Tuli internetissä vastaan Niko Saarisen kirjoitus hänen kahdeksan
vuoden mittaisesta armeijan ja siviilipalveluksen pakoilustaan. Olen itse
heikko ja yliherkkä ihminen, mutta näyttää, että olen kohdannut voittajani. Ymmärrän
kyllä, että armeija ei sovi kaikille, mutta että siviilipalvelus? Armeija ei ollut minulle helppoa, mutta joku siviilipalvelus on silkkaa lekkeriä. Jos ei sivarikaan onnistu niin mikä sitten? Jotkut
kieltäytyvät valtion velvollisuuksista periaatteellisin perustein, mutta tälle kaverille jo
helppo vaihtoehto oli ylitsepääsemätön painajainen. Meitä on näemmä joka
lähtöön.
Sinänsä ymmärrän kaveria. Ymmärrän heikkoutta oikein hyvin,
koska olen itsekin sellainen. Mutta mutta…ääh.
En hae kirjoituksellani huomiota, sympatiaa
Ja mitäs roskaa tämä on? Miksi tuo papukaijamainen fraasi
tulee esiin joka yhteydessä, jossa joku avautuu tunteistaan tai
arkaluonteisista asioista? Kaveri oli kyllin heikko ollakseen käymättä edes
sivaria, mutta ei voi tunnustaa haluavansa sympatiaa? Minä ainakin haen
sympatiaa ja huomiota blogillani. Ehkä ennen kaikkea haen rakkautta, haluan
jonkun ymmärtävän. En pakota ketään antamaan yhtään mitään, mutta en kiistäkään
motiivejani. Mikä säälissä ihmisiä etoo?
16 kommenttia:
Kun nyt kerran mainitsit, miten yliherkkyys ja heikkous ilmenee? Stressiherkkyyttä; fobioita; sosiaalista pelkoa; esiintymispelkoa; suorituspelkoa; ahdistusta; masennusta; tunne-elämän epävakautta; huonoa epävarmuuden ja riskien sietokykyä; huonoa konfliktien sietokykyä; pakkomielteitä ja pakkotoimintoja; motivaation puutetta; saamattomuutta; itsevarmuuden ja itseluottamuksen puutetta; identiteetin heikkoutta; vitkastelua ja asioiden lykkäämistä; tahdonvoiman puutetta; riippuvuutta; keskittymisvaikeuksia; herkkyyttä äänellisille tai muille häiriötekijöille; riippuvuutta toisten ihmisten ohjauksesta ja johtamisesta / aloitekyvyttömyyttä; kyvyttömyyttä hallita sisäisiä impulsseja; suggestioherkkyyttä; kyvyttömyyttä osoittaa normaalia vihaisuutta, omaa tahtoa tai kieltäytymistä silloin kun sosiaalisia konflikteja tai ristiriitoja ilmenee (kyvyttömyyttä sanoa mm. "Ei"); kritiikin ja arvostelun pelkoa; sosiaalista eristäytymistä, paranoidista uhkan kokemista; hylkäämisen pelkoa; epätoivoa; häpeää ja syyllisyydentunteita; loukkaantumisherkkyyttä; paniikkikohtauksia; hysteriaa; PTSD; kyvyttömyyttä muodostaa hyviä, luottamuksellisia ja kestäviä ihmissuhteita; mustasukkaisuutta; oman kehon tai itsen inhoamista; passiivis-aggressiivisuutta; tms.?
Ehkä tämä lohduttaa:
http://charltonteaching.blogspot.fi/2014/11/geniuses-are-vulnerable-and-fragile-and.html
Tervehdys valkea ja kiitos kommentista. Mukavaa, että sinäkin olet eksynyt tänne :)
Huh, tuossa on melkoinen lista asioita ja tunnistan itseni valitettavan monesta. Voisin oikeastaan käydä läpi ne, joista en tunnista itseäni: sosiaalista pelkoa; esiintymispelkoa (en ole luonteva vieraiden ihmisten keskellä, mutten varsinaisesti pelkääkään. Esiintyminen ei ole välttämättä mukavaa, mutta onnistuu, olinhan kesällä museo-oppaana) identiteetin heikkoutta; (minulla on aika selkeä käsitys itsenstäni) kyvyttömyyttä hallita sisäisiä impulsseja (minulla on tiettyjen asioiden suhteen ja tarvittaessa hyvä itsekuri)kyvyttömyyttä sanoa mm. "Ei" (riippuu vähän, mutta osaan kieltäytyä asioista)PTSD; (tästä en kärsi) kyvyttömyyttä muodostaa hyviä, luottamuksellisia ja kestäviä ihmissuhteita; mustasukkaisuutta; (ystävyyssuhteeni toimivat hyvin ja ne ovat kestäneet vuodesta toiseen. Välirikkoja on tapahtunut elämäni aikana yksi, ja sekin oli vahinko).
