sunnuntai 30. elokuuta 2015

Pakolaisinvaasio & resurssit



Invaasion kiihtyessä eivät suvaitsevaiset ole vieläkään maininneet sopivaa ylärajaa maahantunkeutujien pääluvulle. Ei huolta, eivät he sitä koskaan mainitsekaan, piikki ei koskaan tule täyteen. Vielä äsken jeesusteltiin, etteikö Suomessa ole muka tilaa seitsemällesadalle tulijalle. Nuo puheet on nyt haudattu ja lukema päivitetty 15 000:en. Lisäksi maahanmuuttoviraston edustaja itse spekuloi jopa 40 000 tulijan määrällä ensi vuodeksi, mikäli vauhti pysyy ennallaan. Ja koettakaahan jumalauta arvata pysyykö se ennallaan.

Pankonpoika Timonen havainnollistaa varsin konkreettisesti, kuinka maahantunkeutujat ovat rikkaus. Tunkeutujat nimittäin työllistäisivät erinäisiä viranomaisia ja vastaanottokeskusten henkilökuntaa. Valtio maksaisi keskusten vuokrat ja tunkeutujien sosiaalietuudet, joten kuntien ei tarvitsisi murehtia kuluista. Kaiken hyvän lisäksi maahanmuuttajat palauttaisivat rahat kulutukseen, mikä piristäisi yrittäjyyttä ja toisi valtiolle lisätuloja alveina. Hitto, tässähän on meillä rahasampo! Kahmitaan arvon maahantunkeutujia siis entistä enemmän, avataan rahahanat kunnolla. Eli lisää pakolaisia -> lisää työllisyyttä -> lisää kulutusta ja verotuloja -> lisää rahaa -> lisää pakolaisia -> ad infinitum. Suvaitsevaiset ovat täten ratkaisseet erään tiedettä askarruttaneen kysymyksen ja kiertäneet termodynamiikan ensimmäisen pääsäännön: he ovat keksineet ikiliikkujan.

Näitä juttuja miettiessä tulee ajatelleeksi, että kenties suvaitsevaiset ovat oikeasti tyhmiä. He eivät olisi vain eri mieltä vaan todellakin imbesillejä, päästään lahonneita. Mutta oikeasti he ovat epätoivoisia, koska rasismiin ja omaantuntoon vetoaminen ei enää riitä. Siksi he tarjoavat porkkanaa, ”ei huolta, te hyödytte tästä kaikesta”. Mutta porkkana onkin pajunköyttä, johon ei moni enää usko. Kun maassa on parisataatuhatta työtöntä, valtion rahat hupenemassa ja nuoria jättäytymässä työkyvyttömyyseläkkeelle, on kuvio useimmille selvä; uudet tulijat - varsinkin pakolaiset -  ovat tässä tilanteessa pelkkä taakka, johon meillä ei ole varaa.

Pankonpojalla on harhainen käsitys taloudesta. Hän todella uskoo yhteisen varallisuuden karttuvan, kun sosiaalietuuksilla elävät laittavat rahansa kulutukseen. Mutta talous ei ole seteleiden kiertokulkua, jossa valtio maksaa etuuksia ja saa omansa takaisin veroina. Lyhyesti sanoen: ikiliikkujia ei ole. Talous on viime kädessä resursseja, jotka ovat rajallisia. Nälkäiset suut on ruokittava ja se onnistuu resurssienhankinnalla, mikä merkitsee työtä. Ja mitä enemmän on nälkäisiä suita, sitä enemmän on töitä tehtäväksi. Kun nälkäisiä suita on työntekijöitä enemmän, alkavat resurssit huveta. Tämä näkyy nykyisessä yhteiskunnassamme, jossa tuottavan työn tekijät vähenevät ja kuluttajat lisääntyvät. Ja viimeksi mainittuja ovat suvaitsevaiset tieten tahtoen tuomassa tänne lisää. Kuluttajia ovat yhtä lailla maahantunkeutujien kaitsijat, joten aivan sama vaikka puoli miljoonaa suomalaista työskentelisi heidän parissaan. Eivätkä suvakit tajua tätä, koska heidän yhtälöstään unohtui erä tekijä:  kuluttajien kulutustarpeet on jonkun ensin tuotettava. Ne eivät vain ilmesty kauppojen hyllylle, leipäkin käy pitkän tien ennen kuluttajan ruokapöydälle saapumista. Tuon kuluttajan suun kautta leipä posahtaa peräsuolesta pönttöön, eikä siitä limpusta enää paljon iloa ole. Kun jo hetken päästä lisää leipää pöydällensä halajaa, on jonkun se tuotettava sinne. Ja siksi jonkun on pelto kynnettävä ja siemenet kylvettävä. Joku lapioi paskansa kasaan, toinen levittää sen. Yksi korjaa viljan ja toinen kuljettaa sen. Joku jauhaa jauhot ja leipuri leipoo leivän, jonka kauppias myy.  Jos siis yksi tekee edellä mainitut työt viidenkymmenen suun ruokkimiseksi, on viikatemiehellä pian harvennustöitä edessä.

Raha on vain vaihdon väline ja sellaisenakin nykyään valheellinen. Niin sanottu finanssitalous huitelee reaalitaloudesta irrallisissa sfääreissä, sillä sitä ei ole sidottu mihinkään konkreettiseen; raha on muuttunut välineestä resurssiksi. Tai näin kuvitellaan, ikään kuin kulutus ja tulonsiirrot kartuttaisivat yhteistä pottia. Mutta ei, resursseja kartutetaan vain raa’alla työllä. Kulutus on taas sitä itseään - kulutusta, joka syö resursseja. Voimme toki tuudittautua uskoon, että valtio voisi loputtomiin kustantaa jouteneloa. Tokihan se ”kustantaa”, mutta ne bitit pankkitileillä muuttuvat arvottomiksi siinä vaiheessa, kun ei ole mitään mitä ostaa. Vielä toistaiseksi voi törsätä yhteisiä resursseja, teeskennellä rikasta. Suvaitsevaisten pankonpoikien asenne muistuttaakin pörssikeinottelijoista, jotka tekevät bisnestä muiden rahoilla. On helppoa jeesustella omastatunnosta ja vaatia lisää pakolaisia ja vastaanottokeskuksia, kun ei itse ole maksumiehenä. Katsokaas, valtio maksaa rajattomalla piikillä. Tämä on se fantasia suvaitsevaisesta ikiliikkujasta, jonka olen edellä kuvannut. Mutta kolikkokierto on yhtä tyhjän kanssa, rahaa ei voi syödä. 

Euroopassa puhutaan taakanjaosta, Suomen suvakit puhuvat rikastajista. Kenties Suomi tulee tapansa mukaan jälkijunassa, minkä vuoksi muualla Euroopassa jo vitsiksi muuttuneet fraasit ovat täällä vielä kuranttia kamaa. Toisaalta ihmeen hyvin suvakit nyökyttelevät päätöksille taakanjaosta. Ilmeisen hyvin he hyväksyvät, etteivät tietyt maat yksinkertaisesti kykene ottamaan yhtään enempää pakolaisia. Jos he ovat rikkaus, miten se on mahdollista? Hehän ovat rahasampo, loputon tulonlähde. Vai ovatko? No, tämä on vain yksi esimerkki suvaitsevaisten kaksoispuheesta. Oikeasti he tajuavat, mitä pakolaiset merkitsevät: mielipuolista taakkaa. Eivät he muuten vaatisi Suomea tekemään omaa osuuttaan, ”kantamaan vastuutansa”. Taakanjako voisi toki olla loogista jossain universumissa, muttei tässä. Jos joku nimittäin saa kourallisen paskaa naamalleen, ei häntä eikä ketään muuta hyödytä paskan levittäminen kaikkien naamoille. Viisas ihminen peseytyisi, hankkiutuisi liasta eroon. Aivan kuten Välimeren maat voisivat vain ajaa tunkeutujat sinne mistä tulivatkin. Mutta ei, ripuli on levitettävä kaikkialle niin, että varmasti joka sopessa haisee.

Maailma on rajallinen paikka, jossa on liikaa ihmisiä. Resursseista on taisteltu ennen, niistä taistellaan nyt ja tulevaisuudessa. Aina on jollakulla sellaista, mitä muut haluavat. Meillä on paljon sellaista, mitä muut haluavat. Mutta meillä ei ole velvollisuutta jakaa sitä muille. Meillä ei ole yhteisiä intressejä Lähi-idästä ja Afrikasta vyöryvien maahantunkeutujien kanssa, he ovat vihollisiamme. Yhä hupenevat resurssimme eivät riitä yhä kasvavalle joukolle kolmansien maailman asukkeja, elintilaamme on varjeltava. Sitä on varjeltava vaikka väkivalloin.

