keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Feminismistä, osa V: hullut lehmät



Olen ehtinyt kirjoittaa feminismistä jo moneen kertaan ja tuonut myös esille kyllästymiseni aiheeseen. Haluaisin todella päästä siitä eroon, sen pohtiminen on hedelmätöntä ajanhukkaa. Minä en voi vakuuttaa yhtään feministiä millään argumentilla, he ovat järjen ja todellisuuden tuolla puolen. Feminismin kommentointi on loputon suo, joka upottaa sitä syvemmälle mitä enemmän rimpuilee. Parasta on siis nousta suosta ja jättää halukkaat hukkumaan paskaansa. En kadehdi Henry Laasasen kaltaisia masokisteja; feminismin aarreaitta on loputon, sieltä tulee uutta juttua kuin ryssää rajan yli konsanaan. Jos oletkin ampunut alas kymmenen väitettä, tulee se yhdestoista, jota ei enää kykene taisteluväsymykseltään kommentoimaan. Lisäksi jo alasammutut ruumiit tulevat yhä uudestaan ja uudestaan kummittelemaan: vieläkin keskustellaan sukupuolien palkkaerosta naisten syrjintänä.

Omalta osaltani aion jättää kommentoinnin. Tulevaisuudessa tulen kenties lyhyesti ottamaan kantaa suurimpiin typeryyksiin, mutta pidempään analyysiin en toivottavasti enää ryhdy. Feminismiä on vain liikaa, ja se on liian imbesilliä. En enää jaksa kommentoida, se ei hyödytä minua eikä ketään muuta mitenkään. Parempaa on siis, jos käytän aikani rakentavampiin mietteisiin. En lupaa mitään varmasti, mutta toivon että tämä on tämän jälkeen tässä. Minulla on nyt vielä muutama juttu hihassa, joten tyhjennetään pajatso siis oikein kunnolla.

Tässä olisi tarkoitus käsitellä pettämistä ja parisuhdeuskollisuutta. Luettuani tämän ja tämän kirjoituksen, sain vain entistä enemmän vakuutusta feminismi mielenvikaisuudesta. Ensimmäisessä kirjoituksessa vain varattujen miesten kanssa seksiä harrastava naisen kuvailee ajatuksiaan. Teksti on todennäköisesti fiktiivinen, mutta sen subteksti on tiivistettävissä tähän: on miehiä, jotka ovat sikoja ja pettävät. Naisten tulisi varoa näitä miehiä, koska he eivät kykene sitoutumaan ja petoksen osallistuva nainenkin tekee vain osansa, "koska mies pettäisi joka tapauksessa jonkun kanssa". Äkkiseltäänhän tekstin voisi kuvitella olevan jopa epäsuora moraliteetti pettämistä vastaan, mutta todellisuudessa sanoma on feministinen. Miehet ovat niitä, jotka pettävät, ja tekevät sen epärealististen odotustensa takia naisten suhteen (hakevat uuden naisen kanssa hetken huumaa, mitä eivät koe vakituisen kumppaninsa kanssa).  Toinen teksti käsittelee, mitä kaikkea miehen tulisi tehdä, jotta nainen ei pettäisi ja jonka sanoma on tämä: jos nainen pettää hänellä on aina syy siihen, ja naisen petos on miehen vika. Miehen tulee olla joka hetki varpaillaan pitääkseen naisensa tyytyväisenä, joka hetki on vaara, että nainen kävelee pois. Miehellä ei tietenkään voi olla ymmärrettävää syytä pettämiselleen, hän toteuttaa vain sisäistä pahuuttaan. Miehen pettäminen on myös luonnollisesti yksi syy lisää naiselle pettää.

