perjantai 16. tammikuuta 2015

Abortti - sikiön kuolemantuomio



Abortti on aina väärin. Se on mielipiteeni, aivan sama minkä ikäinen sikiö on. Nyt kuitenkaan, en kieltäisi aborttia kokonaan. On tilanteita, joissa on inhimillisistä syistä voitava suoda abortti. Tällaisia ovat naisen terveyttä uhkaavat raskaudet, sikiön paha vammaisuus tai raiskauksesta tai insestistä seurannut raskaus. Ilman mitään mahdollisuutta aborttiin, inhimillinen hinta olisi liian suuri. Mutta on otettava huomioon, ettei aborteista kuin vajaa kymmenesosa tehdä terveydellisistä syistä tai insestin/raiskauksen vuoksi. Suurin osa tehdään sosiaalisista tai ihan mukavuussyistä. Ja tämä on moraalinen ongelma, jonka olemassaoloa ei voida sallia.

Jo nyt aborttia säädellään sen osalta, milloin sen saa tehdä, ja se on oikein. Sen määrittely, milloin sikiön voi vielä abortoida, on lopulta mielivaltainen kysymys. Sitä ei voida millään tyhjentävästi perustella. Mieluummin kuitenkin mahdollisimman aikaisin kuin myöhään, tehdäänhän niitäkin abortteja, joissa jo käytännössä elinkelpoinen sikiö tapetaan. Mutta abortin syyt voidaan selkeämmin määritellä päteviin ja ei-päteviin. Kuten sanoin, terveydellisistä syistä abortteja voidaan sallia, muttei sosiaalisista. Feministit kälättävät tässä sitten siitä, kuinka laittomat abortit lisääntyisivät. Se voi olla, mutta miksi terve nainen haluaisi todella abortoida terveen lapsensa, jonka voisi synnytettyään vain antaa huostaan? On naisia, jotka ovat kelvottomia äideiksi, mutta sattuvat tulemaan raskaaksi. Jos heillä on helppo vaihtoehto käydä abortoimassa sikiö, he luultavasti tekevät sen. Jos tätä mahdollisuutta ei ole, vaan tarjolla on vain laittomia abortteja tekeviä konitohtoreita, hän miettii uudemman kerran. Jos nainen siitä huolimatta mieluummin abortoi kuin synnyttää ja kuolee operaation komplikaatioihin, on se tragedia. Mutta kukaan ei voi sanoa, etteikö hänellä ollut mahdollisuutta valita toisin.

Jotkut ovat kritisoineet sitä, että jos sosiaalisia abortteja ei tehtäisi, lapsia syntyisi enemmän kuin niitä voitaisiin ottaa huostaan. Moinen väite ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua. Jos siis lähdetään siitä, että Suomessa tehdään noin kymmenen tuhatta aborttia vuodessa ja joista 10 % tapahtuu terveydellisistä syistä, syntyisi maassa yhdeksäntuhatta lasta enemmän (olettaen siis, ettei sosiaalisia abortteja tapahtuisi). On kuitenkin väärin luulla, että nuo kaikki lapset annettaisiin huostaan. On täysin mahdollista, että suurin osa synnyttävistä pitäisi lapsensa ja yrittäisi huolehtia siitä parhaansa mukaan. Ne naiset, joista ei kerta kaikkiaan ole äideiksi ja jotka eivät kestä lapsia, voivat sitten antaa lapsensa huostaan. Esimerkiksi joidenkin maiden sairaaloihin on aborttien vähentämiseksi tehty luukkuja, joihin lapsen voi jättää. Lisäksi Suomessa on enemmän halukkaita adoptoijia kuin adoptoitavia. Tämä ratkaisisi siis sen ongelman kerralla. Tätä jotkut taas kritisoivat sillä, että siltikään adoptoijia ei olisi tarpeeksi. Voi olla, mutta uskon että ratkaisu löytyy. Tuhansia lapsia ei voitaisi vain roskalavoillekaan jättää, joten jokin huostaanottotapa keksittäisiin. On turha sanoa, ettei Suomen kaltaisessa kehittyneessä maassa ole varaa siihen. Kaikkein paksuintahan on se, että vapaata aborttia kannattavat ihmiset haluavat lisää humanitaarista maahanmuuttoa. Heidän mielestään on väärin arvioida pakolaisia kulueränä, vaan on meidän velvollisuutemme ottaa heidät vastaan ja huolehtia heistä. Feministeille maahanmuutto on arvokysymys, lapsen oikeus elämään taloudellinen kysymys. Heidän prioriteeteista kertoo kaiken se, että he ovat valmiita huolehtimaan vieraiden maiden kansalaisista, mutta eivät puolusta syntymättömien lasten – siis lähtökohtaisesti viattomien – oikeutta elämään. Lasten hyvinvointi ja elämä on se korkein velvollisuus ja prioriteetti.