PS. Työt loppuivat tänään, nyt alkoi lorviminen! Saatana, näillä rahoilla vietän kissanpäiviä. Elän kuin neekeri konsanaan. Hahhah!

maanantai 24. elokuuta 2015

Olen ihmisperse ja sosiopaatti

Kansan Uutiset: avoin kirje
 
Olen aika ikävä tyyppi mikäli Kansan Uutisia on uskominen, ja miksi emme uskoisi? En väitä erityisesti piittaavani Välimerellä hukkuvista. En toki halua kenenkään hukkuvan, mutten voi tehdä asialle mitään. Tai voisinhan minä, esimerkiksi Välimeren pelastustyöntekijäksi ryhtymällä. Mutta sellaiseen olen liian laiska, minua kiinnostaa enemmän mielikuvitukseni kuin ihmisten pelastaminen.  En piittaa ihmisistä yleisestikään, välitän vain harvoista. Rakkauteni on näet äärellistä, hädin tuskin se riittää läheisilleni, vielä vähemmän omalle kansalleni ja ihmiskunnalle ei lainkaan.

Ensisijaisesti toivon Euroopan olevan itsekäs; invaasio tulisi tyrehdyttää laivat käännyttämällä ja jo saapuneet pakolaiset palauttamalla. Australia kokeili tien sulkemista laivoilta ja sehän toimii. Tällä voitaisiin lisäksi estää enemmät hukkumiset, mutta se ei hyville ihmisille ratkaisuksi kelpaa. En tiedä mitä he haluavat, mutta ainakin he tietävät mitä minä olen: itsekäs ja julma ihminen. Tunnustan syytökset, enkä kadu rikoksiani. Sen sijaan kadun vain syntejäni, pahoja tekoja lähimmäisiäni vastaan. Ja afrikkalainen ei ole lähimmäiseni, viimeksi mainittuja on vain muutama tässä ihan vieressäni.

PS. En muuten ole vain pahimman lajin sosiopaatti vaan myös aktiivinen sadisti: odotan innolla työpaikkani virkistysreissua Afrikan safareille neekereitä metsästämään.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Räjäytä kotipihallasi ydinpommi

Löysin Nukemap-nimisen sovelluksen, siinä varsin veikeä vekkuli. Kyseessä on Google maps -ohjelmaa hyödyntävä sivusto, jolla voi tarkastella haluamansa suuruisen ydinpommin vaikutuksia haluamassaan osoitteessa. Pommit voi valita olemassa olevasta listasta tai sitten niiden määritellä itse niiden koko alle kilotonnista sataan megatonniin. Sivuston parametreihin kuuluvat niin paine-, lämpö-, kuin säteilyvaikutukset. Myös pommin pudotuskorkeuden voi päättää itse ja kirsikkana kakun päällä tulevat kuolonuhri- ja haavoittumisestimaatit. Seuraavasssa pari sekanaariota:

1) USA:n arsenaaliin kuuluvan 1.2 megatonnin B-83:n ilmakehäräjäytys Helsinki-Vantaan lentokentällä.

2) Samaisen pommin pintaräräjäytys laskeumineen.

3) Neljä 300 kilotonnin Minuteman III:n räjäytystä pääkaupunkiseudulla. Kohteina Helsinki-Vantaan lentokenttä, Malmin lentokenttä, Helsingin keskusta sekä Leppävaara.

Kussakin skenaariossa parametrit ovat seuraavat: painevaikutuksen säde 5 psi:n sisällä (riittää tuhoamaan talot kokonaan) ja lämpövaikutuksen säde toisen asteen palovammoihin asti (ulottuu ihonalaiseen kudokseen, ottaa paljon aikaa parantuakseen).

Kolmosskenaario havainnollistaa hyvin sen, miksi nykyajan ydinpommit ovat pienempiä kuin kylmän sodan villeinä vuosina; tuolloin pyrittiin kasvattamaan pommien kokoa, kunnes ymmärrettiin että suurempi tuho saadaan usealla pienellä pommilla kuin yhdellä suurella. Jos 1.2 megatonnin pommin tuhosäteen sisällä räjäyttää siis neljä pienempää, mutta yhteisteholtaan yhtä suurta pommia, saadaan aikaan laajemmat tuhot. Sama periaate siis kuin rypälepommeilla ja vastaavilla, yhdellä MIRV-ohjuksella voi saada pahempaa jälkeä kuin megatonnien tehoisella möhkäleellä.

Jokerina 100 megatonnin räjäytys Helsingisä. Näin suurta pommia ei koskaan ole räjäytetty, mutta olisi voitu. Neuvostoliiton koeräjäyttämä Tsar-Bomba - kaikkien aikojen tehokkain vetypommi - oli teholtaan noin 50 megatonnia. Jos sihen olisi sisällytetty ylimääräinen fissiovaihe, teho olisi noussut valtavasti mutta lisännyt samalla laskeumaa aivan liikaa; venäläistiedemiehet tulivat lopulta järkiinsä. Tekemässäni skenaariossa näkyy painevaikutus 5 psi:hin asti sekä ensimmäisen asteen palovammat, joita aiheutuisi Virossa asti. Yksistään tulipallo nielaisisi Helsingin keskustan.




torstai 13. elokuuta 2015

Mistä se on tehty, nykyaika?


