sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Parisuhteen rappio



Ruukinmatruuna ja Jaska Brown kirjoittivat juuri parisuhteen muutoksista osuvasti, joten kannan vielä omankin korteni kekoon. Olen kurkkuani myöten täynnä feminismiä ja tätä aihetta, joten yritetään tyhjentää pajatso kerralla.

On jännää, miten jo toivo parisuhteesta energisoi. Syksyllä 2013 oli itselläni menossa yritelmä, enkä voi unohtaa sitä sisälläni sykkinyttä tunnetta. Tunsin, että minulla on toivoa, tuo nainen muistuttaa itseäni monessa suhteessa, ymmärtäisimme toisiamme. Olin virkeä ja optimistinen, minulla oli maali, jota kohden ponnistella. Tunsin suurta halua korjata elämäni kuntoon ja tehdä töitä toisen rakkauden saavuttamiseksi. Mikään vastus ei tuntuisi mahdottomalta, jos elämässä vain olisi rakastava nainen. Mikään ponnistus ei menisi hukkaan, tekisin mitä tahansa. Ymmärrän miksi yhteiskunnat kehittyvät: miehet tekevät mitä vain naisten eteen. Kaikki taide ja tiede on lopulta tehty vain se yksi asia mielessä, nainen tarjoaa parhaan inspiraation. Ja vaikka naista ei olisi ollut fyysisesti paikalla, niin vähintäänkin toiveissa. On eri asia herätä aikaisin ja tehdä töissä pitkää päivää, kun tietää että kotona ovat vaimo ja lapset odottamassa. Nämä ovat tärkeimmät ihmisiä liikuttavat voimat ja ilman niitä suurin osa ihmisistä kokee olemassaolonsa merkityksettömäksi.

Kiintoisaa on tosiaan se, kuinka pelkkä toivo sai ihmeitä aikaan. Olin järjettömän toiveikas ja motivoitunut, vaikka mitään parisuhdetta ei sitten ollut eikä tullut. Jos toivo saa tuollaista aikaan, millaista se olisi parisuhteessa? Tuskin mikään este olisi ylivoimainen. Ja tätä asiaa ei selvästikään enää tajuta. Kuten sanoin, yksinäisyydessä ihmiset kokevat elämänsä merkityksettömiksi, ja eniten tämä koskee ilman parisuhdetta jääviä miehiä. Heille se on olemassaolonsa ydinkysymyksiä ja ilman parisuhdetta tai edes toivoa siitä, heiltä katoaa motivaatio pyrkiä eteenpäin. Ja tähdennettäköön, että samaten kävisi, jos naisia saisi vaivatta. Tällöinkään miehet eivät vaivautuisi laittamaan tikkua ristiin asioiden eteen. Jostakin keskeltä löytyy totuus, nykyisin vain naisia on vaikeampi miehen löytää. Siinä missä aiemmin naiselle kelpasi toimeentuleva, siisti ja hyväkäytöksinen mies, nyt kelpaakin vain seksuaaliset kriteerit täyttävä mies. Näin ollen isosta osasta miehen ponnisteluja tulee turhia ja hän kadottaa motivaationsa.

Kriteerini naisten suhteen eivät ole korkealla. Kunhan nainen kykenee pitämään huolta itsestään sen verran, ettei ole läski. Ulkonäöltään ihan tavallinen naapurintyttö kelpaa, ja luonteeltaan soisin olevan hyväntahtoinen. Älykkyydellä ei ole liikaa väliä, pääasia että nainen on hyvä ihminen. Koska valitan naisten kriteereistä, keksii joku varmaan sanoa. ”haa, sinullakin on siis kriteereitä”. No totta helvetissä on, en tosiaankaan kelpuuttaisi ketä tahansa. Valikoinhan ystävänikin, joten miksi en naimakumppaniani? Se, ette rimani ole korkealla ei tarkoita, ettei sitä olisi. Enhän vaadi naisiakaan hyväksymään ketä tahansa, totta kai heilläkin on ja pitääkin olla kriteerinsä. Miesten ja naisten kriteerit eivät vain ole symmetriset. Miehet tyytyvät mieluusti itsensä tasoisiin naisiin (se viime syksynä hamuamani nainen oli kymmenen vuotta itseäni vanhempi yksinhuoltaja), naiset tavoittelevat itseään korkeampaa.

