perjantai 5. joulukuuta 2014

Feministinen tuplapuhe



Palaan taas ikävä kyllä tähän aiheeseen. Nämä pointit tulivat ilmi aiemmissa kirjoituksissa, mutta tähdennän vielä paria. Eli feministit muistuttavat aina, ettei seksi ole ihmisoikeus. Tämä nostetaan esille vain, jos puhutaan syrjäytyneistä ja vaille parisuhdetta jäävistä miehistä. Yksinäisyys on miehen tapauksessa oma vika, ei naisten ole pakko antaa kenellekään. ”Universe doesn’t owe you a girlfriend”. Heh he hee, taitavat he luulla että olen vähän vajaa. Milloin minä tai kukaan on sanonut, että minulle pitäisi toimittaa tyttöystävä tai pakottaa naiset seksiin? Kun avaudun yksinäisyydestä ja vihan tunteista mitä siihen liittyy, tämä saa feministit vain vittuilemaan ”male entitlementista”. En olisi tullut edes ajatelleeksi moisia, minä lopulta syytän tilanteestani eniten itseäni. Mutta tämäkään ei naisille riitä, he tulevat ilkkumaan ja vittuilemaan silti. Luulin, että naiset olisivat empaattisempia, mutta he tuntuvat sietävän heikkoutta jopa miehiä huonommin. Feministeille on tärkeää se, ettei ketään loukata poliittisen korrektiuden nimissä, mutta minuahan se ei koske. En ole uhri, minun elämäni ja murheeni ovat naisille vain komediaa (ja jottei kukaan luule, en ole omasta mielestänikään uhri).

Voisiko naisten reaktio johtua siitä, että he kokevat syyllisyyttä? Kun avaudun tunteistani, he kokevat sen syytökseksi itseään kohtaan. Sitä siinä on toki mukana, mutta miksi juuri syyllistäminen on niin paha juttu? Naiset tuntuvat kestävän kusipäitä, murhaajia ja uskottomia panomiehiä kumppaneinaan, mutta syyllistämistä he eivät kestä hetkeäkään. Ja kuitenkaan en voi todella syyllistää naisia, vika on itsessäni. Mutta vihan iskee päälle se seikka, että samaan aikaan kun pohdin omaa kelvottomuuttani, joku murhaaja panee haareminsa yhtä huoraa. Sitä kusipäätä ei ensimmäinenkään itsesyytös ole koskettanut, hän ei ole käynyt ensimmäistäkään keskustelua feministien kanssa. Hän on täysimääräisesti oma paska itsensä ja tekee mitä huvittaa. Minä kuitenkin kuuntelen ohjeita siitä, että kannattaisi käydä salilla tai opetella iskemistaitoja, miksi minä vaivaudunkaan? Maailmassa näyttää pääsevän niin paljon helpommalla.

Feministit elävät käsittämättömän pseudomoralismin maailmassa, jossa vastustajaa on ok tylyttää ja syyllistää kaikesta mahdollisesta ja nauraa päälle. Jos kohde sitten tästä suuttuu ja käy puolustukseen, saa vain tyrmistyneitä reaktioita ”miten se kehtaa?”. He eivät ymmärrä alkeellisintakaan psykologiaa, eli kuinka nurkkaan ajettu eläin puree. Jos feministi ärsyttäisi leijonaa raivon partaalle ja tunkisi lopuksi kätensä sen suuhun huudellen ”ähäkutti, ähäkutti”, hän taivastelisi suureen ääneen, miten leijona KEHTASI purra siltä käden poikki. Nykymaailma tunkee naamaani seksuaalisia houkutuksia, mutta kieltää minulta kaiken. Jos tunnen vihaa jälkimmäisestä seikasta, alkaa moralisointi.

Homoavioliitto on kuitenkin feministeille tärkeä asia. Se on Ihmisoikeuskysymys. On hämmentävää, miten he voivat samaan aikaan sanoa nämä kaksi väittämää: ”seksi ei ole ihmisoikeus” ja ”avioliitto on ihmisoikeus”. Tuossa on kyse joko suuren luokan älyllisestä epärehellisyydestä tai sitten vain ymmärtämättömyydestä. Feministit eivät ehkä ole vain tulleet ajatelleeksi, että avioliittokaan ei ole ihmisoikeus, mikä todistaisi vain sen, etteivät feministit tosiaankaan liikaa ajattele. Kolmas vaihtoehto on, että se on lausuttu nimenomaan silkkana vittuiluna. Sitä vaihtoehtoa en haluaisi uskoa todeksi, koska se olettaa feministit pahantahtoisiksi, enkä haluaisi uskoa ihmisistä lähtökohtaisesti pahaa. Kyse on todennäköisemmin vain typeryydestä, eikä pahasta tahdosta.

Homokysymys on femakoille tärkeä, koska homot ovat virallinen uhriryhmä. Siksi on täysin okei muovata avioliitostakin ihmisoikeuskysymys, mitä se ei ole. Heille asiat määrittyvät kuvitellun valta-uhridikotomian kautta. Jos kuuluu oletettuun valtaryhmään eli valkoisiin heteromiehiin, hän ei voi kohdata yhteiskunnallisia vaikeuksia, vaan ongelmat ovat hänen omaa syytään. Siksi seksi ei ole ihmisoikeus (mitä se ei olekaan, vain hullu tai feministi väittäisi muuta). Avioliitto on ihmisoikeuskysymys ja seksikin muuttuu sellaiseksi, jos kyseessä on yksinäisten naisten puute. Tällaista olen kuullut:

…jokaisella sinkkunaisella pitäisi olla lakisääteinen oikeus päästä rankan työpäivän päälle pariksi tunniksi nuolettamaan ja panettamaan itseään! ;)