Alkoholiton viina, kofeiiniton kahvi, sokerittomat makeiset, savuttomat tupakat, munattomat miehet, pilluttomat naiset, hajuttomat kainalot, syvyydettömät pinnat, lumettomat talvet, suvettomat kesät. Siitä se on tehty, nykyaika.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Mitä kuuluu, kukkuluuruu?



Töitä on vielä vajaa kuukausi jäljellä. Kaipaan niin kovasti yksinäisyyttä. Bilbon sanoin tunnen itseni liian suurelle leivälle levitetyksi voinokareeksi. Kärsivällisyyteni ihmisten suhteen alkaa olla lopussa, aggressiota kertyy ja purkautuu miten sattuu. Haluaisin toisinaan vain taittua kaksin kerroin ja ulvoa. Tahtoisin räjähtää. Eniten vituttaa ristiriita äitini kanssa; hän on ekstrovertti ihminen, joka ajattelee ääneen. Hänen on pakko puhua ja puhua, hän ei poistu talosta ja keskeyttää minut noin tunnin välein. Aika ajoin reagoin aggressiivisesti, tiuskin tai sanon rumasti. Toisinaan reagoin passiivis-aggressiivisesti olemalla kylmä ja sulkeutunut. Kaikkein pahinta oli, kun veljeni vietti täällä viikon. Tunsin olevani kypsä rikkomaan huonekaluja ja oksentamaan lattialle verta ja sappea, tahdoin iskeä saksilla ihmisiä kurkkuun.

Miksi olen tällainen, en halua tehdä pahaa. Joka kerta kun tunnen raivon liikahtavan ja haluan purkaa sen jollain tavalla, pieni ääni aina varoittaa ”älä tee sitä tai kadut”. Ja minä teen ja kadun. Sanon ikäviä asioita äidilleni tai veljelleni. Aivan kuin en pystyisi käyttäytymään kunnolla. Sitten olen taas tyynni ja iloinen itseni, mutta viha pääsee aina esiin. Olen arvaamaton, kuka jaksaa olla kaltaiseni seurassa? Minä en ainakaan. Tunnen itseni avuttomaksi täällä, kaipaan kauas pois ihmisistä ja kommunikoinnista. Haluan päästä kuplaani sisälle. Kun joku tulee ja keskeyttää minut, hän aina rikkoo tuon kuplan. Se tuntuu väkivallalta, aivan kuin tahallaan toinen sen rikkoisi, vaikkei siitä olekaan koskaan kysymys. Sitten se pitää rakentaa uudelleen. Ja kun olen kuplaan päässyt, se taas rikotaan. Paremmin ymmärrätte, jos vertaan elämääni nukkumiseen; kun vajoan ajatuksiini, vajoan uneen. Kun joku keskeyttää minut, hän tökkii minut hereille. Kuin minut tunnin välein herätettäisiin. Se vituttaa.

Eikä tässä ole kyse siitä, etten voisi itselleni mitään. Tiedän voivani jo sen perusteella, että joka kerta vihan purkautuessa tiedän voivani valita toisin. Ja joka kerta kun olen valinnut toisin, tämä on osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi. Vihan purkaminen läheisiin on vain pahentanut pahaa oloa. En halua enkä voi käyttäytyä heitä kohtaan kuten käyttäydyn, mutta viha tuntuu liian suurelta. Olen välillä ajatellut, että parasta olisi eristäytyminen ja erakon elämä; en ehkä parantaisi kenenkään päivää, mutten ainakaan tekisi syntiä. Jos en vuorovaikuta ihmisten kanssa lainkaan, ei ristiriitojakaan ole. Mutta tietenkään se ei olisi mikään ratkaisu, lähinnä kepulikonsti. Mutta silti, jos edes viikon saisin olla aivan yksin. Ongelmahan on nyt se, etten saa olla päivääkään yksin; sosiaalinen kesätyö ja vanhemmat kotona koko ajan. Onneksi oma huone löytyy, sillä astia vuotaa yli äyräidensä.

Ei pienenä ollut näin vaikeaa, silloin olivat vanhemmat kotona sekä kaksi vanhempaa veljeä. Jotenkin selvisin onnellisena läpi siitä, miksen siis enää kestä ihmisiä yhtä lailla? Olen aina ollut introvertti ja omaan rauhaani hakeutuva, mutta ehkä olen tottunut siihen liikaa. Ehkä olen ollut niin paljon itsekseni, että ihmisseura tuntuu sietämättömämmältä kuin sen pitäisi. Osasyy lienee siinä, että asiakaspalvelijana saatana kohdata satoja ihmisiä päivässä. Kapasiteettini tulee vähän eri tavalla täyteen, enkä pääse kunnolla palautumaan. Mutta jotenkin pitäisi yrittää, en pidä siitä määrästä raivoa, jota olen kokenut.