Mutta abortteja kuitenkin tapahtuu, niitä on sallittava. Jos tämän kiistää, on sokea inhimilliselle todellisuudelle. Uskon, ettei abortti ole helppo paikka suurimmalle osalle naisista, jotkut hirviöt voivat sen kevein sydämin ja vailla omantunnontuskia tehdä. Minusta jokaisen naisen tulisi tiedostaa se, että abortti on aina väärin. Vaikka heillä siis olisi syy tehdä se, olisi heidän kaduttava ja muisteltava syntymätöntä lastaan aina ajoittain. Aivan samaan tapaan tappaminen on väärin, mutta suuremman hyvän, kuten kansan tai kodin puolustamiseksi se on joskus ikävä kyllä tarpeen. Mutta tappamista tulee katua, muistaa että vihollinenkin on ihminen.

Abortti on lopulta naisen päätettävissä oleva asia. Nainen kantaa raskauden riskit ym. joten nainen luonnollisesti päättää. Mutta olen lukenut mielipiteitä, ettei muilta pitäisi edes kysellä. Hysteerisiä naisia, jotka värisevät raivosta, jos joku muu edes kehtaa sanoa mielipiteensä. Se on käsittämätöntä, sillä naisen pitäisi vähintään tiedottaa miehelleen mitä tekee. Eikä ole lainkaan väärin kysyä hänen mielipidettään. Nainen kuitenkin tekee lopullisen päätöksen täysin itsenäisesti, mutta ei ole lainkaan huono idea kysyä muiden mielipidettä. Abortti on vakava asia, jota on harkittava tarkkaan, elleivät syyt ole todella pakottavia. Siksi ei ole väärin kysyä puolison tai vanhempien naisten mielipidettä, mutta jo se on feministien mielestä alistamista ja naisen ruumiin haltuunottoa. Muistetaan kuitenkin se, ettei muilla ole mitään lainsäädännöllistä päätäntävaltaa naiseen. Jos nainen tulisi toisiin aatoksiin asioita mietittyään ja muilta kyseltyään, feministit kuolaisivat raivosta. Siinä olisi tapahtunut alistaminen, henkinen raiskaus, koska nainen ei oikeasti toteuttanut päätäntävaltaa ruumiiseensa saatikka toiminut vapaasta tahdostaan. Feministit tietävät paremmin, feministit tietävät oikeasti mitä nainen haluaa, ja aborttia nainen haluaa. Jos nainen tulee toisiin ajatuksiin, se johtuu väärästä tietoisuudesta. Naista on johdettu harhaan, mikä on johtanut alentuneeseen päätöksentekokykyyn. Siksi hän tarvitsisi akateemisten apua, jotka selittäisivät naiselle, miksi abortti olisi sittenkin parempi ratkaisu.