Olen itse asiasssa juuri ajatellut kirjoittaa tästä herkkyysaiheesta oman postauksensa, joten luultavasti siinä sivuan noita ominaisuuksia.
Ja kiitos tuosta linkistä. Sanottakoon tietysti, etten ole nero. En millään muotoa, olen lopulta paljon tavallisempi kuin haluaisin myöntää. Joku herkkyys ei vielä tee neroa, kuten Niko Saarisen tapaus esimerkiksi osoittaa. Hän ei voisi olla kauempana sellaisesta.
Lisäksi minulle tulee hieman ikävä fiilis tuosta, koska tunnen, että se menee helposti siihen, että rationalisoidaan ja oikeutetaan omia luonteen heikkouksia. Ja minä tiedän, että pystyn parempaan kuin mitä nykyiselläni olen, kaikki muu on tekosyitä.
Korppi on oikeus,
linkitin kyseisen artikkelin antaakseni vertauskohtaa; monilla ihmisillä on tavalla tai toisella psykologista heikkoutta tai yliherkkyyttä, suhteellisen usein myös neroilla. Kiinnitin huomiota siihen, että olet kirjoittanut rakenteellisesti älykkäitä kommentteja eri puolille nettiä (riippumatta siitä olenko ollut kommenttien yksityiskohdista yhtä mieltä), joten päätin vilkaista, mitä mies kirjoittelee omaan blogiinsa. Nero sinä et ole, he ovat erittäin harvinaisia, mutta suhteellisen helposti tunnistettavissa kommenteistaan tai muista kirjallisista tuotoksistaan, kun riittävän monta on luettu. Erittäin monimutkaisia, mutta samalla loogisia ja omalla tavallaan selkeitä kokonaisuuksia; jatkuvia uusia ja hämmästyttäviä oivalluksia ja keksintöjä; laajojen asiakokonaisuuksien ja/tai monien alojen hallintaa, ja niiden yhdistelemistä uusilla ja poikkeuksillisilla tavoilla; ideat ovat erittäin tuottoisia teoreettisesti ja/tai käytännön elämässä; ideat toimivat uudisraivaajina ja avaavat muille ihmisille kokonaan uusia maailmoja ja mahdollisuuksia; jne.
Luin lisää kirjoituksiasi, mm. kouluampumiskirjoituksen. Niistä syntyi seuraavanlainen kuva:
Sinulla ei ole psykopatiaa tai anti-sosiaalista persoonallisuushäiriötä, jotka liittyvät vakavimpiin sadistisiin tapauksiin (sadistisuus voi toki liittyä muihinkin persoonallisuushäiriöihin). Sinulla on suhteellisen korkea sisäinen aggressiivisuus, mutta vähäinen ja todennäköisesti puutteellinen ulkoinen aggressiivisuus. Sadistisimmilla ihmisillä on korkea ja liiallinen in ja out aggressiivisuus. Sinä et nauti todellisen elämän sadistisuudesta / et koe sitä psykologisesti palkitsevaksi, etkä pyri sellaisiin tilanteisiin provosoituna tai provosoitumattomana. Sinä et ole psykologisesti tai fyysisesti kiduttanut, kohdellut huonosti, kohdellut liian ankarasti tms. ihmisiä tai eläimiä, tai järjestynyt heille tahallaan vaikeuksia. Sinä et pyri sosiaalisisssa suhteissasi dominointiin tai ylenpalttiseen dominointiin, johon sadistisimmat ihmiset pyrkivät. Sinä et kiristä, uhkaile, pelottele ja kauhistuta ihmisiä kontrolloidaksesi heitä. Sinä et rajoita läheistesi ihmisten autonomiaa ylenmääräisillä kielloilla, säännöillä, esteillä ja rajoituksilla, etkä rankaise heitä kohtuuttomasti virheistä tai väärinteoista. Sinä kykynet tuntemaan empatiaa, syyllisyydentuntoa ja häpeää, johon sadistisimmat ihmiset eivät kykene. Sinä kykenet estämään ja kontrolloimaan sisäisiä impulssejasi, johon sadistisimmat ihmiset pystyvät suhteellisen huonosti tai eivät ollenkaan. Jne.