Olen nähnyt paljon orgaanisia unia. Outoja aineita ja biohajoamista. Eräässä unessa vierailin armeijan tukikohdassa, jossa tehtiin testejä ekstraterrestiaalisella aineella. Kyseessä oli Salaisista kansioista tuttu vierastietoisuuden sisältävä musta syöpä. Joku ystäväni kosketti tuota ainetta, joka alkoi välittömästi imeytyä hänen kehoonsa. Hän valitteli huimausta ja tajusin, että oli tullut aika ottaa hatkat. Olisi pitänyt varoittaa häntä, mutta suuni oli sinetöity. Vilkaisin ympärille ja näin lukuisat ilmanottoaukot nurmikentällä, epäilemättä sairaimmat kokeet tapahtuivat maan alla. Uusi bussilastillinen uhreja saapui.

Eräällä pihalla oli sota puutarhatyökalujen ja palokunnan välillä. Yhteen palomiehistä tarttui itiöitä, jotka alkoivat hajottaa hänen kudoksiaan. Hän pakeni autoonsa, jossa muut olivat vielä sisällä. Se ei ollut hyvä ajatus ja pian sieni oli kaikilla muillakin, koko vitun auton sisäosa muuttui hetkessä vihreäksi muhjuksi. Yhdessä unessa outo kudos levisi pitkin maita ja mantuja ja saavutti talomme. Makuuhuoneen lattiakin oli jo täynnä tuota kaikennielevää mattoa, jolta pelastauduimme hyppäämällä ikkunasta toiseen asuntoon. Jatkoa en muista.

Unessa mies juoksee infernaalisen kompleksin käytävillä eksyneenä. Hän joutui eroon tovereistaan ja seuraan häntä ulkopuolelta. Hän saapuu ulos, mutta tajuaa minne on saapunut. ”Ei tänne, ei tänne!” Jätkä kävi aivan vauhkona, koska näki puumaisen rakenteen, josta kasvoi ulos visvaa tihkuvia mehiläispesiä. Nämä eivät olleet suinkaan mitään tavanomaisia mehiläisiä vaan kantoivat mukanaan ihmiskeholle vihamielistä DNA:ta. Tuo orgaaninen lihapuu liittyi jotenkin maanalaiseen xenomorfien pesään; niitä en päässyt unessa näkemään. Juostuaan hetken aikaa mies pakeni turvapaikkaan, johon hänet johdattivat kompleksissa asuvat ”selviytyjät”.

Mielenkiintoinen oli tauti, joka mutatoi maapallon kasvistoa. Tämä muutti ilmakehän peruuttamattomasti. Yritin olla koskematta "uutta" kasvillisuutta, koska en halunnut tartuntaa. 

Pari kertaa olen kokenut tässä unenjälkeisen hallusinaation. Näin herättyäni yläpuolellani laskeutuvan hämähäkin. Ponnahdin ylös ja sytytin valot. Etsin hämähäkkiä liki viisi minuuttia kunnes tajusin, ettei mitään hämähäkkiä ole. Pari päivää sitten heräsin ja näin oudon kuplan leijuvan pääni yläpuolella. Ponnahdin ylös ja sytyin valot. Etsin kuplaa hetken kunnes tajusin, ettei mitään kuplaa ole. On näitä ollut kyllä ennenkin, ilmenivät ensi kerran noin vuosi sitten. Pitäisikö huolestua?

Viikon ajan olen katsonut Salaisia kansioita aina iltaisin. Jännä juttu, että uneni ovat ennakoineet sarjassa näkemiäni juttuja. Ei siis niin, että olisi uneksinut näkemääni vaan nähnyt uneksimaani. Enneuniako?

