Tekopyhyys

Kirjoitettuani sodomiitteja suomivan tekstin, tulin ajatelleeksi asioita. Lähinnä sitä, ettei minulla olisi varaa arvostella ketään perversioista ja heikkoudesta. Sanoin, etteivät sodomiitit olisi koskaan vertaisiani. Se on totta, mutta kenties toiseen suuntaan. Olen heidän alapuolellaan, eikä toisinpäin. Olen kaulaani myöten tässä ajassa, enkä ole tehnyt parannusta. Vaikka moni ei olisikaan minua parempi, ei minulla ole varaa kiviä viskellä.

Kumma juttu. Olen aina ollut ylenkatseellinen ja tuomitseva, mutta en niinkään tekopyhä. Nyt tuntuu, että olen sitä enemmän kuin koskaan. Sanotaan, että juuri tekopyhyys on konservatiivien helmasynti. Että he jakelevat tuomioita suuntaan ja toiseen samalla, kun itse sikailevat. Niin se taitaa olla. Kaipaan pornoa niin saamaristi, enkä aika ajoin voi vastustaa kiusausta. Valitettavan harvassa ovat ne jyrkät styrangit, jotka ovat niin hyveellisiä että voivat oikeamielisyydessään jaella halveksuntaansa kaikkialle. Heitä ei ohjaa niinkään ylpeys kuin periaate, "en vaadi teiltä sen enempää kuin itseltänikään".

Homous on tarttuvaa

No, ehkei nyt kuitenkaan. Mutta ainakin tätä sontaa hierotaan naamaan joka tuutista. Liput liehuvat, kulkueet koheltavat ja yritykset mainostavat. Näin Overtonin ikkuna siirtyy, kun perverssien marginaalityyppien marginaalitouhuista leivotaan kansakunnan juhlanaihe. Myös kirkko antaa vuosi vuodelta enemmän myöten ja on nyt jo virallinen pride-yhteistyökumppani. Ei aikaakaan, kun homopareja myös siunataan. Näin kirkko elää ajassa. Kirkko, joka kerran teki kaikkensa ettei olisi yhtä maailman kanssa, on sulautumassa maailmaan. Se on virasto muiden joukossa ja arvonsa ovat sen mukaiset.

Ainoa doktriini, jota enää tunnustetaan, on liberaali latteus: "jos se on vapaaehtoista ja ketään ei satuteta, se on sallittua". Myös pelkäksi iskulauseeksi taantunut lähimmäisenrakkaus voi olla minkä tahansa takuu. Mitään loogista estettä ei ole yhteiskunnalla eikä kirkolla tunnustaa moniavioisuutta taikka insestiä. Jälkimmäisen suhteen esitti kristitty vasemmistopoliitikko Anna Kontula dekriminalisaatiota, ja jo vuosia sitten. Entä kehitysvammainen jälkikasvu? Ongelmaa ei ole, jos sisarukset ovat samaa sukupuolta. Ja sitä paitsi abortti on ihmisoikeus, nainen päättää mitä ruumiillaan tekee. Vammaiset ovat rikkaus ja niin edelleen.

Sodomia on tämän ajan shibboleth, ainakin yksi niistä. Se on epäjumala, jonka edessä on kumarrettava. Ei riitä, että sietää sen olemassaoloa. On aktiivisesti otettava osaa ja ylistettävä. Mitä röyhkeämmäksi ja läpitunkevammaksi perversioiden marssi yltyy, sitä karsaammin suhtaudun seksuaalivähemmistöihin. Katson, että homovastaisuus on velvollisuuteni näin inhassa ilmapiirissä. He eivät saa tunnustustani, he eivät ole vertaisiani. Eikä ero ole lopulta perverssiydessä, olen siveetön ihminen itse. En kuitenkaan esitä paheitani hyveinä - en ainakaan aina. Moraalinen inversio on kenties pahempaa kuin silkat lihalliset synnit. Että väittää mustaa valkoiseksi ja rumaa kauniiksi.

Tasa-arvo on valhe ja kaikki tietävät sen. Sodomiitit eivät koskaan tule olemaan vertaisia niiden kanssa, jotka ovat siveellisiä. Minä en tule olemaan vertainen niiden kanssa, jotka hankkivat lapsia ja ovat hyviä vanhempia. Olla isä on korkeinta, mitä mies voi tehdä ja olla äiti on korkeinta, mitä nainen voi tehdä. Tätä totuutta hämärtää kaikki vähemmistöihin keskittyvä puhe. Oli kyse niin transuista kuin homoista, perheen kanssa näillä otuksilla ei ole mitään tekemistä. He eivät ole niitä, jotka jatkavat kansaansa ja sivilisaatiotaan. He irstailevat ja näyttävät sillä huonoa esimerkkiä, pelkkä vilkaisu pride-kulkueen rivouksiin demoralisoi.

