Bono estente.
Last time on Dragonball Z I thought about the differences
between the two sexes and pondered the destruction of marriage. Tässä
kirjoituksessa olisi tarkoitus pureutua feministien esittämiin yleisimpiin
väitteisiin, eli nyt taas vaihteeksi asiaa!
Feministinen narratiivi etenee jokseenkin sillä tavalla, että
naisia on koko historian sivu syrjitty ja alistettu. Tähän syyllisiä ovat
miehet, jotka edelleen ovat etuoikeutetussa asemassa naisiin nähden ja joiden
tulisi tuntea syyllisyyttä sen johdosta. En viitsi tässä sen enempää toistaa
itseäni sukupuolidynamiikasta ja työnjaosta. Elämä ei ole koskaan ollut
helppoa, ei miehille saatikka naisille. Naisilla on ollut aikanaan vähemmän
oikeuksia, mutta myös vähemmän velvollisuuksia, joka asialla on kääntöpuolensa.
Vasta nykyaikana olemme tilanteessa, jossa kokonainen sukupuoli yrittää
uhriutua ja samaan aikaan saada yhä etuoikeutetumpaa asemaa itselleen. Ollaanpa
rehellisiä, etuoikeuksia on enää vain naisilla. Siksi on käsittämätöntä, että
suurinta melua pitävät etuoikeutetuista etuoikeutetuimmat: länsimaalaiset
naiset.
Yksi sitkeimmistä feministisistä valheista, jota edelleen
jaksetaan toistaa, vaikka se on kerta kerran jälkeen todistettu roskaksi, on
väite naisen eurosta. Naisen euro voi olla 80 senttiä, mutta siinä jätetään
täysin huomioimatta syy siihen; naiset saavat vähemmän palkkaa, koska
hakeutuvat pienipalkkaisille aloille ja tekevät myös lyhyempää päivää kuin
miehet. Tässä on ytimekäs video aiheesta, joka tehtiin jo neljäkymmentä vuotta
sitten. Ja yhä uudelleen tuo sama väite nousee esille, mikä todistaa vain siitä että
feministit eivät piittaa faktoista. Naiset voivat vapaasta tahdostaan mennä
mille alalle huvittaa. Kuten edellisessä kirjoituksessa totesin, juuri
länsimaissa sukupuolet valitsevat työpaikkoja sisäsyntyisten preferenssiensä
mukaan. Itse asiassa juuri köyhissä maissa, joissa naisilla ei ole varaa
valita, nämä saattavat joutua tekemään myös miehille tarkoitettuja töitä. Onko
se siis tasa-arvoa? Meillä nainen voi päättää meneekö matalapalkka-alalle vai
ryhtyykö insinööriksi. Typerin väite, jonka olen kuullut, on se, että
matalapalkkaisilla aloilla on alhainen palkka, koska ne ovat naisvaltaisia.
Niinpä niin, ja tähän salaliittoteoriaan kuulisin mielelläni todisteet. Äh, en
viitsi tätä sen enempää käsitellä, koska aiheesta on kerta kaikkiaan kaikki
mahdollinen sanottu. Uskon feministien väitteeseen sitten, kun minulle
näytetään samassa työtehtävässä, samoilla työajoilla ja -kokemuksella
työskentelevä mies ja nainen, joille maksetaan kaikesta huolimatta eri palkkaa
(yksityisellä sektorilla työaikaa merkittävämpi tekijä voi olla työn tulos).
Feministit syöttävät valheita siitä, kuinka elämme
raiskauskulttuurissa. Naisten koskemattomuutta ei kunnioiteta ja he saavat
pelätä kaikkialla turvallisuutensa puolesta. Missähän todellisuudessa he elävät?
Aikamme asenteet raiskausta, naisia vastaan kohdistettua väkivaltaa ja lasten
hyväksikäyttöä kohtaan ovat kovat. Raiskaajat ja pedofiilit eivät syyttä ole
alimpana vankiloiden hierarkiassa, jopa rikolliset halveksivat heitä.
