sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Tiedostava huumoripläjäys




Kaksi tiedostavaa artikkelia, jotka kannattaa lukea:

Let's talk about thin priviledge

Let's not start with the #notallchristians foolishness

Ensimmäinen kirjoitus on hauskin, tulin siitä kerta kaikkisen hyvälle tuulelle. ”Thin priviledgen” kaltainen käsite kuuluu osastoon, jonka sisältö pitäisi keksiä, ellei todellisuus hoitaisi hommaa kotiin. Näistä ei vaivaudu edes tuohtumaan saatikka keksimään mitään vasta-argumentaatiota, sillä moinen on osoittautunut aikoja sitten turhaksi. Sen sijaan on hyvä tuon tuosta viihdyttää itseään inhimillisen typeryyden helmillä, joita tiedostavaiston ajatushautomot tuottavat (samaisen sivuston muutkin tuotokset ovat mainiota luettavaa).

Milloin normaalipainosta tuli etuoikeus? Jos käsitin oikein, se on perusasia, joka tulisi olla jokaisella ihmisellä kunnossa. Ei pidä olla anorektisen laiha tai alipainoinen, muttei ylipainoinenkaan. Eikä se ole vaikeaa: älä syö liian vähän tai liian paljon. Kuinka siis henkilö, jolla on malttia olla ahmimatta kupunsa turvoksiin, on etuoikeutettu? Onko minun vikani, että joku läskiperse on syönyt itsensä sellaiseen kuntoon, että vie kerrallaan kaksi istuinta julkisissa kulkuneuvoissa? Minkä minä voin sille, jos kukaan ei halua seurustella ihratynnyrin kanssa? Jeesus vittu, jotain rotia tähän hommaan, ketkä vielä kaipaavat uhristatusta? Miten olisi hyväkuntoisten etuoikeus? On epäoikeudenmukaista rapakuntoisia kohtaan, että portaat käyvät heidän pumpulleen kohtuuttoman paljon. Hyväkuntoiset ovat etuoikeutettuja, koska selviävät arkisista askareista vähemmällä hikoilulla. Entä uimataitoisten etuoikeus: heidän ei tarvitse pelätä hukkumista veden varaan joutuessaan. Tarkkanäköisten etuoikeus? On epäreilua, ettei rillipäistä voi tulla hävittäjälentäjiä. Keksittekö lisää?

Ilmeisesti läskiydestä on tullut tilastollisesti normaalia, jolloin on kasvava tarve normalisoida se muutenkin. ”Beauty in all shapes.” Haistakaa nyt paska, ketä luulette huijaavanne? Lihavuudessa ei ole mitään kaunista. ”Healthy and big.” Eivät taida sanat nyt sointua ihan yhteen, lihavuus kun ei ole tervettä. En meinaa tajuta tätä, miksi näillä on niin kova tarve kiristää hyväksyntää? Vastaus on kuitenkin yksinkertainen, ei koskaan pidä aliarvioida ihmisen tarvetta rationalisoida huonotkin valintansa. Tästä johtuu ylipainoisuuden normalisointi, aivan kuin se olisi merkityksetön asia. Heille on suurikin loukkaus, jos edes vihjaa laihduttamisesta, ”älä puutu asioihini!” En toki, mutta on minusta piittaamatonta olla edes ottamatta asiaa esille. Tietenkään en rupea vittuilemaan tai muutenkaan kiusaamaan, kaikilla meillä on syntimme kannettavanamme. Mutta onko tuomittavaa edes rohkaista muutokseen? En ryhtyisi jankkaamaan, jos ei kerrasta menisi perille. Mutta ikipäivänä en kehuisi häntä lihavuudestaan tai rohkaisisi häntä syömään enemmän. Yhtä mielekästä olisi ostaa alkkikselle lisää viinaa jokaviikkoista ränniä varten.

