keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Feminismistä, osa IV: hajamietteitä



Tässä tulisi vielä vähän sanomista feminismistä. Olen edellisissä kirjoituksissani yrittänyt tehdä tiliä aatteen kanssa, mutta perusteellinen läpikäyminen vaatisi kokonaista kirjaa tuekseen. Pintaraapaisuja nämä ovat olleet, ja tässä vielä joitakin hajamietteitä.

Onko feminismi saanut mitään hyödyllistä aikaan? Varmastikin, perheväkivaltaan ja nykyään esimerkiksi naisten ympärileikkaukseen liittyvät asiat ovat relevantteja. Intialla on oma ongelma raiskausepidemioineen ja islamilaisesta maailmaa leimaa perverssi sukupuolten välinen suhde, joten heillä työsarkaa riittäisi. Feminismin ongelmana on se, että sillä oli hyviä tavoiteltavia asioita, mutta se ei osannut lopettaa ajoissa. Siinä, missä se aiemmin pyrki korjaamaan selkeitä epäkohtia, se on mennyt alueelle, jossa se saa vain vahinkoa aikaan. Sukupuoliroolien dekonstruointi, avioliiton ja perheen demonisointi ovat kaikki olleet myrkkyä länsimaisille yhteiskunnille.

Ei ole kuitenkaan selvää, oliko feminismi alun alkaenkaan aivan tervettä. Esimerkiksi perheväkivalta ei ole ollut mitenkään hyväksytty normi, ja esimerkiksi 1800-luvulla USA:ssa vaimoaan lyönyt mies joutui ruoskituksi. Sen sijaan mies, jota vaimo oli lyönyt, joutui häpeäpaaluun. Keskiajalla raskaana olleen naisen surmaaminen vastasi kymmenen miehen surmaamista. Kuulostaako naisten alistamiselta? Naisten äänioikeuden ajaminen ei ollut sekään itsestään selvästi epätasa-arvon vastustamista. Äänioikeus alun perin oli varattu rajatulle joukolle miehiä, se ei ollut yhtäläinen. Äänioikeuden sai, jos oli tietyssä yhteiskunnallisessa asemassa, eli osoittanut kelpoisuutensa. Miehillä oli kodin ulkopuolinen vastuu, joten heillä oli myös oikeudet. Vasta naisten äänioikeuden myötä äänioikeudesta tehtiin yhtäläinen ja kaikkia koskeva, koska ei ollut enää syytä rajata sitä ”ansioituneeseen” porukkaan. Jos naisilla oli äänioikeus, vaikka he eivät päättäneet asioista, miksei siis kaikilla miehilläkin? Sinänsä tämän voi nähdä positiivisena asiana, mutta en ole mitenkään varma yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden toimivuudesta. Se voi toimia, muttei aina ja kaikissa tilanteissa, mutta siitä sitten lisää joskus toiste.

