Pariisin tapahtumien valossa mietin tarkemmin väkivaltaa ja
sen potentiaalia meissä, kantaväestössä. Voisin kuvitella, että me
eurooppalaiset olisimme jo ottaneet opiksi kokemuksista viime vuosisadalta. Ja
jos se vuosisata opetti mitään, niin sen, että nöyryytetty kansa palaa
kostamaan. Ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa ympärysvallat tulivat
siihen lopputulokseen, että on mitä mainioin idea vierittää sodan syy
yksinomaan Saksan niskaan ja vieläpä kaataa heidän niskaansa paskaa
nöyryyttävällä rauhansopimuksella. Tästä nöyryytyksestä ponnistivat natsit ja
Hitler. Sama ilmiö voi olla käynnissä Venäjällä, jossa janotaan revanssia sen
menettämästä asemasta kylmän sodan jälkeen. Ei pidä unohtaa, että suurvalloille,
kuten öykkäreille näin ylipäätään, arvovalta on kaikki kaikessa. Tämä heijastuu
myös kansan mentaliteettiin, tappio sodassa on kollektiivinen häpeä. Ja nyt
uudenlainen nöyryytys on käynnissä Euroopassa maahanmuuton ja
monikulttuurisuuden kaavussa.
Tyytymättömyys nykyistä politiikkaa kohtana on tullut
ilmaistuksi moneen kertaan, monissa eri muodoissa. Kantaväestössä yhä kasvava
joukko kokee itsensä avuttomaksi uudessa todellisuudessa, joka on sekoitus
Kafkaa, Orwellia ja Huxleyta. Kantaväestö näkee yhä kasvavan joukon
vapaamatkustajia ja loisia, jotka kaiken muun hyvän lisäksi sylkevät heidän
naamaansa. Ja sekään ei riitä, loisia tukee omasta kansasta koostuva viides
kolonna sekä valtaeliitti. Viideskolonnalaiset ovat lähes yksinomaan
ideologiansa sokaisemia neofiileja sekä hyödyllisiä idiootteja, joilla ei ole
hajuakaan todellisuudesta. He uskovat edistykseen ja siihen, että rasismi,
sodat ja kärsimys katoavat maan päältä ennemmin tai myöhemmin. Loiset käyttävät
heitä hyväkseen ja valtaeliitti käyttää loisia ajaakseen omaa plutokraattista
ja globalistista politiikkaansa. He haluavat tänne lisää halpatyövoimaa, joka
ei kysele työehtojen perään. Heidän ainoa jumalansa on raha, isänmaan etu tai
kunnia eivät merkitse heille mitään. Heidän ideologiansa on surrealistinen
symbioosi sosialismin ja kapitalismin kesken, sieluton äpärälapsi. Kantaväestö
jää tässä tilanteessa paitsioon, jossa muutoksen eroosio rapauttaa heidän
arvonsa ja elämänsä. Heille ei jää muuta kuin nöyryytys ja viha; epätoivo, joka
vie väkivaltaan.
Minä janoan verta ja väkivaltaa. Haluaisin vahingoittaa ja
murhata niitä ihmisiä, jotka syövät maata tämän kulttuurin jalkojen alta.
Haluaisin vahingoittaa ja kiduttaa maanpettureita ja partaansa päristeleviä
rättipäitä. Osa minusta toivoo vallankumousta, sisällissotaa ja kaaosta. Ei siksi,
että muuttaisin sillä mitään. Vaan siksi, että pääsisin vain murhaamaan. Vain
siksi, että pääsisin estotta riehumaan ja kostamaan pettureille, naisille, ihan
kenelle tahansa. Osa minusta toivoo sotaa, jossa pääsisin lahtaamaan ihmisiä ja
kuolemaan kranaatinsirpaleiden rikki silpomana. Elämällä ei ole minulle enää muuta
tarjottavaa kuin pettymystä ja nöyryytyksiä, edes kollektiivisia unelmia ei
enää ole. Ei ole enää suomalaisuutta, jonka ylisukupolvisesta olemassaolosta
voisin lohduttautua. Olisi helpompaa hyväksyä henkilökohtainen tuhonsa, jos
tietäisi että elämä jatkuu suvussa ja kulttuurissa. Olisi hienoa uhrata itsensä
sodassa, jos uskoisi uhrin arvoon. Vaan kuka uhrautuisi nykyisen valtion –
kasvottoman koneiston – puolesta? Johtajalle voi olla lojaali ja hänenkin puolesta
uhrautua, jos voi vakuuttua tämän sitoutuneisuudesta ja vastuunkannosta. Käsi pystyyn,
jos yksikin suomalainen nykypoliitikko herättää uskollisuuden tunteita.