Jatkuu ...
Osa 2.
Näiden syiden takia sanoisin, että sinulla ei ole sadistista persoonallisuushäiriötä, etkä sinä ole sadisti. Sinulla on jonkin verran sadistisia piirteitä; liiallista sisäistä aggressiivisuutta, johon yhdistyy sadistisia mielikuvia. Et ole niin psyykkisesti häiriintynyt kuin kuvittelet olevasi. Käytettävissä olevien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että sadistiset piirteesi syntyvät seuraavan perustaltaan ei-sadistisen prosessin seurauksena:
Negatiivinen emotionaalinen reaktiivisuutesi on luonnostaan suhteellisen voimakas, toisin sanoen suhteellisen pienet negatiiviset asiat aiheuttavat sinulle voimakkaita ja suhteellisen pitkäkestoisia inhon, vihan, halveksunnan, pelon, masennuksen, häpeän, syyllisyyden, tms. tunteita. Sisäisiä negatiivisia tunteitasi voimistaa se, että et pysty riittävästi ilmaisemaan niitä ja pitämään riittävästi puoliasi sosiaalisissa tilanteissa. Koet olevasi liian alhaalla sosiaalisessa hierarkiassa, ja koet, että pienetkin sosiaalista asemaasi uhkaavat loukkaukset, haasteet, dominointiyritykset, kilpailut tms. uhkaavat painaa sinut pohjalle ja tavallaan tuhota sinut. Negatiiviset tunteet patoutuvat sisälle, voimistuvat entisestään ja niistä tulee pitkäkestoisempia ja useammin toistuvia. Lieventääksesi tai poistaaksesi liiallisia negatiivisia tunteitasi tarvitset voimakkaita sadistisia mielikuvia; vain tuhoamalla negatiivisten tunteiden aiheuttajan mielessäsi tai dominoimalla häntä mielessäsi totaalisesti kiduttamalla saat helpotuksen; negatiiviset tunteet lieventyvät tai poistuvat ja saat tyydytystä ja nautintoa. Siten mielikuvien sadistisuus on palkitsee sinua kahdella tavalla, poistamalla negatiivisuutta ja tuomalla positiivisuutta (hyperpalkitsevuus), ja se on ainoa tiedossasi oleva keino tähän. Mielikuvien sadistisuudesta tulee pysyvä luonteenpiirre ja automaattinen reagointitapa. Pidemmän päälle tällä on kuitenkin negatiivisia seurauksia. Ajatuksesi ja tunteesi alkavat pyöriä päivisin yhä sairaampia ratoja. Sadistisuus leviää uniin tuottaen painajaisia ja huonosti nukuttuja öitä. Sadistiset ajatukset ja tunteet herättävät pelkoja, häpeää, ahdistusta, syyllisyyttä, sairauden tuntoa, stressiä tms. Sadististen mielikuvien maladaptiivisuus lisääntyy. Saatat alkaa rajoittamaan itseäsi; olet mieluimmin yksin tai tekemisissä lähinnä vain sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ennustettavasti eivät aiheuta negatiivisia tunteita, tai sitten hakeudut sellaisiin tilanteisiin, joissa ihmisten käyttäytyminen on strukturoitu etukäteen siten, että he eivät aiheuta negatiivisia tunteita, esim. formaalisiin tapaamisiin, kokouksiin tai tilaisuuksiin. Viehätyt joistakin totalitaarisista ideologioista ja valtioista, ja tunnet vetoa niitä kohtaan, osin pintapuolisesti esteettisten syiden takia, mutta todellisuudessa eniten sen takia, että niissä ihmisten käyttäytyminen on strukturoitu etukäteen ennustettavasti ja mahdollisimman täydellisesti, ja toisaalta ne heijastavat voimaa, joka sadistisissa mielikuvissasi miellyttää sinua. Mutta tämäkin kiintymys aiheuttaa ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia mielessäsi. Tätä prosessia voi heikentää se, että aggressiiviset impulssit alkavat yleensä heikentyä pikkuhiljaa 25 ikävuoden jälkeen (Ne ovat yleensä voimakkaimmillaan myöhäisestä murrosiästä n. 25 ikävuoteen)
Iltaa valkea ja kiitos sanoistasi. Oikeasti, osasit hyvin pukea sanoiksi joitakin sisäisiä prosessejani. Olen blogiasi lukeneena huomannut, että sinulla on ainakin kiinnostusta psykologiaan, mutta tunnut ihan ymmärtävän näitä asioita.
