sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Feministien prioriteeteista



Feministien prioriteetteja ei toivoakseni liian moni ota vakavissaan. Se, kuinka paljon huomiota Gamergaten ja julkkisten kuvanvuotoskandaalin kaltaiset tapaukset tai ns. Street Harrashment ovat saaneet, kertoo jo itsessään lähes kaiken tarpeellisen. Mutta käyn tässä lyhyesti läpi mistä noissa on kyse, ja miksi ihmeessä niiden parissa on runkattu niin kiivaasti.

Gamergatessa on kyse lyhyesti siitä, että nainen huorasi strategisten henkilöiden kanssa ja sai mystisesti hyviä arvosteluja puolitekoiselleen pelilleen mediassa, kun taas käyttäjät antoivat johdonmukaisesti huonoja arvosanoja. Tämä herätti kysymyksen pelijournalismin kytköksistä, jotka aiemminkin ovat herättäneet närää. Homma vain sattui nousemaan tämän jutun myötä tapetille, mutta alta aikayksikön se väännettiin joksikin ihan muuksi. Hesarin Nyt-liitettä myöten raportoitiin naisvihan aallosta ja kuinka viaton nainen on saanut tappouhkauksia, koska teki pelin. Siis vittu. Ei ihme, että mediaa vihataan, kun touhu on tällaista. Ensinnäkin: on itsestään selvää, että hengenlähdöllä uhkailu tai vastaava on väärin ja moisesta tulee saattaa vastuuseen. Internet on iso paikka, ja täynnä kusipäitä, käykää huviksenne 4chanissa. Toisekseen: ketään ei uhkailla siksi, että teki pelin. Ikään kuin naisviha ja uhkailu olisivat siis jotain pelimaailman valtavirtaa. Tietysti asia muotoiltiin niin, että miehet tuntevat olonsa uhatuksi, kun naiset pelaavat yhä enemmän. Mutta todellisuudessa naisia on ollut jo pitkään pelien parissa ja nörttimiehet varsinkin ovat asiasta vain innoissaan. Vaikka miehet ja naiset ilmeisesti pelaavat eri pelejä, tasoittuvat nuo erot jossain määrin. Ja naispelaajat ovat monelle nörtille aika kuumaa kamaa, ei heille mennä latelemaan uhkauksia tai törkeyksiä. Mutta todellisuuden ei tarvitse merkitä mitään, tärkeintä on se, että pelimaailma aivan varmasti on misogynistinen.

Osansa Gamergate-humussa sai feministinen pelikriitikko, joka näkee naisvihaa sielläkin missä sitä ei ole. Hänellä on ominaista tuomita peli aivan heppoisin perustein, koska siinä on jotakin epäilyttävää. Joo, joissakin peleissä on vähäpukeisia naisia, mutta kehotetaanko niitä tappamaan? Ei. Fantasiaroolipeleissä naisavatarit ovat sen näköisiä, että pelisuunnittelijoilta on jäänyt nuorena seksi vähemmälle, mutta entä sitten? Ovatko miesavatarit yhtään vähemmän naurettavia: ylisuuria lihaksia pursuvia möhköjä. Olen muutenkin ihmetellyt väitettä, että pelit olisivat primaarisesti naisvihamielisiä. Vaikka peleissä naisvihaa olisi, niin eivätkö ne olisi enemmän miesvihamielisiä? Esimerkiksi ammuskelupeleissä uhrit ja tapettavat ovat poikkeuksetta miehiä. Jos peleissä ei ole positiivisia naisroolimalleja, niin onko positiivisia miesroolimalleja? Ympäriinsä ammuskeleva ja kaiken eteensä sattuvan tappava psykopaatti ei oikein vastaa kuvausta esimerkillisestä miehestä.

