tiistai 13. tammikuuta 2015

Pedofiilit ja lynkkaus



Internetissä on viime vuosina saanut alkunsa pedofiilien paljastamiseen luotuja sivustoja. Tunnetuin näistä tällä hetkellä lienee "Ei hyssyttelyä pedofiileille". Mitähän näistä pitäisi ajatella? En ole minkäänlaisen lynkkaustoiminnan kannalla, mutta ennen kuin suoraan tuomitsee tällaisen, on syytä ymmärtää mistä se kumpuaa. Jos katselee pedofiliaan tai raiskauksiin syyllistyneiden tuomioita, voi huomata että tulee johdonmukaisesti vastaan vuoden tai parin mittaisia ehdollisia kakkuja. Ja seksuaalirikokset ja lapsiin kohdistuvat rikokset ovat yleisesti ottaen niitä, jotka koetaan kaikkein törkeimpänä, ja lyhyet rangaistukset niistä sotivat yleistä oikeustajua vastaan.  Kun talousrikoksista saa sen sijaan järjestään ankaria tuomiota ja nimenomaan ankarampia kuin henkilörikoksista, antaa valtio hyvin myrkyllisen signaalin ihmisille. Se viestittää, että ihmisen arvo on siinä, miten paljon taloudellista hyötyä hän pystyy tuottamaan. Auta armias, jos hän on laistanut veroistaan tai syyllistynyt vilppiin taloudessa. Ei sillä, että sekään olisi hyväksyttävää, mutta talousrikoksien priorisoiminen osoittaa, etteivät valtio ja oikeuslaitos piittaa kansalaisistaan. Se piittaa vain heidän rahoistaan, ja rahojen panttaaminen verottajalta on pahempaa kuin lapsen hyväksikäyttö. Vaikka lynkkausmentaliteetti on negatiivinen ilmiö, kannattaa muista, että se on oire jostakin. Hyssyttelemällä tai sensuroimalla asioita ei hoideta itse ongelmaa, vaan oiretta. Näissä pedofiilien vastaisissa jutuissa on kyse vastareaktiosta siihen, ettei oikeuslaitoksen toimintaa koeta legitiimiksi. Ja jos oikeuslaitos on menettänyt legitimiteettinsä ihmisten silmissä, on se hyvin vakava asia. On silloin vain ajan kysymys, milloin he ottavat oikeuden omiin käsiinsä; silloin eivät ole ruumiit enää kaukana. Tässä yhtälössä kaikki häviävät. Olisi vähimmän kivun tie, jos valtio asiaankuuluvasti hoitaisi väkivallan monopolinsa kautta sille uskotun rikollisten rangaistusvastuun. En kannata kuolemanrangaistusta, enkä kidutusta mutta ehdolliset tuomiot vakavissa rikoksissa ovat naurettavia.

Oman aiheensa arvoinen olisi pohdinta yhteiskunnan yleisestä pedofiilihysteriasta, jonka näen myös outona ilmiönä. En tiedä onko se vain skitsofreeninen ilmentymä yhteiskunnassamme, joka seksualisoi lapsia ja nuoria enemmän kuin koskaan ja samalla tuomitsee niistä nauttimisen kokonaan. Tämä ilmiö on nähdäkseni irrallinen pedofiilien paljastussivustoista, joiden toimintamotiivi kumpuaa oikeustajun looukkaamisesta. Pedofiilihysteria on enemmänkin median ja feminismin luoma ilmiö, jossa ennen kaikkea miesten seksuaalisuus nähdään negatiivisena ja hyväksikäyttävänä haluna. Vaikka pedofiliaa ei ole halun tunteminen murrosikäisiä tyttöjä kohtaan. Heidän naiselliset muotonsa ovat enemmän tai vähemmän valmiita, minkä perään normaali heteromies kuolaa. Eri asia on, onko halun toteuttaminen hyvä idea. Itse ainakin pidän suojaikärajaa hyvänä asiana, aikuisten tulisi ennen kaikkea seurustella ja hankkia seksuaaliset kokemuksensa keskenään, ei vielä henkisesti kypsymättömien teinien kanssa. Toisaalta en olisi itse pannut kymmenvuotiaana pahaksi, jos kaunis naisopettaja olisi tunkenut tissiä suuhuni...

Ei kommentteja: