lauantai 20. joulukuuta 2014

MBTI - Jungilaista hömppääkö?

Myers-Briggs -indikaattori, eli lyhyemmin MBTI on Carl Jungin tutkimuksista johdettu psykologinen tyypitysmetodi. Sen kehitti Katherine Briggs yhdessä tyttärensä Isabel Myersin kanssa, tästä nimitys. Indikaattori jakaa ihmiset 16 eri persoonallisuustyyppiin, jotka eroavat selkeästi toisistaan suhteessaan tiedonprosessointiin tai päätöksentekoon. En kerro asiasta sen enempää, vaan annan puheenvuoron wikipedialle, jos lisätietoja halajatte.

Tutustuin kunnolla MBTI-typologiaan yli vuosi sitten. Tavoilleni uskollisena innostuin asiasta löydettyäni uuden kiinnostuksenkohteen ja perehdyinkin aiheeseen kiitettävän perusteellisesti. Psykologia kiinnostaa minua noin yleisestikin, mutta MBTI oli erityisen metka. Se on johdonmukaisesti rakennettu kokonaisuus, jonka kanssa pähkäily on mukavaa ajanvietettä. Esimerkiksi läheisten ihmisten, julkkisten tai fiktiohahmojen tyypittely on aivoja kutkuttavaa. Järjestelmää on kritisoitu siitä, etteivät ihmiset aina osu yhteen tyypin tai heidän tuloksensa testeissä muuttuvat. Onhan toki niin, ettei ketään ihmistä voi täysin tyhjentävästi määritellä yhteen tyyppiin, mutta yleistyksiä on voitava tehdä. Kun zoomataan tarpeeksi kauas yksilöstä, nähdään ihmisjoukko ja erot siinä olevien yksilöiden välillä. Tällaisessa tarkastelussa pienimmät yksilölliset tekijät häviävät, ja voimme tehdä yleistäviä päätelmiä tiettyjen yksilöiden käyttäytymisestä. Jotkut yksilöt toistavat tiettyjä piirteitä, joiden perusteella voidaan sanoa, että he edustavat tiettyä tyyppiä.

MBTI:n heikkous on siinä, että suuren väestöpohjan testit puuttuvat. Lisäksi ne testit - varsinkaan nettitestit - eivät ole usein luotettavia; ne sisältävät typeriä kysymyksiä ja voivat antaa mitä tuloksia sattuu. Kvantitatiivisen aineiston puutteen lisäksi ongelma voi olla siinä, että tyypitelläkseen luotettavasti itsensä, olisi teoriaa edes jossain määrin tunnettava. Tämä taas voi johtaa siihen, että testejä tehdessä tietää mitä eri kysymyksillä haetaan ja vastaa tarkoitushakuisesti. MBTI on siis sisäisesti looginen, mutta kvantitatiivisesti testaamaton menetelmä. En kuitenkaan usko, ettei sillä käyttöä tai vastaavuutta todellisuuden kanssa olisi: olen onnistunut tyypittelemään ystäviäni tarkasti ennen kuin he ovat tehneet mitään testejä. Jotkut heistä ovat jopa hämmästyttävän hyvin sopineet tietyn tyypin kuvaukseen. Jo se seikka, että kykenen ennustamaan henkilön tyypin tämän käytöksen perusteella tarkoittaa, ettei kyseessä ole mikään tuulesta temmattu teoria kuten horoskoopit. Siksi MBTI:n vertaaminen siihen tai muuhun huuhaahan on epäreilua.

Käyttökelpoisin MBTI on itsearvioinnissa ja sen ymmärtämisessä, kuinka oma psyyke toimii. Teoriaan liittyy valitettavasti paljon aivan överiksi menevää BS:ää, jota ei kannata vakavissaan ottaa. Jos tutustuu MBTI-foorumeihin, voi huomata kuinka flipanneita jotkut tämän aiheen kanssa ovat. Moisilla foorumeilla teorian kanssa näpertely menee helposti omahyväiseksi  henkiseksi runkkaamiseksi, kun "ah, olen niin tätä ja taas tuota ja blaa blaa". Pahimmillaan touhu on sitä, että arvioidaan mikä tyyppi on toista parempi jne. Psykologia vetää hörhöjä puoleensa, vaikka MBTI sentään vähemmän kuin jokin oikea huuhaa.

Jos haluat tietää tyyppisi, kannattaa tutustua teoriaan ja eri tyyppien kuvauksiin. Testeihin ei kannata liikaa luottaa; ne voivat antaa tuloksen, joka on sinne päin, mutta hyvin mahdollisesti väärä. Itse saan johdonmukaisesti INTJ:n tai INFJ:n, enkä ole kumpaakaan. Minulla on jopa tunne, että kysymykset ovat sellaisia, joissa saattaa olla jotain, joka helposti tuottaa tulokseksi INTJ:n tai muun harvinaisen tyypin, koska heitä pyörii netissä niin paljon. Toki tämä osittain selittyy sillä, että nämä tyypit todella hakeutuvat nettiin. Mutta ottaen huomioon, että esimerkiksi INFJ-tyyppiä on arvioiden mukaan vain reilu prosentti väestöstä, heitä ei voi olla netissä niin paljon kuin heitä näyttäisi olevan.

