Tänään astui uusi saapumiserä armeijan vihreisiin, joten sen kunniaksi otsikon ilmoittama puheenaihe: asevelvollisuus - kysymys, joka jakaa mielipiteet
puoluekannasta riippumatta. Olen havainnut useiden konservatiivien kannattavan
asevelvollisuuden lakkauttamista siinä, missä joopa vasemmistolaiset
liberaalit saattavat kannattaa nykysysteemiä. Libertaarit vastustavat asevelvollisuutta
sangen johdonmukaisesti, samaten kuin suvakkien äärilaita, eli äärivasemmisto.
Asevelvollisuuden puolesta ja vastaan on argumentteja, aion tässä käydä läpi
lähinnä oman kantani.
Kannatan asevelvollisuutta, koska se on Suomen kaltaiselle
maalle paras tapa järjestää puolustus. Ammattiarmeija ei ole vaihtoehto sen
kalleuden ja Suomen väestöpohjan vuoksi. Suurvalloilla ja kymmenien miljoonien
väestöpohjan valtiolla on varaa ammattiarmeijaan tai valikoivaan
asevelvollisuuteen, koska he saavat suuren armeijan nyhjäistyä helposti. Suomen
viisimiljoonaisella väestöllä paras tapa kouluttaa suuri reservi on yleinen
asevelvollisuus. Ja ammattiarmeijan puolustelijoiden puheita siitä, että
nykyaikana sodat ratkaistaan hi-techilla ja pienillä erikoisjoukoilla en usko.
Taktisiin operaatiohiin ja pienten raja-alueiden valtaamiseksi tuo pitänee
paikkansa, mutta kokonaisen valtion miehittämiseksi tarvitaan vähän enemmän
voimaa. Ja tosiasia on, että se voima on miesvoimaa. Sotia ei ratkaista
hi-techilla, ei. Uskon vahvasti, että sotavarustelussa saavutetaan, ellei ole
jo saavutettu jonkinlainen rajahyöty: sotatarvikkeet ja aseet eivät voi mennä monimutkaisemmiksi. Koska mitä monimutkaisempaa ja hienostuneempaa
tekniikka on, sitä helpommin se menee paskaksi. Sotiminen on kovaa ja paskaista touhua, mikä vaatii kalustolta kestävyyttä. Onko jokin ihme, että AK-47 erilaisine
variaatioineen on maailman suosituin ase? Se on tehokas, mutta samalla hyvin
simppeli ja helposti huollettava koje. Kaikenkarvaiset hyvin pieniä osia
sisältävät ja korkeaa tekniikkaa edustavat konetuliaseet menevät vain rikki.
Minkäänlaiset hi-tech aseet eivät kestäisi ääriolosuhteita kuten helteitä ja
hiekkaa aavikolla tai Suomen pakkasia. Parhaat aseet toimivat juuri siksi, että
ovat yksinkertaisia. Hi-tech voi toimia hetken, mutta menee ensimmäisenä
paskaksi. Sotia ei ratkaista myöskään pelkillä tykistöohjuksilla ja
raketinheittimillä, miehittäjä tarvitsee edelleen sen miehistön. Tietenkään
operaatioita ei voida toteuttaa toisen maailmansodan tyyliin, mutta jo se
seikka, että USA:n huipputekninen armeija on ollut hätää kärsimässä niin
Vietnamissa kuin Afganistanissa (missä myös Neuvostoliitto kärvisteli)
todistaa, että kaikenkarvaiset hi-tech –armeijat seisovat savijaloilla. Ja kun
otetaan huomioon Suomen metsäiset ja vaihtelevat maasto-olosuhteet, ei
hyökkääjälle tulisi helppoa paraatimarssia Helsinkiin. On siis turha sanoa,
ettei miesvoimaa tarvita. Suomi tarvitsee suurta reserviä jo silkan
pinta-alansa vuoksi, minkä lisäksi pelkkä tekniikka ei voi korvata sitä
käyttelevää miehistöä ja koulutusta.