Miksi feminismi on näin mielisairasta? Luulin, että parisuhde perustuu molemminpuolisille ponnistuksille ja kompromisseille. Mutta tuosta päätellen se on palvelusuhde, jossa mies tanssii naisen pillin mukaan ja jos suhde epäonnistuu taikka nainen pettää, syy on miehessä. Miehen pettäminen ei tietenkään voi johtua naisesta, vaan on silkkaa itsekurin puutetta. Ei järki päätä pakota, ja jälkimmäisen sivun ylläpitäjä ilmeisesti vieläpä jakelee parisuhdeneuvoja.  Kylmää ajatellakin jos joku ottaa tuon todesta. Nimittäin viimeiset tahot, joihin parisuhdeasioissa kannattaa luottaa ovat naistenlehdet ja feministit. Samainen kaveri jakaa tosissaan neuvoja miehille, miten saada seksiä: ole feministi, älä kerro raiskausvitsejä ja muista se, että naisetkin haluavat seksiä. Voi Jeesus, onkohan kirjoittaja autisti vai trolli? Pahkasika-aspektistaan huolimatta tuo ei ole enää hauskaa.

Kuvaavaa on myös se, että pettämisestä puhuttaessa viitataan aina miehiin. Ja jos suhteessa oleva nainen pettää, hän voi rationalisoida sitä loputtomasti, koska hänen teoilleen löytyy aina hyväksyttävä syy. Eli ei hän oikeastaan pettänytkään. Ja parasta on se, että jos mies pettää, uhreja on feministien mukaan kaksi: petetty nainen, sekä nainen, jonka kanssa mies pettää. Pointti menee jotakuinkin siten, että pettävä mies pettäisi jonkun kanssa joka tapauksessa, joten nainen voi aivan hyvin antaa hänelle. Hänkin on tavallaan uhri, koska joutuu lopulta hylätyksi. Vaikka hän olisi täysin rinnoin ja mielihyvällä, hän on uhri tai vähintään neutraali osapuoli tilanteessa. Siis nyt vittu, joku roti. Luulin, että tangoon tarvitaan kaksi. Miten siis mies voi pettää ilman toista osapuolta? Tietääkseni runkkaamista ja pornon katselua ei pettämiseksi lasketa, mutta naiset aina valittavat että juuri miehet ovat pettäviä sikoja. Eli kysyn uudelleen: miten mies pettää, jollei joku nainen avaa tälle haarojaan? Tokihan mies voi kusettaa olevansa sinkku. Mutta nainen, joka huoraa tietoisena siitä, että mies on varattu, on osallistunut petokseen. Mikä siinä on siis vaikeaa tajuta? Pettäviä miehiä on vain niin kauan kuin on heille jalkojaan levitteleviä naisia. Petokseen tarvitaan kaksi. Jos otan tieten tahtoen vastaan varastettua tavaraa, en voi vedota viattomuuteeni, vaikka juuri minä en varastanut. Eikä ole järjen hiventä ajatella, että nainen voi pettää siksi, koska mies pettäisi jonkun muun kanssa joka tapauksessa. Pitääkö juuri minun siis kiusata tiettyä oppilasta siksi, että häntä kiusataan joka tapauksessa? Mutta niin, feministeille ei omallatunnolla tai järjellä ole merkitystä paitsi silloin, kun niillä voi rationalisoida oma syntejään. ja syntiä se pettäminenkin on, ei mitään muuta. Ja jotta kukaan ei luule, en puolustele pettävää miestä lainkaan. Pettäminen on pettämistä, teki sitä kuka tahansa.

Nyt toki, voin ymmärtää pettämistä. Se on naurettavan helppoa, kaikki inhimillinen ja epäinhimillinen on ymmärrettävää. Mutta se ei tee teosta hyväksyttävää. Ja kun parisuhteessa tulee ongelmia, ei tietääkseni ensimmäinen askel ole mennä huoraamaan. Jos mies/nainen ei ole tyytyväinen johonkin, ensimmäinen toimenpide on asian nostaminen pöydälle. Nykyaikainen keskustelua painottava paskapuhe osuu tässä jopa oikeaan, puhe ei ole haitaksi. Joten onko se niin vaikeaa? Vaikeuksia nyt vittu tulee aina, riitoja. Jos niistä ei selviä ilman, että tekee heti mieli vierasta munaa/pillua, ei ehkä kannata ryhtyä parisuhteeseen ollenkaan. Ja jos parisuhteen ongelmat eivät yrityksistä huolimatta ratkea, eikö ratkaisu olisi lähteä suhteesta? Se olisi parempaa, kuin uskottelemien, että edelleen välittää kumppanistaan, kun samalla höyläilee jotakuta toista. Pettäminen on kuitenkin tahtokysymys, se ei tapahdu vahingossa (naiselle se voi toki "vain tapahtua"). Kaikki on kiinni omasta itsekurista ja tahdonvoimasta. Itsekurista tämä paska aikamme ei vain puhu enää lainkaan.