Länsimaissa julkisesta diskurssista tekee erityisen perverssin se, että samaan aikaan kun naiset ovat etuoikeutetussa asemassa, heillä on myös uhristatus. Kyse on narratiivista, jossa naiset ovat olleet ja ovat edelleen alistettuja. Se on julkinen konsensus kuin, että keskiaika oli pimeä, länsimaat syyllisiä Afrikan huonoihin oloihin ja nykyaikana kaikki on paremmin. Jos naisille hyvästä asemastaan huolimatta toistellaan kuinka alistettuja he ovat, mihin se johtaa? Uusiin vaatimuksiin. Vaaditaan lisää oikeuksia, ja mikä parasta, niiden eteen ei tarvitse itse tehdä mitään, koska naisethan ovat uhreja. Jos naiset ovat lisääntyvissä määrin luonnehäiriöisiä, ei sitä pidä ihmetellä, koska nykyaika mahdollistaa vikojen puhkeamisen täyteen kukkaansa. Paljastavaa on sekin, kuinka vähän feministeillä on mitään konkreettisia ehdotuksia naisten aseman parantamiseksi. Lainsäädännössämme ei ole enää mitään, mikä toista sukupuolta syrjisi, joten sitä kautta on asioihin enää vaikea vaikuttaa. Jos siis todella haluaa ymmärtää, kuinka feministeiltä alkaa polttoaine loppumaan, kannattaa kysyä heiltä konkreettisia ehdotuksia naisten aseman parantamiseksi länsimaissa. He vaativat kiintiöitä pörssiyhtiöiden hallituksiin, solidaarisuusveroa miehille ja palkkojen pakottamista samalle tasalle ansioista riippumatta. He haluavat peleihin ja elokuviin feministitarroja osoitukseksi niiden progressiivisuuden asteesta ja naisille erityissuojelua väkivaltaa vastaan. Feministeille tärkein tavoite on lopputulosten tasa-arvo ja naisten oikeudet ilman velvollisuuksia. Kun tajuaa, kuinka sairaita heidän konkreettiset ehdotuksensa ovatkaan, ymmärtää, ettei feminismillä ole enää pohjaa.

Ne feministit, jotka eivät ole kyllin röyhkeitä vaatimaan yllämainittuja asioita, puhuvat yhteiskunnan asenteista ja kuinka niitä pitäisi kasvatuksella muuttaa. Asennekasvatus on toki ok, mutta kotoa sen on lähdettävä. Jokaisessa terveessä perheessä opetetaan lasta kunnioittamaan naisia, kuten myös miehiä. Kotona opitaan myös sukupuoliroolit, koska ne sopivat ihmisten enemmistölle. Mutta kotikasvatus ei riitäkään, koska henkilökohtainen on poliittista! Feministeillä onkin tarjota vain indoktrinaatiota, jossa naisilla on ikuisen uhrin ja miehillä ikuisen syyllisen asema; indoktrinaatiota, jota tarjoillaan kouluissa ja mediassa. He kannattavat sananvapautta, kunnes jokin asia loukkaa heitä. He eivät välitä siitä, mistä puhuvat kunhan se palvelee ideologisia tarkoituksia. Kuvaavaa on, että Gamergatesta ja julkkisten kuvanvuotoskandaalista revittiin isoja otsikoita, kun samaan aikaan aivan oikea naisten hyväksikäyttötapaus – Rotherhamin lasten hyväksikäyttörinki – jäi lähes pimentoon. Tämä siksi, koska siinä tekijät olivat myös virallisen uhristatuksen alla, eli islamilaisia maahanmuuttajia. He siis eivät voi olla varsinaisia syypäitä, vaan uhreja itsekin. Feministit eivät välitä todellisista uhreista pätkän vertaa, vain omista etuoikeuksistaan.

