naimisissa kaksi vuotta
henkilön D kanssa, joka on…ad infinitum. Lainaan tähän Timo Hännikäistä:
Lopputuloksena olisi todellinen 60-lukulainen vapaan
rakkauden paratiisi: lopulta kaikki olisivat naimisissa keskenään eikä kukaan
kuuluisi kenellekään. Yhtä suurta perhettä kaikki; tätä seksuaaliradikaalit
kaiketi haluavatkin. Kaavasta puuttuvat vain sellaiset inhimilliset tekijät
kuin mustasukkaisuus ja omistushaluisuus, mutta sellaisethan ovat vain
markkinavoimien turmelemien ihmisten kypsymättömyyttä, ja katoavat kuin
itsestään vapaaseen ja tasa-arvoiseen yhteisöllisyyteen siirryttäessä.
Eli lyhyesti: moniavioisuus olisi perheen ja
yhteiskunnan täystuho.
Kyllästyin tähän aiheeseen kaksi vuotta sitten.
Homoavioliitto oli minullekin alun perin tärkeä juttu, jota puolustin
tunteella. Kun aloin ymmärtää, kuinka merkityksettömästä asiasta onkaan kyse,
tunnesiteeni alkoi väljetä. Muutuin pikku hiljaa skeptisemmäksi asian suhteen,
ja lopulta koin pienen valaistumisen. Ymmärsin, että avioliiton etuoikeutus ja
tuhatvuotinen traditio sen takana ovat asioita, joita ei tule muuttaa.
Avioliitto ja perhe ovat olemassa syystä, eikä siihen asiaan homoilla taikka
sosiologeilla ole nokan koputtamista.
Kuten yllä on ehkä tullut ilmi, en vastusta homoavioliittoa
mitenkään henkeen ja vereen, koska se ei ole tarpeen. Kyseessä ei ole niin iso
asia, ja toisin kuin jotkut luulevat, ei se johda mihinkään homosaatioon tai
perversioiden yleistymiseen. Vielä kerran: homoavioliitto ei voi rikkoa mitään
sellaista, mitä yleinen rappio ei olisi jo rikkonut. Vastustan asiaa
periaatteellisista syistä, mutta tunnesitoutumiseni asiaan on heikkoa. Ymmärrän
molempien puolien argumentteja ja niissä on hyviä ja huonoja. Paras puoltava
argumentti lienee se, että avioliitto saattaisi vähentää promiskuiteettia
homojen parissa. Tämä taas ehkä pitäisi parit yhdessä ja sitoutuneena lapsiin.
Toisaalta ei ole mitenkään varmaa, toimisiko tämä todella, koska homoilla ei
yleisesti ottaen ole suurta hinkua avioon. Juuri he ja muut suvakit olivat sitä
porukkaa, jotka nauroivat avioliitolle ja sen rajoittavuudelle. Mistä siis
moinen mielenmuutos? Tulee mieleen, ettei homoyhteisö ole todella muuttunut
tippaakaan vähemmän hedonistiseksi, vaan suvakit käyttävät heitä vain
hyväkseen. Ja näin asia mitä todennäköisimmin on.
Tradition puolustajilta löytyy kosolti idioottimaisia
argumentteja, joihin en jaksa sen enempää puuttua. He ovat kuitenkin viime
kädessä oikeassa. En minä, eikä kukaan järkevä ihminen vastusta homojen
oikeutta ihmisarvoiseen kohteluun taikka elää taipumustensa mukaisesti. Sen
verran liberaalia minusta löytyy, että tämän heille mielelläni suon. Sen sijaan
avioliitto ei kuulu ihmisoikeuskysymyksien pariin, eikä se ole homoseksuaalien
aluetta. Avioliitto on miehen ja naisen välinen side perheen ja lasten eteen,
eikä tätä seikkaa mikään määrä lakia tule pohjimmiltaan muuttamaan. Avioliitto
ei ole, eikä koskaan voi olla tasa-arvoinen instituutio, miehen ja naisen side on
lähtökohtaisesti arvokkaampi kuin kahta samaa sukupuolta olevan vastaava.
Ehkä olisi oikeastaan parasta, että laki menisi läpi.
Loppuisi tämä helvetillinen elämöinti ja suvaitsevaisten riekkuminen. Loppuisi
myös medialta ja muilta keinot rahastaa aiheella, tavoite kun olisi saavutettu.
Mädättäjät olisivat kaataneet yhden raja-aidan. Seuraavaksi he kävisivät uuden
raja-aidan kimppuun, joka – mikä ikinä onkaan – voi jäädä heidän viimeisekseen. Ja sitten puhaltavat taas oikean muutoksen tuulet.
3 kommenttia:
Avioliitto etuoikeutena on mielenkiintoinen ajatus.
Terve taas. Ajatus seuraa johdonmukaisesti siitä, että avioliitto ei itsestäänselvästi kuulu kaikille, vaan siihen on aina täytynyt osoittaa kelpoisuutensa. Ei vanhaan aikaan sulho syyttä pyytänyt vanhemmilta tyttären kättä, ei kukaan halunut lapsensa tulevaisuuden mennä piloille kenen tahansa huitelijan kanssa.
Tuo on totta ja erittäin hyvä huomio.
Lähetä kommentti