lauantai 29. marraskuuta 2014

Konservatiivinen skene internetissä



Suomessa on viimeisten kahdeksan vuoden aikana kehittynyt niin sanottu konservatiivinen skene, joka näkyy eritoten täällä blogosfäärissä. Voisi jopa puhua konservatiivisesta blogistaniasta, johon voin itsekin katsoa kuuluvani. Olen kommentoijana ja seuraajana ollut mukana jo pari vuotta havaintoja tehden. Yksi kiinnostavimpia seikkoja on, että toisin kuin luulisi, kyseessä on hyvinkin eklektinen porukka erilaisine mielipiteineen. Tämä vahvistaa sen käsitykseni, ettei yksikään ryhmä ole niin yhdenmukainen kuin vastapuoli olettaa. Konservatiivit eivät näin pääasiassa ole sellaisia mörköjä ja homogeenista massaa kuin suvaitsevaiset luulevat, eivätkä suvaitsevaiset ehkä niin idiootteja kuin konservatiivit luulevat.

Aloitetaan uskonnosta; konservatiivinen blogistania pitää sisältää muutamia avoimen tunnustuksellisia kirjoittajia, joista huomionarvoisimmat lienevät Tuplis, Mika Keränen ja Markku Stenholm. Kaksi viimeksi mainittua ovat katolilaisia, Tupliksesta en ole varma, mutta veikkaan ortodoksista kirkkokuntaa. Loput bloggaajista ovat joko silkkoja ateisteja taikka agnostikkoja, jotka näin pääsääntöisesti suhtautuvat kristilliseen uskoon myönteisesti. Esimerkiksi Jaska Brown – ateisti – uskoo uskomiseen, eli hän näkee uskonnon yhteiskunnalle välttämättömänä. Tämä kanta kuvaa hyvin myös Takkirautaa, joka tosin ei ole ateisti, vaan omannäköisen version buddhalaisuudesta kehittänyt kryptoteisti (hän ei usko jumalaan, mutta pelkää ja vihaa sitä, mutta uskoo sielunvaellukseen. Hänen uskonnolliset näkemyksensä ovat siis vähintään vaikeasti määriteltävissä). Skene pitää sisällään myös muutaman ateistisen uuspakanan kuten Jarkko Pesosen ja Rami Leskisen (jolla ei ole omaa blogia). En sinänsä mene vannomaan noista kahdesta, mutta kirjoitustensa perusteella tuntuisivat symppaavan muinaissuomalaista uskontotraditiota. Ulkomaisista kirjoittajista uuspakanallista suuntausta edustaa Alain de Benoist.

Moni edellä mainitsemistani kirjoittajista kynäilee verkkolehti Sarastukseen. Jos haluaa saada kuvan, kuinka moninaista ajattelua skene pitää sisällään, kannattaa tutustua lehden artikkeleihin. Lehden kirjoittajilla on useita lähes vastakkaisiksi katsottavia näkemyksiä. Yhteisin nimittäjä heille on tietynlainen sensibiliteetti ja inho nykyajan aatteellisia hegemonioita kohtaan.

Maahanmuuton suhteen skenessä vallitsee yksimielisyys. Ainoastaan kantojen jyrkkyys vaihtelee joidenkin katsoessa tarpeelliseksi maahanmuuton merkittävän vähentämisen, siinä missä toiset lopettaisivat sen ja esimerkiksi kehitysavun kokonaan. Kirjoittajat vihaavat poliittista korrektiutta ja nykyaikaista mediaa peittelemättä, eikä yksikään kirjoittaja suhtaudu islamiin myönteisesti.