Koulutuksen parempi taso on toinen seikka, jolla
ammattiarmeijaa perustellaan. Varmasti ammattisotilas on paremmin koulutettu,
mutta oleellista on koulutuksen riittävä taso. Ja siihen uskon suomalaisen
varusmiespalveluksen ylettävän, muistetaan nyt, ettei siellä vastapuolella
todellakaan ole pelkkiä VDV-sotilaita, vaan huonosti koulutettua ja
motivoitunutta bulkkia. Ja mitä asevelvollisten motivaatioon tulee, mikä voisi
olla suurempi kuin oman isänmaansa puolustaminen? Ammattiarmeijan miehet tekisivät
aivan samaa, mutta hekään eivät voi taistella sen suuremmalla motivaatiolla
kuin asevelvolliset; isänmaa on molemmille sama. Enkä menisi muutenkaan
vannomaan ammattisotilaiden motivaatiosta, koska esimerkiksi Ruotsissa on ollut
suuria vaikeuksia saada tarvittavaa määrää sotilaita kasaan. On nimittäin syytä
muistaa tämä: armeija on paska paikka, josta vain harvat todella pitävät. Jos
varusmiespalvelus olisi vapaaehtoinen, emme näkisi montaakaan osanottajaa.
Ammattiarmeijaan hakeutuisi ihmisiä rahan perässä enemmän, mutta nämäkin
olisivat yhteiskunnan luuserisakkia pääosin. Ammattisotilaat muistuttaisivat
tässä suhteessa siis enemmän räkäisiä palkkasotureita kuin sotilaita.
Joidenkin mielestä asevelvollisuus kuuluu menneisyyteen,
eikä sen pitäisi olla osa hyvinvointivaltiota. Heille voin lausua yhden sanan: Sveitsi.
Maa, joka on yksi maailma rikkaimpia ja hyvinvoivimpia ja jota yksikään
naapurimaa ei uhkaa mistään suunnasta, pitää edelleen yllä erittäin tiukkaa asevelvollisuutta.
Maa, joka ei ole käynyt sotia kahteensataan vuoteen ja jonka maasto on luotu
puolustussotaa varten, pitää yllä parinsadantuhannen miehen reserviä. Tuota,
jos mitä kutsun viisaudeksi. Siinä, missä Suomen reserviä pienennetään ja
pienennetään ja määrärahoja supistetaan, ovat sveitsiläiset ymmärtäneet, ettei
rauhaan ole luottamista. Sota on asioiden luonnollinen järjestys ja siksi sen
varalta on syytä varustautua. Sveitsissä armeijan käyneet miehet saavat jopa
oman rynnäkkökiväärin ja luoteja mukaansa siviiliin, suosittelisin samaa
Suomeen (vaikka ajatus siitä, että alkoholia ryypiskelevillä opiskelijaretkuilla
olisi rynkky kaapissaan, tuntuu hieman kylmää hikeä nostattavalta).
Asevelvollisuuden vastustukseksi ei ole siis lopulta
riittävän hyviä taloudellisia tai sotilaallisia argumentteja.
Asevelvollisuusarmeija tulee halvemmaksi kuin ammattiarmeija, ja Suomen hyvä
koulutustaso takaa sotilaiden riittävän laadun taistelussa Venäjää vastaan.
Kaikenkarvaiset pasifistiset tai tasa-arvoargumentit sivuutan kokonaan.
Aseistakieltäytyjille oikea paikka vastedeskin on linna, ja asevelvollisuus on
miesten hommaa. Naisten asepalveluksen lopettaisin turhana, koska
taistelutantereella he olisivat vain tiellä. Tasa-arvon ja pragmaattisen hyödyn
nimissä olisin tosin valmis tekemään seuraavan: täysi-ikäisille naisille
tehtäisiin pakolliseksi puolen vuoden tai vuoden mittainen kansalaispalvelus,
jossa opetettaisiin esimerkiksi ensiaputaitoja ynnä muita yleishyödyllisiä
perustaitoja, jotka ovat sodassa tarpeen. Lisäksi palvelukseen kuuluisi
työpalvelusta normaalin siviilipalveluksen tapaan. Viimeksi mainittu muuttuisi
siis sekä nimeltään, että sisällöltään. Vastedes kansalaispalvelus olisi vain
naisille, miehille armeija olisi pakollista vankeusrangaistuksen uhalla.
Terveydellisistä tai merkittävistä henkisistä syistä miehelle voidaan
luonnollisesti suoda vapautus asepalveluksesta, jolloin tämä voi suorittaa
kansalaispalveluksen. Ja jos terveydelliset esteet ovat kyllin vakavia, voidaan
vapautus myöntää molemmista (koskee sekä miehiä, että naisia). Vakaumuksellisista
syistä ei vapautuksia voida suoda (eli Jehovan todistajat myös armeijaan),
mutta mahdollisuus aseettomaan palvelukseen olisi säilytettävä.