Neljännen kauden jakso Sanguinarium on ehkä sairainta paskaa, mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Olin itse paskana katsomisen jälkeen, ja vieläkin ne kuvat kummittelevat. En tiedä, mikä siinä on erityisen häiritsevää, luulin jo turtuneeni moneen kauhukuvastoon. En ole koskaan pitänyt ns. body horrorista, mutta olen katsonut sellaista jonkin verran. Jollain sairaalla tavalla se kiehtoo ja kammottaa äärettömästi. Mutta liika on liikaa. En oikein jaksa enää, alan olla kurkkuani myöten täynnä sadismia, omaa sadismiani, vihaa, omaa vihaani ja kaikkea mahdollista paskaa, joka nytkin painaa rintalastaani niin että elimeni tuntuvat. Alan pikku hiljaa saada tarpeekseni kauhuista ja kaikista mahdollisista tavoista, joilla ihmissielua ja –ruumista voidaan kiduttaa. Vihaan tätä sairasta paskaa ja vihaan vihaa. Saatanan tarantinot ja poseeraajat saisivat viillellä itseään, kun väkivalta on niin vitun coolia. Kauhut ja väkivalta musertavat oikeasti kaiken. Kertokaa joku, miksi orgaaninen maailma on täynnä kauhuja? Kaikki ontelot, loiset, mutaatiot, mitoosi ja visva. Kaikki se tavara, joka vain vaivoin pysyy sisälläsi ja joka voidaan repiä sinusta ulos, kun olet pahaa aavistamatta leikkauspöydällä noidutun kirurgin silvottavana; sinusta pumpataan sitä, sinut huuhdellaan hapolla. Ehkä tunnet tuon kaiken, mutta ainakaan et enää herää. Ja mikä pahinta, menit pahaa aavistamatta leikkauspöydälle, sinut avattiin etkä ollut sen jälkeen enää sinä.

Me voimme hajota niin monin eri tavoin, mädännymme ja mutatoidumme. Mikä painajainen se olisikaan, jos DNA:n salaisuudet todella selviäisivät. Helvetti sieltä löytyy, koska luonto on saatanan kirkko. Hajoaminen on joka hetki vain pienen ajatuksen päässä, ei siis kannata kuunnella sisintään. Älä katso.

Meshuggah - Spasm

Stroboscopic contortion-assault. Light bulb language
translated into fits
Codes of tendon-flickers I can't grasp. Focus lost as
I writhe and twitch
Random beats of blinding shockwaves. Erratic suns
that twist my eyes
Flashes pounding at my thoughts as the intrinsic pains
multiply

Muscle and tissue twined with every violent lash
Battered by an unrelenting shine
Immobilized by the increasing pains,
the procreating agonies of system breakdown

Lightwave frequency body-oscillation. Undeciphered
motions pass through my flesh
Bodily reverberation induced. A corporeal system lost
in its waves
Bleached into their existence by tremulous epileptic
strokes
Blasts of irregular pulsar-radiation - Triggering the
process of mind and body control

Lost to their control
A sentence - in flashes told
Enticed by their calls; - Insane, divine

Torn, undone, dissolved
By incandescent gods condemned
Burned. Their mark on my soul
To my inverted shadow confined

Twisted, spun. Vertebras and spinal column unaligned
Joints shattered and torn apart. Spasm-rendered
distortion
Organic spiral. Stretched and torn into a new
creation
A worldless thing, a thingless word. Lightborn
malformation



Tämä lähemmäs manaamista en pääse. Paholainen tulee karkoittaa tulella ja miekalla, äänellä ja vimmalla. Kadotkaa riivaajat, palatkaa helvettiin mistä tulittekin. Palakaa liekeissänne, kiehukaa liemissänne, kuristukaa kauhuissanne.

Demonit pitää maalata seinälle, gargoilit veistää näkyville. Jos kauhut näkee, ne eivät käy kimppuun. Katso siis, älä sulje silmiäsi. Pimeys vaanii näön tuolla puolen, pidä polkusi aina valaistuna.

Yön ääniä älkää säikkykö! Sillä ovesta tai ikkunasta ei kulje muu kuin kuun paiste ja tähtien loiste ja tuuli vuoren laelta. Hyvää yötä! 

                    -Tom Bombadil

tiistai 4. elokuuta 2015

Seis - Vasara-aika!


Neekeröintiä kehiin! Rautaista räppiä 90-luvulta, 5/5. Plussaa herkullisista reisistä videolla, break it down!

Tämä on kansainvälinen museohymni.

Etvoikoskettaatätä.

maanantai 3. elokuuta 2015

Vinkki perussuomalaisille


Päivä pari sitten otin puheeksi väkivallan nousun Suomessa ja kuinka se kytkeytyy oikeistoon. Tämä on kuitenkin harhaanjohtavaa, sillä oikeistolaista väkivaltaa massailmiönä ei olekaan. Toki jos määrittelemme oikeistolaisuuden median ehtojen mukaan, voi tällöin puhua siitä. Lisäksi suurin osa ihmisistä samaistaa äärioikeiston joka tapauksessa natseihin, joten he ymmärtävät asian vain median kautta. Kirjoitukseni oli kuitenkin termin osalta virheellinen, ja jäi puutteelliseksi mitä tulee väkivaltaan yhteiskunnassa. Ja aihe tuli taas ajankohtaiseksi Suomen vastarintaliikkeen rähinöityä Jyväskylässä.

