Logiikka, myytit ja mielivalta

Eilen yöllä sain ajatuksen mietiskellessäni aiemmin kirjoittamaani: jos seksi ei ole ihmisoikeus, sen kriminalisoiminen ei rajoittaisi perusoikeuksiani. Sinällään looginen ajatus. Seksi ei ole perusoikeus, joka valtion tulisi taata kansalaisilleen kuten koskemattomuuden suoja, ilmaisunvapaus jne. Ihmisoikeuksiksi voidaan katsoa vain tietyt välttämättömyydet ja niihin seksi ei kuulu.

Seksin kriminalisoiminen on toki absurdi ja vain teoreettinen ajatus. Onhan se toki nytkin kriminalisoitu tapauksissa, joissa toinen osapuoli ei ole vapaaehtoinen. Mutta voisin kuvitella tilanteen, jossa se olisi selektiivisesti kielletty tietyltä ihmisryhmältä. Esimerkiksi valtio voisi ottaa käyttöön darwinistisen avioliittolainsäädännön, jossa vain geneettisesti parhain aines saisi avioitua. Ja koska itse tuskin tähän osastoon lukeutuisin, jäisin lainsäädännöllisesti ilman. Ja omaa logiikkaani soveltaen tämä ei olisi pois ihmisoikeuksistani. Vasta-ajatukseksi voi esitää, ettei seksiä tarvitsisi kriminalisoida; oikeus seksiin ei tarkoita, että sitä välttämättä saa. Saamisessa ja oikeudessa on vissi ero, ja tämä johti ajatukset takaisin homoliittoon; avioliitto ei ole ihmisoikeus. Ja jos homoilla ei olisi mahdollisuutta avioon, se ei rajoittaisi heidän perusoikeuksiaan. Sen sijaan se olisi pois heidän - öh - oikeuksistaan. Hitto, tämän oikeusrunkkaus menee hankalaksi.

Seksi perustuu ihmissuhteille, se on yksityisyyden aluetta. Avioliitolla taas on julkisen vallan kanssa tekemistä sikäli, että se on valtion hyväksymä sopimus ja instituutio. Mutta viime kädessä avioliitto rakentuu kahden ihmisen luottamuksen pohjalle, siihen ei valtiollinen sääntely voi tulla väliin. Uskonnonvapaus, ilmaisunvapaus ja sun muut ovat itsestäänselvyyksiä, seksi ja avioliittoon pääsy tulee ansaita. Mutta seksin kriminalisoiminen olisi selkeästi yksityisen alueelle tunkeutmista ja oikeuksista pois. Koko ajatus siitä on absurdi, vaikka olisikin perusteltavissa logiikalla,

Silkka seksi on pohjimmiltaan nautintoa, ja sitä ei ole kielletty keneltäkään. Avioliito on taas muutakin kuin oikeus, se on kasa velvollisuuksia ja sitoutumia. Se on olemassa lapsia ja perhettä varten, vain miehet ja naiset yhdessä tarvitsevat sen tuomia oikeuksia. Homot eivät lisäänny, joten heille nämä oikeudet olisivat tarpeettomia; he tekevät niillä yhtä vähän kuin sokea ampuma-aseluvalla. Seksiin ja rakkauteen on kaikilla mahdollisuus, joten homojen oikeutta nautintoon ei ole kielletty. He voivat olla yhtä lailla parisuhteessa ja pitää toisiaan hyvänään, he eivät tarvitse yhteiskunnan virallista statusta tähän tarkoitukseen. Eli vain miehen ja naisen välinen avioliitto ei ole mitenkään homoilta pois. Miksi homot edes haluaisivat kimpun velvollisuuksia, joilla eivät tee mitään? Ja sitten taas, eikö lisääntymiskyvyttömiltä heteroilta tulisi oman logiikkani mukaan kieltää avioliitto? Hmm…

...

Logiikkaan nojaten seksin tai avioliiton kriminalisoiminen eivät olisi ihmisoikeusloukkauksia. Ainoa vasta-argumentti olisi sanoa, ettei siinä ole järkeä. Mutta puhdas logiikka ei katso loukattuja tunteita, intuitiota saatikka maalaisjärkeä. Kun sanon, että homoliittoja kannattamalla hyväksyy myös insestin ja moniavioisuuden, perustan sen logiikkaan. Homoliittoahan perustellaan sillä, että se on kahden aikuisen välinen vapaaehtoinen suhde, jossa ketään ei vahingoiteta. Noh, kaksi samaa sukupuolta olevaa veljestä voisi tällä perusteella olla myös suhteessa ja mennä naimisiin (eri sukupuoltakin olevat kyllä, jos olisivat steriloituja). Moniavioisuus olisi tällä periaatteella itsestäänselvyys, ketään ei vahingoiteta ja se on vapaehtoista. Nekrofilia olisi myös ihan okei, voisihan oman ruumiinsa testamentata eroottiseen käyttöön tai avioruumiiksi halukkaalle. 