Tuosta neroudesta vielä, niin oikeassa olet. He ovat harvassa, mutta väitän tunnistavani mokoman, kun sellaisen näen. He ovat niitä, joita voin katsoa ihaillen ylöspäin, esikuvina. Ehkä jos löydän sisua harjoitteluun, voin joskus luoda jotain, jossa olisi edes pisara sankarieni jälkeä.
Sadistisuudesta sen verran, että tiedän sen olevan mahdollinen, elävässä elämässä toteutuva potentiaali. Olen ajatellut tästä asiasta kirjoittaa lisää, mutta lyhyesti näin: olen elänyt elämän ja saanut kasvatuksen, joka on mahdollistanut inhimillisyyden minussa. Ei, etteikö se olisi sisäistäkin, mutta voisin olla huomattavasti paskempi ihminen. En ole tehnyt moniakaan noista ensimmäisessä kommentissa mainituista asioista, mutta tiedän silti, että kykenisin niihin. Olen kohdellut muutaman kerran eläimiä huonosti ja muistan jokaisen kerran. Pelkkä muisteleminen saa aikaan lähes fyysistä kipua. Minulla on ihan tarpeeksi syntejä listallani.
En ole kenties sadisti sen kliinisessä mielessä, mutta muuten kyllä; kykenen nauttimaan toisten ihmisten ja eläinten kärsimyksestä ja minusta löytyy halu tuottaa sitä. Se täyttää sadismin määritelmän, vaikka ei olekaan ehkä samaa laatua kuin sarjamurhaajalla. Haluaisin sen saastan pois sisältäni ja siksi aloin kirjoittamaan. Jos maalaan demonit seinille, ne eivät ehkä näytä enää yhtä uhkaavilta?
Toisessa kommentissasi lienet hyvinkin oikeassa. Vaikka en menisi aliarvioimaan sitä, miksi viehätyin jo pikkulapsena natseista; se oli silkkaa esteettistä iloa. Eli samasta syystä miksi pikkupojat leikkivät tinasotilailla. Viehtymykseni totalitaristiseen estetiikkaan ei siis lähtenyt liikkeelle teini-iässä tai aikuisena, vaan on vanhaa perua. Voit olla silti oikeassa siitä, että sen pohjalla on tiedostamattomia motiiveja.
ihmisten käyttäytyminen on strukturoitu etukäteen ennustettavasti ja mahdollisimman täydellisest
Inhoan valtaa, mutta silti minua kiehtovat rajaton valta ja täydellinen symmetria. Minulta löytyy jostakin mielensyövereistä sellainekin toive, että koko maailma toimisi kellontarkasti vailla säröjä. Mikä on antiesteettistä, koska silkka mekaaninen kauneus on lähinnä ahdistavaa. Onneksi esteettinen tajuni ei sentään ole oleellisesti juuri tuota.
Toivon myös totisesti, että niin aggressiivisuuteni kuin seksuaaliset haluni tulisivat vaimenemaan tulevaisuudessa. Onnellinen vanhuus olisi seesteinen rauha vailla haluja ja intohimoja.