Keskustelupalstoilla vilisee lynkkaushenkisiä kommentteja noihin rikoksiin
liittyvien uutisten yhteydessä. Kuitenkin feministit elättelevät käsitystä,
että edellä kuvatut asiat olisivat valtavirrassa hyväksyttyjä ja erityisesti jopa
länsimainen ilmiö. Moiset väitteet edellyttävät silkkaa faktoista
piittaamattomuutta, tuskin koskaan olemme eläneet länsimaissa yhtä rauhallista
aikaa kuin nyt (tämä asia ei ole aivan yksiselitteinen, eikä varsinkaan
tulevaisuudessa ole odotettavissa väkivallan vähenemistä, mutta se kuuluu
kokonaan toisen kirjoituksen piiriin). Yhteiskunnassamme ei vallitse lakeja tai
normeja, jotka sallisivat väkivallan naisia kohtaan. Naisilla ei ole koskaan olosuhteet
ole olleet yhtä helppoja kuin ne ovat nyt. Tähän väliin joku heiluttelee
tilastoja ja sanoo, että suurin osa seksuaalisesta väkivallasta ja
parisuhdeväkivallasta kasautuu naisille. Ensimmäinen on sinänsä totta, mutta en
näe kuinka asiaa voitaisiin muuttaa. Rikosten absoluuttinen määrä voi aina
pudota, mutta naisten suhteellinen osuus seksuaalirikosten uhreina tulee
olemaan aina suurempi. Ja tämä johtuu naisten luonteesta miehisen halun
kohteena, aggressiivisen vaiston objektina. Naiset ovat halutumpi osapuoli, ja
tällä seikalla on pimeä puolensa. Mitä parisuhdeväkivaltaan tulee, siinä miehet
ja naiset ovat vastoin yleistä luuloa ”tasa-arvoisempia” naisen ollessa lähes
yhtä usein väkivallantekijänä kuin mies. Ero syntyy vain siitä, että naisen
tullessa pahoinpidellyksi, on koko virkakoneisto hänen puolellaan. Mies, joka ei
saa lyödä naista, on taas nössö joutuessaan naisensa pahoinpitelemäksi.
Mieheltä on siis viety maskuliinisuuteen liitetty oikeus itsepuolustukseen,
mutta miehinen naisten suojelun velvollisuus heillä edelleen on. Ei liene
epäselvää, ketkä tällaisia kaksoisstandardeja ylläpitävät ja ketkä niistä
hyötyvät. Niin, feministit. He
säilyttävät sukupuolirooleista kaikki mallit, jotka tuovat hyötyä naisille,
mutta kieltävät ja demonisoivat ne muuten. He haluavat oikeuksia ilman
velvollisuuksia. Johdonmukaisia jos olisivat, he taistelisivat kaikkia rooliodotuksia vastaan, eli feministien sukupuoliroolien vastainen työ on silmänlumetta.
Katso heidän tekojaan, älä kuuntele heidän sanojaan. Kun sinun sanotaan hyötyvän feminismistä, älä
usko.
(Yllä sanottu ei muuten tarkoita, ettei mieskin voisi joutua
seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Kyllä voi ja myös naiset tekevät
seksuaalista väkivaltaa miehille ja lapsille, mutta ilmeisen vähäisemmissä
määrin. Näistä asioistahan feministit mielellään vaikenevat ja haluavat nähdä
nämä ne yksinomaan miehisinä ominaisuuksina, siis pahanteon; feministeille on
tärkeää ulkoistaa paha. Minulle ei tuota ongelmia tunnustaa miesten olevan
väkivaltaisempi sukupuoli. Naiset eivät ole kokonaisuutena siltikään sen
parempia, heidän väkivaltansa on vain erilaista. Se on joko henkistä laatuaan,
tai kohdistuu selvästi heikompiin kuten lapsiin. Lapsensa surmanneet ovatkin
useammin naisia kuin miehiä.)