Pettäminen on rumaa, sitä on turha rationalisoida. Jos kulli vie, turha keksiä tekosyitä. Jos römpsään on saatava vierasta täytettä, turha kehitellä taustalle eleganttia tarinaa. Pettämiseen osallistuvan osapuolen on turha leikkiä viatonta, he ovat kodinrikkojia. Eniten tässä vituttaakin se, että naisen teot rationalisoidaan tekivät he vittu mitä tahansa. Aivan vitun sama, naisella on aina hyväksyttävä syy teoilleen. Vaikka tappaisi lapsensa, ryntäävät feministit heti puolustelemaan, että "hän oli stressaantunut. Missä oli aviomies?" Niin, lapsenmurhakin on epäsuorasti miehen syytä. Ja vielä kerran: voin vittu paremmin kuin hyvin ymmärtää, jos joku tappaa vaikka lapsensa. Ihmiset stressaantuvat, sekoavat jne. Voin ymmärtää, voin samaistua. Mutta en silti ryntää rationalisoimaan, saati oikeuttamaan heidän rikoksiaan. Ymmärrän kouluampujiakin, mutta en yritä sanoa, että kyseessä olisi oikeutettu kosto. Vääryys on vääryyttä, eikä muuksi muutu. Miksi siis juuri feministeille on kova tarve tähän? Miksi he haluavat saada mustan valkoiseksi, jos kyse on naisista? Tajuavatko he itsekään, kuinka myrkyllistä heidän retoriikkansa on? Kun naiset redusoidaan ikuisiksi uhreiksi, ja olosuhteisiin reagoiviksi algoritmeiksi, jotka eivät voi itselleen mitään, he riistävät itseltään vapaan tahdon (sama juttu, kun jotkut sanovat etteivät miespuoliset raiskaajat "voi itselleen mitään"). Kun miesten teot selitetään johtuvaksi puhtaiksi olosuhteista riippumattomiksi valinnoiksi, ja osoituksiksi heidän sisäisestä pahuudestaan, nostetaan heidät jumalan asemaan. Miehet ovat feministisessä retoriikassa absoluuttisia subjekteja eli jumalia ja naiset absoluuttisia objekteja eli alkeishiukkasia. Ja tätä he eivät itse edes tajua, hullut lehmät.

Lisää tulee tuota pikaa.

Ehkä tänä iltana.

Saatana.

EDIT. 

”Naiset eroavat useammin, koska miehet pettävät heitä”. Tuota kuulee toisinaan, ja se pitää varmasti paikkansa joissakin tapauksissa, mutta kuinka usein? Kannattaisiko naisten katsoa kenen kanssa naimisiin menevät? Rentut pettävät. Suurin syy korkeisiin erolukuihin on juuri se, että naimisiin mennän kevytmielisin perustein ja valmiudet kompromisseihin ovat olemattomat. Ongelmat johtuvat sekä miehistä, että naisista; nykyaika on pilannut kaikki, kuten olen aiemminkin todennut (Ylläoleva lainaus on mallia ”naiset tekevät, koska miehet sortavat”. Eli naisten teot ovat rekatiota miehen vastaaaviin. Päinvastoinhan se ei voi ikinä mennä).