Oma tyyppini on INFP. Päädyin siihen moninaisten pohdintojen jälkeen, testit hylättyäni. Mikään muu tyyppi ei vain käy järkeen. Tuntui välillä oudolta lukea kuvauksia, aivan kuin joku olisi omaa elämääni selittänyt, "tuollainenhan minä olen". Aionkin tässä arvioida omaa tyyppiäni niin sanottujen kognitiivisten funktioiden kautta. Ne ovat koko MBTI-teorian elämä ja suola, ne ihmisten pitäisi sisäistää, jos teoriaa haluavat ymmärtää. Ihmiset yleensä katsovat vain kirjaimia ja sanovat "no, olen vähän niin kuin INTJ, mutta ehkä INTP. Olen varmaan molempia!". Ei, voit olla vain yhtä tyyppiä, eikä se elämäsi aikana muutu. Edellä mainituilla kahdella tyypillä on lisäksi päinvastaiset kognitiiviset funktiot ja aivan erilaiset preferenssit, joten niitä kahta ei voi sekoittaa.

Kognitiivisia funktioita on kullakin tyypillä neljä: dominantti, sekundaarinen, tertiaarinen ja alin funktio. INFP:llä ne ovat järjestyksessä seuraavat: Introverted feeling (Fi), eli sisäänpäinkääntynyt tunteellisuus; Extroverted intuition (Ne), eli ulospäinsuuntautunut intuitio; Introverted sensing (Si), eli sisäänpäinkääntynyt havannointi; Extroverted thinking (Te), eli ulospäinsuuntautunut ajattelu. Viittaan niihin jatkossa kirjainlyhenteillään.

Fi) Dominantti funktioni on sisäänpäinkääntynyt tunteellisuus. Se ei tule yllätyksenä, primaarinen tapani suhtautua elämään on omaan päähäni, omiin ajatuksiini sulkeutuminen. Olen erittäin tunteellinen, reaktioni ovat intensiivisiä siihen pisteeseen, että ne hautaavat rationaalisen ajattelun tyystin. Rakastan ja vihaan asioita koko sydämelläni, makuasiatkin ovat minulle tärkeitä. Kiinnyn asioihin pakkomielteenomaisella palolla, enkä halua päästää irti. Jos kerran vihaan jotakin, vaatii paljon aikaa, että viha liudentuu saatikka katoaa. Kuten herkkyyspostauksessa toin esiin, liikutun kovin helposti, itken ja nauran kuin mikäkin. Loukkaannun helposti, suutun helposti ja otan asiat henkilökohtaisesti. En toki näytä reaktioitani noin vain ihmisille, vaan osaan kätkeä ne. Oikeastaan olen arka näyttämään tunteitani noin vain, koska olen varma että niille nauretaan, enkä muutenkaan osaa ilmaista niitä järkevästi. Tämä käy järkeen Fi:n intoversion kanssa, prosessoin tunteet sisäisesti.

Ne) Sekundaari funktioni on siis ulospäinsuuntautunut intuitio. Käytännössä tämä ilmenee mieleni yliaktiivisuutena, ajatukseni laukkaavat kovaa vauhtia. Minun on vaikea saada ajatuksista kiinni, helposti unohdan edellisen ajatuksen, kun jo siirryn seuraavaan. Tämän takia minun olisi viisainta kirjoittaa mieleen tulevat ideat välittömästi ulos, koska on iso todennäköisyys, että se unohtuu kokonaan jos en sitä tee. Pääni generoi jatkuvalla syötöllä ideoita, vaihtoehtoja ja "mitä jos" -kysymyksiä. Näen helposti yhteydet asioiden välillä ja hahmotan kokonaisuuksia, mutta minun on vaikea tulla kaikenkattaviin lopputuloksiin yhtään mistään. Tätäkin kirjoittaessa olen unohtanut ainakin kolmasosan siitä, mitä minun alun perin piti kirjoittaa. Teksti syntyy luomishetkellä, ja siksi muodostuu hyvin erilaiseksi, millaiseksi sen olin mielessäni hahmottanut. En kykene vakuuttumaan lopullisista totuuksista, koska sisäistettyäni yhden selityksen, vakuutun jo seuraavasta. Kykenen hahmottamaan hyvät puolet kussakin ideassa, minkä vuoksi minun on helvetin vaikea tehdä päätöksiä joko/tai-tilanteissa. Tilanteissa, joissa pitäisi tehdä nopea päätös kahden vaihtoehdon välillä, jäädyn usein aivan totaalisesti. En vain kykene päättämään suuntaan enkä toiseen, menen lähes katatoniseen tilaan kahden voiman kiskoessa minua päinvastaisiin suuntiin, toisensa kumoten. Abstraktilla tasolla kykenen tekemään laveita synteesejä asioista, koska en kykene valitsemaan vain yhtä puolta asiasta.