Jälkimmäistä artikkelia en jaksa sen kummemmin kommentoida. Se on valaisevaa luettavaa, siinä ruumiillistuu suvaitsevaisten neuroottisuus etuoikeusajattelun ja ryhmäidentiteettien suhteen. Heillä on kova tarve tuntea häpeää jokaisesta kollektiivisesta identiteetistään ja purkaa niihin liittyvät oletetut valta-asemat. Ei käy heitä kateeksi, itse sekoaisin jos yrittäisi tuntea itseinhoni päälle vielä häpeää identiteetistäni. Voin milloin tahansa tuntea ja tulen tuntemaan häpeää omista synneistäni, mutten koskaan siitä elinpiiristä ja kulttuurista, johon olen syntynyt.

En voi välttyä ajatuksilta, että todellisuus pitäisi piruilun vuoksi rakentaa tiedostavaiston harhojen mukaiseksi. Eli tunkisimme naiset hellan ja nyrkin väliin, kuten feministit pelkäävät koko ajan tapahtuvan, jollei aatetta systemaattisesti indoktrinoida mediassa. Seuraavaksi kyhäisimme kasaan ”rape culturen”, johon sisältyisi säännöllisiä ”raiskaa nainen päivässä” -teemaviikkoja. Viimeisenä tulisi mutakuonojen ja maahanmuutajien vuoro, jotka tungettaisiin viljapelloille ja Björn Wahlroosin sokerijuurikasviljelyksille raatamaan ruoskan tahtiin.

Hellekypärä tulisi olemaan uuden imperialistisen ajan kansallisasuste, ja jokaiseen kotiin järjestettäisiin oma orja. Kanarian-matkailu vaihtuisi neekerinmetsästykseen safareilla, unohtamatta mustien naisten joukkoraiskauksia. Mahdolliset äpärälapset olisivat eläintarhojen vetonauloja simpanssiosastoilla.

Sinä valkoinen mies, kaiva siis jo kahleet kellaristasi. Hakkaa vaimosi hiljaiseksi, pane hellekypärä päähäsi ja lähde Afrikkaan naimaan aidon siirtomaaherran ottein. Tuo tuliaisina liuta hymyileviä lakupekkoja orjiksi ja anna heidän tuntea kahleittensa paino.

Ja jos naisista, mutakuonoista tai manneista tulee ongelmia, on väkivalta ainoa ratkaisu. Meikäläiselle ei tule koskaan vierasrotuiset kieroilemaan, magnumit on täällä aina valmiina!

Arjalaisia en ammu.

5 kommenttia:

L kirjoitti...

Olen joskus leikitellyt ajatuksella että sais jonkun suvakin laittamaan järjestykseen erilaisten 'etuoikeuksien' asemia. Vähän tyyliin uhanalainen eläin syömässä uhanalaista kasvia. Mitäs sitten kun yhden 'sorretun' oikeudet polkevat toisen 'sorretun' oikeuksia? Syntyisikö ikiliikkuja?

Uskaltaisin näet väittää että jokainen meistä reaalisista ihmisistä kuuluu jossain roolissaan uhripotentiaalia omaavaan vähemmistöön. Vähemmistöjen asema on tavanomaisesti jo sen takia huonompi että heitä on...vähemmän.

Läskien paijaamista en oikein jaksa sulattaa siksi että suurin osa ongelmista on sellaisia joille on ihan mahdollista tehdä jotain. Eli vinkuminen on samantasoista kuin jos joku kusipää parkuisi että muiden pitäisi olla häntä kohtaan mukavampia ilman että hänen itsensä tarvitsisi yhtään miettiä käytöstään. Lisäksi ainakin suomalaiset superläskit pystyvät toimimaan monessa paikassa invamitotusten, -hissien ja muiden valmiuksien turvin.