Korppi on oikeus,
luin uusimman kirjoituksesi. Mainitsen, että psykopatia voidaan diagnosoida vasta 18-vuotiaana. Sitä ennen lasten ja nuorten psyyket ovat vielä liian kehittymättömiä, jotta heidät voitaisiin voitaisiin luokitella psykopaateiksi. Usein ne lapset (jos heidät on diagnosoitu), joille myöhemmin kehittyy psykopatia, ovat saaneet esim. vastustavan ja uhmaavan häiriön diagnoosin tai käytöshäiriödiagnoosin, mutta ei läheskään kaikista niitä saaneista tule aikuisena psykopaatteja. Lapset ja nuoret tekevät pahoja tekoja useimmiten tietämättömyyden, ajattelemattomuuden, moraalin kehittymättömyyden, lapsille ja nuorille tyypillisen itsekkyyden, impulssikontrollin kehittymättömyyden, tunnejärjestelmän kehittymättömyyden, sosiaalisten virhetulkintojen jne. syiden takia, ja eivät useimmiten psykopaateille tyypillisen psykologian takia.
Voit vähentää sadistisia piirteitäsi esim. seuraavilla keinoilla:
a) Ilmaisemalla paremmin negatiivisia tunteita ja välttämällä negatiivisten tunteiden liiallista 'varastoimista' ja pyörittelemistä. Kun joku henkilö loukkaa sinua, häiritsee sinua, ärsyttää sinua tms. sano se hänelle tavalla tai toisella. Sopiva tapa ilmaista itseään on se, että omat negatiiviset tunteet käyvät selväksi, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole hallitsematon ja tilanteeseen nähden kohtuuton raivonpurkaus. Jos jokin jokin asia ärsyttää sinua yleisesti, esim. "yliopiston hipsterit", kuten mainitsit, puhu siitä jonkin henkilön kanssa, tai voit sanoa sen jollain yleiseen viittaavalla tavalla hipstereillekin. Tällä tavoin purat negatiivisia tunteitasi, eivätkä ne jää sisälle patoutumaan ja kasvamaan, tai ne jäävät sisälle ainakin selvästi lievemmässä muodossa. Myös kirjoittaminen on hyvä keino käsitellä ja purkaa negatiivisia tunteita.
b) Kun negatiivisia tunteita (vihaa, stressiä, pelkoa tms.) ilmenee, älä koskaan yritä tukahduttaa niitä, koska silloin ne voimistuvat. Asetu tarkkailemaan niitä kuin ulkopuolisena ja kylmänä havainnoijana. Havainnoi ja nimeä tunteet, esim: "Tuollainen on stressi", sitten anna sen olla ja kulkea omaa rataansa. Keskitä huomiosi nenään ja hengityksen sen kautta, ja ajattele yleisesti, että uloshengittäessä paha lähtee pois ja vähenee, ja sisäänhengittäessä hyvä tulee sisään ja lisääntyy. Tunne pyrkii koko ajan kiinnittämään huomiosi tunteeseen, mutta kiinnitä silti huomiosi nenään ja hengitykseen, negatiivinen tunne on kuin jokin ulkopuolinen tekijä taustalla. Negatiivinen tunne pyrkii luomaan tunteeseen liittyviä ajatuksia. Niistä syntyy helposti negatiivinen kierre; negatiivinen tunne lisää negatiivista ajattelua, joka voimistaa negatiivista tunnetta, joka lisää negatiivista ajattelua jne. Ajatukset voi estää ilman, että ne voimistuvat, mutta voit silti antaa niiden pulpahtaa lyhyesti esiin ja sammuttaa ne sitten. Tarkkaile niitäkin kuin kylmä ulkopuolinen. Havainnoi ja nimeä ne, esim: "Tuollaisia ovat stressin synnyttämät ajatukset". Jossain vaiheessa, esim. 15-20 minuutin kuluttua, tunne alkaa heikentyä ja voi loppua kokonaankin. Jonkin aikaa kestävän tauon tai miedomman vaiheen jälkeen voi ilmetä uusi negatiivisten tunteiden jakso, ja tämä voi toistua useamman kerran. Käytä näitä menetelmiä niin kauan kuin tarvitaan.
Jatkuu ...
Osa 2.