Mutta Gamergatesta ei sen enempää, kyseessä on median ja hullujen feministien höperyyttä jälleen. Sitten tämä toinen juttu, eli kuvanvuotoskandaali. No, toisten kuvien varastaminen ja levittely on luonnollisesti väärin. Kuvien katselukin on vähän kyseenalaista, vaikka itse kävin katsastamassa miltä Jennifer Lawrencen tissit näyttävät. Olivat itse asiassa kauniit, vedin kuivat siinä samalla. Ja mitä feministi tähän sanoo? Hänen mielestään alistan naista alitajuisesti ja käytän häneen valtaa, kun runkkaan hänen laittomasti vuodetulle kuvalleen. Ei, se oli vaan ihan nätti kuva. Ja joo, oli vähän paskainen olo sen jälkeen, mutta tämäkö on nykyajan kuolemansynti? Erään feministisen bloggaajan mukaan kuvien katselulla syyllistyy seksirikokseen. Niin, kannatta miettiä mitä tarkoitetaan sanonnalla "kohtuus kaikessa".

En oikein tiedä mitä tuosta enempää sanoa. Toistan itseäni: kuvien varastaminen ja levittely on väärin, mutta on kuitenkin vähän eri juttu kuin esimerkiksi pahoinpitely. En ymmärrä, miksi asiasta keitettiin kokoon ”skandaali”, semminkään kuin julkkikselle ei moisesta ole hirveästi haittaa. Eri asia on, jos perusjampan alastonkuvia levitellään työpaikalla tai muuta.

Street harrasment-juttu lähti videosta, jolla nuori nainen käveli New Yorkin kaduilla kymmenen tunnin ajan. Tai video itsessään oli parin minuutin kokoelma parhaita paloja. Joka tapauksessa siltä voi huomata, että nuori kaunis naisemme saa koko ajan kuulla kommentteja, vihellyksiä ja huuteluita. Sen perusteella sitten taivasteltiin kuinka kauheaa naisten elämä taas on. Noh, ensinnäkin kannattaa kiinnittää huomiota sanaan ”harrasment”. Se käsittää kaikki mahdollisen naisen olemukseen kohdistuvat kommentit olivat nämä sitten uhkauksia, kehuja tai sitten vihellyksiä. Luonnollisesti se tarkoittaa myös epämieluisaa koskettelua tai lähentelyä. Feministit eivät uskolliseen tapaansa siis havaitse tässäkään mitään sävyeroja, vaan naisen ulkomuodon kommentointi on pohjimmiltaan samaa kuin raiskaaminen. Ikään kuin kommentin sanavalinnoilla, kontekstilla ja sävyllä ei olisi mitään väliä. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kaikenlainen kommentointi ja huutelu ovat huonoa käytöstä. Itselleni ei tulisi mieleen vihellellä tai vihjailla tuntemattomille naisille mitään. Tämä lienee tosin leimallisesti suomalainen piirre, Jenkkilässä kynnys aloittaa keskustelu ventovieraan kanssa on pienempi. Arvostetaanhan siellä enemmän small talkia. Mutta niistä sävyistä: on siinä jotain eroa, jos huikkaa kohteliaasti ”hello beautiful, have a nice day” kuin jos ehdottaa poskiottoa ensi alkuun. Ja jos kommentti on tehty hyvässä hengessä, ei moisesta liene syytä ahdistua. On nimittäin hieman eri asia tulla läähättämään ja lääppimään iholle. Jos kaikenlainen kommentointi määritellään ahdisteluksi, tuloksena on vain paranoidi ilmapiiri. Minulle ahdistelu merkitsee tahdonvastaista lähentelyä, seuraan tunkemista, koskettelua yms. Sen sijaan typeriä kommentteja voi jokainen ihminen saada satunnaiselta kusipäältä osakseen. Eikö moiset kannattaisi ohittaa olankohautuksella? Kun puliukko minua vastaan tullessaan ojensi kätensä 45 asteen kulmaan ja murahti ”sieg heil”, olihan siihen vastattava asiaankuuluvalla, kansallissosialistisella tyylillä. Kerran lenkillä ohittamani teinitytöt vittuilivat perääni, loukkaannuinko? En, vaan jatkoin matkaani (näytettyäni ensin reilusti keskisormea).

