Raiskauksista ja tilastoista

Tällä sivustolla tuli vastaan lista maista, joissa tilastoidaan eniten raiskauksia. Listassa pisti silmään, että monet kärkimaat ovat länsimaita, joita näin yleisesti ottaen pidetään sivistyneimpinä kolkkina maailmassa. Vaikea esimerkiksi uskoa, että USA:ssa tehtäisiin enemmän raiskauksia kuin Venäjällä tai Intiassa, joka on sentään listalla neljäntenä. Ja kukaan ei saa minua uskomaan, että Ruotsissa tehtäisiin enemmän raiskauksia – suhteellisesti tai absoluuttisesti – kuin jossain Afganistanissa, joka ei edes ole listalla. No, kysehän on toki eri maiden vaihtelevasta lainsäädännöstä ja ilmoituskynnyksestä. Siinä missä länsimaissa voi olettaa ilmoituskynnyksen ja raiskaustapausten ratkaisuprosentin olevan korkealla, se tuskin on sitä esimerkiksi Kongon ”demokraattisessa tasavallassa”. Ja voin vain kuvitella kuinka iso osa raiskauksista jää Intian kaltaisessa maassa ilmoittamatta tai kunnolla selvittämättä. Lisäksi useissa länsimaissa saatetaan sisältää saman kohteen alle kaikki seksuaaliseksi väkivallaksi katsottu toiminta kuten koskettelu, huutelu, sopimattomat ehdotukset, muu häirintä ja tietysti raiskaukset. Tämä itsestään selvästi korottaa tilastoja.

On syytä ottaa myös huomioon, että kyseessä ovat ilmoitetut raiskaustapaukset, ei tuomiot. Näillä on vissi ero, ja varsinkin länsimaissa väärät raiskausilmoitukset ovat tavallinen ilmiö. Tämä on ihan oikea ongelma, joka syö poliisien resursseja. Kun yhdistetään raiskaukselle kielteinen kulttuuri, alhainen ilmoitusherkkyys ja väärät ilmoitukset, voi ymmärtää miksi juuri länsimaissa ongelma näyttää korostuneen. En toki sano, ettei esimerkiksi USA:ssa tapahtuisi oikeasti näitä raiskauksia paljon. Maassa on muutenkin korkea väkivaltarikollisuus, joten on aivan hyvät syyt olettaa saman pätevän myös raiskauksiin. Toisaalta se homma ei mene ihan niin kuin feministit luulevat. He puhuvat raiskauskulttuurista, jolla viittaavat ennen kaikkea valkoihoisten arvomaailmaan, ikään kuin raiskaus olisi hyväksytty asia. He maalailevat kuvaa, jossa valkoihoiset heteromiehet raiskaavat kodeissaan vaimojaan ja tyttäriään ku klux klan-viitat yllään. On kyllä esimerkkejä tapauksista, joissa yhteisö on asettunut raiskaajan puolelle ja syyttänyt uhria ties mistä. Tätäkin tapahtuu, mutta on kummallista pitää sitä kulttuurin valtavirtana. Raiskaukseen suhtaudutaan lähes verenhimoisella raivolla länsimaissa, eivätkä seksuaalirikolliset ole syyttä vankilahierarkian pohjalla. Feministit unohtavat myös, ketkä syyllistyvät suhteessa eniten rikoksiin mukaan lukien raiskauksiin. Aivan niin, etniset vähemmistöt kuten mustat ja latinot. Tätähän ei toki haluta sanoa ääneen, koska he ovat virallisia uhreja. Esimerkiksi mustien rasistinen väkivalta valkoisia kohtaan ei ole yleisen keskustelun kohde. Ja USA:ssa valkoisten rikostilastoja pahentaa se seikka, että latinot luetaan valkoisiksi (mutta latinot uhreina lasketaan latinoiksi). Todellisuus ei mene postkolonialististen feministiteorioiden mukaan.

(En edellä yritä sanoa, että valkoiset olisivat mitään viattomia pulmusia. Minä en puolustele amerikkalaisten valkoisten tekemää väkivaltaa, valkoisia juntteja tai white trashia. He ovat vastenmielistä porukkaa, kuten ketkä tahansa barbaarit missä päin maailmaa tahansa.)