Näkemykset rotukysymyksiin vaihtelevat myös. Jotkut pitävät niitä aktiivisesti esillä ja ovat ottaneet kärjekkäitä kantoja esimerkiksi rotujen älykkyyseroihin. Jukka Aakula, Mikael Virtanen, Markku Stenholm ja Ruukinmatruuna ovat ainakin omien havaintojeni mukaan olleet näissä asioissa aktiivisina. Jukka Aakulalla näyttää tuntevan suoranaista kuvotusta etenkin afrikkalaisia kohtaan, kun taas Ruukinmatruuna on tarkastellut rotukysymyksiä silkan tieteellisestä näkökulmasta. Muut bloggaajat ovat ottaneet tähän asiaan kantaa korkeintaan satunnaisesti, eikä heillä ole välttämättä voimakkaita mielipiteitä suuntaan eikä toiseen. Timo Hännikäinen pitää erityisesti mustaihoisista kuubalaisista huorista.

Talouskysymykset jakavat myös porukkaa jonkun verran. Useat kirjoittajat suosivat liberatristisia ratkaisuja ja täysimittaista kapitalismia, tunnetuimpana kenties Kumitonttu. Muita libertaareja ovat Mikael Virtanen, Jarkko Pesonen ja Jukka Aakula tietyin varauksin. Kaikki kirjoittajat vastustavat sosialismia ja yletöntä valtion puuttumista asioihin, ainoastaan aste-erot vaihtelevat. Ruukinmatruuna edustaa jonkinlaista keskitietä, hänen positiotaan on hankala määritellä, mistä todistaa jo se seikka, että häntä syytetään vuoroin kommariksi ja vuoroin öykkärikapitalistiksi. Sarastuksen kirjoittajista usea on avoimesti kapitalismia vastaan kuten Timo Hännikäinen, Kai Murros ja Rami Leskinen. Kukaan skenessä ei sinänsä ehdota sosialismia tilalle ja libertaarejakin kirjoittajia yhdistää se seikka, että he ovat globalisaatiota vastaan. Kumintonttu ei sinänsä vastusta globaaleja markkinoita, kun taas toinen libertaristi Mikael Virtanen tuntuu suosivan lokalismia ja pienten yhteisöjen voimaa.

Suhteessa Venäjään ja maanpuolustusasioissa näkyy myös ristivetoa. Kaikki tuntuvat olevan samaa mieltä siitä, että puolustusta olisi syytä vahvistaa ja että Venäjä on uhka. Sellaiset kirjoittajat kuin Jukka Aakula ja Ruukinmatruuna ovat avoimesti Naton kannalla, kun taas toiset ovat sen suhteen skeptisempiä. Oma maailmansa ovat sitten ne kirjoittajat, jotka ihailevat Venäjää. Heitä ei sinänsä löydy juuri siitä porukasta, jota seuraan, mutta blogistaniasta yhtä kaikki. Heitä löytyy runsaasti myös perussuomalaisista ja ulkomailla esimerkiksi Unkarin Jobbik -puolueesta ja Ranskan Front nationalesta. Jukka Aakula pitää näitä ihmisiä maanpettureina, jotkut ovat ymmärtäväisempiä. Kuten näkyy, joillekin konservatiiveille suurin uhka on Nato, toisille se on Venäjä.

Kirjoittajien kannat myös Amerikkaan vaihtelevat. Toiset ovat avoimen proamerikkalaisia kuten Kumitonttu (joka hänkin on kriittinen sen nykyistä tilaa ja kehitystä kohtaan). Huomattava pääosa on vähintään skeptistä, suoran antiamerikkalaisia ei liene kukaan. Kenties Markku Stenholm tuntuu olevan eniten vastaan, vaikka hänkään ei ole sitä samalla lailla kuin useat vasemmistolaiset. Mika Keränen on frankofiili ja eurosentrinen kirjoittaja, joka ei ole antiamerikkalainen, mutta on analysoinut sitä kriittisesti useaan otteeseen.

