Sweet 13

Pedoteemalla jatketaan.

Mikä yhdistää Jerry Lee Lewisia ja Roman Polanskia? He ovat molemmat sutineet reilusti alaikäistä, tarkalleen ottaen 13-vuotiasta tyttöä. Erot ovat siinä, että Lewisilla oli suhde nuoreen pikkuserkkuunsa, kun taas Polanski meni ja raiskasi pahaa aavistamattoman tytön. Kuitenkin, molemmat heebot ovat edelleen arvostettuja kulttuuri-ikoneita, vaikka heidän tekojaan voidaan pitää äärimmäisinä tabuina. How come?

Polanskin tapaus on toki kaikista kipein. Hän edustaa dekadenteista dekadenteinta taitelijaeliittiä, tuskin on kenellekään yllätys, että hän on henkisesti 60-lukulaisia. Hän on elokuvissaan kuvannut ihmisen rappiota ja turmelusta, vaikka itse ui siinä kaulaansa myöten. Omalta kohdalta inhottavammaksi asian tekee se, että pidän joistakin hänen elokuvistaan. Hän on taitava ja älykäs ohjaaja, jonka vanhempi tuotanto on rikasta. Sinänsähän tässä ei ole mitään ihmeellistä, lahjakkuus ja älykkyys eivät ole tae moraalisesta hyvyydestä. Vaikean asiasta tekee lopulta ajallisen etäisyyden puute: voimme tunnustaa hirmuisista hirmuisimman ihmisen hyvät puolet ja esimerkiksi luovan työn arvon vain satoja vuosia hänen aikansa jälkeen. Polanski on sentään edelleen elossa. Ja minua etoo se, kuinka arvostettu kaveri on tänäkin päivänä. Lehdistö ja kollegat ovat kuin mitään rikosta ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Ne lukemattomat näyttelijät, jotka ovat tehneet hänen kanssaan yhteistyötä, ovat mitä ilmeisimmin sinut sen seikan kanssa, että työskentelevät lapsenraiskaajan kanssa. Ja en yritä tässä sanoa, etteikö hän saisi tehdä leffoja ja että hänen pitäisi ikuisesti kärsiä rikoksestaan. Hänhän on yksityisesti sopinut asiat uhrinsa kanssa, joka ei enää kanna kaunaa. Mutta olennaista on se, että tämä paskiainen ei koskaan saanut rangaistustaan. Hän pelkurimaisesti pakeni Ranskaan, joka ei luovuta kansalaisiaan muualle. Hän teki rikoksen lapselle, eikä kantanut vastuuta. Ja kuitenkin näyttelijät ja kollegat olivat valmiita työskentelemään hänen kanssaan, toimittajat haastattelivat häntä kuten ketä tahansa taiteilijaa. Merkitsikö näille Hollywoodin kusipäille tämä rikos mitään?

Polanskin rikos ei ollut mikään tahaton lipsahdus, vaan suunnitelmallinen teko. Hän houkutteli uhrin Jack Nicholsonin asuntoon (tämä on tavallaan kirsikka kakun päällä. Siellä saatanan Hollywoodissa ne kermaperseet irstailevat vuoron perään toistensa huviloilla ja tekevät sitten tällaista. How classy!), huumasi ja raiskasi tämän. Tuollaista tekoa on noin vain vaikea antaa anteeksi, kun otetaan huomioon, että herra pippeli pakeni vastuusta. Tämä lainaus kertoo kaiken, mistä nämä kusipäät välittävät: ” Many executives in Hollywood came to his defense”. Totta kai he puolustavat kanssapervoaan. Voin kuvitella, että jotkut jopa uskovat kyseessä olleen väärä syytös. Eihän älykkö moista voisi tehdä, kateellisten panettelua. Jos onkin niin, että petollinen nainen voi käyttää julkkiksia hyväkseen, niin ikään kuin näitä ei todella tapahtuisi. Vaatii aika hyvää uskoa ihmisiin, että juuri taiteilijat eivät pahuuteen pystyisi. Luulen oikeastaan, että tätä on tapahtunut paljon suuremmissa määrin, mutta vain Polanskin tapaus sattui tulemaan julki. Jo se seikka, kuinka innokkaasti kollegat puolustelevat häntä, kertoo, että jotain mätää siellä pinnan alla on salattavana. Kuvaavaa on, että Polanski hässi vieraissa samaan aikaan, kun hänen raskaana ollut vaimonsa - Sharon Tate - murhattiin kotonaan. Läpipaskoja nuo ovat.

Jerry Lee Lewisin tapaus nyt ei ole niin ihmeellinen, hänen partnerinsa kun oli vapaaehtoisesti tämän kanssa suhteessa. Aikuinen mies 13-vuotiaan kanssa köyrimässä on nyt sittenkin arveluttava ajatus, eikä Lewiskaan siis ihan syyttä saanut huonoa mainetta. Hän on kuitenkin arvostettu muusikko ja taitaa edelleen jatkaa monikymmenvuotista uraansa ilman, että kukaan syyttäisi häntä pedofiliasta. Ja tämä hieman hämmentää minua. Miksi mies, joka harrastaa seksiä alaikäisen tyttösen kanssa, saa nykyään rikossyytteen ja valtavan stigman, kun taas Lewis ei mitään? Tietysti lainsäädäntö on vuosien varrella muuttunut, eikä tuomioita jaeta onneksi tannehtivasti (rikos olisi myös vanhentunut). Mutta koska elämme moraalisesti hysteeristä aikaa (joka ei tarkoita samaa kuin moraalisesti hyvä), hänet pitäisi tuomita menneisyyden teoistaan julkisella stigmalla. Näin siis, jos media ja ihmiset olisivat loogisia. Itse en Lewisia tuomitse tai pahana ihmisenä pidä, mutta ihmettelen ettivät uuden ajan moraalinvartijat sitä tee. He ovat niitä ihmisiä, jotka uskovat miestä pedofiiliksi, jos tämä menee juttelemaan tuntemattomalle lapselle. Mutta kulttuurielämän starat saavat tekonsa näemmä anteeksi. Onko niin, että varmistettu asema suo näille staroille moraalisen turvapaikan, jossa he ovat koskemattomia? Minäkin kuuntelen black metal -bändi Emperoria, jonka jäsenet ovat syyllistyneet lukuisiin rikoksiin, mukaan lukien murha. Tietenkään en hyväksy noita tekoja, mutta katson niitä läpi sormien kuunnellessani heidän musiikkiaan. Tämä on omituinen maailma, olemme valmiit unohtamaan ties mitkä rikokset, jos henkilö vain sattuu olemaan sopivassa asemassa tai meitä miellyttämään. Enkä ole tästä ajattelutavasta vapaa minäkään.

Joku Teemu Mäki on ansaitusti halveksittu, mutta miksei Roman Polanski ole? Ihmiset ovat tekopyhiä, rappiotaiteilijoille sallitaan mitä vain jos pätäkkää ja oikeaa ideologiaa löytyy.