Raiskausasiassa joku huomauttanee tuomioiden alhaisesta
pituudesta. Tässä voin olla yhtä mieltä feministien kanssa, tuomiot
väkivaltarikoksissa noin ylipäätään ovat naurettavan pieniä verrattuna esimerkiksi
omaisuusrikoksiin. Sinänsä tämä ei siis kerro piilevästä misogyniasta, vaan
oikeusjärjestelmän rappiosta, missä materia asetetaan ihmishengen edelle.
Tuomioita olisi syytä koventaa, mutta samalla olisi syytä ottaa pari seikkaa
huomioon. Ensinnäkin oikeusjärjestelmää kuormitetaan väärillä
raiskaussyytöksillä. Toisekseen raiskaustuomioon pitäisi feministien mielestä
riittää naisen oma sana. Mahtavatkohan he tajuta, mihin tuollainen voisi
johtaa? Jos meillä samaan aikaan olisi kovat tuomiot raiskauksista ja tuomioon
riittäisi naisen oma sana, kuka enää uskaltaisi harrastaa seksiä? Tällaista
systeemiä hyväksikäytettäisiin niin paljon, että meillä olisi leegio viattomia
miehiä linnassa naisten itsekkyyden vuoksi. Minä kannatan kovempia tuomioita,
mutta myös tiukkoja kriteereitä sille, milloin voi syyttää raiskauksesta.
Tarvitaan todisteita, ei riitä naisen oma sana ja katumus siitä, että tuli
kännissä köyrittyä toisen kännisen kanssa, mutta tarkemmat pohdiskelut jätän
oikeusoppineille. Tämäkin on vain yksi esimerkki siitä, kuinka sairasta ja
etuoikeuksiin tähtäävää feministinen ajattelu on. Olikohan se Ruotsi, missä
tosissaan on mietitty lakia, jossa suostumus seksiin tulisi määrittää
kirjallisesti.
Feministit valittavat siitä, kuinka uhria syyllistetään
raiskaustapauksissa. Se on vähän niin kuin ottia tuota. En kiellä, etteikö tätä
tapahdu, mutta mistä siinä on yleensä kyse? Nainen lähtee tukkihumalassa
vieraan miehen matkaan yms. ja tulee raiskatuksi. Jokaiselle järkevälle
ihmisille on itsestään selvää, että mies on se, joka on syyllinen. Hän
ansaitsee tuomionsa täydessä pituudessaan, mutta se ei myöskään poista naisen
omaa vastuuta täysin. Ja tällä omalla vastuulla tarkoitan sitä yksinkertaista
huomiota, että me emme elä täydellisessä maailmassa ja täällä on syytä ottaa
pahuus huomioon. Jos menen vittuilemaan nisteille tai rikollisjengille ja tulen
pahoinpidellyksi, olen ollut vain tyhmä. Rikoksentekijät ansaitsevat tässäkin
tapauksessa tuomionsa, eikä oma vastuu ole syy alentaa tuomiota. Kuitenkin on paikallaan,
jos joku pitää minulle nuhdesaarnan (tämähän on nykyään ehdoton no-no, koska se
voi loukata tunteita). Se ei ole syyllistämistä, vaan sen asian takomista
kalloon, ettei ihan kaikkea kannata tässä maailmassa tehdä. Täydellisessä
maailmassa kaikki ihmiset eläisivät harmoniassa ja kunnioittaisivat toisen
koskemattomuutta. Elämme kuitenkin viheliäisessä maailmassa, joten aina tulee
olemaan niitä, jotka eivät kunnioita toisen ihmisen oikeutta koskemattomuuteen
ja tekevät väkivaltaa – henkistä, fyysistä, seksuaalista ja mitä niitä ikinä
keksiikään. Ajatus siitä, että minulla on oikeus tehdä mitä haluan ja vain
ihmisoikeuksien julistuksen taikaviitta suojanani, perustuu optimistiselle
ajattelulle ja ihmiskuvalle. Kyseessä on pohjimmiltaan myrkyllinen ideologia,
ja yksi osoitus feministien kelvottomuudesta.
