Feministit ja islam

On koomista, että pelimieskulttuuri menestyy juuri meidän ajassamme, jossa naiset ovat emansipoituneita ja ”vapaita”. Nämä naiset eivät ole antaneet minkään tulla halujensa ja toiveidensa tielle, kunnes lankeavat ensimmäisen casanovan edessä. Kaikesta tiedostamisestaan huolimatta he eivät voi vastustaa maskuliinisen ja itsevarman miehen vetoa. Komiikan huippu on kuitenkin se, että tiukkojakin feministejä kääntyy muslimeiksi. Heille islam tarjoaa todellista vapautta "rajoittavan ja tukahduttavan länsimaisen patriarkaatin sijaan". Tämä edustaa sen luokan mielipuolisuutta, että nauraisin, ellen tietäisi sen olevan todellisuutta. Se osoittaa kuinka nykyajan naiset ovat aivan yhtä hätää kärsimässä kuin miehetkin, vaikka voisi kuvitella naisilla olevan helpompaa. He ovat yhtä hukassa tässä modernissa ja ennennäkemättömällä vauhdilla muuttuvassa maailmassa kuin miehetkin. He etsiytyvät siksi mihin tahansa, mikä tarjoaa turvaa, pysyvyyttä ja varmuutta. Ja islam tiukkoine dogmeineen ja pitkine, muuttumattomine traditioineen näyttäytyy monille lähes rauhansaarelta skitsofreenisessa modernismissa. Mikä tahansa, joka edes lupaa järjestystä ja selkeyttä elämään kelpaa: islam, uskonnolliset kultit alfauroksiensa kera tai mikseivät alakulttuuritkin. Voin kuvitella monien naisten viihtyvän esimerkiksi vasemmistolaisissa anarkistiporukoissa siitä syystä, että sukupuolisen emansipaation dogmistaan huolimatta monet skenen miehet uhkuvat väkivaltaa ja maskuliinisuutta (tai edes jotakin sinnepäin).

Vihaanko islamiin kääntyviä naisia? En vihaa, minä ymmärrän heitä. En pidä sitä yhtään toivottavana, mutta näen niin hyvin, miksi islam viehättää; nykymaailma on rikki ja sairas. Se, että myös islam on sairas, ei haittaa, koska se tarjoaa pysyvyyttä ja varmuutta. Jos tuleekin hellan äärellä turpaan, niin tulee ainakin varmuudella turpaan. Modernissa maailmassa mikään ei ole varmaa. Tämä maailma on niin huono, että monet muuten huonot ja vastenmieliset vaihtoehdot alkavat olla houkuttelevia. Naiset etsivät turvaa ja vakautta mistä tahansa, ja miehet ovat valmiina polttamaan kaiken sodassa, koska sekin olisi parempaa kuin hidas kidutus loputtomassa kafkamaisessa painajaisessa.

Mikä olisi ratkaisu moiseen? Miesten tulisi tarjota naisille, mitä he haluavat ja naisten tehdä sama miehille. Mutta se ei tarkoita tanssimista naisten pillin mukaan, kuten PUA-miehet tekevät. He ovat loppujen lopuksi naisten orjia, jotka antavat näille vain sitä mistä he kiihottuvat ja vahvistavat heidän viettejään. Tästä seuraa itseään ruokkiva kehä, jossa naisten vaatimukset muuttuvat yhä järjettömämmiksi miesten yrittäessä adaptoitua niihin. Todellinen sukupuolidynamiikka vaatii roolien sisäistämistä ja molemminpuolista ponnistelua. Roolit nimittäin helpottaisivat tätä nykyistä tilannetta, joka on skitsofreeninen: feministit puhuvat roolien hävittämisestä ja kaikkien ihmisten hyväksymisestä. He puhuvat siitä, että miehenkin on saatava olla heikko, mutta parinvalinnassaan suosivat maskuliinisia miehiä. Ja naisten preferenssit ovat se seikka, joka monin tavoin ohjaa miesten käyttäytymistä, joten maskuliinisuus – varsinkin huonoine puolineen - tulee koko ajan olemaan korostuneempaa. Jos naiset suosisivat tasa-arvoisesti myös feminiinisiä miehiä (mikä ei tule tapahtumaan, koska peruspsykologia ja ihmisen muuttumattomuus), nämä miehet olisivat todella hyväksyttyjä. Miehelle on tärkeää saada vastakkaisen sukupuolen hyväksyntä, ja tämä hyväksyntä tarkoittaa elämänkumppaniksi pääsyä. On siis tyhjää vaatia samaan aikaan miehille mahdollisuutta olla kiltti ja suosia maskuliinista. Maskuliiniset miehet pariutuvat ja heidän geeninsä menevät eteenpäin, joten maskuliiniset ominaisuudet ovat dominantteja vastedeskin.

Sukupuolirooleilla on väliä, ja suurin osa ihmisistä tulee käyttäytymään niiden mukaan. Ihmisten enemmistö ei piittaa feministien sanomasta. Heidän sanomansa onkin tuhoisinta juuri niille miehille, jotka uskovat sitä (ja naisille). He uskovat, ettei sukupuolirooleilla ole väliä, ja todellisuuteen herätessään saavat pettyä katkerasti. Feministit luulevat korjaavansa asioita, muokkaavansa ihmistä. He eivät vain siihen kykene. Sanomallaan he luovat vain epävarmoja yksilöitä, joilla sotii mielessään kaksi toimintamallia: pitäisi saada olla ”oma itsensä”, mistä naiset muka pitävät. Kuitenkin he huomaavat, että olemalla oma itsensä he eivät pääsekään naisten suosioon. Heitä ei ehkä hakata pesäpallomailalla suuhun, mutta he jäävät yksin. Mikä meni vikaan?

Perinteiset sukupuoliroolit ovat siis kovin paljon rehellisempiä: ne suhtautuvat maailmaan sellaisena kuin se on, eikä miehille opetettaisi feminististä roskaa heikkoudesta. Heikko mies ei ole muuta kuin heikko mies, mutta perinteisessä systeemissä sellaisellekin opetettaisiin pitämään huoli itsestään ja puolustautumaan tarpeen tullen. Heikommatkin voisivat omata rahtusen kunniantuntoa, mikä on myös naisten mieleen.

Miehet eivät ole uhreja, naiset eivät ole uhreja. Kuka keksikään alkaa kilpailemaan siitä, kuka on suurin uhri? Nykymaailmassa kärsivät niin miehet kuin naiset, mätää on kaikkialla. Traditionalismin vastaus ei kuitenkaan ole jäädä vellomaan uhriasemaan, vaikka siihen joutuisikin. Traditionalismin vastaus on tehdä asioille jotain, kehottaa jokaista ponnistelemaan. Maailma ei ole vain sortajien ja sorrettujen historiaa, vaan monimutkaisten syiden ja seurausten verkko. Traditionalismi tunnustaa koko ihmislajin vajavaisuuden ja syntisyyden; vain oman alemmuutensa tajuava voi tehdä asioille jotain.

Perinteet ja vanha viisaus ovat taas kerran inhimillisempiä, rehellisempiä ja vähemmän tuhoisia kaikille.

Mutta islam ei ole vaihtoehto. Perinteet ja viisaus löytyvät omasta kulttuuristamme.