Entäs seksi? Itse pidän esimerkiksi homoseksiä sallittavana, mutta miksi sen tulisi olla yhtään hyväksyttävämpää? Omaa logiikkaani noudattaen tulisi siis minunkin hyväksyä vähintään insestinen seksi tai vaatia homoseksin kieltämistä. Vai pitäisikö? Mihin logiikkaan perustuisi tällöin heteroseksi? Siinäkin on vapaaehtoiset osapuolet, jotka eivät vahingoita toisiaan. Ylimääräiseksi kriteeriksi tulisi siis laskea osapuolten sukupuoli, mutta miksi? Logiikka kaatuu Münchausenin trilemmaan.

Tässä vaiheessa lienee syytä viheltää peli poikki ja miettiä, millä kriteereillä asiat todella määritellään. Avioliitto ei perustu logiikkaan, sen rajat on määritetty mielivaltaisesti. Tämä pätee kaikkeen inhimilliseen elämään, koska silkkaa logiikkaa noudattamalla päädymme umpikujiin. Silkka logiikka vaatisi tiettyjen ajatusten viemistä johdonmukaiseen huipentumaansa, mikä merkitsee inhimillisiä katastrofeja. Ymmärrän kristinuskon ja juutalaisuuden tiukan seksuaalimoraalisuuden tätä kautta: siinä on ollut suuri tarve määritellä yksityiskohtaiset säännöt, jotta aate olisi nimenomaan looginen ja sisäisesti koherentti. Mutta viime kädessä avioliitonkin perustelussa on täydytty vedota johonkin näkymättömään, eli pohjimmiltaan mielivaltaiseen periaatteeseen; jokin asia on nyt vain näin ja se on hyväksyttävä.

Onko mielivalta sitten huono asia? Ei ole, koska silkka logiikka vie umpikujiin. Siksi on perusteltua pitää insesti tai lapsiin ja eläimiin sekaantuminen edelleen rikollisena. Homoilta ei ole syytä kieltää seksiä, mutta syy ei lopulta löydy vapaaehtoisuusperiaatteesta. Sitä voidaan osaltaan perustella sillä, että ketään ei vahingoiteta jne. mutta se ei riitä, jos emme halua hyväksyä insestiä. Vaikka insestikin olisi vapaaehtoista, seksi on jotain, joka olisi määriteltävä perhesuhteiden ulkopuolelle. Sen olisi oltava kyseenalaistamaton arvo, muu johtaa kaltevalle pinnalle. Arvot eivät ole pohjimmiltaan järjen kysymyksiä, vaan traditioita ja yhteisön myyttejä. Tietysti myyteilläkin on rationaalinen aspektinsa, ne ovat tärkeitä yhteisön selviämiselle. Mutta viime kädessä niiden on oltava riittävän lujia ja joustamattomia, jotta yhteisö ei heikentyisi ja syöksyisi loputtomaan kyseenalaistamiseen. Loppupeleissä ne yhteisöt, jotka jakavat yhteiset ja vahvat arvot selviävät kamppailussa niitä vastaan, joilla edellä mainittuja tekijöitä ole. Logiikka on työkalu, ei arvo itsessään, vain myyteillä on väliä.