Naiskiintiöt ovat myös yksi järkijättöisen ideologian saasta, jota liian monet kannattavat. Se on myös yksi osoitus siitä, miksi feminismissä on pohjimmiltaan kyse etuoikeutettujen, keskiluokkaisten naisten etua ajavasta liikkeestä: kiintiöitä vaaditaan pörssiyhtiöiden hallituksiin ynnä muihin ns. hyviin hommiin. Sen sijaan yksikään feministi ei ole vaatinut naiskiintiöitä armeijaan tai hiilikaivoksiin. Jos mainonnassa on ikävä naiskuva, tästä revitellään kaikkea mahdollista. Mutta miesten korkeammat itsemurhaluvut, 95 % edustus kuolemaan johtavissa työtapaturmissa ja suurempi riski joutua pahoinpidellyksi tai surmatuksi eivät saa juuri huomiota, eivät ainakaan feministeiltä. Miehethän eivät ole uhreja ja jos heillä ongelmia onkin, ne ovat heidän omaa syytään, eivätkä johdu ainakaan naisista. No, jos kummankaan sukupuolen syyttäminen toistensa ongelmista ei ole järkevää, ei ole silti syytä kiistää etteikö sukupuolilla olisi vaikutusta toisiinsa. Siispä ne valinnat ja teot, joita naiset tekevät, vaikuttavat myös miehiin, positiivisesti taikka negatiivisesti. Feministit ovat kuitenkin ainoita, jotka vaativat rakenteellisia muutoksia yhteiskuntaan, koska naisten ongelmat johtuvat aktiivisesta syrjinnästä (vaikka ne eivät johdu). Jos feministeille huomauttaakin miesten ongelmista saa kaksi ristiriitaista vastausta: joko feminismi on naisten etua ajavaa, miesten tulisi hoitaa omat asiansa. Jos edellisen takia kiistetään feminismin pyrkimys tasa-arvoon, huomautetaan, että itse asiassahan se hyödyttää myös miehiä. Okei, jos tasa-arvo on feministien heiniä, kai me voimme jättää ne asiat heidän harteilleen? Jos naisten aseman parantuminen automaattisesti hyödyttää myös miehiä, mihin miesten panosta tarvitaan? No sitä tarvitaan, jos mainitsee miesten ongelmista, koska ne ovat ”heidän oma asiansa”. Jos sitten mainitsee miesliikkeen olemassaolosta saa jälleen vastaukseksi, että se itse asiassa perustuu misogynialle eikä moista tarvita, koska feminismi hyödyttää myös miehiä. Siis, jos feminismi…siis eikun ongelmat, ne ovat siis omaa syytäni…ei tarvitse tehdä mitään…eiku pitäis tehdä…eiku ei…eiku joo…siis joo, ei.

(Feministien mukaan patriarkaatti hallitsee maailmaa. Patriarkaatti on miesten luoma, mutta miksi suurin osa miehistä ei sitten hyödy siitä lainkaan? ”Patriarchy hurts men too”, eli miehillä ei alun alkaenkaan ole ollut parempi asema tuosta päätellen. Osuvampaa olisi siis puhua oligarkiasta tai aristokratiasta, eli harvainvallasta. Ja harvainvaltaa pyörittävät niin miehet kuin naisetkin. Toisin sanoen patriarkaattia ei ole.)

Yllä olevasta pääsemme aasisiltaa pitkin miesliikkeeseen. Miesliikehän on ennen kaikkea vastareaktio feminismiin, joka taistelee sitä vastaan sen omilla aseilla ja retoriikalla. Se on samanlainen uhriajatteluun perustuva liike. Feministien väitteet, joiden mukaan miesliike keskittyy liikaa feminismin bashaamiseen sen sijaan, että se tarjoaisi mitään positiivista tilalle, eivät ole vailla pohjaa. Toki se pitää esillä miesten ongelmia – asioita – joista feministit vaikenevat. Itse en kannata miesasialiikettä, koska pohjimmiltaan kyseessä on feminismin looginen inverssi. Symppaan heitä sikäli, että kaikki mikä laittaa kapuloita feminismin rattaisiin, on tervetullutta. Ja se missä miesasialiike on yhä enenevissä määrin onnistumassa, on uhristatuksen vieminen naisilta. Ja tästähän feministit eivät pidä, joten he tekevät kaikkensa mustamaalatakseen ideologiaa ja ”paljastaakseen”, että kyseessä on pohjimmiltaan silkka naisviha. Syytöksillä ei ole toki pohjaa, ja kirjoittajien motiivien ja mahdollisten kaunojen pyörittely (”ei ole saanut naista, joten se on katkera” yms.) argumenttien sijaan, osoittaa vain feministien kykenemättömyyden. Siitä voin siis miesasialiikkeelle nostaa hattua, että pistävät feminatseille hanttiin.