Miesten ja naisten tarpeet eivät kohtaa. Kun naisten preferenssejä kritisoi, saa usein kuulla ”ettei miestenkään pitäisi juosta prinsessojen ja bimbojen perässä”. Ei, ei ja vielä kerran ei. Kuten sanoin, miesten ja naisten kriteerit eivät ole symmetriset, koska heidän preferenssinsä eivät toimi samalla tavalla. Naisten preferenssit ovat kohtuuttomat, miehillä ei ole moiseen varaa. Miehet oppivat etteivät liian alhaisen tason omaavina kykene tavoittelemaan niitä prinsessoja, jotka kuuluvat prinsseille. Realiteettien pakosta miesten on alennettava standardejaan ja etsittävä omansa tasoista tai hieman alempaa naista. Naiset sen sijaan tietävät olevansa haluttuja ja seksuaalisen kilpailun kohteita. Siksi he voivat tavoitella ylemmän tason miehiä, koska keski- tai alemman tason nainen voi saada seksiä alfoilta. Homma kuitenkin kusee siinä, etteivät nämä pääse suhteeseen alfojen kanssa, vaikka satunnaissutinaan kelpaavatkin. Kun naiset siis tavoittelevat yhä korkeammalle ja korkeammalle, suuri osa miehistä jää kokonaan ilman, mutta paradoksaalisesti naisetkin jäävät yksin. He saavat miehiä paljon helpommin seksiä, mutta ovat lopulta yhtä yksin ja onnettomia.

Naiset ovat kuitenkin oikeassa siinä, ettei ”kunnon miehiä” enää ole. Nyky-yhteiskunnan rapauttavan vaikutuksen vuoksi miehet ovat veltostuneet ja muuttuneet vastuuta vältteleviksi lapsiksi, jotka eivät omaa lainkaan resursseja perheen perustamista varten (kuulun itse tähän surkeaan joukkoon).  Kun nainen etsii sopivaa miestä perheen perustamista varten, hän ei löydä sopivaa, minkä takia naiset nostavat kriteereitään entisestään ja tähtäävät yhä korkeammalle. Siksi yhä enemmän miehiä jää yksin ja ilman seksiä, naisten jäädessä muutamien aflojen nussittaviksi. Kun miehet huomaavat tämän, he veltostuvat entistä enemmän; miksi yrittää ollenkaan, kun ei kuitenkaan voi onnistua. He elävät vain itselleen ja lyhyen tähtäimen etuja ajatellen, muuttuen yhteiskunnan kannalta tuottamattomaksi ongelmajätteeksi. Lainsäädännöllisestikin tilanne on huono, koska avioliitto on miehille paska diili, jossa voi vain hävitä. Siispä yhä enemmän ja enemmän miehiä ja naisia jää yksin ja perheitä perustamatta ja lapsia syntymättä. Naiset nostavat jälleen kriteereitään ja miehet veltostuvat lisää. Ja koska miehet veltostuvat, niin naiset nostavat kriteereitään ad infinitum. Tämä on itseään ruokkiva kuvio, jota yritetään kompensoida maahanmuutolla Afrikasta ja Kaakkois-Aasiasta. Naiset haluavat maskuliinisia miehiä, ja tähän tarkoitukseen afrikkalaiset ja Lähi-Idästä tulleet muslimimiehet ovat parhaita. Yhä enemmän naisia kääntyy islaminuskoon, koska islam – niin perverssi uskonto kuin onkin – suo arvopohjineen ja perheen arvostuksen kautta turvaa ja uskoa tulevaisuuteen. Miehet yrittävät rahdata thaimaalaisia naisia parhaansa mukaan, mutta ottaen huomioon naiskansanedustajien yhä kasvavan määrän, sille tulee pian stoppi. Kaljamahaiset isot lapset jäävät siis ilman vinosilmäisiä morsiamiaan. Kaakkoisaasialaiset maahanmuuttajat ovat nimittäin uhka feministien seksuaaliselle vallalle, ja moinen uhka tulee eliminoida.