Si) Tertiaarinen funktioni palvelee sitä elämää, joka eletään tässä ja nyt. Funktio määrittää, mikä on suhteeni konkreettiseen ja kuinka prosessoin sitä kautta saamaani tietoa. Si toimii pitkälti muistin kautta. Siinä missä Se (extroverted sensing) on kaikkein lujimmin kiinni tässä hetkessä ja fyysisessä todellisuudessa, Si prosessoi tietoa aiemmin tapahtuneen ja opittujen kokemusten kautta. Si:n on sanottu korreloivan hyvän muistin kanssa, mikä omalla kohdallani pitää paikkansa. Minulla on suht selkeä päänsisäinen kronologia ja runsas varasto muistoja hyvinkin varhaisilta ajoilta. Olen myös nostalginen ihminen henkeen ja vereen. Elän monin tavoin menneisyydessä, katson aina sinnepäin elääkseni vanhoja hetkiä uudelleen. Aloin nostalgisoimaan elettyä elämääni jo alle kymmenvuotiaana; se mitä en voinut nostalgisoida muistojeni kautta, nostalgisoin idealisoimalla vanhoja aikoja. Muista kuinka kuudennen luokan alussa olin tietoinen siitä että tämä tosiaan on viimeinen kerta, kun uusi lukuvuosi alkaa ala-asteella. Moinen ajatus teki haikeaksi, nostalgisoin tilannetta ikään kuin etukäteen. Halusin nautiskella viimeisestä vuodestani vähän enemmän, tietoisena siitä että se todella olisi viimeinen hetki oman luokkani kanssa. Nostalgian ongelmana on toki se, etten voi pelkillä muistoilla elää. Tarvitsen uusia kokemuksia ja elettyä elämää, jotta olisi jotain, jota muistella. Vaikka kyllä niitä muistoja on nytkin niin paljon, aivan käsittämättömän paljon. Joskus ajaudun pienen ajatuksen myötä muistelohetkeen, joka saattaa paisua koko päivän mittaiseksi, kun yhä uusia ja uusia muistoja vain hyökyy mieleen.

Te) Viimeinen ja heikoin funktioni on se, johon MBTI:ssä viitataan usein Akilleen kantapäänä. Tämä funktio on se, joka on kaikkein huonoiten hallussani ja toimii enemmän alitajuisesti kuin tietoisesti. Tämäkin käy niin hyvin järkeen, logiikka on heikko kohtani. Tietysti kykenen loogiseen ajatteluun, mutta se vaatii enemmän työtä, enemmän ponnistelua. Siinä missä ymmärrän Ne:n ansiosta konsepteja ja ideoita helposti, en välttämättä hahmota loogisia rakenteita tai yksityiskohtia samoin. En esimerkiksi ole kovin hyvä loogisissa pähkinöissä. On työn takana, että saan sellaisen hahmotettua mielessäni; se on kuin pallo, joka minun täytyy vaivoin pitää kasassa ja sillä hetkellä, kun päästän otteeni, se hajoaa tuhannen palasiksi ja idea katoaa mielestäni. Päinvastoin on eräällä ystävälläni, jonka tyyppi on ESTJ ja jonka pääfunktio on siis Te. Hän ratkaisee loogisen pähkinän hetkessä ja hahmottaa esimerkiksi systeemin toimintaperiaatteen nopeasti. Häntä esimerkiksi kismittää suuresti loogiset virheet elokuvissa, koska ne hyökkäävät hänen silmilleen. Jos itse satun huomioimaan niitä, en useinkaan välitä niistä. Minulle tärkein tekijä on elokuvan esteettisyys, ei sen loppuun saakka ajateltu johdonmukaisuus.

Tässä kaikki tällä erää. Mikä on sinun Myers-Briggs -tyyppisi?