Modernissa relativismissa ja tuoreessa homoavioliitossa ei ole kyse muusta kuin uusien myyttien luomisesta. Vaikka niiden puolustajat nimenomaan yrittävät perustella kantaansa logiikalla, eivät he ole valmiita viemään ajatuksiaan loppuun asti. Kun puolustan avioliiton asemaa perheen kulmakivenä ja lapsien turvapaikkana, saan vastaukseksi ”no eikö lisääntymiskyvyttömiltä tai muuten lapsettomiksi jääviltä miehiltä ja naisilta myös tulisi kieltää avioliitto?” Looginen ajatus, mutta miehen ja naisen välinen avioliitto ei perustu logiikkaan. Avioliitto on olemassa ensisijaisesti perhettä varten, mutta sisältää mahdollisuuden myös lapsettomille mennä naimisiin. Tämä on välttämätön rajatapaus, joka on pakko sisällyttää avioliiton piiriin. Mutta homoliittojen puolustajat vetoavat edelleen logiikkaan, joten minä vastaan samalla mitalla: ”hyväksykää insesti ja moniavioisuus". Tähän saan vastaukseksi pelkästään epäloogista kiemurtelua, joka paljastaa sen, ettei homoliittojakaan perustella logiikalla vaan mielivallalla. Minä en ikinä perustelisi avioliittoa logiikalla, sitä yrittävät tehdä vain mädättäjät. Jos siis turvaudun logiikkaan, teen sen avittaakseni vastapuolta, koska he eivät älylliseltä epärehellisyydeltään kykene viemään ajatuksiaan loppuun saakka.  Se todistaa sen, että meillä on tässä uusi myytti korvaamassa vanhaa. He haluavat traditioiden ja vanhojen myyttien paikalle omat myyttinsä, mutta eivät tunnusta tätä. Heille myytit ovat sosiaalisia konstruktioita, jotka pitää purkaa.  He vain unohtavat samalla, ettei heidän omillakaan ajatuksilla ole sen enempää pohjaa. Ne eivät perustu logiikkaan, koska he eivät vie ajatuksiaan loppuun asti, ja ne ovat traditioita keinotekoisempia, koska ovat historiattomia ja tekemällä tehtyjä.

Ihmiselämä rakentuu myyttien päälle, ja niitä on olemassa hyviä sekä huonompia. Itse valitsen ne, jotka perustuvat traditioille ja ovat läpikäyneet historian testin. Minä en luota mihinkään uuteen, ellei ole osoitettu sen toimivuutta. Avioliitto on miehen ja naisen välinen asia, koska parempaakaan ei ole ehdottaa tilalle. Sukupuoliroolit ovat olemassa, koska ihmiset ovat erilaisia. Logiikka on aputyökalu, jolla myyttejä osaltaan luodaan. Mutta se ei ole muuta, arvot eivät ole lopulta neuvottelukysymyksiä, vaan totuuksia. Tietysti myytit voisi rakentaa puhtaalle logiikalle, mutta se vie väistämättä helvettiin, koska jättää inhimillisen todellisuuden huomioimatta. Loogikko olisikin valmis hyväksymään insestin ja moniavioisuuden vain huomatakseen, kuinka yhteiskunta arvoineen tuhoutuu. Ja koska hän olisi loppuun asti johdonmukainen, hän tajuaisi, ettei lopulta pedofilialle tai millekään muullekaan parafilialle ole kieltoperustetta. Inhimillinen kärsimys ja vapaaehtoisuus ovat sosiaalisia konstruktioita ja suhteellisia, ajan mittaan muotoutuvia käsityksiä. Eilisen synti on tämän päivän hyve. Viimeisessä vaiheessa arvon loogikkomme tajuaisi johdonmukaisuuden ja rationaalisuuden mahdottomuuden ja dekonstruoisi nämäkin. Hänelle ei jäisi muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa ajattelu ja rouskuttaa sipsejä töllöttimen ääressä maailman tappiin asti, tai ampua itsensä kognitiivisen dissonanssin hulluksi tekemänä.

Asetan myytit logiikan edelle, mitä sinä teet?

Otetaan esimerkiksi avioliittoinstituutio. Mikä voisi olla järjettömämpää kuin että kahden ihmisen, jotka sattuvat rakastamaan toisiaan elämänsä jossain vaiheessa, pitäisi olla koko loppuelämänsä yhdessä vailla parempaa syytä kuin se, että näin on joskus ollut? Mutta mikään ei ole lyhytikäisempää ja tuhoisampaa, mikään ei muodostu niin vastenmieliseksi kuin vapaan rakkauden järjestelmä. Näin Maistre jatkaa instituutiosta toiseen, ja väittää paradoksaalisesti, että kaikki irrationaalinen kestää ja rationaalinen sortuu. Se sortuu, koska kaikki järjen rakentama on murskattavissa tomuksi järjen avulla; mikään itsekriittisin kyvyin rakennettu ei kestä samojen kykyjen hyökkäystä. Ainostaan läpitunkematon mysteeri voi koskaan hallita ihmistä.

                                           -Isaiah Berlin, siteeraten Joseph de Maistren ajatuksia.