Feministit myös valittavat siitä, kuina naisia
esineellistetään. En ole tästä sinänsä eri mieltä, varsinkaan mitä tulee
valtamediaan. Mediassa annetut roolimallit ja ihanteet ovat kaikin tavoin
vääristyneitä, mutta miksi näkökulma painotetaan aina naisiin? Onko
pornoelokuvien miesmalli, eli polygaminen panomies jotenkin terveempi esikuva?
Jos peleissä naiset on kuvattu joskus vain seksiobjekteina, onko niiden
mieskuva yhtään sen terveempi? Miehet ovat peleissä murhaajia, roistoja,
varkaita, teurastajia ja myös se pääsääntöinen teurastuksen kohde. Pitäisikö
mielummin älähtää, että pelit ovat fantasiaa, jota ei pitäisi ottaa liian
vakavasti? Media voi olla sairasta, mutta pelit pohjimmiltaan harmitonta hupia.
Eivätkä vain yksinomaan naiset ole esineellistettyjä.
Molempia sukupuolia esineellistetään, heistä tehdään instrumentteja, mutta eri
tavoin vain. Naisen arvo voidaan redusoida ulkonäköön tai synnytettyjen lapsien
määrään. Miehen arvo voidaan redusoida siihen, kuinka tehokkaasti hän tuottaa
ja tarjoaa materiaalisia etuja naaraille. Mies, joka on heikompi naistaan,
tulee usein lempatuksi. Nainen haluaa hypergamisen luonteensa vuoksi itsensä
yläpuolella olevan miehen, eli esineellistää tämän tiettyihin ominaisuuksiin.
Naisten tekemää esineellistämistä ei ehkä vain huomata yhtä helposti, koska
miehinen esineellistäminen on ilmiselvempää. Mies esineellistää naista
asettelemalla tämän näytille houkuttelevana ja vähäpukeisena objektina, joka
huomataan. Näemme jälleen feministisen ajattelun rappiollisuuden, koska se
pyrkii hävittämään erot ihmisten välillä. Miksi aate, jonka mielestä erilaisuus
on mahtava juttu, yrittää kovasti moukaroida kaikki samalle tasolle? Onkohan
totalitarismi heille kuinka tuttu sana?
Butros butros ghali, eli seuraavaan jaksoon.
2 kommenttia:
"Uskon feministien väitteeseen sitten, kun minulle näytetään samassa työtehtävässä, samoilla työajoilla ja -kokemuksella työskentelevä mies ja nainen, joille maksetaan kaikesta huolimatta eri palkkaa (yksityisellä sektorilla työaikaa merkittävämpi tekijä voi olla työn tulos)."
Tätä on joskus tutkittu. Palkkatoivetta kysyttäessä naisten toiveet samaan duuniin ovat vaatimattomampia. Miehet ovat myös hanakampia pyytämään itselleen palkankorotuksia.
Pyytäminen ei tietty aina johda tuloksiin, mutta jos ei edes kysy niin harvemmin työnantaja tulee hihasta nykimään että "hei, palkkakehityksesi on muuten jäänyt jälkeen alan keskiarvosta", oli sitten mies tai nainen.
Eli tuotakin siis esiintyy. Mutta tässäkään kyse ei ole tietoisesta syrjinnästä. Vaikka työnantajan olisi syytä ilmoittaa tällaisesta, eivät he sitä välttämättä tosiaan tee, koska ajattelevat rahaa.
Toki palkkaero selittyy pääasiassa muilla tekijöillä, kuten työllistymisessä eri aloille ja eroilla tehdyissä työtunneissa.
Lähetä kommentti