EDIT. Mainitsemisen arvoista tuon viimeisen funktion osalta on se seikka, että juuri sen osalta minua on helpointa manipuloida. Minut on helppo häikäistä älykkyydellä tai älykkyyttä imitoimalla. Olen luontaisesti erittäin taikauskoinen ja minulla on huono lähdekritiikki. Menen väittelyissä nopeasti hämilleni, jos pöytään tuodaan uutta informaatiota ja jopa jäädyn totaalisesti, koska aivoni vain menevät solmuun (tämä johtuu osin sosiaalisesta elementistä. Introverttina sosiaaliset tilanteet syövät kapasiteettiani enemmän, jolloin en voi sitä täysimääräisesti ajattelussani hyödyntää. Yksin ollessa muodostan vastaväitteet helpommin). Kaikesta huolimatta osaan haistaa paskapuhetta, koska olen tietoisesti joutunut tuota puolta itsessäni kehittämään. Minua on naurettavan helppoa kusettaa, olen sinisilmäinen ja harhaajohdettavissa, minkä vuoksi olen tullut araksi rationaalisella vyöhykkeellä. Tiedostan heikkouteni ja olen tehnyt ja teen paljon työtä pitääkseni sen puoleni kurissa. Olen tehnyt itsestäni skeptisemmän, vaikka olen luontaisesti kaikkea muuta. Nykyiselläni olen lähdekriittien, eikä minua saa lankeamaan oikein mihinkään, koska olen ylikompensoinut skeptisyyteni puutetta tietoisella työllä. Olen nykyisin enemmän paranoidi kuin luottavainen, mitä tulee uusiin ideoihin ja keksintöihin.

Noh, heikot kohtamme itse kullakin. Meidän kaikkien hermosto on kytketty tavoilla, jotka mahdollistavat vahvuutemme ja heikkoutemme. Omat sokeat pisteensä on syytä tiedostaa, jolloin tämä osa itseäsi ei pääse yllättämään sinua. Et voi olla mestari heikolla osa-alueella, mutta voit pitää sen kurissa ja hallinnassa.

24 kommenttia:

Sametti kirjoitti...

Hmm. En ollutkaan aiemmin perehtynyt kunnolla noihin kognitiivisiin funktioihin. Piti käydä vähän opiskelemassa asiaa.

Olen noita testejä hakannut useita ja niistä tulee ENTJ tai ENFJ. Olen testien prosenttilukujen mukaan aika rajatapaus ja riippuu vähän testin kysymysten sisällöstä, että kumpaan kallistuu. Olin aika pitkään sitä mieltä, että olen ENFJ kunnes tapasin tyypin, jolla oli kyseinen tyyppi ja hän oli aivan erilainen kuin minä. Piti miettiä juttuja uusiksi. ENFJ on mielestäni henkilönä epälooginen ja antaa päätöksenteossa hirveästi valtaa tunteille, vaikka onkin organisointi- ja johtotaitoinen. Itselläni dominanttipiirre on jäätävärationaalisuus. Vaikka tunteita olisikin, niin hiljennän ne. On kanssa jännä, että kun kohtaa toisen ENTJ:n niin yhteisymmärrys syntyy heti. Jotenkin maagisesti ymmärretään toisiamme ja ei tarvitse selittää itseään.

Muutenkin ENTJ:n kuvaukset sopii kuin nenä päähän.

Lauri Stark kirjoitti...

Päivää Sametti. Jos tosiaan kuvaukset sopivat, niin olet todennäköisesti juuri sitä tyyppiä. ENTJ:n stereotyyppihän on johtavaan asemaan pyrkivä ihminen, ja sinähän olet tällaisia taipumuksia sanonut omaavasi. Tuskin on sattumaa, että kadettikoulussa opiskeleva kaverini on ENTJ. Hän lisäksi inhoaa tehottomuutta yli kaiken, asioiden tulisi mennä loogisesti ja mieluiten hänen määrittämällään tavalla.

Sametti kirjoitti...

"Inhoaa tehottomuutta, asioiden tulisi mennä loogisesti ja mieluiten hänen määrittämällään tavallaä." Haha, minun tyypillisimpiä piirteitäni. :D Olen kanssa aina ollut "my way or the highway" -tyylinen, kunnes opettelin erikseen pitämään pääni kiinni. Olen henkilö, jota aika moni kuvailisi ilmaisulla kusipää.

Antonyymi kirjoitti...

Olen todennäköisesti INTP. Testin mukaan olen INTP tsi INFP (tai jopa ISFP) ja tunnistankin itsessäni piirteitä noista tyypeistä enemmän kuin muista. Kuvauksia ja tyyppien vertailuja lukiessa kallistun yhä enemmän INTP:hen. (Hmm, tekisi mieli kirjoittaa aiheesta pitkä ja syvällinen analyysi ja perustella siinä, miksi olen mielestäni juuri INTP, mutten juuri nyt jaksa. Ehkä myöhemmin.)

Jos viitsit kommentoida, olisi mukava kuulla asiaan paremmin perehtyneen ajatuksia INTP:stä ja erityisesti INTP:n ja ISFP:n eroista.

Lauri Stark kirjoitti...

Päivää Anonyymi ja kiitos kommentistasi.