Sukupuolet on saatu kilpailemaan toinen toistaan vastaan, tämä on hidasta mutta kuluttavaa sotaa. Sen tien päässä odottavat hävitys, kaaos ja kuolema. Vain ne voivat enää ilmapiiriä puhdistaa. Sisällissota tuhoaa miesylijäämän ja muun heikon aineksen kansasta, minut mukaan lukien. Sotaa seuraavat materiaalisesti ja taloudellisesti huonot ajat. Ihmiset näkevät nälkää, taudit ja köyhyys nostavat kuolleisuuden kattoon. Viimeisetkin sodasta selviytyneet heikot kaatuvat ja vahvat selviytyvät. Vanhat arvot, uskonto, militarismi ja kova hallinto tulevat jäädäkseen. Suomi jakautuu jälleen heimoihin, palaa vanhoihin pakanallisiin aikoihin. Kristinusko voi säilyä joillakin alueilla, mutta unohdetaan muualla.

Voi olla ja toivon, ettei ylläoleva skenaario toteutuisi. Se on hysteerinen purkaus, jota ei tarvitse ottaa vakavissaan. Voi olla, että rappion taakan käydessä alamme vain kansana hiljaa haipua pois. Ei suuria levottomuuksia, sotia tai mullistuksia. Vähittäistä taantumista, kunnes kansakuntamme on lopulta kypsä Venäjän poimittavaksi. Ei vastarintaa, vain parin isänmaallisen veripisarat.

Tai sitten on mahdollista kolmas tie: herääminen ja muutos. Rappiollinen järjestelmä kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja valta järjestellään uudelleen. Vanhat arvot palautetaan rauhanomaista tietä ja yhteiskuntamme tulee vahvaksi ja lujaksi jälleen. Se tarkoittaa hankalia aikoja heikolle ainekselle, mutta hekin pääsevät hiljalleen integroitumaan takaisin, heitä ei tarvitse hävittää. Demokratia katoaa, mutta mikään ei ole ikuista. Ottaen huomioon maamme perinteet, se voi palata jos ajat sen sallivat. Yhteiskunnan muutokseen ei välttämättä isoja voimia tarvita; kun tarpeeksi iso ihmisistä alkaa kääntyä muutoksen kannalle ja toteuttamaan sitä käytännössä, muut seuraavat perässä. Se vaatisi esimerkin näyttämistä muille ihmisille, esikuvia me tässä ajassa tarvitsemme. Ja minua tämä erityisesti velvoittaisi, kun minulla on kerran otsaa kirjoittaa tästä. Kuitenkin tiedän, että minulta puuttuvat resurssit moiseen, se vaatisi liikaa. Ongelmani juontaa juuri kaikkien ongelmien ytimeen: emme edes usko pystyvämme parempaan ja se on tuhon tie.

Mutta loppuun asti pitää yrittää. Aina pitää yrittää, en saa luovuttaa. Minäkin kykenen parempaan, minun on kyettävä. Jos en vaadi itseltäni enemmän, miksi muidenkaan pitäisi?

Niin vaivalloista, niin vaivalloista…väsyttää…

15 kommenttia:

Jaska Brown kirjoitti...