Opettele reagoimaan negatiivisten tunteiden ilmestymiseen näillä keinoin hyvin nopeasti. Kun saat aloitettua näiden tmv. menetelmien soveltamisen 1 sekunnin kuluessa tunteiden alkamisesta, niiden vaikutus on suurimmillaan, koska tunnejärjestelmät eivät silloin ole ehtineet vielä kunnolla käynnistyä ja voit saada estettyä niiden täysimittaisen käynnistymisen.
c) Aggressiivisuus, pelko ja stressi on alunperin tarkoitettu fyysistä toimintaa varten, ja ne kuluvat pois tai vähintäänkin miedontuvat fyysisellä toiminnalla. Nykyinen yhteiskunta, jossa negatiivisiin tunteisiin joudutaan reagoimaan useimmiten olemalla paikallaan, on niiden kannalta epäsopiva. Se voimistaa ja pitää yllä negatiivisia tunteita. Maksimaalisten ponnistusten voima- ja nopeuslajit, kuten kuntonyrkkeily, palloilulajit, voimailu, pikajuoksu tms. ovat parhaita. Niissä on helppo purkaa pois liiallista sisäistä aggressiivisuutta ja muita negatiivisia tunteita luonnollisella tavalla. Ne tuottavat myös endorfiinejä elimistöön, jotka tuottavat hyvää oloa ja toimivat luonnollisina kipulääkkeinä, jotka poistavat myös negatiivisten tunteiden kipua / epämiellyttävyyttä. Lämmittele ja venyttele ennen harjoittelua. Venyttele tasaisesti paikallaan pitäen, älä nytkyttäen. Opettele oikeat harjoittelun tekniikat ja harjoitusmenetelmät lukemalla ja kyselemällä lajia jo pitkään harjoittaneilta. Esim. voimailussa jalkakyykky tehdään niin, että polvet liikkuvat samaan suuntaan kuin jalkaterät, jalkaterät osoittavat suoraan eteenpäin tai hiukan sivulle, alaspäin mennään suhteellisen hitaasti, pysähdytään sentti pari ennen pohja-asentoa, ei koskaan pompauteta pohjan kautta, ja noustaan nopeasti ylös. Selkä on mahdollisimman lähellä pystysuoraa asentoa.
d) Jos juot kahvia, lopeta sen juonti. Se lisää herkkyyttä negatiivisille tunteille. Ala käyttämään Lysin Omega-3 Fortea 2 kapselia päivässä aamuaterian yhteydessä:
http://www.lysiproducts.com/fi/fi/Lysi-tuotteet/Lysi-Omega---3/Lysi-Omega-3-Fortet/
Se nostaa tutkimusten mukaan mielialaa ja sitä voidaan käyttää myös keskivaikean masennuksen hoitamiseen. Omega-3 kalaöljy vähentää negatiivisia tunteita. Psykologinen vaikutus ei ole yhtä nopea ja selvä kuin runsaassa kahvinjuonnissa, mutta useimmiten viimeistään parin tunnin kuluttua huomaa, että mieliala on kohonnut. Joskus kapseleita joutuu käyttämään useampia päiviä ennen vaikutuksen saamista. Jos et saa riittävästi omega-6 rasvoja ruoasta, kannattaa syödä myös 2 ruokalusikallista kylmäpuristettua rypsiöljyä aamuaterian yhteydessä. Omega-6:n ja omega-3:n epätasapaino voi aiheuttaa joillekin ihmisille pieniä sivuvaikutuksia. Kasveista saatava omega-3 eroaa kalaöljyn omega-3:sta kemiallisesti, eikä sillä ole yhtä hyviä psykologisia vaikutuksia.
Jatkuu ...
