Joulun tarkoitus

Joulu on kristillinen juhla, siitä lähdetään liikkeelle. Vaikka jotkut väittävät, että kyseessä on vain pakanoilta ryövätty traditio, ei se pidä paikkaansa. Juhannus lienee niitä harvoja juhliamme, jotka todella ovat silkan pakanallisia alkuperältään. Mutta joulu on jo ikiajat ollut silkan kristillinen sisällöltään, olkoonkin niin että siihen on sekoittunut pakanallisiakin traditioita. Oikeastaan on vain sopivaa, että yhdessä juhlassa on mahdollista yhdistää esikristilliset pimeyden väistymistä ja uutta vuotta tervehtivät juhlaperinteet kristillisiin. Näin Suomessa, jossa talvi on pimeä ja pitkä, talvipäivänseisauksella on erityislaatuinen merkitys. Kaksi kaunista perinnettä sulautuvat luontevasti toisiinsa.

En pidä siitä, millaiseksi joulu on tullut. Uskonnollinen ja henkinen sisältö ovat saaneet väistyä ylensyönnin ja konsumerismin tieltä. Jossain Ranskassa perinteiden halveksunta on saavuttanut vastenmielisiä mittasuhteita, koska joulun toivottaminen voi olla loukkaavaa, jolloin tietyissä yhteyksissä toivotetaan "hyvää juhla-aikaa". Odotan malttamattomana milloin meillä kielletään joulukirkko ja joululaulut fasistisina perinteinä ja maahanmuuttajien tuntoja loukkaavina. Milloin ateistit, milloin muslimit valittavat siitä, että on loukkaavaa kuinka koulut kehtaavat sitoutua juuri tiettyihin arvoihin. Niin, Suomessa sattuu vain olemaan liki vuosituhantiset kristilliset traditiot, joten on ainoastaan luontevaa, jos julkisetkin instituutiot näitä arvoja tunnustavat. En kuulu niihin ihmisiin, joiden mielestä valtion tai sen instituutioiden tulisi olla jotenkin "neutraaleja". Kyseenalaistan uskonnonvapauden mielekkyyden.

Noh, en tokikaan vastusta runsaita joulu-aterioita tai lahjojen antamista. Meinaan vain, että joku tolkku sentään. Itse en syö jouluna sen enempää kuin normaalistikaan, suklaan ja leivoksien kulutus ne lähinnä lisääntyvät. En kuulu niihin ihmisiin, jotka tankkaavat kinkulla suolensa tukkoon. Mutta tokihan tietyt ruuat joulupöytään kuuluvat, en vain ymmärrä mässäilyä. Ja pitäisikö lahjojen saamisen olla joulun keskiössä? Joskus lapsena niille antoi suurempaa arvoa, nyt riittää jos saan parit sukat ja yhden suklaarasian. Lahjojen jakaminen on kaunis perinne ja antamien mukavaa. Mutta tarvitseeko sen kanssa pröystäillä? Miksei voisi jakaa vähän hillitymmin, tärkeintä lahjan antamisessa on teko itsessään. Kaupat toki hierovat käsiään, mutta on vaikea kuvitella matalamielisempää ihmistä kuin sellainen, joka antaa joululle arvoa vain, koska se hyödyttää kansantaloutta. Samat ihmiset ovat niitä, jotka ymmärtävät joulun yhdessäoloajan merkityksen vain sitä kautta, että levänneet työntekijät ovat suorituskykyisempiä. Heille nukkuminen ja unet ovat vain aivojumppaa, joilla treenataan tehokkaampaa arkea varten. Tällaisille ihmisille minulla on seuraavanlainen viesti: haistakaa paska.

Joulu on pyhää aikaa, sen arvo kyseenalaistamaton. Jos sen asemaa tarvitsee tämän enempää alkaa perustelemaan tai puolustamaan, on se osoitus rappiosta. Ja jos joku antautuu sitä sen enempää perustelemaan ateistille taikka muslimeille, on jo vajonnut poliittisen korrektiuden suohon, johon voi vain upota syvemmälle. Jokainen arvo kyseenalaistetaan, jokaien arvo tulee erikseen perustella. Kulttuuri, joka alkaa epäillä perustuksiaan, on heikko kulttuuri.

Itse en tietenkään ole sopivin ihminen puolustamaan joulun kristillis-hengellistä puolta, koska en oikeastaan edes usko jumalaan. Olen ateisti tai agnostikko riippuen siitä, miten nuo kannat määritellään. Suhteeni uskomiseen ja uskonnollisuuteen on ristiriitainen, mutta ei siitä sen enempää nyt, aihe ansaitsee oman postauksensa. Joka tapauksessa minä samaistun joulun kristilliseen traditioon vahvasti. Joulu on rauhan aikaa ja yhdessäoloa perheen kanssa. Se on vuoden tärkein ja kaunein juhla. Jouluajan kristillinen tarina on kaunis. Heidän asenteensa onkin vähän erilainen kuin esimerkiksi halveksittavilla satanisteilla. Minä vihaan satanisteja. Heidän minä-ideologiansa on vastenmielinen ja symbolisen kulminaationsa se saavuttaa tässä teesissä: "Satanistin tärkein juhlapäivä on hänen oma syntymäpäivänsä." Tuossa tiivistyy heidän eronsa kristittyihin, joille vuoden tärkeimpiä juhlia on erään toisen ihmisen syntymäpäivä 25. joulukuuta.

Samaistun joulun pakanalliseenkin puoleen. Pimeys saavuttaa huippunsa tänään, kunnes valo alkaa pikku hiljaa hiipimään voiton puolelle. Talven luonto tuikkii taikuutta kaikessa valkeudessaan ja hiljaisuudessaan. Ja näyttää tosiaan siltä, että saamme valkean joulun koko maahan. Ihanaa, ihanaa, rakastan lunta ja pakkasta. Rakastan kaikkia vuodenaikoja, jopa syksyn harmautta. Mutta senkin on aikanaan väistyttävä talven valkeuden tieltä. Viime joulu olikin kurja, koska se oli harmaa, lumeton ja sateinen. Nyt asiat näyttäisivät olevan niin kuin pitää. Pidän myös talven ajan pimeydestä. Sininen hetki ennen hämärää ja sitten valkoinen pimeys. Voin kuvitella yön olentojen, pahojenkin sellaisten vaeltavan metsien pimeässä. Mutta pyhälle maalle, jouluaaton hautausmaalle ei pahalla ole asiaa. Niillä tuikkivat tuhannet kynttilät, ja ihmisten muistot kietoutuvat rakkaimpiensa sieluihin.