Yksi pahimmista virheistä mitä mies voi ikinä akkametsällä tehdä on se, että tunnustaa tai edes antaa ymmärtää, että kriteerini naisten suhteen eivät ole korkealla. Naisilla on lähes poikkeuksetta niin huono itsetunto, että heitä hivelee mies, joka sanoo ettei ole erityisen kiinnostunut naisista, mutta antaa kuitenkin ymmärtää että juuri kyseinen nainen saattaisi kiinnostaa. Ehkä. Naisia ei kiinnosta pätkän vertaa mies, jonka he tietävät saavansa pikkurilliä koukistamalla. Mutta jos lähtee asenteella "en tunne sinua, mutta haluan tutustua ja katsoa, kelpaatko", niin tulokset ovat paremmat. Eivät ne ainakaan huonommatkaan voi olla. Been there, done that.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Ahhhaahhahhaa..,aaah, kommenttisi oli erinomaisen hilpeä. Arvasin nimittäin, että teen tuossakin asiat päin vittua :D

No, onneksi voi itselleenkin joskus nauraa.

Mutta eikö naisille vain voi olla rehellinen? Kysehän ei ole siitä, etten arvostaisi kumppaniani, jos sellainen olisi, minä palvoisin häntä. Totean vain sen faktan, että minua kiinnostavat ihan tavallisetkin naiset. Kaikenlaiseen saatanan kiemurteluun sitä pitäisi mennä. Vaikka minut ehkä saisi houkuteltua pikkurillin koukistuksella, ei minua sillä pidettäisi. Kiinnostuksenkohteeni ja ajatukseni leijuvat sen verran omissa maailmoissaan, ettei minulla olisi kerta kaikkiaan aikaa ja halua totella oikuttelevaa naista, minä en alkaisi tanssia toisen ihmisen pillin mukaan. Läheisriippuvainen en ole hiukkaakaan, joten oikutteleva pikkuprisessa lentäisi leppäkeihäänä pihalle.

Olen ehkä aika onneton tapaus, mutta itsenäisyyttäni en myy.

Niin ja kiitos kommentistasi. Point taken.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Arvasin nimittäin, että teen tuossakin asiat päin vittua :D

Tai hetkinen, miten niin päin vittua? Pikemminkin poispäin vitusta.

Anonyymi kirjoitti...

Jaska Brown: ” Mutta jos lähtee asenteella "en tunne sinua, mutta haluan tutustua ja katsoa, kelpaatko", niin tulokset ovat paremmat. Eivät ne ainakaan huonommatkaan voi olla.” Jaska, noin kai se menee. Samalla kuitenkin pitäisi olla sen verran kiinnostunut, että nainen saisi tuntea itsensä tarpeeksi halutuksi ja tavoitelluksi. Ihme tasapainottelua.
KoO päätekstisi oli oikein nautittava pakina, mutta toivottavasti et ole liukumassa siihen helvetilliseen suohon, että kuvittelet naisen saamisen ratkaisevan kaikki ongelmasi ja buustaavan sinusta ihmemiehen. Itse lankesin aikoinani tuohon suohon, been there and done that. Jos ajattelet, että ”Kunhan vain saan naisen niin sitten kaikki muuttuu” niin olet suuressa vaarassa. Tästä voi syntyä kierre: ”En ole vielä täydellinen kun en saa naista” -> naiset huomaavat huonon itsetuntosi -> mahdollisuutesi huononevat -> naiset karkaavat entistä kauemmas ->murehdit entistä enemmän.
Kannattaa rakentaa luja itsetunto niin naistenkin kanssa pärjää. En siis sano etteikö sinulla KoO ole sellaista, tai että hyvä itse tunto takaisi naisen saannin, mutta itselleni tuosta muodostui oikea ongelma ennen kuin pääsin poikuudestani ja pääsin ensimmäiseen pitkään suhteeseeni silloisen tyttöystäväni kanssa. Kaikki olisi vain sujunut paremmin, jos henkinen selkärankani olisi ollut suorempi. Olen siis samanikäinen kuin sinäkin ja yliopisto-opiskelija joten tilanteesi on tuttu.
Kaikenlisäksi naisen saaminen ei välttämättä ratkaise miehen elämässä mitään. Jos toisen kanssa ei ole tarpeeksi samalla aallonpituudella niin suhde muuttuu helposti voimavarasta energiavampyyriksi. Itselläni kilpailu silloisen tyttöystäväni exän kanssa, sekä suhteemme jälkeen muiden miesten kanssa baariscenessä naisten suosiosta kisaileminen ovat olleet melkeimpä kasvattavampia kuin itse parisuhde ja suhteen jälkeinen satunnainen pilluttelu.
Noh, nämä nyt on liitä latteuksia jotka kaikki on jo lukeneet tuhanteen ja yhteen kertaan, mutta KoO lisää hyviä tekstejä eetteriin.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Hyvää iltaa Anonyymi ja kiitos kommentistasi.