Mies ei voi päättää naisen abortista tietenkään. Mutta miehen on kannettava vastuu seksistä, joten elatusmaksut ja isyyden varmistaminen ovat itsestäänselvyyksiä. Naiset kantavat raskauden riskit, minkä vuoksi on heillä aborttimahdollisuus oltava tietyissä tilanteissa. Mutta terveyttäkään uhkaavissa tapauksissa naista ei saisi pakottaa aborttiin, ei mies, eivätkä lääkärit. Se on lopulta naisen oma päätös, jos haluaa synnyttää esimerkiksi raiskauksen tuloksena kehittyneen lapsen.

Naisten on oltava vastuussa seksistä omalta osaltaan, siksi aborttioikeuden täytyy olla rajattu. Myös nainen täytyy voida pakotta isyyden selvittämiseen, jos mies niin haluaa. Monissa maissa on niin, että vain nainen voi tätä vaatia, jos haluaa miehen vastuuseen. Sen sijaan, jos mies haluaa naisen vastuuseen, tämä ei monessa paikkaa onnistu, mikä tarkoittaa että naiset voivat vapaasti pullauttaa käenpoikasia. Tämä olisi muutettava, isyys on selvitettävä kuka tahansa sitä vaatiikaan. Naisen on saatava tietää lapsen isä halutessaan, ja miehen on saatava varmistaa isyytensä halutessaan. Simple as that.

Tämäkään malli ei olisi täysin tasa-arvoinen, koska se jättäisi joitakin takaportteja naisille, mutta miehille ei mitään. Mutta sukupuolet eivät ole tasa-arvoisia, koska ne ovat erilaisia. Eri oikeudet ja eri velvollisuudet tietyissä asioissa ovat vain loogisia. Tasa-arvoa voidaan vaatia vain asioissa, joissa tarpeet ja kyvyt ovat symmetrisiä (esimerkki: nainen, joka jakelee pillua ympäriinsä, on huora. Mies, joka saa pillua joka naiselta, on pelimies. Tämä ero nimityksissä on siksi, että nainen saa seksiä, kun haluaa, miehelle se on saavutus. Siispä miehen ja naisen seksuaalisuus eivät ole symmetrisiä). Siksi olisi järjetöntä, että mies, jolle seksi ei tuo riskejä, voisi päättää abortista. Mutta nykymalli, jossa miehellä on vain velvollisuuksia ja naisella vain oikeuksia, on loputtava. Oikeassa maailmassa kummallakin on molempia, muuten hommat eivät suju. Miesten ja naisten on ymmärrettävä tekojensa seuraukset, tunnettava ne tarpeen tullen nahoissaan.

2 kommenttia:

Sametti kirjoitti...

Mielestäni juuri tämä aborttikysymys on asia, missä kiteytyy se, miten hullu tämä maailma on. Lapsi nähdään kuin naisen ruumiin jatkeena, naisen ruumiin osana samaan tapaan kuin käsi tai jalka. Ei itsenäisenä ihmisenä tai isänsä lapsena. Jokainen lapsi on myös isänsä lapsi, ei pelkästään äidin, ja isän oikeutta lapseensa tai lapsen oikeutta isäänsä ei voida sivuuttaa.

Aborttikysymys on myöskin asis, missä kiteytyy, miten syvälle mieliimme feministinen mädätys ulottuu. Olin itsekin vielä vuosi sitten sitä mieltä, että abortissa on kyse naisen oikeudesta ruumiiseensa. Sitten luin Takkiraudan kirjoituksen aiheesta ja tajusin kuin salaman iskemänä, että tässä asiassa on paljon enemmän puolia kuin mitä.olen tullut edes ajatelleeksi.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Näin on Sametti. Ymmärrän sen, että abortti on perusteltu tietyissä tilanteissa, mutta feministeille ei kelpaa muu kuin täysin vapaa sellainen. Ei kompromisseja, muu olisi loukkausta naisen itsemääräämisoikeutta vastaan. Vaikka juuri raskaaksi hankkiutumalla luopuu siitä osittain.

Outoa myös, että samat ihmiset, jotka vastustavat kuolemanrangaistusta, kannattavat aborttia.