Tilannetta ei helpota menneisyyden vääryydet ja vähemmistöjen huono kohtelu. Tietoisuutemme tästä on kuitenkin vaihtunut neuroottisuudeksi, joka peittää näkyvistä asioita. Vähemmistöjen väärinkohtelu ei oikeuta heidän elämäntapaansa, yhtä pahaa ei voida perustella toisella pahalla. Ei ketään tarvitse sulloa kaappiin, ei ketään tulisi vainota ja kohdella väkivallalla. Mutta synti on syntiä ja perversiot perversioita. Sodomiittien tulisi tunnusta paikkansa alhaistona, kuten sairaiden on tunnustettava asemansa terveisiin nähden. Näkevät johdattavat sokeita, eikä toisinpäin. Itsestäänselvyydet eivät ikävä kyllä ole itsestäänselvyyksiä enää, inversio on kääntänyt asetelmat ylösalaisin. Ja jos jotain helpotusta on luvassa, ei sitä ole syytä odottaa piakkoin.

Kuka on uusin?

SUOMI ON UUSI MAAILMANMESTARI - HEI
MAAILMANMESTARI - HEI - MAAILMANMESTARI

SUOMI ON UUSI MAAILMANMESTARI - HEI
MAAILMANMESTARI - HEI - MAAILMANMESTARI

SUOMI ON UUSI MAAILMANMESTARI - HEI
MAAILMANMESTARI - HEI - MAAILMANMESTARI

Eihän tässä ole kulunut kuin vasta kuukausi. Billeet eivät koskaan pääty!

SUOMI ON UUSI MAAILMANMESTARI - HEI
MAAILMANMESTARI - HEI - MAAILMANMESTARI

SUOMI ON UUSI MAAILMANMESTARI - HEI
MAAILMANMESTARI - HEI - MAAILMANMESTARII

SUOMI ON UUSI MAAILMANMESTARI - HEI
MAAILMANMESTARI - HEI - MAAILMANMESTARI

LISÄÄ SIMAA!

Päivän Noomit

Ystävyyttä yli kulttuurirajojen

Paras voittaa, kuten aina

St. Louis Blues teki historiaa ja nappasi ensimmäisen Stanley Cupinsa. Joukkue tuli vuosikymmenien varrella tunnetuksi jatkuvasta epäonnestaan ja menestyksen puutteesta. He elivät todeksi musiikkiteemaista nimeään, sen verran mollivoittoista taivalluksensa oli. Tämäkään kausi ei alkuun näyttänyt olevan poikkeus, kun vielä tammikuussa Blues lojui liigajumbona. Mutta valmentajanvaihdoksen ja tuleen syttyneen tulokasmaalivahtinsa ansiosta kaikki kääntyi ja tässä on tulos. Näin pudotuspeliottelun tai kaksi ja omaan silmääni heidän pelityylinsä muistutti Suomen MM-kisoissa nähtyä; viisikkopeli ja tiivis puolutus pitivät vastustajan poissa pahanteosta ja sinettinä toimi kova maalivahti. Muut joukkueet eivät kyenneet löytämään tähän vastalääkettä ja siten meillä on uusi mestari.

Olen kuitenkin harmissani Bostonin ja ennen kaikkea Tuukka Raskin puolesta. Viimeksi mainittu pelasi parasta playoff-kevättä urallaan ja pitkälti hänen ansiotaan on, että Bruins meni koskaan näin pitkälle. Oli yhdestä voitosta kiinni, että Suomeen olisi saatu niin mestaruuskannu kuin historian ensimmäinen Conn Smythe. Mutta juuri viimeisessä pelissään hänelle kävi, kuten monille suomalaisille aikaisemminkin; Rask ei pystynyt parhaimpaansa ja siten mestaruus ja palkinto menivät sivu suun. Hänen puolustuksekseen on toki sanottava, että helppoja maaleja tai imaisuja ei tullut. Iso osa päästetyistä maaleista meni puolustuksen piikkiin, Rask ei ole millään muotoa syypää tappioon.

Mutta ehkä jonain päivänä tulee suomalainen pelaaja, joka tekee ihmeitä. Pelaaja, joka ei hyydy kesken kauden ja voittaa pistepörssin. Pelaaja, joka ei jäädy tiukassa paikassa ja tuo joukkueelleen mestaruuden. Jonain päivänä, jonain päivänä.

Sensuuri kiihtyy

Youtube on viime päivänä ruvennut laajennettuihin vastatoimiin toisinajattelijoita vastaan. Kanavia on poistettu, videoita deletoitu ja videotuottajilta suljettu rahahanoja; odotettavissa ollut offensiivi, joka jatkaa johdonmukaista kehitystä. Koska internetin ja median monopolit ovat vihollistemme käsissä, luotiin pohja kaikelle jo vuosikymmeniä sitten. Trumpin voitto ja Brexit-vaalit 2016 eivät siten olleet alkupiste vaan katalysaattori, joka kiihdytti tapahtumia. Se herätti vihollisemme toden teolla ja siitä alkanut imperiumin vastaisku jatkuu edelleen.

Ratkaisu on kehittää ja tukea omaa infraa. Olemme vasta alussa ja asiat tapahtuvat hitaasti. Turhautuminen ei kuitenkaan pavele ketään, kärsivällisyys on lähtökohta. Vihollisen vastaisku etenee ja imperiumi tiukentaa jatkuvasti otettaan. Tulemme näkemään myös äkillisiä toimenpiteitä, kuten viime päivinä. Homma on kuitenkin nousussa, teknologiajättien tyrannia ei kestä ikuisesti. USA-vetoinen maailmanmonopoli elää viimeisiä hetkiään, netti pirstoutuu ja valta hajautuu. Vaihtoehtoja nousee, tekno-oligarkit kohtaavat vastatoimenpiteitä.

Sosiaalinen media, videopalvelut, blogit ja serverit jatkavat monipuolistumistaan. Allekirjoittanutkaan ei jatkane ikuisesti Bloggerin puolella. Kun minut joko siivotaan sivuun tai tälle löytyy ylivoimainen vaihtoehto, siirtyy omakin kirjoittamiseni muualle. Toisin kuin eräillä Youtuben tuottajilla, toimeentuloni ei riipu tästä eikä menetys olisi suuri. Aivan liian moni on tehnyt virheen ja luonut videotuottajan uran vihollisterritoriolla. He ovat luottaneet siihen, ettei juuri heitä sensuroitaisi. Että vain ääriajattelijat ja rikolliset kokevat sen kohtalon. Mutta määritelmät muuttuvat joka päivä ja lopulta kuka tahansa Maosta oikealle tuomitaan ihmiskunnan vihollisena.

Cyka blyat!

Kuinka huono voi elokuva olla?

Paremman tekemisen puutteessa katsoin eilisiltana elokuvan Geostorm. Valitsin sen vailla kummempia odotuksia tai ennakkokäsityksiä, ajattelin saavani mukiinmenevää viihdettä. Kuinka väärässä olinkaan. Harvoin olen vihainen elokuvan nähtyäni, mutta tällä kertaa mikään muu ei ollut mahdollista. Hukkasin kallista aikaani, olisin voinut tehdä tai katsoa vaikka mitä muuta. Rimani ei ole edes erityisen korkealla, pidän myös rainoista joita yleisesti pidetään roskana. Liika on kuitenkin liikaa. Tämä ei ollut edes hauskalla tavalla huono, vaan vain huono ja tökerö.

Geostorm kierrättää ideoita aiemmin nähdyistä katastrofielokuvista. Kirjoitin hiljattain Roland Emmerichistä ja hänen tuotannostaan, mikä tämän tekeleen rinnalla näyttäytyy mestarillisena. Geostormissa kaikki on onttoa. Juoni on tylsä, hahmot tyhjiä, pahis paperia ja tunnelma lattea. Kaikista vioistaan huolimatta Emmerich osaa sentään rakentaa jännitystä. Hän rakentaa tuhon kuviaan ja tavoittaa niillä subliimin kokemuksen. Geostorm tehtailee vastaavaa kuvastoa, mutta ei osaa fiilistellä sillä oikealla tavalla.

Jos haluatte antisuosituksen, niin ottakaa tämä sellaisena. Älkää katsoko tätä elokuvaa. Säästäkää aikaanne, säästäkää aivojanne. Emmerichin roskaruoalla on aikansa ja paikkansa, mutta pelkällä roskalla ei.

Karttauudistus: Pohjanmaa

Toimenpide, joka nostaisi älykkyysosamäärää niin Suomessa kuin Ruotsissa.