Tuolta sivustolta pitää erikseen käydä läpi vielä tämä:

It is an Amercing continent and the total reported cases of rape in this country are 2,516,918. These are only six percent of the total rape cases. It is reported that over one in three women had experienced a sexual assault and that only 6% of sexual assaults were reported to the police. According to Justice Institute of British Columbia, one out of every 17 women is raped, 62% of rape victims were physically injured, 9% were beaten or disfigured.

Tuosta voi vetää kaikenlaisia hauskoja johtopäätöksiä. Kaksi ja puoli miljoonaa raiskausta tuntuu olevan Kanadan kaltaisella maalle liian suuri määrä, mutta oletetaan että se on totta. Tosiasiassa  lukuun on laskettu yhteen kaikki seksuaalinen väkivalta/ahdistelu, mutta ei välitetä nyt siitä. Johan teksti itsekin sanoo ”cases of rape in this country are…”. Perään todetaan, että nuo ovat vain kuusi prosenttia kaikista raiskauksista. Okei, lasketaan mitä se sata prosenttia tekee ja tulokseksi saamme…41 948 633 raiskausta vuodessa. Huh, puna-armeijakaan ei tainnut kyetä moiseen Itä-Euroopassa riehuessaan. Muistetaanpa nyt se, että Kanadassa on 35,16 miljoonaa asukasta, mikä tekisi 1.2 raiskausta per asukas. Koska raiskauksista oletettavasti 95 % tehdään naisille (stetsonista nykäisty luku), voidaan laskea heidän osuutensa. 95 %, eli 39 851 201 raiskausta. Koska Kanadassa naiset ja miehet jakautuvat suunnilleen 50-50, tämä tekee noin 17 580 000 naista. Tämä tekisi noin 2.3 raiskausta jokaista naista kohden. Seksuaalista väkivaltaa on lähteen mukaan kohdannut kolmannes kanadalaisnaisia ja raiskauksen joka 17 nainen. Eli se tekisi 1 034 118 naista, jotka on raiskattu keskimäärin 39 kertaa elämänsä aikana. Vai oliko peräti yhden vuoden aikana?! Mutta niin, kyseessähän on vain faktojen holtiton ilmaisu. Jostain syystä kirjoittajat eivät kykene tekemään kunnolla eroa erilaisten seksuaalirikosten välille, vaikka on selvää, että raiskauksia on niistä vain pieni osa. Suurin osa ahdistelusta ja häirinnästäkin on verbaalista. Jos sitten väitetään kahden miljoonan raiskauksen (en usko, että tuokaan numero on oikean suuntainen) olevan vain pieni osa kaikista, päädytään absurdeihin johtopäätöksiin.

Monien kehitysmaiden raiskaustilastoja katsellessa on kuitenkin todella syytä olettaa, että iso osa ellei jopa suurin osa raiskauksista jää ilmoittamatta. Ottaen taas huomioon, kuinka tehokkaasti meillä kirjataan pienimmätkään tapaukset ylös, on epätodennäköistä, että länsimaissakin olisi näin. Todistustaakka on nimenomaan feministeillä, joiden mukaan suurin osa raiskauksista jää ilmoittamatta, ja kuinka kodin seinien sisäpuolilla miehet jatkuvasti raiskaavat naisiaan ja lapsiaan.