”Miehet lyövät, koska naiset pitkäkestoisella psykologisella terrorilla ajavat heidät siihen”. Sama argumentti kuin yllä ja varmasti pitää osassa tapauksia paikkansa. Mutta vain naisilla on otsaa väittää, että he eroavat pääsääntöisesti, koska miehet pettävät. Miehet eivät voi olla uhreja, he eivät reagoi naisten käytökseen, koska ovat aktiivisia toimijoita. Tässäkään naiset tuskin huomaavat, miten alentavat itsensä passiivisiksi uhreiksi, mutta sehän on yhteiskunnan vika. Miten päin vain, ei naisissa vikaa ole. ”Ei lyömistä ja eroamista voi verrata toisiinsa” Niin no ei varmaan, mutta avokämmenen sivallushan huoran naamalle on oikea palkkio pilkasta ja henkisestä piinasta.

5 kommenttia:

Sametti kirjoitti...

Veit sanat suustani. Aamen, kippis jne.

P.S. Toi eka kirjoitus oli ihan uskomattoman wee tee äf.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Iltaa Sametti.

Onhan se joo wtf, mutta milloin feminismi ei olisi. Perhana, luin nuo vapaaethoisesti, en tajua mikä minua joskus vaivaa. Pitää lopettaa tämmöinen, saan vain aivosyövän moisesta älynvajauksesta. Ikävämäpi juttu on se, etten pääse feminismiä pakoon niin kauan kuin käytän internettiä. Kun avaan naamakirjankin, on iso riski että saan aaamun avaukseksi naamalleni feminismiä. Öääh, herra paratkoon.

L kirjoitti...

Minusta on oikeasti ihan helkkarin surullista miettiä mitä feminismi joskus oli ja mitä siitä on nyt tullut. Useimmat kansalaisliikkeet ukkoutuvat tai akkautuvat harmittomiksi reliikeiksi kun suurimmat epäkohdat on hoidettu, mutta feminismi tuntuu ainoastaan ämmäytyneen streotyyppikseksi pirttihirmuksi.

Ensimmäisessä aallossa ajettiin ääni-, perimys- ja opiskeluoikeutta ihan konkreettisesti eriarvoisessa asemassa olleille naisille. Jos silloin olisi ollut twitterit ja facebookit niin "tarvitsen feminismiä, koska.."-lapuissa olisi ollut asioita joiden relevansi ei olisi ollut kiinni kenenkään tulkinnasta tai syötyjen sienien määrästä. Jos yliopisto-opintoja varten piti erikseen hakea vapautusta sukupuolestaan tai omaisuus lähtökohtaisesti siirtyi avioliitossa aina miehelle niin sen tunnistaa eriarvoistamiseksi jo ilman perehtymistä erilaisiin patriarkaatti-teoriosointeihin.

Nykyään taas...Feminismi itsessään on levähtänyt kuin se kuuluisa kakka osuessaan tuulettimeen. Liike joka ajaa kaikkien asiaa ei aja kenenkään asiaa, ja mihin tahansa kun katsoo niin esiin pelmahtaa -feministejä jotka tuntuvat lähtökohtaisesti ajavan lähinnä omia asioitaan. Useissa tapauksissa sen feministin voisi noissa yhdistelmävirityksissä korvata hedonistilla ja termi olisi jopa kuvaavampi.

En ole vuosikausiin tavannut yhtäkään alle 50-vuotiasta itsensä feministiksi identfikoivaa jonka feminismi pohjautuisi sellaiseen hassuun ajatukseen kuin _kaikkien_ naisten oikeudet ja asema. Nykyfeministit valitsevat sen oman segmenttinsä, eikä sillä tarvitse olla mitään tekemistä sen kanssa tukeeko ajettu asia, rymittymä tai ideologia perinteisessä mielessä millään tasolla naisten aseman parantamista yhtään missään. Tärkeintä on päästä pitämään itsestään meteliä tuoreen käännynnäisen innolla.

