keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Pikahuomio sanavapaudesta

Tulin sattumalta ajatelleeksi tätä asiaa uudellen erään tapauksen kautta tänään ja ymmärsin jotakin. Suvakkien sensurointihalu liittyy ennen kaikkea ajatukseen tiettyjen mielipiteiden vaarallisuudesta. Koska yritän löytää jokaiselle inhimilliselle piirteelle vastineen itsessäni, huomasin yhtäläisyyden heihin; minä olen joskus ajatellut Johan Bäckmanista, että hänen ajatuksensa olisivat potentiaalisesti vaarallisia. Hän puhuu meistä suomalaisista niin paljon paskaa, että olen ajatellut hänen todella vahingoittavan maatamme pelkällä suunsoitollaan. Siksi olen myös päätynyt ihmettelemään, miksi häntä kutsutaan joihinkin televisio-ohjelmiin, tarvitseeko moiselle antaa yhtään enempää näkyvyyttä? Ja siinä olen siis jäänyt kiikkiin, minusta löytyy tasan samaa sensuurimentaliteettia kuin suvakeista. Puolustuksekseni sanon aina tiedostaneeni, että Bäckmanin sensurointi tai syrjäyttäminen julkisuudesta olisi tasan samaa sensuuria, jota oppositiotaan vainoava Venäjä harjoittaa. Ja kun asiaa tarkemmin olin miettinyt, ymmärsin että Bäckmanin kaltaisille nilviäisillekin on annettava puheenvuoronsa, maksoi mitä maksoi. On ohjelmien tekijöiden oma asia ketä he ottavat tai jättävät ottamatta mukaan. Ratkaisu ei siis ole minkään muotoinen sensuuri, vaan nimenomaan altistaminen näkyvyydelle. Bäckmanin ajatukset lähentelevät naurettavuudessaan Siitoin-tasoa, joten hänen pitämisensä vaarallisena edes ajatuksen tasolla on typerää. Olen itse sortunut moiseen, mutta virheistään voi oppia. Ei tarvita kummoistakaan argumentaatiota hänen lyttäämisekseen, koska hänhän ei keskustele laisinkaan; propagandaa tuuttaavan opportunistin kanssa ei väittelyä synny. Siispä nitä enemmän näkyvyyttä tälle komeljanttarille, sitä paremmat naurut.

Poliittisesti epäilyttävillekin toimijoille on suotava mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Sellaiset on lyötävä argumentoiden, ei sensuurilla. Bäckmanin arsenaaliin kuuluva valehtelu ei tietenkään kuulu reiluun kamppailuun, mutta se on oma häpeänsä. Sen verran luotan ihmisten älyyn, että he erottavat jyvät akanoista näin räikeissä tapauksissa.

2 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Olen samaa mieltä Bäckmanista. Suomessa vain kourallinen hulluja uskoo häntä.

Toisaalta Viron tilanne on toisenlainen ja siellä Bäckman on persona non grata eikä häntä päästetä maahan.

Virossa Bäckman on ulkomaalainen ja Viron valtion vihollinen. Hän oli mukana lietsomassa Pronssisoturi-kiistaa.

Samalla tavalla Suomi olisi voinut olla päästämättä Anjem Choudarya tai Bilal Phillipsiä maahan. Suomi kuitenkin salli näiden vihasaarnaajien maahantulon ja esiintymisen. Mielestäni tässä tapauksessa olisi voinut päättää toisellakin tavalla.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Iltaa Vasara ja kiitos kommentistasi. Mukavaa, että teikäläinenkin on eksynyt blogiini :)

Ymmärrän Viron ratkaisun sikäli, että maan venäläisvähemmistö on Kremlin pelinappula ja varmasti jatkuvassa propagandapommituksessa. Latvialla on ilmeisesti sama ongelma venäläisomisteisen tv-kanavansa kanssa, joka tuuttaa ulos paskaa. Koska maiden venäläisvähemmistöt ovat vieläpä kookkaita, pelätään näiden radikalisoitumista ihan syystä.

Mutta onko sittenkään oikea tapa sensuroida jokin tv-kanava? Jos joku haluaa lähettää propagandaa, lähettäköön. Sitten taas kukin maa toki päättää itse siitä ketä laskee maahansa ja ymmärrän, että virolaisia vituttaa Bäckman, jonka mielestä maalla ei ole olemassaolon oikeutta.

En tiedä ovatko nuo saarnaajat kovin vakava juttu, puhukoot mitä lystäävät. Mielestäni siihen olisi puututtava vain, jos nämä yllyttäisivät rikokseen tai uhkailisivat väkivallalla.