Olen myös pettynyt siihen, että asevelvollisuutta
käsitellään yksinomaan taloudellisesta näkökulmasta. Minulle sen merkitys on
myös henkinen, sillä monille miehille se muodostaa merkittävän ja ikäluokat
yhdistävän kokemuksen. Kun saapumiserät toisensa perään varusmiespalveluksen
suorittavat, syntyy sukupolvien yli kestävä traditio, jollaisten merkitystä en menisi vähättelemään.. Miehille leimallisesti
maskuliiniset kollektiiviset kokemukset ovat tärkeitä, he ovat aina kokoontuneet
jengeihin ongelmia ratkoessaan. Ja koska varusmispalvelus on kaiken muun hyvän lisäksi enemmän tai vähemmän vittumainen
kokemus, näkisin sillä olevan kasvattava vaikutus; armeijassa oppii hitusen
enemmän arvostamaan arkisia mukavuuksia ja iloja.
Jotkut valittelevat, että miehet hukkaavat armeijassa töihin
ja opiskeluihin käytettävää aikaa. Tämä on totta sikäli, että armeijaan
käytetty aika on toki pois noista kahdesta. Mutta hukkaan heitettyä se ei ole.
Monet yrittävät ymmärrettävistä syistä saada hyötyä armeijasta
esimerkiksi käymällä sotilaspoliisin tai kuskin koulutuksen, joille voi olla
käyttöä siviilissä. Mutta on silti väärin redusoida armeijan käyminen hyödyksi,
jota voi siviilimaailmassa soveltaa. Muistetaan mistä siinä on kyse:
velvollisuudesta. Ja koska sanan ”velvollisuus” merkitys tuntuu monilta
ihmisiltä nykyajassa kadonneen, annan Nuuskamuikkusen valistaa teitä:
Ja vielä pieni lisätiedotus: viime aikoina on liikkunut villiä tornaria, ettei saapumiserä 1/15 kotiudu koskaan.
7 kommenttia:
Täyttä asiaa. Yhdestä kohdasta olen kuitenkin eri mieltä: jos nimittäin joku on aivan tosissaan sitä mieltä, että ei suostu ihmistä ampumaan, ei sellaista tyyppiä kannata pakottaa armeijaan. Siinä kävisi nimittäin niin, että taistelussa ne ampuisivat tahallaan ohi, jolloin niistä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Muistaakseni tämä oli amerikkalaisille Vietnamissa suuri ongelma, ja samaa on ollut enemmän tai vähemmän kaikissa muissakin sodissa, joissa on tapellut asevelvollisia.
Tästä syystä sivarivaihtoehto pitää olla. Sen toki pitää olla reilusti armeijaa pidempi, ettei kukaan ajattelisi, että voisihan sitä armeijaankin mennä, mutta sivarissa pääsisi helpommalla. En myöskään näe mitään syytä, miksei jehovia voisi pistää sivariin, jos armeija ei heille kelpaa.
Päivää Pekka ja kiitos kommentistasi.
Ihan validi pointti. Ajattelen, ettei pasifisteja tai ampumisesta kieltäytyjiä kuitenkaan kovin paljon olisi, joten heille voisi tarjota aseettoman palveluksen mahdollisuutta. Armeijasssa on kuitenkin monia tehtäviä, joissa ei välttämättä joudu käyttämään minkäänlaisia aseita. Mutta jos näitä ihmisiä on enemmän kuin mitä heille on aseettoman palveluksen mahdollisuutta tarjota, sitten lienet oikeassa.
Eli jos kansalaispalvelus käyttöön otettaisiin, ehkäpä siinä tosiaan tulisi säilyttää mahdollisuus miehillekin. Jehovista olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että kurkkusalaatit heidänkin ylleen vain. Jos ei kelpaa, niin aivan sama.
Kansalaispalveluksen pituus voitaisiin toki säätää niin, että miehille se on automaattisesti vuoden mittainen. Tai sitten se olisi sitä kaikille. Vaikea sanoa, en ole sen tarkemmin ajatellut, lähinnä tämä on ajatuskoe. Jos tosin Murphyn laki pitää paikkansa niin se on tämä skenaario, joka toteutuu.
"Asevelvollisuusarmeija tulee halvemmaksi kuin ammattiarmeija"
Ei pidä paikkaansa. Taloustieteilijöiden kesken vallitsee konsensus siitä että vapaaehtoismalli tulee edullisemmaksi riippumatta muodostettavan reservin koosta.