Henry Laasasen ja muiden miesasiamiesten ongelma on hieman sama kuin sosialisteilla; heidän kritiikkinsä voi osua oikeaan, mutta ratkaisuehdotukset ongelmiin ovat pitkällä tähtäimellä vääriä ja yhteiskunnalle tuhoisia. Kaikenkarvaiset Pick Up Artist –skenet, MGTOW ja sun muut ovat keinoja, jolla hyväksikäytetään nykyistä systeemiä. Ne eivät pyri rakentamaan kestävää tulevaisuutta, vaan heittäytymään pidäkkeettömään hedonismiin kukin omalla tavallaan, PUA-miehet seksin parissa ja MGTOW-miehet harrastustensa (itsekin olen osa tätä ongelmaa ja rappiota).

Oma ratkaisuni ongelmiin löytyisi traditionalismista ja perinteisistä sukupuolirooleista, mutta niistä lisää joku toinen kerta.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sama ano täällä taas. Traditionalistina varmaan luet Sarastusta? Siellä hieman pännii kun ei voi kommentoida. Viimeisin Hännikäisen kirjoitus käsitteli samoja teemoja ja juuri sitä, mitä pitäisi tehdä avioliiton rappeutumisen estämiseksi. Tavoite sinänsä kannatettava, mutta tuntuu kuin H. olisi unohtanut kokonaan sen ajan, jolloin hänkin oli puutteessa ja siitähän hän kirjoittikin "Illman"-kirjansa. Nyt kun ollaan tukevasti suhteessa, niin on helppo pomottaa muita.

"5. Tuntuvat verohelpotukset aviopareille ja tuntuvat verorasitukset naimattomille"

Tuossa on se kohta, joka nyt eniten nyppii. Ikään kuin lisäverorasitukset auttaisivat puutteessa olevia nuoria miehiä löytämään jonkun naisen. Minun mielestäni tuo on rankaisua asiasta, jolle ei mahda tai on erittäin vaikea tehdä mitään, vähän niin kuin joutuisit maksamaan lisäveroa vasenkätisyydestä. Pikemminkin tälläinen lisävittuilu kohdistaa vihaa valtiota vastaan (ei toisaalta täysin huono asia).

Muuten nuo Hännikäisen ehdotukset olivat ihan ok, mutta keskittyi kovin paljon lainsäädäntöön, ikään kuin siten ylhäältä päin saataisiin ihmisten arvoja muutettua. Toki lainsäädäntö olisi nimenomaan poliitikkojen valtuuksien piirissä.


Itse kirjoituksesta: nykyajassa on kovin vastenmielistä juuri tuo ainainen taistelu uhristatuksesta. On toki ymmärrettävää, että miesliike pyrkii samaan, koska miten muuten nykyään saisi asioita läpi. Kyllä silti 20-30-lukujen poliittinen taistelu enemmän miellyttää, mieluummin korostaisi voimaa kuin heikkoutta.

Puhut paljon feminismistä, mutta kuinka paljon lopulta on kyse jostain aatteesta ja kuinka paljon naisen luonnosta? Onko nainen tottunut ollessaan lisääntymisen pullonkaula siihen, että häntä arvostetaan ja suojellaan miehiä enemmän ja niin naiset pitävät itseään jotenkin luontaisesti miehiä arvokkaampina. Miksi se, että miehet sotivat ja lähtevät viimeisenä Titanicista on naisille niin luonnollista? Ei kai se pelkkää feminismiä ole. MGTOW:than pääosin ovat päätyneet siihen, että feminismi on seurausta naisen luonnosta, ei toisin päin.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Terve taas Anonyymi. Suosittelen, että otat käyttöön jonkun nimimerkin, niin ei tule sekaannuksia. Tietysti sillä ei juuri nyt ole suurta väliä, koska kommentointi on harvaa.

Olin itse asiassa ajatellut kirjoittaa aiheesta, mutta Hännikäisen saatana ehti ensin :p . Olisin tähdentänyt jokseenkin samoja pointteja kuin hän. Ehkä kirjoitan vielä erikseen ja katson, löydänkö mitään lisättävää.