Hävityssäkin taistelussa on tosin oma kauneutensa, ehkä sukupolveni vielä
kaatuu saappaat jalassa, kun länsimaiden aurinko vajoaa pimeään.
Minä janoan verta ja väkivaltaa, ja rakastan vihaa
sisälläni. Tiedän kuitenkin jo, etten tule tekemään mitään. En vain ole
sellainen, olen passivisti ja yliherkkä itkupilli, joka ei kestä verta. Minusta
ei olisi väkivaltaan monessakaan tilanteessa, joten synkät puheeni jäävät vain lätinäksi.
Minusta ei tarvitse huolta kantaa. Mutta entä ne ihmiset, jotka tuntevat
samoin? Entä ne varmasti tuhannet suomalaiset ja miljoonat eurooppalaiset,
jotka tuntevat samoin? Heidän määränsä kasvaa, ja siinä porukassa on niitä,
jotka ovat oikeasti valmiita väkivaltaan. He eivät ole vain halukkaita, vaan
valmiita murhaamaan. Nuorissa miehissä on suurin väkivaltapotentiaali, me
olemme vaarallisimpia kaikista. Ei ole sattumaa, että totalitaariset liikkeet
ovat aina halunneet valjastaa juuri heidän voimansa. Nuoret miehet ovat
aggressiivisia ja helposti ohjailtavissa, he huokuvat väkivaltaa. Kun heidät
saadaan palvelemaan ideologiaa, he menevät sen mukana innolla ja hurjalla
voimalla. Heidän suunnaton energiansa on helppo ohjata väkivaltaan, ja mitä
turhautuneempia he ovat aikaisemmin olleet, sitä parempi. Mies, joka kokee
elämänsä suunnattomaksi ja tarkoituksettomaksi on erityisen altis lähtemään
mukaan hulluuksiin. Jos hän on vielä vihainen, hän lähtee enemmän kuin
ilomielinen rikkomaan paikkoja ja tappelemaan. Jos minä en muodosta riskiä,
niin entä ne miljoonat nuoret, joilla ei ole samoja estoja ja jotka tuntevat
samoin? Suvaitsevaisten kannattaisi herätä huomaamaan, että kantaväestöä ei voi
nöyryyttää enempää. Nuoriso on toivottomampaa ja vihaisempaa kuin koskaan,
rasismista moralisointi ei enää auta. Nuoret ovat niitä, jotka ovat omin silmin
nähneet monikulttuurisuuden siunaukset ja kuinka media ja valtaeliitti pitää
heitä etuoikeutettuina hylkiöinä. Niin, puhun edelleen nuorista miehistä, koska
heissä se väkivaltapotentiaali on. Ja valkoiset nuoretkin, jotka ovat kasvaneet
naisten emansipaation ja tasa-arvon ihmemaassa, saavat kuulla olevansa koko
rotunsa syntien kantajia. He eivät saa olla vihaisia vieraiden maiden röyhkeille
tulokkaille, jotka syövät heidän pöydästään ja juhlivat heidän rahoillaan.
Jonain päivänä kamelin selkä taittuu. Suvakit varoittelevat
oikeiston väkivallan uhasta ja ovat tavallaan oikeassa. Kantaväestöä vastaan
hyökätään ja se puolustautuu. Ensin asialla ovat ekstremistit, sitten
tavalliset ihmiset. Heitä on jo nöyryytetty tarpeeksi pitkään, rasistinen
väkivalta tulee lisääntymään, eikä sitä pidä ihmetellä. Fasismi on
tulevaisuuden tie, ja väkivalta nuorison työ; väkivalta maahantunkeutujia, siis
pakolaisia kohtaan. Siinä vaiheessa viimeistään on yhdentekevää vedota ihmisoikeuksiin
tai syytellä rasismista. Kun sisällissota alkaa, maanpetturit – siis suvaitsevaiset
ja vasemmiston hyödylliset idiootit – tapetaan ensimmäisinä.
Haluanko minä tuota? En, minä rukoilen, ettei tuohon mennä.