En ole toki niin torvi, että ottaisin tuon kirjaimellisena ehdotuksena. Mutta jotakin tuo varmasti paljastaa, jos ei tietoisia intentioita niin ainakin feministien toiveita. He haluaisivat seksistä perusoikeuden. Jos nainen toisi tämän esille mediassa, ehdotusta pidettäisiin rempseän rohkeana tai humoristisen ilkikurisena. Kun Timo Hännikäinen ehdotti kirjassaan puolivitsillä, että naisille tulisi järjestää asevelvollisuuden kaltainen bordellipalvelus, tästä nousikin melkoinen äläkkä. Hännikäinen leimattiin kirja lukematta valtakunnanmisogynistiksi, paras oli luultavasti Anu Silfverbergin alentuvaan sävyyn kirjoitettu kolumni (johon en valitettavasti löytänyt linkkiä).

Vielä yksi esimerkki feministisestä kaksoispuheesta on heidän suhteensa miesliikkeeseen. Jos feministeiltä tiedustelee, mitä he ovat tehneet miesten hyväksi tai miksi eivät pidä miesten asioita yhtä lailla tapetilla, tulee aina sama vastaus: ”feminismi on naisasialiike senkin pösilö. Perustakaa oma miesasialiike!” Miesasialiike onkin pitänyt juuri miesten asioita tapetilla, mutta jos se nousee esille missään yhteydessä todetaan aina seuraavaa: ”miesasialiike on misogynistinen Henry Laasasen agitoima lassukkaporukka, joka vain kitsee naisenpuutettaan. Feminismi on todellista tasa-arvoa ajava liike, ja naisten aseman parantuminen hyödyttää myös miehiä. Miesasialiike on tarpeeton”.

Lienee tyhmemmällekin selvää, että feministit turvautuvat kuhunkin argumenttiin vain tilanteen mukaan ja jos se heille sopii. He eivät edes pyri johdonmukaisuuteen, vaan joko typeryyttään, ajattelemattomuuttaan tai jopa pahaa tahtoaan turvautuvat argumentteihin mielivaltaisesti.

Oletko siis sinäkin feministi? Jos olet, mieti asioita uudemman kerran.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Täytynee kyllä itsekin myöntää, että feministeillä on varsin mielenkiintoisia näkemyksiä. Koko poppoo tuntuu loppujen lopuksi olevan vain täynnä naiiveja, hedonistisia pikkutyttöjä, joilla ei ole mitään käsitystä miten, miksi ja minkä vuoksi. Täytyy vain saada mahdollisimman paljon oikeuksia, mutta velvollisuudet joutavat unholaan.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Tervehdys Anonyymi ja kiitos kommentistasi. Velvollisuudet eivät olet kirosana vain feministeille, vaan koko nykyajalle. Saimme ihmisoikeuksien julistuksen, mutta emme ihmiselvollisuuksien julistusta. Ihmisiltä ei oikein voi vaatia mitään olivat nämä sitten feministejä, naisia taikka miehiä. Asevelvollisuus lienee ainoa mistä vielä ääneen puhutaan ja nyt siitäkin halutaan eroon!

Anonyymi kirjoitti...

Oh, saanen pyytää anteeksi epäkohteliaisuuttani. Unohdin täysin tervehdyksen. Täytynee korjata asia; Iltaa Korppi.

Sinänsä ihan mielenkiintoista (Joskin myös tuskallista, kun ilman sen suurempia taikatemppujakin näkee minne maailma on menossa.) katsella "Elät vain kerran!"-asenteella varustetun porukan meininkiä. Koko nykynuorison (johon itsekin harmikseni kuulun) meno on naurettavaa. Liikaa laumasieluisuutta, suvaitsevaisuutta ja puhdasta tyhmyyttä. Säälin, todellakin säälin, heitä, jotka kaikkien heidän joukkoonsa pakosti tai vähemmän pakosti joutuvat.

Ihmisvelvollisuudet olisivat kyllä hieno homma. Tuskin niitä kukaan oikeasti noudattaisi (Epäilen vahvasti oikein kunnon naururymäkkää + voimakasta kritiikkiä ja velvollisuuksien ignooraamista mediamyrskyn jälkeen.), mutta olisihan tuo tietysti ihan mukava juttu. Oikeuksien vastapainoksi kun tarvitaan yhtä paljon velvollisuuksia, jotta pysytään tasapainossa.

Asevelvollisuuden poistaminen olisi taas kieltämättä paskempi juttu. Useat perustelevat näkemystään korvaavalla palkka-armeijalla, mutta ajatellaanpa realistisesti: Kuka nykysuomalainen sellaiseen lähtisi? Tai jos lähtisi, kuinka moni enää palaisi ja kuinka moni enää sen jälkeen mukaan menisi?

Korppi on oikeus kirjoitti...

Iltaa taas. Joudun kamppailemaan se nkanssa sääliäkö vai vain halveksia yoloihmisiä, siinä on alinta pohjasakkaa. Se on lopulta enemmän masentavaa kuin vihastusta herättävää; erehdyin taannoin katsomaan kokonaisen jakson Jersey shorea ja voin fyysisesti erittäin pahoin sen jälkeen.

Tässä vaiheessa lienisi enää myöhäistä julistaa mitänä velvollisuuksia, se olisi pitänyt tehdä samaan aikaan ihmisoikeuksien julistuksen kanssa. Ehkäpä aika korjaa nämä asiat. Oma kysymyksensä on, kuinka suurella tuskalla?

Armeija on Suomen kokoisessa maassa paras järjestää yhtäläisen asevevoliisuuden kautta, Ruotsin esimerkki näin alkuun ei houkuta seuraamaan perässä.