Meinaan vaan, että käytöstavat kunniaan. Videolla suurin osa ”ahdistelusta” on lähinnä yksittäisiä sanoja ja kommentteja, ainoastaan pari esimerkkiä oli selvästi inhottavampia. Esimerkiksi naisen perässä pitkään roikkuva äijä ja toinen, joka yrittää koko ajan lyöttäytyä seuraan. Mutta enpä vetäisi tuosta kaikesta paniikkihernettä nasaalionteloihini. Oudointa on se, että video on osa rahankeräyskampanjaa, jolla katuhäirintää halutaan vähentää. Siis kuinka? Mitä he käytännössä ajattelivat tekevänsä, sakottaa miehiä, jotka puhuvat naisille? En ihmettelisi moista tässä orwellistuvassa maailmassamme. Tolkkua siitä ei kannata etsiä, millään järjellähän eivät feministit voi asioita muuttaa. Vai ajattelivatko he valistuksen tehoavan? Se porukka, joka videolla huuteli, näytti pääosin tulevan ns. kognitiivisesta alaluokasta. Heidän pelinsä on jo menetetty, joten se olisi hukkaan heitettyä rahaa.

Mielenkiintoisinta videossa oli sen rodullinen aspekti. Suurin osa ”ahdistelijoista” ja ne pari stalkkeria olivat neekereitä tai latinoja. Videon tekijät itse väittävät, että ahdistelijoita oli kaikista roduista ja yhteiskuntaluokista. Mielenkiintoista vain, ettei se näkynyt videolla. Jälkeenpäin he selittivät tätä tahatonta mokaa sillä, että kohdat, joissa valkoiset ahdistelivat, piti muka melun takia editoida pois. Haiskahtaa hätävalheelta. Ja sitä paitsi, eikö se olisi luonnollista että nekrut ahdistelevat enemmän? Heitä on muutenkin suhteessa enemmän rikollisina, joten on vain loogista olettaa, että sama pätee myös huonoon käytökseen kadulla. Sen sijaan hyvätuloiset valkoiset tuskin huutelevat rivouksia tuntemattomille naisille samoissa määrin, mutta sellaistahan ei haluta tunnustaa. Koska naisten sorrosta puhuttaessa viitataan aina etuoikeutettuihin valkoisiin, jotka tätä tekevät, ei asiasta enää haluta puhua, kun huomataan, että se toinen rotu sitä vasta tekeekin.

Rodusta pääsemmekin hyvää aasinsiltaa pitkin kirjoituksen pihviin, eli feministien prioriteetteihin. Yllämainitut tapaukset ovat kaikki median ja feministien esille tuomia. Jopa Suomen mediassa nuo kymmenen pennin arvoiset jutut ovat olleet esillä. Mutta kun viime elokuussa tuli ilmi laaja alaikäisten tyttöjen hyväksikäyttötapaus, koko tapaus vain kuitattiin nopeasti. Suomen media tyytyi lyhyesti noteeraamaan jutun muutamassa artikkelissa. Tapaus oli liberaaleille syystäkin tuskallinen, koska tekijät olivat itse varsinaista uhriryhmää: muslimeja. Ja uhrit olivat valkoisia naisia, eli kantaväestöä. Aluksi tekijöiden taustaa yritettiin peitellä; heitä sanottiin aasialaistaustaisiksi, vaikka moinen harhautus ei mennyt kehenkään läpi; aasialaisia kyllä, mutta pakistanilaisia muslimeja. Kun tapausta pengottiin lisää, media meni entistä enemmän solmuun. Selvisi, että virkamiehet ja sosiaalityöntekijät olivat olleet tietoisia asiasta, mutta eivät uskaltaneet tuoda rasisti-leiman pelossa sitä esille. Homma siis sai jatkua peräti 16 vuoden ajan, ennen kuin siihen puututtiin. On häkellyttävää millaista korruptiota poliittinen korrektius voi saada aikaan. Ja feministit ovat olleet hiljaa tapauksesta. Muutamia yksittäisiä kannanottoja olen lukenut ja sangen vältteleviä sellaisia, ovat he yrittäneet selittää asiaa muilla syillä. Tässä meillä olisi kuitenkin aito tapaus misogyniaa, eli naisvihaa. Tai vaikea noin härskiä hyväksikäyttöä on pitää muuna kuin valtavana halveksuntana. Mutta medialle ja feministeille tämä on kova paikka, koska tekijät ovat itse virallista uhriryhmää. Suomessakin Gamergate ja kuvanvuotoskandaali pääsivät keskustelunaiheiksi, mutta moniko feministi otti kantaa Rotherhamin rikoksiin? Ei monikaan, ja Suomessa ei tietääkseni kukaan. Näin paljon he välittävät naisista: kun vihdoin on elävän elämän esimerkki naisten järjestelmällisestä hyväksikäytöstä, siitä vaietaan, koska se ei palvele feministien teorioita vallasta.