Osa 3.
e) Negatiivisten tunteiden ilmestyessä kiinnitä huomiotasi toisaalle voimakkailla positiivisilla ärsykkeillä, esim. kiinnostavilla elokuvilla ja dokumenteilla; uppoutumalla johonkin kiinnostavaan tehtävään; lähtemällä ulos kävelylle ja tarkkailemalla intensiivisesti luontoa, tms.
f) Muuta sadistisia ajatuksiasi parempaan suuntaan, jos sinun on pakko ajatella niitä. Sadistisissa ajatuksissa on tärkeintä liiallisen aggressiivisuuden purkaminen ja ylenpalttinen dominointi, ja jossain määrin tuhoamisvietin toteuttaminen. Jos sadistisissa ajatuksissasi normaalisti esim. murhaat jonkun miehen puukolla, muuta se mielessäsi vaikkapa kovalla kumipesäpallomailalla hakkaamiseksi, niin että mies menee tajuttomaksi. Saat siten purettua mielessäsi aggressiivisuutta, dominoit häntä voittamalla hänet ja toteutat jonkin verran tuhoamisviettiäsi mukiloimalla hänet mustelmille, mutta et silti tappanut häntä. Myöhemmin hän virkoaa ja lähtee nujerrettuna, mutta olennaisilta osiltaan terveenä kotiin. Tai kun normaalisti kidutat jotain henkilöä mielessäsi julmalla tavalla ja ehkä tapat hänet, muuta se esim. sitomiseksi ja nöyryyttämiseksi. Kun sidot miehen, puet hänet paljastaviin naisten vaatteisiin ja heität hänet sitten stadionille, jolla on kymmeniätuhansia ihmisiä, olet dominoinut häntä kuten kidutuksessakin, mutta hän säilyy suhteellisen vahingoittumattomana ja hengissä.
g) Voit tehdä rentousharjoituksia silloin tällöin. Esim: Käy sängylle makaamaan miellyttävään asentoon selälleen, kädet sivuilla. Aloita rentouttaminen jalkateristä laskemalla melko hitaasti kahteenkymmeneen. Jokaisen numeron kohdalla tunnet miten jalkaterät muuttuvat rennommiksi ja painavammiksi. 20 kohdalla jalkaterät ovat täysin rennot ja tuntuu siltä, että ne painavat niin paljon, että et jaksa nostaa niitä ylös. Sitten siirryt samalla metodilla pohkeisiin, reisiin, pakaroihin, selkälihaksiin, vatsalihaksiin ja rintalihaksiin, ja kaulaan ja päähän. Olet sen jälkeen täysin rento ja paino painaa sinua syvälle sänkyyn. Mietit n. 20 minuuttia kauniita ja miellyttäviä asioita. Sen jälkeen poistat painon koko kehosta yhdellä kertaa laskemalla hitaasti kahteenkymmeneen. Tulet kevyemmäksi ja virkeämmäksi, ja heräät virkeänä ja tyytyväisenä.
h) Kun onnistut miedontamaan tai poistamaan negatiivisia tunteitasi, ja lyhentämään niiden kestoa, palkitse itseäsi jollakin sellaisella mistä pidät. Suorita palkitseminen mahdollisimman nopeasti onnistumisen jälkeen, jolloin se yhdistyy mielessäsi voimakkaammin onnistumiseen. Voit lisätä motivaatiotasi muuttumiseen tekemällä tavoitteistasi julkisia kertomalla niistä kavereillesi ja sukulaisillesi, ja kirjaamalla tavoitteesi paperille.
Tms. Tällaisia keinoja on paljon, tässä oli muutama esimerkki.
Huomasin toisesta blogistasi, että vihaat Jumalaa.
Rukoilen puolestasi tänä iltana.
Päivää Valkea ja kiitoksia jälleen. Tässähän tuntee makaavansa melkein terapeutin sohvalla :) . Ihan uteliaisuudesta kysyn, mahtaako ammattisi liittyä psykologiaan, vai onko kyseessä vain asia, johon olet syvällisemmin perehtynyt?
Mainitsen, että psykopatia voidaan diagnosoida vasta 18-vuotiaana. Sitä ennen lasten ja nuorten psyyket ovat vielä liian kehittymättömiä, jotta heidät voitaisiin voitaisiin luokitella psykopaateiksi.
Aivan totta Valkea, tuota kohtaa en tosin meinannut ehkä ihan kirjaimellisesti. Ja tosiaan, pikkulapsilla on yleisesti ottaen kehittymätön empatiakyky, enkä siinä suhteessa muodostanut poikkeusta. Ei, ettenkö olisi empatiaa omannut, mutta se oli kehittymätöntä. Jostain syystä minua vain kaivelevat nuo jutut edelleen. Koska minulla on suht hyvä muisti, voin palauttaa mieleen runsaasti varhaislapsuudenkin kokemuksia, jotka kaikki eivät ole kovin mukavia.