En usko, että parisuhde ratkaisisi ongelmiani mihinkään. Olen katsellut sivusta usean kaverini paritumista ja elämistä suhteessa, ja he ovat täsmälleen samoja ihmisiä samoine murheineen. Parisuhde ei siis muuta ihmistä tai taio hänestä jotakin radikaalisti uutta esille. Minun ongelmani ovat syvässä ja vaatisivat niskalenkin ottamista niistä, ja sen vain voin minä itse tehdä. Lisäksi olen monilla tavoin tyytyväinen jopa nykyiseen elämääni: viihdyn vain helvetin hyvin yksikseni lukien, musiikkian kuunnellen, ajatellen, elokuvia katsellen ulkoillen, kosketisnoittimien kanssa räpeltäen jne. Tekemistä löytyy joka käänteeseen, maailma on täynnä ajateltavaa ja mielenkiintoisia asioita. Ja onhan minulla perheeni ja kaverit.

Mutta:

Naisenpuute vituttaa, ja viiltää ruosteisella moralla sisimmästä. Kehoni ja sieluni huutavat kosketusta ja tahtoisin ihmisen, jonka kanssa jakaa syvimmät salaisuuteni. Olen sitä mieltä, että loppupeleissä ihmisen on luonnotonta elää yksin ja ilman löheistä kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Kyseessä on siis sellaisen perustarpeen täyttymättä jättäminen, ettei se voi olla vaikuttamatta elämänlaatuuni.

Anonyymi kirjoitti...

KoO: ”Naisenpuute vituttaa, ja viiltää ruosteisella moralla sisimmästä. Kehoni ja sieluni huutavat kosketusta ja tahtoisin ihmisen, jonka kanssa jakaa syvimmät salaisuuteni.”

Niinpä. Muistan tunteen todella hyvin (poikuus meni vasta kaksi ja puoli vuotta sitten) ja tiedän, ettei mikään lässynlää ja ontot latteudet voisi vähempää kiinnostaa puutteessa olevaa. En voi, enkä yritä sanoa mitään kovin rakentavaa, kun vaikuttaa että monesti naisjutuissa onnistuminen on jotain irrationaalista, josta ei voi kunnolla keskustella sortumatta älylliseen epärehellisyyteen. Tsemppiä kumminkin.

Ihan uteliaisuudesta: ymmärtääkseni isännällämme on vielä poikuus tallessa. Kirjoituksesi Runkkarin mietteitä oli sen verran loistava analyysi ja pystyin itse samaistumaan siihen 100%, että voisiko arvon isännältä pyytää kirjoitusta aiheesta mikä poikuudessa vituttaa eniten. Neitsyys vaivasi itseäni paljon aikoinaan, ja olisi mukava lukea jonkun itseäni lahjakkaamman teksti asiasta. Itseäni ei edes se panetus, vaan lukiosta eteenpäin eniten hajotti, ettei voinut edes kommentoida miltä se the Seksi tuntui. Kuin koko perkeleen maailma olisi oikein kiusallaan sopinut jonkun saatanan hienon salaisuuden jota ei oltu kerrottu minulle. Noh onneksi siitä vaivasta päästiin ja toivottavasti Unilaakson isäntäkin pääsee siitä pian. (Se pirun hieno ”salaisuus” miltä tuntuu olla naisen kanssa sillai paljastuikin sitten sellaiseksi meh-jutuksi että ihan pisti aikoinaan vituttamaan)

KoO: ”Olen sitä mieltä, että loppupeleissä ihmisen on luonnotonta elää yksin ja ilman läheistä kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen.”