Kanta ilmastonmuutokseen ja ympäristönsuojeluun nostattaa taas jyrkän vastakkaisia kantoja. Useat kirjoittajat kuten Kumitonttu, Ruukinmatruuna ja Mikael Virtanen ovat skeptikkoja henkeen ja vereen. Sen sijaan suurin osa Sarastuksen kirjoittajista, profiloituneimpana Jukka Aakula, on nostanut ympäristökysymyksiä esille eivätkä he kiellä ihimisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Tämä jakolinja on itselleni mielenkiintoisin, sillä skeptikot pitävät ilmastonmuutokseen uskovia itsenäiseen ajatteluun kykenemättöminä idiootteina ja kommunisteina, kun taas kannattajat pitävät skeptikoita kreationisteihin verrannollisina huru-ukkoina. Koska juuri tämä asia on isoin jakolinja konservatiivien keskuudessa, kaikki eivät ole ottaneet voimakasta kantaa. Jaksa Brown on tyytynyt toteamaan, ettei tiedä aiheesta tarpeeksi, ja esimerkiksi Yrjöperskeles on todennut että ottia tuota. Professorin blogissa on aihetta käsitelty useampaan otteeseen neutraalisti. Hän tosin tuntuu olevan lähtökohtaisesti skeptinen, vaikkei kielläkään ilmiötä.

Kirjoittajien ajatusmaailmat poikkeavat myös sangen paljon suhteessa traditioihin. Siinä missä jotkut kirjoittajat suhtautuvat niihin jopa olankohautuksella, toiset puoltavat niitä henkeen ja vereen. Libertaarien mielestä perinteet ovat enemmänkin yksityisasia, jokainen valitsee itse omat arvonsa. He eivät välttämättä näe mitään vikaa kulutuskeskeisyydessä, ateismissa tai massaviihteessä. Heille edellä mainitut asiat peilautuvat suhteessa muslimeihin ja edustavat siksi hyviä ja tavoiteltavia asioita. Traditionalistisesti suuntautuneet pitävät koko Eurooppaa rappioon ajautuneena maanosana, joka on vieraantunut todellisesta perinnöstään. Edellä mainittuja traditioon välinpitämättömästi suhtautuvia löytyy enemmän Amerikan uuskonservatiivisesta skenestä kuin Suomesta. Suomessa koko porukka on ylipäätään pieni ja enemmän järjissään traditioiden suhteen, mikä näkyy esimerkiksi Sarastus –lehden linjassa.

Kaiken kaikkiaan on ilmiselvää, etteivät konservatiivit, maahanmuuttokriittiset tai miksi heitä haluaakaan kutsua, ole kovin yhtenäinen porukka. Yhteisin nimittäjä heillä lienee tietynlainen asennoituminen asioihin kuin mielipiteet sinänsä. He eivät ole se porukka, miksi vasemmistolaiset ovat heitä väittäneet, uusnatseja taikka fasisteja heistä ei oikein löydy. Sarastuksen kirjoittajista Rami Leskinen lähestyy eniten fasismia, mutta entä sitten? Hän ei edusta kirjoittajien koko joukkoa, eikä fasismi ole pelkästään huonoa. Olisi oikeastaan outoa, jos kukaan ei tässä skenessä olisi fasisti. Heidänkin olemassaolonsa todistaa ryhmän sisäisen eklektisyyden.

EDIT. Lisäsin linkit eri kirjoittajien blogeihin. Teksti oli myös nopea pikaraapaisu, joten monia mainitsemisen arvoisia tekijöitä saattoi jäädä kartoittamatta. Mieleen tulevat ensinnä libertaristi ja maahanmuuttokriitikko Mikko Ellilä sekä avoimesti homoseksuaali Jukka Hankamäki. Viimeksi mainittu on kirjoittajien enemmistöstä poiketen kannattanut uutta avioliittolakia, ja on hänen ajatusmaailmansa monessa muussakin asiassa vähintään omapäistä. Tärkeimmät yhdistävät tekijät skeneen lienevät hänen kämyisyytensä ja nuivuutensa.

EDIT 2. Kai Murros olisi myös oman mainintansa arvoinen. Hän poikkeaa yltiöpäisellä radikalismillaan ja avoimella totalitarismillaan melkoisesti muusta porukasta, ja hänen lähimmät poliittiset sukulaisensa löytynevät punakhmereista.

