tiistai 2. joulukuuta 2014

Plague Dogs



Tämä on pikamerkintä juuri katsomastani animaatioelokuvasta Plague Dogs (1982). Se on yksi visuaalisesti ja tunnelmaltaan tummimmista piirretyistä, mitä olen ikinä katsonut. Elokuva sijoittuu Skotlannin harmaille nummille, jossa olevasta eläinkoelaboratoriosta karkaa kaksi koiraa. Tarina seuraa heidän selviytymiskamppailuaan vihamielisessä ja kylmässä maastossa, apunaan salaperäinen – ja itsekäs – kettu. Yrityksistään huolimatta he eivät saa ruokaa ja suojaa ihmisiltä, joten villipedon tie on ainoa keino. Elokuva soljuukin melankolisissa vesissä, alusta asti on selvää, ettei onnellista loppua ole näköpiirissä.

Visuaalinen tyyli on tummaa ja yksityiskohtaista, sininen, harmaa ja musta ovat hallitsevat värisävyt. Yleensä inhoan kyseistä värityyliä, mutta animaatiossa sen hyväksyy helpommin. Ääninäyttely on brittienglannilla ja murteilla höystettyä; ketun loruilema skottiaksentti on sen verran vahva, ettei puheesta usein saa selvää.

Hyvä elokuva, ei ihan lastenpiirretty, vaikka olisin varmasti lapsenakin tästä nauttinut. Toisinaan sitä kiroaa, ettei nähnyt jotain tiettyä elokuvaa tai animaatiota lapsena, koska silloin kokemukset olivat voimakkaimmillaan. No, oli minulla kaikesta huolimatta vedet silmissä elokuvan lopussa.

I'm inside my head now. And it's where I should be.

2 kommenttia:

Sametti kirjoitti...

Suosittelen myöskin lukemaan kirjan, johon elokuva pohjautuu. Se on hyvin voimakasta luettavaa.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Uskon sen. En ole lukenut Richard Adamsin tuotantoa, pitäisi korjata asia ihan yleissivistyksen takia.