Taloustieteen professori Roope Uusitalo ilmaisee asian näin:
"Sama puolustuskyky saadaan tuotettua pienemmin yhteiskunnallisin kustannuksin, kun armeijaan menevät ne, joiden vaihtoehtoiskustannukset ovat pienimmät tai jotka sattuvat sotilaselämästä eniten pitämään."
Lähde: http://ohion.fi/faktaa.htm
Päivää Ano ja kiitos kommentistasi.
Niin, tuolla sivulla argumentti on se, että vaikka valtio säästää, epäsuoria kuluja tulee esim. työurien lyhenemisestä. Tuossa ei ole kuitenkaan esittää mitään kunnollisia laskelmia, että aselvelvollisuus olisi oleellisesti kalliimpaa.
Minun pääasiallinen puolustukseni asevelvollisuuden hyväksi ei lopultakaan ole taloudellinen näkökohta. Ruotsin esimerkki osoittaa, että ammattiarmeijaan on vaikea löytää halukkaita näin pienellä väestöpohjalla, ja asevelvollisuus on iso ikäluokkia yhdistävä kokemus.
Hei Korppi!
Tuskin kannattaa kaikkia pakottaa armeijaan. Haluttomat perseilijät laskevat koko ryhmän moraalia ja heikkolahjaiset ovat vaaraksi muille. Myös liiallinen ylipaino ja surkea kunto voivat vaikeuttaa palvelusta kohtuuttomasti.
Jos koulutuksen taso mitoitetaan hitaimman neljänneksen mukaan, on varmaan kaikkien etu että heikoin aines karsitaan pois jo kättelyssä.
Jos on tietty kiintiö paljonko porukkaa täytyy ottaa sisään, eikö tuo lovi kannattaisi täyttää motivoituneilla ja kriteerit täyttävillä naisilla?
En tiedä miten Suomessa, mutta käsittääkseni ainakaan Jenkeissä naiset eivät osallistu varsinaiseen taistelutoimintaan. En näe syytä mikseivät naiset voisi vaikka lentää helikopteria, toimia muonituksessa yms. ei niin voimaa vaativissa tehtävissä.
Jos ammattiarmeijalla on mahdollista järjestää uskottava puolustus eikä sen hinta nouse tähtitieteelliseksi, kannatan. En tiedä aiheesta tarpeeksi ottaakseni kovin vahvasti kantaa. Ilmeisesti asiantuntijatkin ovat erimielisiä.
Mahtaako kirjoittaja itse käynyt armeijaa?
Päivää Ama ja Anonyymi ja kiitos kommenteistanne
Olen sitä mieltä, että halutonta perseilijää ei voida vapauttaa asepalveluksesta vain siksi, että hän on haluton perseilijä. Hän saa luvan totutella kuriin ja järjestykseen, vaikka hammasta purren. Mitä heikkolahjaisiin tulee, heille voi vapautuksen järjestää jos kyse on esimerkiksi älyllisestä kehitysvammaisuudesta. Ylipaino ja surkea kunto ovat taas korjattavissa olevia ongelmia, jotka myös katoavat itsestään kunhan elintasomme kokee reilun pudotuksen.
Koulutusta ei välttämätät tarvitse järjestää heikoimman mukaan, tasoryhmiäkin on olemassa. Lisäksi porukkaa voidaan jo kättelyssä valita siten, että fyysisesti sopimattomat laitetaan helpompiin tehtäviin.
Mitä naisiin tulee, heitä käy asepalveluksen niin pieni määrä, ettei sillä ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta. Siinä olet oikeassa, että naiset kelpaavat oikein hyvin tukitehtäviin, sellaisia sodan aikana on enemmän kuin tarpeeksi (myös Israelissa, jossa naisten o npakko käydä armeija, naiset ovat järjestään tukitehtävissä. Vain yksi naisten taisteluyksikkö löytyy). Mutta uskon, että näihin toimiin voidaan kouluttaa kansalaispalveluksen kautta. Näkisin myös hyvänä ideana Lotttajärjestön henkiinherättämisen.
Sanoisin, ettei ammattiarmeija ole ehdoton no-no, mutta se mikä toimii Amerikassa, ei toimi Suomessa. Lisäksi asevelvollisuus on arvokysymys ja tullut osaksi suomalaista traditiota.
Anonyymi: kyllä, armeija on käytynä.
Lähetä kommentti