Jos sinulla on vaikeuksia määrittää noiden tyyppien väliltä, kannattaa tutustua läheisesti nidien kuvauksiin. INFP:n ja INTP:n välillä on tiettyjä samankaltaisuuksia. Heillä on sama sekundaarinen funktio (Ne), minkä vuoksi he tuppaavat olemaan vähän kaikesta kiinnostuneita generalisteja. Pääfunktio heillä on kuitenkin aivan erilainen: INTP suuntautuu hyvin vahvasti teoreettiseen ajatteluun ja asioiden analysoimiseen, minunlaisellani INFP:llä kyse on jostain imperssioiden tasolla vellovasta esteettisestä pohdiskeulusta. Jos haluat tutustua INTP:n kirjoitustyyliin, lue Aleksnaterin ratkaisu -nimistä blogia. Kaverilla on pakkomielle ajatteluun ja analysointiin, ja hänen aihekirjonsa on kohtalaisen laaja. Hän on muuten kritisoinut MBTI:tä osuvilla pointeilla, kannattaa lukea niitä. MBTI ei tosiaan ole mitään jumalan sanaa tai jotain, johon kannattaisi hirttäytyä.

Mitä tulee ISFP:en, on tätä mielestäni mahdotonta sekoittaa edellämainittuihin tyyppeihin, varsinkaan INTP:en. ISFP ei todennäköisesti ole keskittynyt asioiden pohdintaan abstraktilla tasolla, vaan toteuttaa esteettistä visiotaan käytännön tasolla musiikissa, maalauksissa yms. ISFP:n pääfunktio on sama kuin INFP:llä, joten samankaltaisuuksia löytyy, mutta erot ovat huomattavat.

Lauri Stark kirjoitti...

Olenhan minäkin kiinnostunut analysoinnista ja teoreettisesta pohdinnasta, mutta menetän kärsivällisyyteni niiden kanssa nopeammin. INTP:lle analysointi on itseisarvo, minulle tiede, teoriat ja sun muut ovat kiinnostavia niin kauan, kun ne palvelevat esteettisiä fantasioitani. Filosofia on kiinnostavaa, mutta jos se menee runkkaamiseksi tyyliin (A1, A2,...An - 1, An), mielenkiintoni loppuu lyhyeen.

Ama kirjoitti...

Hei Korppi! Onko tämä parempi kutsumanimi? Olen hieman eri mieltä siitä, että ihminen voisi olla vain yhtä tyyppiä eikä se voisi muuttua elämän aikana.

Erilaiset, ristiriitaisetkaan, tavat käsitellä tietoa eivät ole toisensa poissulkevia, vaan paremminkin rinnakkaisia prosesseja.
On totta, että luonnolliset taipumukset kallistua tiettyyn suuntaan määräytyvät enimmäkseen synnynnäisen temperamentin mukaan, mutta periaatteessa jokaisessa ihmisessä on silti kaikki ominaisuudet.

Jos toinen ominaisuuksista on vain lievästi dominoiva, on mahdollista että vaaka kallistuu toisessa elämänvaiheessa toiseen suuntaan. Aika hioo toisia särmiä sileämmiksi, toisia terävämmiksi, elämänkokemus avartaa ajattelua, lasten saaminen muuttaa ihmisiä keskimäärin pehmeämpään ja tunteellisempaan suuntaan jne. Piileviä ominaisuuksia jotka ovat jääneet alikehittyneiksi voi tietoisesti ruokkia ja vahvistaa.

Tiettyyn rajaan asti tietenkin.

Alkuperäiseen kysymykseen: INTP. Sain saman tehdessäni testin ekan kerran kuutisen vuotta sitten ja samaa näyttää vieläkin. Joskus olen saanut myös INFP:n, josta myös tunnistan itseäni.

Introversiotaipumus on vahva, joten se tuskin tulee muuttumaan vaikka voisinkin halutessani siedättää itseäni sosiaalisemmaksi. Thinking on vain lievästi dominoiva feelingiin nähden, on mahdollista että ero tulevaisuudessa pienenee, kasvaa tai kääntyy feelingin voitoksi. Ehkä palaan asiaan taas kuuden vuoden kuluttua.

Ai niin, piti vielä huomauttaa että usein se mikä prosessointitapa "valitaan" käyttöön riippuu myös asiayhteydestä. Jokainen varmaan tietää älykkäitä ihmisiä, jotka ovat joissain asioissa päteviä, objektiivisia ja johdonmukaisia, ja toisissa täysin tunneihmisiä joille faktat eivät merkitse mitään.

Inhoan muuten itsekin psykologiaan liittyvää hörhöilyä. Persoonallisuustestit on ihan kivaa ajanvietettä ja voivat parhaimmillaan lisätä itsetuntemusta (mitä voi sitten hyödyntää työssä ja parisuhteessa - tai useimmiten olla hyödyntämättä) mutta tympeää rakentaa ja määritellä identiteettiään jonkun MBTI:n tms. kautta.

Hyvää ja rauhallista joulua, Sametille myös.

Lauri Stark kirjoitti...