12 kommenttia:

Curufin kirjoitti...

Hei taas, varastin itselleni nimen segregaation helpottamiseksi.

Mielenkiintoinen analyysi ja jaottelu. Tälläisessä jaottelussa on vähän ongelmana se, että ihmisten näkemyksiä voi olla vaikea tyhjentävästi ilmaista yhden käsitteen alle. Sitten päädytään käsitteisiin, jotka ovat hieman paradoksaalisia. Kuten nyt vaikka ateistinen uuspakana. Onko sinulla heittää Leskiseltä tai Pesoselta jotain tkestiä aiheesta? Tarkoittaako pakanallisten symbolien ja ajan ihailu uuspakanuutta vai tulisiko sen olla jotenkin henkisempää? Saattaisin itsekin päätyä sinun määritelmilläsi uuspakanaksi, vaikken koe olevani varsinaisesti uskonnollinen. Itse Pesosen blogia lukeneena sanoisin häntä yksinkertaisesti ateistiksi. Selkeästä uuspakanasta taas esimerkkinä Varg Vikernes.

Kun yläotsikkonasi on konservatiivinen skene, mielestäni ainakin Hankamäen ja myös Ellilän poisrajaaminen on ok. Maahanmuuttokriitikot ovat usein konservatiiveja ja toisin päin, osin koska mieleipiteet helposti kulkevat klustereina, mutta ei välttämättä. Ellilästä en nyt ole ihan varma, mutta sen perusteella mitä olen lukenut, enemmän klassinen liberaali kuin konservatiivi.

Samoin perustein Kai Murroksen rajaaminen pois on ok. Vaikka sinänsä mielenkiintoinen, lennokas ja mielestäni mukaansatempaava kirjoittaja, on hän radikaali, ei konservatiivi. (En nyt tarkoita, että olisin hänen kanssaan samaa mieltä, vaan kommetnoin retoriikkaa.) Revoluutio vai evoluutio voisi tässä olla määrittävä kysymys.

Muutamiin blogeihin voisi ehkä tutustua. Tosin blogistan on vähän sellainen aikanielu, että pitäisi pikemminkin rajoittaa. Tuo sinun linkkirivistösi blogin sivussa on vaarallinen.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Tervehdys Curufin ja kiitos kommentista. Oikein Fëanorin poikia vai :)

Konservatiivinen ei ole paras mahdollinen yläkäsite, mutta valitsin sen paremman puutteessa. Kuten näkyy porukka on moni-ilmeistä, joten on vaikea sulloa heitä yhteen karsinaan. Mitä tuohon uuspakana-termiin tulee, olisi minun ollut syytä hieman avata sitä. Minulle uuspakana ei ole lähtökohtaisesti uskonnollinen tai mitään yliluonnollisia instansseja tunnustava henkilö, vaan esikristillisiä traditioita suuressa arvossa pitävä. Tätä henkeä aistin Pesosessa ja Leskisessä, en pidä kumpaakaan varsinaisesti uskonnollisena.

Ellilä on klassinen klassinen liberaali tai libertaari henkeen ja vereen. Sikäli hän on siis kaukana esimerkiksi Sarastus-lehden kirjoittajista.

Murros on joo hauska tapaus. Ja hyvä huomio, että hän on tosiaan yltiöradikaali, ainakin ajatusmaailmaltaan. En välttämättä haluaisi asua hänen utopiassaan...

Blogit vievät joskus aikaa. Itse katsastan päivittäin läpi muutaman blogin ja kommentoin, jos on sanottavaa. Seuraamani blogit eivät onneksi kaikki päivity samana päivänä, joten eivät ne sikäli paljoa aikaa vie.

Curufin kirjoitti...