Konkreettisiakin ongelmia naisten asemassa kuitenkin olisi vieläkin, länsimaissa vähemmän - kehitysmaissa enemmän, mutta uskaltaako kukaan täyspäinen edes harkita kutsuvansa tätä työtä tai liikehdintää enää feminismiksi? Ensimmäinen mielikuva feminististä kun tuntuu olevan se vaahtosuinen kirkuja jonka joku on juuri katseraiskannut ja jonka mielestä työnsaantiongelmat eivät suinkaan johdu v-mäisestä luonteesta yhdistettynä täydellisen tarpeettomaan koulutukseen vaan siitä että patriarkaatti on aivopessyt työnantajat.

L kirjoitti...

Ja vielä noista artikkeleista...

Ensimmäisen kirjoittaja ei vielä ole kasvanut huomaamaan että ne omat teot vaikuttavat kanssaihmisiin. Yleensä tämä huomataan viimeistään siinä varhaisaikuisuudessa, mutta no...jos on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia. Tyyliltään kirjoitus on naistenlehtipakinan kaltainen napanöyhtlöydöksien kohdevalaisu, näin mä koen tän niiq. Kuntolehdistä vastaavia tarinoita löytää aiheista salaatinsyönti, kahvakuulailu tai työkaverin laihdutus. Perus naistenlehdissä aihepiireinä ovat kotoa muuttavat lapset, parisuhde ja talon remontointi.

Ja toinen on myös kokolailla peruskauraa jota on niin naisille kuin miehillekin syötetty niin kauan kuin minkäänlaista kaikenkansan tiedonsiirtoa on ollut. Kuinka pidän kumppanini ja miten toimin 'oikein'. Ihan yhtä turhaa ja ihan yhtä haluttua kuin ennenkin.

Pitemmällä ajanjaksolla tarkastellen se halu ja yhteinen päätös yhdessäpysymisestä nousee merkittävämpään asemaan kuin ne lyhytaikaiset mielihalut. Jos tiedät loukkaavasi kumppaniasi höyläämällä jotakuta toista ja tällä asialla on sinulle jotain merkitystä...et todennäköisesti höylää ketään toista. Selitykset ne on hiihtäjilläkin ja jokainen on lähtökohtaisesti vastuussa omista teoistaan.

Ja vielä näin loppuun asian vierestä...Eikö tämnä asian käsittelyssä ole feminismin historiallista taustaa vasten katsoen symmetristä kauneutta?

Miehiä naisen pitämikseksi muuttumaan painostava nettiartikkeli herättää noin kuumia tunteita ja epäoikeuden kokemuksia. Feminismi silloin aikanaan lähti 'vapauttamaan' naisia vähän vastaavien kodinhoito- ja perhekeskeisten oletusten ja ohjeiden ikeestä. Ehkä ne varhaiset feministit tunsivat samaa v-tutusta ja turhautumista kuin sinä Korppi nyt 2000-luvulla...

Heeheehee...

Korppi on oikeus kirjoitti...

Iltaa L ja kiitos kommenteistasi.

Kauas on feminismi tullut siitä, mitä se joskus oli. Ja painottaisin, että feminsimi oli seurausta teollistumisen aiheuttamasta yhteiskuntamurroksesta. Mitään vastaavaa ei oltu aikaisemmin tarvittu, koska kukaan ei osannut kaivata erillistä naisten tasa-arvoa. Vaikka feminsimin myötä korjattiin oikeita ongelmia, olivat ongelmat seurausta rappiosta, johon feminismi oli vain laastari. Se, miksi feminismi on nyt muuttunut on sinänsä vain johdonmukainen päätöntö valittuksesta ja Ranskan vallankumouksesta alkaneelle tasa-arvon pakkomielteelle. Sille pakkomielteelle on nimittäin ominaista kiistää maailman rajallisuus ja tiettyjen asioiden muuttumattomuus, minkä seurauksena löydetään yä uusia ja uusia raja-aitoja kaadettaviksi ja "taantumuksellisia" arvoja dekonstruoitaviksi.

Voihan olla, että koen samanlaista avuttomuutta kuin ensimmäisen aallon feministit aikanaan. Toisaalta en näe ratkaisuna sukupuoliroolien murtamista, miesliikettä tai tasa-arvoa, vaan traditionalismin.