Iltapäivää Ama. Korppi käy, tai vaikka Hitler. Ne eivät särähdä silmään, kuten KoO. Tuo suuri O tuossa lopussa on kuin pieni neula silmässä. Se ei vain sovi, ei vain sovi, ei vain sovi.

En usko, että ihmisen perustyyppi muuttuu mihinkään elämän aikana. Muistetaan nyt sekin, ettei joku MBTI-tyyppi predestinoi sitä mihin pystyy ja mihin ei. Ja mitä noihin nettitesteihin tulee, ei niihin varsinkaan kannata liikaa luottaa. Järkevämpää on selvittää tyyppinsä ns. kognitiivisten funktioiden kautta, ei noiden testeissä olevien feeling vs thinking -preferenssien mukaan. Ihmiset, jotka ovat tehneet pelkän testin ajattelevat noita ominaisuuksia usein vastakkaisina, mitä ne eivät ole. Mutta esim. INTP ei voi "muuttua" INFP:ksi, koska heidän ydinfunktionsa ovat aivan erilaiset.

Olet oikeassa siinä, että ihminen valitsee erilaisen tavan adaptoitua kuhunkin tilanteeseen, mutta siinähän tuleekin eri tyyppien vahvuudet esille. Inrtovertti käyttää samaa tapaa adaptoituakseen sosiaalisissa tilanteissa kuin ekstrovertti, mutta hänen luontainen kapasiteettinsa siihen on vähäisempi kuin ekstrovertilla.

Oikein hyvää ja rauhallista joulua sinullekin.

Anonyymi kirjoitti...

MBTI testistä on tosiaan paljon bullshittiä netti täynnä, jokatapauksessa testi on ollut kohtuu suosittu ja siitä on tehty ihan tieteellisiäkin tilastotutkimuksia joita on koottu tälle sivustolle:
http://oddlydevelopedtypes.com/

Antonyymi kirjoitti...

Edellisessä viestissäni oli typo: piti olla "erityisesti INTP:n ja INFP:n (eikä ISFP:n) eroista"!

Kävin vilkaisemassa mainitsemaasi blogia, ja luin (tai ainakin silmäilin) tekstit, joissa puhuttiin MBTI:stä, mutten löytänyt mainintaa siitä, että kirjoittaja olisi INTP. Mielestäni hän viittasi itseensä (tai sanoi muiden / testien viittaavan) INTJ:nä. (?)

Kritiikki on varmasti ihan terveellistä ja pointit hyviä, enkä tähän niin kuolemanvakavasti aikonutkaan suhtautua. Mielenkiintoista pohdittavaa silti. Minullakin on pakkomielle ajatteluun - joka kyllä menee helposti, no, runkkaamiseksi eikä johda välttämättä mihinkään muuhun kuin uupumiseen. Ylianalysoin asioita (vaihtoehtoja, mahdollisia selityksiä, tulkintoja, eri näkökulmia jne.), enkä tahdo päästä lopulliseen johtopäätökseen. Usein en pääse konkreettisesti yhtään mihinkään, koska jumiudun vatvomaan asioita loputtomiin. Tämä on kai sitä "ulospäinsuuntautunutta intuitiota", josta leipätekstissä kirjoitit? Toisaalta täällä sanotaan, että INFP:lle valintojen tekeminen ja asioiden toteuttaminen olisi helpompaa kuin INTP:lle (mutta en tiedä, miten asiantunteva tuo artikkeli on - sivusto ei ainakaan vaikuta kovin tieteelliseltä...)

Lauri Stark kirjoitti...

Päivää Anonyymit ja kiitos kommenteistanne. Suosittelisin tutustumaan tämän sivun sisältöön, tyyppien kuvaukset ovat sangen hyviä.

Ja tosiaan, jonkinlaista tilastollistakin tutkimusta aiheesta on tehty. Mutta otoskoot ovat suht pieniä, enkä tiedä millaisella testillä tyypit on mitattu. Vaikka on ihan luultavaa, että nuo osuudet menevät aika oikeaan, ne ovat eri lähteissä suht saman suuntaisia.

Ylianalysointikin on meikälle ihan tuttua puuhaa, rasittavaksi se käy lähinnä siinä vaiheessa, kun se muuttuu ikään kuin puhtaan mekaaniseksi kysymykseksi, mitä on X ja miten saadaan Y.

Mitä tulee Tuomo Hämäläiseen, eli tuohon mainitsemaani bloggaajaan, olen päätellyt hänen tyyppinsä itse. Kirjoitustyylin ja aiheiden perusteella aika selvä INTP, kaveri paskoo analyysia ja tekstejä joka päivä.

Antonyymi kirjoitti...