Tai rukoilisin, jos uskoisin jumalaan. Toivon olevani väärässä. En halua
Euroopan tuhoa, mutta en halua, että asiat korjaantuvat vasta väkivallan myötä.
Ja sen toivoisin vastapuolenkin ymmärtävän: te ette voi loputtomiin syyllistää
kantaväestöä. Minä pyydän, ymmärtäkää, etteivät muslimit ole ystäviämme ja ettei
näin laaja maahanmuutto ole hyväksi. Miettikää ihmisen peruspsykologia
uudelleen, ja pohtikaa miten nurkkaan ajettu reagoi. Tajutkaa se, ettei monikulttuurisuus
voi toimia. Voi olla vain yksi maa ja yksi kulttuuri, muiden on sovitettava
tapansa sen raameihin. Kansallismieliset eivät ole teidän vihollisianne, olemme samaa kansaa. Vihollisia ovat valtaeliitti ja meille vihamieliset kulttuurit. Älkää siis tehkö itsestänne vihollisiamme.
Haluan ajatella, että toivoa vielä on. Jos ja kun
keskiluokka toden teolla herää, on heissä todellinen avain muutokseen. Ei
anarkisteissa tai kiljuskineissä, vaan keskiluokassa. Tavalliset, porvarilliset
suomalaiset ovat niitä, joissa on tarpeeksi joukkovoimaa. Tarvitaan
sukupolvenvaihdos politiikassa, nuoret ovat konservatiivisia toisin kuin
70-luvun radikaalit. Jos hyvin käy, näemme arvopohjan muutoksen ja hegemonian
kallistumisen traditionalismia ja nationalismia kohden, ei fasismia ja
totalitariaa kohden. Ehkä näemme hitaan, mutta väistämättömän muutoksen kohti
parempia aikoja, ilman väkivaltaa ja romahdusta. Länsimaat syntyvät uudelleen,
mutta eivät tuhkasta vaan omasta maaperästään, siitä joka on ikiajat heidän
jalkojensa juuressa maannut.
4 kommenttia:
Pääongelma on siinä, kun nykyään sossupummikin nauttii paremmasta elintasosta kuin kuningas 1800 luvulla. Tämän johdosta keskiluokka ja 99 % han-eurooppalaisista ei tule tekemään mitään, niinkauan kuin tämä elintaso jostain taiotaan: kosta siinä on vaan huono haitta/hyöty suhde - paljon menetettävää mutta kohtuu vähän saavutettavaa.
Päivää Anonyymi ja kiitos kommentistasi.
Voit olla oikeassa. Mutta olennaista ei ole se, että elintasomme on absoluuttisesti parempaa kuin 1800-luvulla. Olennaista on, että elintason suhteellinen tippuminen tekee ihmisistä tyytymättömiä ja tämä tulee tapahtumaan keskiluokalle vielä. Oikeastaan se on jo monin tavoin tapahtunut.
Ajattelin ja tunsin aiemmin samoin. Sitten näin, miten epätoivoista kaikki on ja menin epätoivon tuolle puolen. Menin niin epätoivoiseksi, että lakkasin tuntemasta vihaa. Päätin, että paras keino on vaan pyrkiä pelastamaan oma ja läheisten perse, muusta viis. Mutta luettuani Tikkablogia menin vielä tämänkin tuolle puolen. Vittuun tämä koko läpimätä maa, minä lähden täältä kokonaan pois.
Olen miettinyt paljon sotaa ählämeitä vastaan. Minä olen siihen valmis, mutta en enää ajattele heidän kohtaamistaan väkivalloin. Haluan räjäyttää heidät sisältäpäin.
Iltapäivää Sametti.
Tuo poismuuttaminen on käynyt omassakin mielessä. Joku Sveitsi kuulostaa monin tavoin houkuttelevalta maalta, se on muutnekin niin turvallisen keskellä ja vuorien ympäröimänä. Heidän taloutensa pyyhkii hyvin ja armeija on vahva.
Mutta kuitenkaan en oiken tiedä. Tuntuu mahdottomalta, että jättäisin perheeni, sukuni ja ysätävi taakse. Koko kulttuurini ja historiani jäisivät tänne, olisin juuriltani nykäisty puu. En tiedä haluanko todella jättää Suomea ikinä. Ehkä vain seison katkeraan loppuun asti.
Lähetä kommentti