Jep, noinhan se menee. Olen itse laatinut jonkinlaiseksi defenssiksi, että tämä maailma on kaikkine luonnollisuuksineen niin halpa-arvoinen paskapaikka, että luontoäidin pikku anomaliana ei ole yhtään hassumpi mennä vipeltää. Degeneroituneen luuserin asennetta tiedetään…

Onko Lars Von Triers muuten tuttu ohjaaja? Triers käsittelee juuri luonnon luonnottomuutta todella hyvin elokuvissaan - varsinkin ns. masennus trilogiansa elokuvissa Antichrist, Melancholia ja Nymphomaniac. Suosittellen vilkaisemaan.

T. Neljännen kommentin Ano

Korppi on oikeus kirjoitti...

Huomenta päivää Ano ja kiitos kommentistasi.

Kylläh, tällä isännällä on vielä poikuus tallella. Ja mitä siihen tulee, minua ei niinkään riso sen sosiaalinen aspekti. Olen ehkä joskus litttänyt parisuhteeseen jotain mystistä, mutta nähtyäni etteivät läheiset ihmiseni ole muuttuneet sen myötä mitenkään, en ainakaan kanna siitä stressiä. Ainoa ero (onnellisesti) pariutuneiden ja minun välilläni on se seikka, että heitä vituttaa vähemmän kuin minua. Minua ei sinänsä kiinnosta päästä puhumaan läheisyydestä muiden kanssa, ainoastaan kokea sitä.

Ideaalini on perheen perustaminen, ei pelkkä parisuhde. Koska perhe on jotain, joka todella pakottaa ottamaan vastuun itsestä ja muistakin ihmisistä. Epäilen tosin vahvasti koskaan kykeneväni siihen.

Degeneroituneen luuserin asennetta tiedetään…

Ihmiset tarvitsevat defenssejä ei siinä kumemmpaa. Ihminen, jolla ei mene hyvin joutuu ajattelemaan, että elämä on kiinni sattumasta. Eipähän tarvitse lyödä päätänsä seinään. Samalla tavalla menestynyt ihminen haluaa ajatella, että ihan kaikki on loppupeleissä kiinni itsestä. Uskon vapaaseen tahtoon ja pidän jälkimmäistä terveempänä tapana ajatella, mutta koko totuus se ei kuitenkaan ole.

Lars von Trier on muuten tuttu ohjaaja, useammankin elokuvan olen nähnyt. Suosikkini on Dogville.

Ama kirjoitti...

Hei KoO!

Olen seuraillut sun kommentointia Ruukinmatruunan blogissa hyvän aikaa. En ole itse kovin aktiivinen kommentoija, mutta olen huomannut komppaavani sun näkemyksiä tosi monissa asioissa.

Pisti silmään tuossa tekstissä se, ettet laita paljoa arvoa älykkyydelle. En tietenkään tiedä millainen olet luonnossa, mutta nettipersoonan perusteella mun on vaikea kuvitella että olisit pitkän päälle kovin onnellinen itseäsi merkittävästi tyhmemmän ihmisen seurassa.

Sä vaikutat persoonaltasi niin vahvasti juuri älyllisyyteen suuntautuneelta ihmiseltä, että jos toisen osapuolen kiinnostus samoihin juttuihin on liian vähäinen, liikutaan niin eri aallonpituuksilla ettei yhteiselo ole tyydyttävää.

Seksuaalinen vetovoima voi pitää suhteen kasassa tietyn aikaa, mutta usko pois, se muuttuu väistämättä ennemmin tai myöhemmin arkiseksi eikä lisää enää merkittävästi yleistä onnellisuutta.

Toivon tosi paljon, että löydät elämääsi kumppanin jonka kanssa teillä on yhteiset tavoitteet ja ennenkaikkea henkistä kosketuspintaa. Sä olet valmis antamaan ja panostamaan suhteeseen paljon, joten ansaitset kumppanin joka on sen väärti ja valmis tekemään saman.