Kiitos linkistä. Luettuani tuon vakuutuin yhä enemmän, että tyyppini on INTP. Jotkin tekstissä kuvatuista piirteistä menevät tosin aika lailla limittäin erään toisen, ehkä tieteellisesti validimman, selityksen kanssa, mutta eipä se kokemustani omasta tyypistäni heikennä. MBTI:n tyypeistä tuo nyt sattuu kuvaamaan persoonaani parhaiten.

Hämäläisestä en osaa sanoa tarkemmin perehtymättä muuta kuin että minusta tuo hurja julkaisutahti ja -määrä viittaisivat ehkä enemmän INTJ:hin (sama kuin "Takkiraudan" Matruunalla)(?) Käsitin nimittäin, että INTP:llä olisi enemmänkin taipumus olla epätuottelias prokrastinoija - ideoita ja teorioita suhaa päässä, mutta niiden aktualisoiminen esimerkiksi tekstin muotoon tuottaa ongelmia. Mutta en tiedä... ehkä tämä oli vain oman kokemukseni värittämää tulkintaa.

Lauri Stark kirjoitti...

Iltaa Anonyymi. Kyllä sen oman tyypin enemmän tai vähemmän helposti löytää, kun vain vähän miettii.

Hämäläisestä vielä sen verran, ettei mikään tyyppi predestinoi mihinkään. Kyse on lopulta preferensseistä, joten jos joku tyyppi olisikin asioita lykkäävä, niin yksilön kohdalla näin suattaa olla tai suattapi olla olematta.

Saudade kirjoitti...

Joskus maanisempana aikana sain nettitestistä tulokseksi ENFP:n. INFP tuntuu kuitenkin paljon osuvammalta ja tunnistan paljon itseäni postauksen kuvailussa. Ehkä siksi tätä blogia on kiva lukea, omia mietteitä mutta huomattavan paljon järjellisemmässä ja jäsennellymmässä muodossa.

Myös INFP kirjoitti...

Mitkä on sun mielestä INFP tyypin vahvuudet kun et mielestäni niitä kauheesti tuonu esille?
Itse olen ollut huomaavinani että INFP tyypin edustajat ovat aika vaisuja vahvuuksistaan :)

Terveisin samaisen tyypityksen testeistä saanut

Lauri Stark kirjoitti...

Hoi kollega ja kiitos kommentistasi.

Mä en tietty voi puhua yksilöiden puolesta yleisesti ottaen. MBTI mittaa ennen kaikkea preferenssejä, ei siis ihan suoraan ominaisuuksia. Toki eri tyypeillä voi ajatella olevan vahvuuksia, kuten INFP:llä kyky hahmottaa ideat nopeasti ja kehitellä niitä myös. Tässä mä kuitenkin puhun myös omasta puolestani, eikä tää varmasti päde kaikkiin.

Vahvuudet on syytä kartuttaa itsessään, ei kannata kuunnella liikaa mitä joku MBTI sanoo. Mieti missä olet hyvä ja missä olet pärjännyt, sitä kautta ne vahvuudet löytyvät parhaiten.

Wuruhi kirjoitti...

Tervehdys,

Kiitos myöhään löydetystä mutta kiintoistasta kirjoituksestasi. Olen varsin samaa mieltä kanssasi: on parempi tutkia kunnolla kuvaukset -- useita sellaisia -- kuin luottaa johonkin puolivillaisen koodarin puolivillaisin ohjein laatimaan testihässäkkään.

En kuitenkaan oikein malttaisi olla hiukan syventämättä tätä kohtaa artikkelissasi...

Ihmiset yleensä katsovat vain kirjaimia ja sanovat "no, olen vähän niin kuin INTJ, mutta ehkä INTP. Olen varmaan molempia!". Ei, voit olla vain yhtä tyyppiä, eikä se elämäsi aikana muutu.

Mulla kun on MBTI:tä niin ikään koko lailla asiasta kuultuani pengoskelleena se ymmärrys/väärinkäsitys että MBTI-profiili ei ole niinkään betoniin valettu määrittely kuin lähinnä snapshot hlön senhetkisestä vaiheesta.

Itse olen viidellä testillä neljästä ja lukuisien kuvausten perusteella INFJ tänään, vaikkakin vuosikymmenet sitten todennäköisempi tuomio tuolloin olisi ollut ennemminkin ENFP. Mutta kun elämä on ja siihen siten kokemusten ja oppimisen kautta reagoi.

Kaikkea hyvää.

Lauri Stark kirjoitti...

Tervehdys Wuruhi.

MBTI on niitä aiheita, jotka ovat kohdallani kadottaneet relevanssinsa. Kaikenlaiset persoonallisuusteoriat ovat sinällään hauskoja ja Jungilla tämä ajatus kietoutui arkkityyppeihin. Kuitenkin, ne ovat juuri hauskoja sen sijaan, että olisivat todella elämää hyödyttäviä asioita. MBTI:ssä on aina häirinnyt sen rajakäynti huuhaan kanssa. Ei niin, että se olisi aivan perseestä revittyä mutta selvästi houkuttelee siihen suuntautunutta sakkia.