En ota tuota Hännikäisen heittoa nyt aivan kirjaimellisena ehdotuksena, että "näin juuri sen pitäisi olla". Enkä nyt tiedä olisiko se niin huono juttu, perheitä olisi syytä vahvistaa yhteiskunnallisella tasolla, ja se onnistuu vain lainsäädännön kautta. Järkevintä olisi vissiin, että suodaan verohelpotuksia aviopareille, mutta ei sen kummemmin rangaistaisi yksineläjiä tai avosuhteessa olevia. Tietysti lainsäädäntö tarvitsisi tuekseen uskontoa ja arvopohjan muutosta yhteisöllisellä tasolla kuin myös yksilötasolla. Valtio ei yksin kykenisi sanelemaan, miten elää.

Uhristatuksen tavoittelu on vastenmielistä, mutta en tiedä olisiko 30-luvunkaan meininki vaihtoehto. Minä en pidä radikaaleista, korostivat nämä sitten voimaa taikka uhriasemaansa. Haluaisin uskoa perinteiden, viisaiden miesten, äitien ja uskonnon liittoon, joka ohjaisi yhteiskuntaa hitailla mutta varmoilla muutoksilla. Muutostilassa ihmiskunta on aina ollut, kyse on vain nopeudesta ja muutoksen suunnasta. Idiootit hyppäävät suoraa päätä kaivoon, viisaampi miettii kannattaako ylipäätänsä hypätä ja jos näin on, eikö mielummin laskeuduttaisi köydellä?

Feminismi voi olla seurausta naisen luonnosta. Naisen luonto on mitä se on, enkä sinänsä näe sitä itsessään pahana saatikka hyvänä. Siinä on potentiaalit molempiin, ja sivistynyt kulttuuri kykenee pusertamaan ne hyvät puolet siitä esiin. Naiset ja lapset ensin -periaate on minusta ihan oikein, kuten on miesten uhrautuminen sodassa. Molemmat sukupuolet uhrautuvat omalla tavallaan, mutta nykyaika ei oikein kannusta tähän. Siksi naisen luonnon huonot puolet pääsevät paremmin esiin, mikä näkyy feminisminä ja hybriksenä, jossa omille vaatimuksille ei nähdä ylärajaa. Miehet eivät ole nykyajassa sen terveempiä, minkä juuri MGTOW:n ja itseni kaltaisten yksilöiden olemassaolo todistaa.

Kauko kirjoitti...

Amerikassa kehitys on myös pitkällä. Return of King - blogin jutussa pohdiskellaan ydinperheen hajoamista tähän tapaan:
ROK

Hännikäisen suositukset ovat aivan liian myöhässä. Ei tätä kehitystä enää pysäytä mikään. Jos haluaa nähdä tulevaisuuuteen, niin Amerikan ja brittien alaluokka näyttää mallia.

Olen tuuminut, että ehkäpä ydinperheen hävittämisen tarkoituksena on, että alaluokan lapsilta viedään mahdollisuudet.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Iltaa Kauko ja kiitos kommentista. Luin tuon linkkaamasi artikkelin ja ihan oiketa havaintoja siinä on tehty.

Hännikäisen ajatukset voivat olla myöhässä nykytilanteen pelastamiseksi, mutta eivät tulevaisuutta ajatellen. Ikävämpi juttu voi olla se, että uuteen nousuun mennään joko sisällissodan tai ulkoisen aseellisen konfliktin kautta, tai molempien.

ENnusko, että ydinperheen hävittäminen on ollut pääosiltaan tietoinen prosessi. Tiettyjä feministejä lukuunottamatta ihmisten enemmistö on nähnyt perheen arvon. Kyse on enemmänkin siitä, että tietyt päätökset ja kehityskulut ovat kasautuneet ja muodostaneet nykytilanteen, jota kukaan ei enää hallitse.