Feministit vaativat samanaikaisesti kovempia raiskaustuomioita ja alhaisempaa syyttämiskynnystä. Kannattaisi panna jäitä hattuun, sillä silkka naisen oma sana ei voi koskaan riittää todisteeksi. Muussa tapauksessa saamme yhä enemmän väärillä perusteilla tuomittuja miehiä. Jos lakia voi käyttää väärin ja vieläpä niin helposti, että vain raiskauksesta syyttämällä saa miehen vankilaan, sitä myös käytetään väärin. Feministien väitteet siitä, ettei kukaan nainen oikeasti tekisi näin, ei pidä paikkaansa. Ja mitä löperömpi laki, sitä hanakammin sitä voivat käyttää väärin jopa muuten kunnialliset ja mukavat ihmiset. Feministien hulluudesta kertoo se, että länsimaisen oikeudenkäytön perusperiaate ”syytön kunnes toisin todistetaan” on heidän vinkkelistään väärin. Ei vain voi ymmärtää, syyllisyyden vahvistamiseen tarvitaan aina todisteita, ei toisinpäin. Pahoinpitelyn jäljet naisessa, hampaanjäljet miehen sormilla yms. ovat vahvoja todisteita väkivallasta ja naisen vastarinnasta. Siemenneste on vakuuttava todiste, sitä ei joudu vahingossa naisen sisään, ja raiskurit harvemmin käyttävät kondomia. Jos nainen on huumattu, aineen jäänteet veressä ovat hyvä todiste. Silminnäkijöitä lienee harvemmin paikalla, mutta he ovat arvokkaita. Täydellistä seulaa on toki mahdoton luoda ja tällainenkin järjestelmä mahdollistaa väärän raiskaussyytteen tai raiskurille mahdollisuuden päästä pälkähästä. Mutta tapaus, jossa kaksi kännikalaa päätyy yhdessä sänkyyn köyrimään, ei ole raiskaus. Jos molemmat ovat tarpeeksi tukkihumalassa, ei siinä vaiheessa miestä saatikka naista kiinnosta jokin suostumus, siinä mennään eikä meinata. Jos nyt kuitenkin käy niin, että nainen tulee aamulla katumapäälle, on liian myöhäistä. Naisen, jolla on otsaa sitten syyttää raiskauksesta, pitäisi mennä vain ja ainoastaan itseensä ja miettiä käytöstään.

Feministien neuroottisuudesta kertovat myös lakimuutokset, joissa suostumus seksiin on tehty niin epämääräiseksi, ettei se enää tarkoita mitään. Feministisessä utopiassa seksi on jotain, jonka joka vaiheessa joudutaan kysymään erikseen lupa, ”voinko nyt suudella”, ”voinko koskettaa rintojasi”, ”voisinko puristella niitä vähän kovempaa”. Kenties minuutin välein on syytä keskeyttää ja varmistaa, että nainen todella haluaa jatkaa. Ja vaikka nainen sanoisi ”kyllä”, ei hän ehkä tarkoita sitä. Ja vaikka nainen ei sanoisi erikseen ”ei”, se ei tarkoita että nainen olisi suostunut seksiin, vaikka hän olisi voihkinut ja hikoillut kuin viimeistä päivää miehen käsittelyssä. Jos aamulla laskuhumalan ja katumuksen jälkeen tulee siis toisiin ajatuksiin, voi miestä syyttää raiskauksesta. Nainen ei sanonut ”ei”, muttei myöskään erikseen ilmaissut suostumustaan (vaikka olikin ok seksiä, mutta väärän tyypin kanssa niinq). Ihmetteleekö joku miksi seksiä harrastetaan koko ajan vähemmän? Olen itse neuroottisuudessani tyypillinen nykyajan edustaja, mutta soisin etteivät moiset patologiat heijastuisi lainsäädäntöön. Se vain lienee toiveajattelua.

En viitsi pidemmälti käsitellä sellaisia asioita, kuin lutkamarssit tai ”uhrin syyllistäminen”. Annan puheenvuoron Timo Hännikäiselle, joka ilmaisee asian juuri kuten itsekin ajattelen. Mikään määrä valistusta ei muuta sitä seikkaa, että raiskaajat tulevat aina olemaan keskuudessamme. On ihmisiä, jotka eivät välitä ihmisoikeuksien julistuksesta tai laeista, vaan tekevät kuten lystäävät. Ainoat konkreettiset keinot ehkäistä raiskauksia ovat tuomioiden reipas korottaminen ja poliisivalvonnan suuri lisääminen. Ensin mainittua suosittelen lämpimästi, pelko yli kymmenen vuoden kakusta voi kummasti hillitä raiskaajaa. Jälkimmäistä taas en kaipaa, en halua elää poliisivaltiossa, johon se käytännössä johtaisi. Lopulta jää siis myös naisen itsensä harteille mitä tapahtuu; rikollisen juridista ja moraalista vastuuta ei poista mikään seikka, mutta naisen kannattaa miettiä missä juo itsensä tukkihumalaan. Tämä on ainoastaan ystävällismielinen neuvo, josta kannattaa ottaa vaari. Kannattaa miettiä, missä kulkee mihinkin aikaan, eikä itsepuolustustaitojen kehittäminen ole huono idea. Maailmassa on pahuutta.