Muuttuuko MBTI-tyyppi elämän aikana vai ei? Olen ajatellut että ei, mutta miksei. Ylipäätänsä ei koko tyyppiä kannattaisi ajatella liikaa ja varsinkaan tavalla, jolla minä olen tässä tehnyt. Teoria voi antaa jotain suuntaa, siinä kaikki. Tosin en voi edelleenkään olla ihastelemattta teorian sisäistä koherenssia, se on niin järjestelmällinen. Kognitiiviset funktiot myös kuvaavat ihmistä modulaarisesti eri osien summana, mikä vetoaa minuun. Mutta objektiivisen tieteen kanssa ei esimerkiksi termi sisäänpäinsuuntautunut intuitio juuri luo vastaavuuksia, joten...

Lauri Stark kirjoitti...

Vastauksena tekstini otsikossa esiintyvään kysymykseen voisi siis vastata: melkein.

Wuruhi kirjoitti...

Moi,

Tällaisiahan nämä ovat, ja laajennettuja myös riittää. Joitain käyttävät alan ammatilaisetkin.

* MBTI - neljä ulottuvuutta, bisneksessä paljon käytetty
* Big Five - viisi ulottuvuutta, ammatilaisten käyttämä
* HEXACO - kuusi ulottuvuutta

Itse arvelisin kunkin kuvaavan etupäässä testattavan senhetkistä tilaa, ja kovin samaan suuntaan viittavia tuloksia vertailutaulukoiden mukaan kaikki antavat.

Ergo: kyllä, isoa kuvaa voi ehkä valottaa näillä. Kokonaisuudesta osajoukon arviointi on kuitenkin paras mihin näin monimutkaisien kokonaisuuksien kyseessä ollen millään standardoidulla testillä päästään. Ovat siis onnistuessaan lähinnä viitteellisiä.

Viikonloppuja!

Lauri Stark kirjoitti...

Big five on aika yleisesti käytetty malli ja omaa ainakin kvantitatiivista dataa tuekseen. Sekin on tokin viitteellinen, mutta kertoo oleellisista piirteistä. Se olisi mielenkiintoista, jos joku yrittäisi synteesiä sen ja MBTI:n välille. Sikäli kuin se on edes mahdollista.

Viikonloppuja sinnekin!

Wuruhi kirjoitti...

Pakko hiukan palata tähän vanhaan juttuun...

Mainitsin aiemmin tuon kuusiulotteisen HEXACO-testin. Tallensin koko HTML-muotoisen vastauksen JavaScripteieen kaikkineen omalle levylle ja jonkin aikaa tehtyäni tsekkasin uudestaan. Totesin tämän testin poikkeavan edukseen edeltäjistään.

Testin antama tulos on tuloksiin suhtautumisessaan ja niiden esittämisessään kovin omansa laatuinen ja erittäinkin kiinnostava. Kukin aihe hiiren sopivalla käytöllä (mukana oleva ohjeistus auttaa) antoi esimerkiksi mulle tosin käsityksen paljosta kärsivällisyydestä kun haluan sen järjen mukaan asiaan ulottaa, MUTTA myös kovin yllätyksellisestä ja muista tuloksista poikkeavasta perusmallisesta *kärsimättömyydestä* -- joka mun on vaan pakko myöntää täysin todeksi kun sellainen tietyi nreunaehdoin valmiistikin olen.

Moiseen ei mitkään muut testit edes vinkkaa!

So? HEXACO voisi olla tulevaisuuden jo vaativammillekin riittävä testin edes aihio.

Eipä tässä muuta, päätellen vain aiemman keskustelun kiireettömän käpikäynnin häntiä.

Hyvää Loppiaista kaikillle toivottaen -- Wuruhi

Lauri Stark kirjoitti...

Iltaa Wuruhi.

HEXACO on tosiaan vain Big Five-mallin laajennus. En jaksanut tehdä testiä nyt itse, tokkopa se poikkeaisi viimeksi mainitun tuloksesta. En tosin edes muista sitäkään, kerran kai lienen testannut.

MBTI:ssä pidän siitä, että se perustuu filosofin eikä psykologin ideoille ja on näin ollen jännittävämpi. Typologiana se jakaa ihmiset eräänlaisiin arkkityyppeihin, etten sanoisi myyttisiin vastineisiinsa. Tämän se kuitenkin tekee ilman horoskooppien mielivaltaisuutta. Siksi sitä on erityisen hauska soveltaa fiktiohahmoihin, joku Big five olisi tylsä siinä kontekstissa.

Hyvää loppiaista sinne kans.

Wuruhi kirjoitti...

Hyvää yötä Korppi,

Kiitos taaskin kunnolla ajatellusta ja siksi mielenkiintoisesta kommentista. Jatketaan näillä ;-)