Ehkä sun ensisijainen tavoite on ylipäätään suhteeseen pääseminen - jos ei muuta, niin todetaksesi itse ettei se elämä automaattisesti niin auvoisaksi muutu - mutta ei välttämättä kannata välittömästi sitoutua peruuttamattomasti (avioliitto, lapset) ihmiseen, jonka suurin meriitti on kelpuuttaminen.

Tämä voi kuulostaa hyväntahtoiselta mutta teoreettiselta lässytykseltä, mutta se voi myös säästää vielä isommalta tuskalta. Tsemppiä matkallasi!

Ama kirjoitti...

Jos pitäisi joku neuvo antaa, niin ainakin epätoivo ja katkeruus ovat varmimmat keinot karkoittaa naiset. Kuulostaa ehkä yhtä hyvältä ohjeelta kuin neuvoa krokotiilin kanssa painivaa peittämään sen silmät käsillään, mutta fakta on että naiset haistavat epätoivon ja pyrkivät välttämään sitä parhaansa mukaan.

Totta kai tositarkoituksella kannattaa olla liikenteessä ja olla rehellinen sen suhteen mitä etsii, mutta _liiallinen_ kiinnostus ja sitoutumishalu tulkitaan epätoivoksi ja silloin naisen ensimmäinen ajatus on pohtia mikä toisessa on vikana. Naiset haluavat tuntea olonsa erityisiksi ja on masentavaa jos toinen osapuoli antaa ymmärtää että kuka vain kelpaa.

Yleensä naisetkin haluavat ensin katsella rauhassa tuleeko suhteesta mitään. Toisen liiallinen innokkuus alkuvaiheessa asettaa suhteen onnistumiselle kohtuuttomat paineet. On raskasta tuntea olevansa vastuussa ihmisen, jonka on tuntenut vasta vähän aikaa, sydämestä ja onnellisuudesta. Pahimmillaan saa pelätä saavansa peräänsä stalkkerin.

Katkeruus on toinen major turn-off. Suurin osa naisista ei yksinkertaisesti ymmärrä kuinka vaikeaa miehenä oleminen nykyään on, koska heillä ei ole minkäänlaista tarttumapintaa asiaan. Yhteiskunnassa, jossa male priviledge on iskostettu kalloihin itsestäänselvänä tosiasiana, vastakkaista näkemystä esiintuova mies näyttäytyy helposti katkeroituneena tyhjästämärisijänä.

Luulen, että parempi tapa on - ainakin ulospäin - viestittää pärjäävänsä mainiosti yksin ja olevansa elämäänsä tyytyväinen nykyisellään. Parisuhde olisi vain kiva lisäbonus.

Huoh. Tuskastuttavan kimuranteiksi ovat menneet sukupuolten välit. Se ei ole kenenkään etu ja ainoa lopputulos on, että molemmat kärsivät.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Iltaa Ama ja kiitos kommentistasi. Viisaita sanoja, eipä minulla noihin paljoa lisättävää ole.

Mitä tuohon älykkyyteen tulee, niin en tietenkään aivan tolloa haluaisi, mutta tärkeintä on edelleen, että toinen on hyvä ihminen. Jos on kusipää, on aivan sama onko tämä älykäs vai ei.

Ansaitsen kumppanin? En tunne ansaitsevani mitään, ehkä sitten voidaan puhua siitä, jos skarppaan elämässäni oikein kunnolla. Ei, ettäkö nyt ihan tuuliajolla olisin, mutta ei nykyinenkään meininki liian kauaa voi jatkua.

Tuosta liiallisesta innokkuudesta minulla on kyllä omaa kokemusta, joten se puoli minusta on jo kadonnut. Turhaa hyppiä seinille, kun ei tiedä mitä tuleman pitää.

Luulen, että parempi tapa on - ainakin ulospäin - viestittää pärjäävänsä mainiosti yksin ja olevansa elämäänsä tyytyväinen nykyisellään. Parisuhde olisi vain kiva lisäbonus.