Uskon, että ohjeesi voivat toimia, joitakin voisi kokeilla, varsinkin tuota tunteen ulkopuolelle asettumista. Tunteeni vain tuppaavat olemaan sen verran intensiivisiä niin hyvässä kuin pahassa, että helppoa siitä ei tule.
Ongelmani ei myöskään ole enää se, että tukahduttaisin tunteitani. Saatan tukahduttaa niitä sosiaalisessa kanssakäymisessä, mutta löydän niillekin kyllä purkauskanavat muita kautta. Vihalle ja aggressiolle primaarisimmat purkauskeinot lienevät nykyisin musiikki ja kirjoittaminen, jonka aloitin noin vuosi sitten. Musiikki lienee nopein ja tehokkain tapa, kirjoittaminen vaatii jäsennellympää ajattelua, mikä hillitsee ihan itsessään.
Liikuntaa harrastan lenkkeilyn ja voimistelun muodossa, joskin nyt on ollut jo muutaman kuukauden tauko (pitäisi palauttaa nuo takaisin rutiiniohjelmaan). Ulkoilen kyllä joka päivä, raitista ilmaa on vain saatava. Kahvia en myöskään juo, en ole ikinä sietänyt sen makua.
Mitä aggressiivisiin fantasioihin tulee, ei niitä viime aikoina ole oikeastaan ollut paljon. Eivätkä ne tosiaan ole aina brutaaleinta sorttia, usein ihan sitäkin että toivoisi hakkaavansa jonkun. Inhottavimmat jutut tulevat pääosin väkivaltaunissa, vaikkei niitäkään ole viime aikoina paljon ollut. Onneksi.
Yleisin aggressiivisen reaktion muoto lienee välitön punainen, sokea raivo. Sellainen sekunnissa iskevä primitiivireaktio, jossa haluaisi iskeä ruuvimeisselin toisen kallosta sisään. Tämä kuitenkin hälvenee parissa sekunnissa, mutta ei sitä oikein voi estääkään. Kyseisen tunteen mainitsee Stephen King ohimennen eräässä haastattelussaan. Ehkä tuon osan kieltäminen itsessäni johti paradoksaalisesti krooniseen vihaan, vaikea sanoa.
Ja niin, mitä tuohon jumala-aiheeseen tulee, niin sanottakoon, etten vihaa jumalaa. Minussa on osa, joka vihaa. ja tämä on sikäli huvittavaa, koska en edes usko jumalaan. Osa minusta kenties toivoo, että jumala olisi. Ja voin ainakin kuvitella, että sellainen ehkä on olemassa, mutta sen mahdollinen olemus saa mielessäni myriadeja erilaisia ilmenemismuotoja. Jos voisi olla täydellisen hyvä jumala, osaan kuvitella täydellisesti pahan. Minulla on taipumus ajatella asiat dualistisesti, vastinparien kautta: jos jotain on olemassa, se on olemassa suhteessa toiseen ominaisuuteen, joka on sille vastakkainen. Ja ääripäiden lisäksi olisi ääretön määrä välimuotoja valtavassa spektrissä. Tai kenties vastakohtia ei ole, kaikki on yhtä suurta muodotonta massaa, valkoista kohinaa.
Minä olen pohjimmiltani täysin hukassa näiden kysymysten kanssa. Se, että ilmaisen tuota tiettyä puolta itsestäni toisessa blogissa ja juuri noilla sanoilla, ilmentää tiettyjä tuntemuksia tietyllä hetkellä, ei lukkoon lyötyjä mielipiteitäni saatikka arvojani. Ne ovat vain siinä määrin painostavia ajatuksia, että vaativat päästä ulos.
Korppi on oikeus,
olen keski-ikäinen tietäjä. ;)
BB-Nikon tapauksessa tuskin on kyse herkkyydestä, vaan laiskuudesta.
Varmaan näin, toisaalta eivät ne sulje toisiaan pois. Itse ainakin olen molempia.
Lähetä kommentti