4 kommenttia:

Curufin kirjoitti...

Näissä feministikirjoituksissa on hieman huvittavaa se, että about joka toisessa sanot kyllästyneesi aiheeseen ja lupaavasi että tämä on viimeinen kirjoitus. Tulee hauskoja assosiaatioita vaikkapa nikotiiniaddiktioon :). Ei siinä, itse asioista näissä harvoin olen kovin eri mieltä. Esim. aiemmin oli hyvä pointti, kuinka nykymaailmassa halu on niin keskeisessä asemassa, että askeettiseuuden ymmärtäminenkin käy vaikeaksi.

Pelkään vain, että tämä johtaa liialliseen reaktiivisuuteen, siihen että reagoidaan vain mitä poliittiset vastustajat kulloinkin möläyttelevät ja annetaan vastustajalle liikaa huomiota ja valtaa määritellä puheenaiheet. Olisikohan Hännikäinenkin sanonut joskus konservatiivien yhtenä ongelmana sen, että vain reagoidaan liberaalien toimiin. Sinun blogi, sinun päätös tietysti, toivottavasti otat ihan rakentavana palautteena.



Mitä tulee tuohon hyväksikäyttörinkiin, en välttämättä näe tekijöiden motivaationa vihaa. Mikseivät he voisi olla vain välinpitämättömiä ja keskittyä omaan etuunsa? Länsimainen humanismi korostaa ihmiselämän arvokkuutta, ehkä siksi länsimaisten on vaikea ylipäätään ymmärtää väkivallantekoja ja siksi ajatellaan että uhri on pakko ensin demonisoida, jotta tekijä saa oikeutettua tekonsa. Mutta entä jos väkivallan harjoittaja vähät välittää ihmisarvosta alunperinkin?

Korppi on oikeus kirjoitti...

Hui hai Curufin ja kiitos kommentistasi.

Kröhöm, taisin ilmaista itseäni epäselvästi aikaisemmin. Pointti on se, että olen kyllästynyt aiheeseen ja tarkoitukseni onkin tehdä tilini selväksi for good. Kuten sanoin, minulla on vielä muutama aihe hihassa, joten paskon näitä ulos vielä muutaman päivän. Siksi olen kirjoittanut feminismistä viime päivät, päästäkseni siitä eroon. Olen sen verran neuroottinen, että haluan sanoa sanottavani siitä, mikä on vielä jäänyt sanomatta. Mutta käsitän sen, että se on ajanhukkaa, hulluille ei järkipuhe uppoa. Olenkin kirjoittanut lähinnä jäsentääkseni omat ajatukseni sen suhteen, ja projekti lähestyy loppuaan.

Toinen kappaleesi on aivan asioiden ytimessä ja jotain tällaista olen itskein yrittänyt välillä sivumennen sanoa; feminismin kommentointi on turhaa. Feministien kanssa "keskusteluun" ajautuminen on vain merkki, että on jo antanut periksi poliittiselle korrektiudelle. Itse olen käynyt toistaiseksi monologia, mutta feminismillä en jaksaisi sen enempää päätäni vaivata. Varmaankin tulen tulevaisuudessakin kommentoimaan joitakin feministien hölmöyksiä, mutta en sen pidemmin vaan viihteen vuoksi.

Viimeisen kappaleesi oletus osunee oikeaan. Heidän motiivinsa tuskin kumpuavat uhrien demonisoinnista, vaan silkasta halveksunnasta kantaväestöä kohtaan, joita he pitävät vapaasti hyväksikäytettävinä houkkina. Mutta varmasti siellä taustalla on myös silkkaa vihaa kulttuuriamme kohtaan.

Sametti kirjoitti...

Yhdessä leffassa sanottiin hienosti: "One with no reason cannot be reasoned with."

Korppi on oikeus kirjoitti...

Iltapäivää Sametti ja naulan kantaan.