Väkivaltaa hyödyntävät liikkeet ovat aina saaneet atavistisen voimansa roskaväestä ja etenkin nuorista miehistä. Turhautuneet nuoret miehet uhkaavat yhteiskuntarauhaa ja kaikkein vaarallisimpia ovat siten liikkeet, jotka osaavat valjastaa heidän aggressionsa osaksi toimintaansa. Tämä on viime vuosisadalta lähtien ollut eurooppalaisen vasemmiston heiniä. Vasemmisto on kollektiivinen aate ja sulkee sisäänsä niin natsit kuin kommunistit, mistä syystä heidän väkivaltansa purkautuu joukkojen kautta. Oikeistolaisuus on taas yksilöä korostavaa ajattelua, ja siksi oikeistolainen väkivalta purkautuu yksilöllisenä nihilisminä; Theodore Kaczynski ja Anders Breivik ovat antaneet kasvonsa tällaiselle väkivallalle.

Äärioikeiston noususta puhuminen on siis harhautusta, koska mikään äärioikeisto ei koskaan nouse. Tietysti individualismi ja nihilismi jatkavat etenemistään ja hiovat pois ihmisten välisiä siteitä. Tämä on yksi osa modernia aikaa, mutta keskityn tässä nihilismin kollektiivisiin purkauksiin. Se, ettei media hahmota uusnatsien vasemmistolaisuutta, on heidän oma vikansa. Vasemmistolaisuus pohjimmiltaan on kollektiivisuutta, eikä siihen näin ollen väistämättä sisälly monikulttuurisuus ja antirasismi. Kun puhutaan kyseisen ideologian äärisuuntauksista, ovat niiden fundamentaaliset toimintatavat samanlaisia; sekä kommunistit että natsit ja nykyään anarkistit osaavat hyödyntää roskaväen vihaa. Tyypillisesti nämä ääriryhmät rähisevät lähinnä keskenään, mikä on ollut yleiseurooppalainen trendi. Kummallista on siis, että väkivallan tullessa mediassa puheeksi, mainitaan aina ”uusnatsien riehuneen”. Tosiasiassa kyse on jäsentenvälisistä, anarkistit ja natsit ottavat toisiltaan pataansa. Juuri tästä oli kyse myös Jyväskylässä, vastarintaliikkeen miehet eivät suinkaan riehuneet ympäri kaupunkia ja pahoinpidelleet satunnaisia ihmisiä. Media luo kuvaa, kuin joukko olisi massalla hyökännyt ostoskeskukseen ja käynyt verisen taistelun sivullisia ja poliiseja vastaan. Oikeasti homma meni jokseenkin näin: anarkistipellet häiritsivät mielenosoitusta, ja natsit kävivät antamassa myöhemmin vähän takaisin.

Joku torvi tietysti luulee, että oikeutan tässä väkivaltaa. Saa luulla, en ala latelemaan itsestäänselvyyksiä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Huomionarvoista on oikeasti median tapa vääristellä tapahtumia, tätäkin tapausta käytetään perustelemaan miksi perussuomalaiset ovat pahoja. Vastoin kaikkea nähtyä luodaan kuva, jossa vain natsit harjoittavat väkivaltaa. Kuitenkin ympäri Eurooppaa on nähty, että sitä samaa harrastavat myös anarkistit. Ympäri Eurooppaa on nähty, että roskaväen väkivaltaa mobilisoivat myös islaminuskoiset maahanmuuttajat. Jos Malmön lähiöissä lentelevät jo kranaatit, kertoo tämä liberaalille joko kantaväestön rasismista tai kototumiskitkasta. Aivan sama mikä todellisuus on, vain natsit ovat uhka.

Pidän ilmeisenä yleisen väkivallan uhkaa. Maalailin äskeittäin kuvaa sisällissodasta. Mutta entä jos todellinen skenaario on yleinen kaaos, roskaväen riehuminen kaikkialla ilman ohjausta. Tästä saatiin esimakua Lontoossa 2012. Suomessa ei kehitys ole vielä yhtä pitkällä, mutta samaan suuntaan ollaan menossa. Myös ääriryhmät alkavat todella radikalisoitua tässä vaiheessa. Sekä natsit, kommarit että anarkistit alkavat turvautua yhä enemmän terroriin, kohde vain vaihtelee. Pidän mahdollisena Punaisen armeijakunnan kaltaisten liikkeiden paluuta, jotka ryhtyvät attentaatteihin ja sabotaasiin liike-elämän edustajia sekä äärioikeistolaisina pitämiään ihmisiä vastaan; toistaiseksi esimerkiksi Ruotsin anarkistit ovat tyytyneet vain ilkivaltaan ja kotikäynteihin, mutta ajat muuttuvat. Uusnatsit kohdistavat attentaattinsa maahanmuuttajiin, anarkisteihin ja muihin vähemmistöjen edustajiin. Muslimit eriytyvät lopullisesti ja käyvät avoimeen sotaan ja separatismiin isäntämaitaan vastaan. Voittajana selviytyy se, kenellä on valmius ja resurssit raaimpaan väkivaltaan. Jos armeija ja yleinen järjestys voittavat, se tapahtuu tuhansien ihmisten verellä. Mikäli taas roskaväki voittaa, kaikki on hajalla. Miten päin vain, verenvuodatusta on edessä.