Toinen Pro-Ihra liikkeessä mietittyttävä asia on hyvin samankaltainen retoriikka ja asennepaletti Pro-Anojen kanssa. Anat nyt eivät (ainakaan vielä) ole vaatimassa julkisten tilojen lämmitystä kovemmalle koska aliravittuna palelee tai pehmeämpiä penkkejä koska kovilla tulee helposti mustelmia, mutta muuten ideat ovat pitkälti samasta vakasta. Todistetusti haitallisesta fyysisestä olotilasta koitetaan retorisesti vääntää 'oma valinta' johon puuttumista ei pidetä suotavana. Molemmissa esimerkkeinä vedotaan ääriharvinaisiin poikkeusyksilöihin (terveet läskit, terveet alipainoiset) sopivasti unohtaen että ne terveet läskit/alipainoiset eivät yleensä ole kovin kaukana niistä normaalirajoista, toisin kuin henkilöt jotka heihin vedoten koittavat perustella omia surkeita 'valintojaan'.

Etuoikeuden käsite näissä piireissä on saanut omituisen kuorutteen siitä että se olisi aina, kontekstista riippumatta huono asia. Mielestäni normaalipainoisten ja -kokoisten etuoikeudet ovat äärimmäisen hyvin perusteltu ja toimiva ratkaisu. Suurin osa ihmisistä kuitenkin osuus lähelle keskimittaa ja keskipainoa joten ympäristön mitottaminen heidän mukaansa ei ole kenenkään henkilökohtaista sortoa. Toki läskimmät, lyhyemmät ja pidemmät kärsivät tästä, mutta jos jonkun asemaa pitäisi lähteä parantamaan niin ensisijaisesti kyllä panostaisin 'pituusvammaisiin', sillä toisin kuin läskit he eivät ongelmalleen mitään mahda. Jos pituutta on 150cm tai 190cm alkaa esimerkiksi koulujen luentosaleissa ja julkisissa kulkuvälineissä epäsynkan mitotuksen kanssa jo huomata...

Korppi on oikeus kirjoitti...

Tervehdys L ja kiitos kommentistasi.

Etuoikeuksien kanssa pelleily on mennyt jo aivan omiin sfääreihinsä, koko ajan voi löytää uuden ryhmän tai ominaisuuden, joiden vuoksi uhriuttaa tai uhriutua. Ymmärrän sen hyvin, ettei lihavaa tarvitse koko ajan sormella osoittaa. Lihavuus ei ole sen pahempaa kuin joku alkoholin väärinkäyttö, mutta on kaksi eri asiaa käyttäytä asiallisesti kuin aktiivisesti hyväksyä toisen elämäntapa. En huutele läskeille tai puistokemisteille hävyttömyyksiä, heillä lienee jo aivan tarpeeksi kestämistä muutenkin. Mutta turha tulla vaatimaan, että pitäisin heidän valintaansa hyvänä.

Yhteiskunta tosiaan mitoitetaan pääasiassa normaalien mukaan, koska suurin osa ihmisistä on normaaleja. Poikkeavuudet on luonnollisesti otettava huomioon, koulussakin annetaan erityisopetusta tarpeen vaatiessa. Mutta vaatimukset liikakilojen ottamisesta erityishuomioon ovat sontaa.

Anonyymi kirjoitti...

Olen halunnut sanoa tämän jo pitkään, mutta jotenkin se on aina jäänyt mitä typerimpien tekosyiden varjoon, joita minulla epäonnekseni on tapana keksiä. Voisin ilmaista tämän niin kovin monin eri adjektiivein ja käyttää niitä kaikkia hienoja sanoja, joita sanakirjoista löytyy, mutta joita vain pieni vähemmistö loppujen lopuksi aktiivisesti käyttää, mutta parasta pitää tämä lyhyenä.

Korppi, olet mahtava persoona ja blogisi on mitä mainioin. Samaistun helkkarin helposti kirjoituksiisi.

Korppi on oikeus kirjoitti...

No jopas nyt, kiitos sanoistasi Anonyymi :). On oikeasti mukava kuulla, että blogillani on edes jotain merkitystä jollekin muullekin kuin vain itselleni.

Anonyymi kirjoitti...

Korppi, nauroin ääneen. Mainiota avautumista.