Tuo summaa aika hyvin, kuinka minä todella ajattelen. Viihdyn erinomaisesti yksikseni, minä tarvitsen sitä. Olen nyt asunut neljä vuotta soluasunnossa, ja hiljalleen olen harkinnut muuttoa kokonaan omiin oloihini. Jos joskus parisuhteeseen pääsen, luulen että se tulee olemaan jopa ongelma. Ihmiset ovat melkoinen häiriötekijä.

Kiitos sanoistasi kuitenkin.

Märinät: Miksi useat lyhentävät nimimerkkini koO? Se näyttää epäesteettiseltä, paljon parempi olisi vain Koo tai K.o.o. Just sayin'

Wanha kyynikko kirjoitti...

Niinpä, yhteiskunnasta on tullut hullumpi ja ennalta-arvaamattomampi kuin mitä se oli esim. meikäläisen lapsuudessa ja teini-iässä, 1970- ja 1980-luvuilla.

Tästä linkistä löydät monenmoista mielenkiintoista artikkelia, jotka mahdollisesti avaavat sinulle uusia näkökulmia. Mutta pääpointti lienee se, että sinun (ja miksei meidän muidenkin) pitää nielaista ns. "punainen pilleri". Vähän niinkuin The Matrix elokuvassa.

http://www.returnofkings.com/

Itse en lue kuuluvani tuohon ryhmään, vaan olen enemmänkin MGTOW-tyyppi.

Pari kertaa pahasti näpeilleni saatuani pitkähkön parisuhteen jälkeen naisen kanssa, ajattelin että "pitäkööt tunkkinsa". Onneksi kummastakaan ei tullut talovelkaa tai jälkikasvua!

Aloin harrastelemaan mielenkiintoisia asioita, kuten kuntourheilua, auton kanssa remontoimista ja meditaatiota, niin unohdin naiset ja heidän oikkunsa. Ja sen p*llunhimon voi halutessan kompensoida tuolla meditaatiolla.

Kun olet fyysisesti ja psyykkisesti hyvässä kunnossa, niin mieli lepää terveessä ruumiissa ja naisettomuus ei voisi vähempää kiinnostaa. Pääset mielenrauhan ytimeen.

Sitä "ihteänsä" saa sitten jos saa. En ota enää suurta stressiä "sen" saamisesta tahi saamattomuudesta. Olenkin naisten kanssa enää vain lyhytaikaisissa tai yhden yön suhteissa. Ja that's it!

Ja näin hulluun maailmaan en olisi halunnutkaan lapsia tehdä....

Korppi on oikeus kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Korppi on oikeus kirjoitti...

Iltaa Wanha kyynikko ja kiitos kommentistasi.

Niin, tuo on yksi tapa suhtautua nykytilanteeseen. ROK on tuttu sivusto, enkä pidä sen ajamaa maailmankuvaa kovin terveenä, ja MGTOW on sekin rappiollista. Ymmärrän sitä kyllä hyvin, olenhan itsekin monin tavoin samanlainen. En näe sitä kuitenkaan minään kestävänä vaihtoehtona feminismille ja muulle nykymenolle.

Anonyymi kirjoitti...

Wanha kyynikko: ” Ja näin hulluun maailmaan en olisi halunnutkaan lapsia tehdä....

Tässäpä vaihtoehtoinen näkökanta asiaan: ”If man destroys himself, he does wrong – in his own eyes. But this is not the view Nature takes of the thing. As she sees it, if he multiplies he does wrong, for he usurps from Nature the honor of a new phenomenon, creatures being the necessary result of her workings. If those creatures that are cast were not to propagate themselves, she would cast new entities and enjoy a faculty she has ceased to be able to exercise.” Markiisi de Sade Juliette

Korppi on oikeus kirjoitti...

Iltapäivää Anonyymille ja kiitos kommentistasi.

Wanha kunnon de Sade, rappion profeetta.