Silmarillionin mielenkiintoisimpia hahmoja minulle olivat juuri Fëanorin pojat. Vaikka Tolkienia syytetään mustavalkoisuudesta, niin juuri he ovat vastaesimerkki aiheesta. No joku voisi pitää heitä jo pahiksina, jotka vain sattuvat tappamaan myös örkkejä, mutta toisaalta ovathan he urhoollisia (saman voisi sanoa monista örkeistä) ja etenkin Maedhros kasvaa tarinan aikana. Heitä ei hirveästi kuvailla, joten lukijalla jää paljon mielikuvituksen varaan. Kiehtovaa on juuri heidän valansa, joka sitoo kaikki toivottomaan tehtävään katkeraan loppuun asti.

Muuten Hännikäinen on ilmeisesti pitämässä itsenäisyyspäivän puheen Helsingissä: http://sarastuslehti.com/2014/12/02/tekemista-itsenaisyyspaivaksi/ Vaikka nyt aiemmin hieman kritisoin Hännikäistä, yleisesti minulla on hänestä positiivinen käsitys. Sen takia sitten otankin hänen sanomisensa keskivertoa vakavammin.

612-tapahtuma vaikuttaisi yleisesti kansallismielisiä yhdistävältä tapahtumalta.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Ja Maglor oli Maedhrosin kuoltua ainoa eloonjäänyt pojista. Ottaen huomioon, että haltiat ovat kuolemattomia, on kiintoisa kysymys, mitä hänelle kävikään? Huuhtoutuiko hän Beleriandin mukana aaltoihin? Valinoriinkaan hän ei palannut kuten kerrotaan: "...vaelsi sen jälkeen rannoilla ja lauloi kivusta ja katumuksesta aaltojen äärillä(...)mutta koskaan hän ei palannut haltiakansojen keskuuteen.

Hännikäinen on hyvä kirjoittaja ja terävä ajattelija. Kannattaa lukea hänen kirjojaan, jos et ole. Hän osaa kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta tyylillä.

6/12 -tapahtuma kuulostaisi hyvältä, jos jaksaisi Helsinkiin asti raahautua. Enkä tiedä saisinko ketään kaveriani lähtemään mukaan, ehkä erään kadettikoululaisen...

Sametti kirjoitti...

Onko olemassa mitään konservatiivien ryhmittymistä? "Skene" viittaisi johonkin yhdistyneempään porukkaan, mutta tietääkseni kaikki mainitsemasi tyypit ovat vain irrallisia ihmisiä.

Haluan liittyä johonkin porukkaan nimittäin. Hommakerho taitaa olla ainoa, minkä tiedän.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Suomen Sisu tulee nyt ensimmäisenä mieleen. Se lienee kaikista organisoiduin, Sarastus-lehden porukka tai ihmiset täällä blogosfäärissä ovat aika löyhästi verkostoituneita. Eräät bloggaajista ovat pistäneet kasaan humoristisen MC Tsuhnan, jonka jäsenistä ainakin osa tuntee toisensa elävässsä elämässä.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Niin, ja esimerkiksi Tsuhnaan voi liittyä kaiketi vain sähöpostilla ylläpidolle. Suomen Sisukaan ei mikään salaseura ole, joten oletan ettei liittyminen tavattoman vaikeaa ole.

Sametti kirjoitti...

Hmm, Suomen Sisu olikin uusi juttu.

Jukka Aakula kirjoitti...

Kiitos. Hyvä analyysi.

Jukka Aakula kirjoitti...

Tuo "libertaari tietyin varauksin" on tietysti hiukan lievä ilmaisu. Aika paljon mielestäni teen varauksia laissez faireen

Korppi on oikeus kirjoitti...

Tervehdys Jukka ja kiitoksia kommenteistasi.

Et ole puhdasverinen libertaari lainkaan, kenties kansallislibertaari olisi lähempänä totuutta, sikäli kuin moista termiä on olemasssakaan. Jos toisaalta kysyisi vasemmistolaiselta, olisit pahimmanlainen öyhöttäjäkapitalisti.

Jukka Aakula kirjoitti...

:)