Yksi kysymys on keskiluokan rooli. Liberaalit suvaitsevaiset ovat pääosin keskiluokkaisia ja akateemisesti koulutettuja kaupunkilaisia, sanalla sanoen porvareita. Heidän taholtaan ei ole mitään pahempaa pelättävää kuin passiivis-aggressiivista sanailua persuja ja rasismia vastaan. Vai kykeneekö joku kuvittelemaan anarkisti Suvi Auvisen väkivaltaisen kumouksen etunenässä? Kuitenkaan ei keskiluokan voimaa tule tyystin aliarvioida. Mikäli roskaväki ei kasva liian suureksi eikä yleistä kaaosta synny, lähtee todellinen muutosvoima heistä. Tyypillinen suomalainen ei piittaa rotukysymyksistä, muttei myöskään monikulttuurisuudesta. Akateemisesta koulutuksestaan huolimatta he ovat sen verran nuivia, etteivät halua nähdä Suomen rapistuvan tyystin. He ovat sitä hiljaista enemmistöä, joiden ääni kuuluu vaaliuurnilla ympäri Euroopan vaan ei mielenosoituskulkueissa. Tyypillinen suomalainen ei piittaa niin paljoa politiikasta, että jaksaisi raahautua banderolleja kantamaan. Voi olla, että on jo liian myöhäistä muutokselle. Mutta pidän kansallismielisyyden uutta nousua pienenä terveen järjen merkkinä, ihan kaikkea ei ehkä ole menetetty.


Lopuksi vinkki perussuomalaisille: älkää irtisanoutuko mistään, älkää väkivallasta, älkääkä toistenne sanoista. Kun kerran pyydätte anteeksi, pyydätte sitä ikuisesti. Kun olette kerran antaneet periksi, tulee siitä jatkuva katumusharjoitus, joka päättyy vasta kääntymiseenne. Medialle ainoa hyvä persu voi olla kuollut tai kääntymyksen tehnyt persu, joten viimeksi mainittua on erityisesti vältettävä. Media ei ole liberaalin agendan vääristämä, se on liberaali agenda. Jos sen ehdoilla pelaa, voi vain hävitä. Älkää siis pyytäkö myöskään armoa, sillä sitä te ette saa. Älkää valittako epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, vaan ohittakaa media. Niiden, jotka ovat nuivia, tulisi soluttautua mediaan ja dekonstruoida se sen omilla aseilla. On tehtävä sama, jonka vasurit toteuttivat 60-luvulta alkaen: kansoittaa yhteiskunnalliset instituutiot omalla väellä ja taata itselleen paremmat välineet vallankäyttöön. Marginaaliinkin voi jäädä, mutta marginaalin asukkaat ovat heikkoja. Seison voiman ja vallan puolella, mutta tällä hetkellä ne toimivat suomalaisia vastaan. Tuo vuorovesi on käännettävä.

EDIT. Keskiluokkaisuus ei tietenkään ole väkivallattomuuden tae. Itse asiassa terroristit - edustivatpa mitä ideologiaa hyvänsä - tulevat usein hyväosaisista perheistä. Yksi selitys tälle on heidän korkeampi älykkyytensä; roskaväki saa aikaan vain nihilististä riehumista, terrori-iskun organisoiminen vaatii älliä. Ehkä väkivallan analyysissa olisi hyvä erottaa sen eri tyypit. Terroritoiminta ja pienimuotoinen sissitoiminta lähtevät liikkeelle yhteiskunnan korkeammista kerroksista, katuväkivalta alhaisista. Viime kädessä voimakkain on kuitenkin se, joka saa organisoitua massaväkivallan taakseen. Syykin on ilmisevä, koska pienen porukan terroritoiminnalle on vaikeaa saada laajaa tukea, jota se tarvitsisi ja josta massojen organisoitu väkivalta on riippumatonta; väkivalta ei kysy armoa vaan se panee muut anelemaan sitä itseltään.