Sukupuoliroolit ja friend zone

Seksi on viimeinen sarake, jossa perinteiset sukupuoliroolit yhä vallitsevat. Siellä mies vie ja nainen vikisee: mies tekee aloitteet, osoittaa haluttavuutensa soidinmenoilla, joilla nainen valitsee. Feministit ovat pyrkineet hävittämään sukupuoliroolit siinä kuin ne sitovat naisia mihinkään. Sen sijaan esimerkiksi miehiset roolit, jotka hyödyttävät heitä on jätetty voimaan: älä lyö naista, suojele naista ja ole aloitteellinen ja itsevarma.

Kyseessä ei tietenkään ole ollut täysin tietoinen ja loppuun asti ajateltu prosessi, minkä vuoksi feministit ovat kusseet omille nilkoilleen. Sukupuoliroolien hävittäminen on johtanut vain tilanteeseen, jossa positiiviset maskuliinisuuden muodot ovat kadonneet. Pelimiehet omaavat lyhytjänteisimmät ja tuhoisimmat maskuliiniset ominaisuudet. Ne piirteet, jotka vetoavat naisten primitiivisiin vaistoihin. Pelimiehet eivät ole johtaja-alfoja, vaan naisten ehdoilla eläviä kuhnureita. He ovat seksiautomaatteja, jotka kiertävät naisesta naiseen. He eivät koskaan tyydy siihen mitä heillä on, vaan hyppäävät seuraavaan kukkaan tilaisuuden tullen. Näin alfat sekä naiset saavat rajattoman määrän seksiä, mutta eivät vakiintuneita suhteita. Siksi naiset valittavat, ettei kunnon miehiä löydy mistään, mikä pitää paikkansa. Ne miehet, jotka kelpaavat seksiin, ovat kiihottavalla tavalla maskuliinisia, mutta eivät kykene sitoutumaan. Sitoutumaan valmiit ”kunnon miehet” ovat taas feminiinisiä ja epäkiihottavia. Jälkimmäiset miehet ovat niitä, jotka ovat kuunnelleet pienestä pitäen, kuinka naiset pitävät kilteistä ja mukavista miehistä. Että hyvä tahto ja työnteko palkitaan. Mutta lopulta he heräävät unestaan ymmärrettyään tämän: sukupuoliroolit ovat kadonneet, mutta seksi ja parisuhdemarkkinat ovat niiden viimeinen valtakunta. Siellä vallitsevat edelleen primitiivisimmät koodistot, miehen pitää olla mies ja naisen nainen. Vanhassa maailmassa näillekin miehille olisi opetettu kuinka olla mies ja mikä on asioiden todellinen laita. Feministinen nykyaika ei sitä tee, minkä vuoksi nämä kiltit miehet eivät panosta tarpeeksi miehisyyteensä. He ovat koko elämänsä ajan kuulleet ja kuulevat edelleen, kuinka myös herkät ja kiltit miehet tulisi hyväksyä. On toki hyvä asia, ettei ketään hakata kiltteyden vuoksi, mutta miehiselle hyvinvoinnille seksi ja naisystävä ovat välttämättömyyksiä, ja juuri näistä asioista he jäävät paitsi. Miehelle ei riitä, että hän on vain ystävä tai epämääräisesti ”hyväksytty”. Se hyväksyntä koetaan vasta, kun mies pääsee parisuhteeseen. Emotionaalisen olkapään rooliin jäänyt mies kokee olevansa b-ihminen, josta kukaan e ole todella kinnostunut.

Puheet herkkien tai erilaisten miesten hyväksymisestä ovatkin vain puhetta. Ainoa tapa, jolla tällainen mies voi todella tuntea olevansa hyväksytty, olisi parinvalintapreferenssien muuttaminen. Mutta voimme olla varmoja, että tätä ei tule koskaan tapahtumaan. Naisten preferenssit eivät muutu, kuten ei vähene miestenkään tarve seksiin ja parisuhteeseen. Miehelle ei riitä osa ystävänä ja juhlapuheen alaviitteenä á la Emma Watson. Mies voi olla naisen ystävä, mutta vain jos mies on suhteessa, jolloin seksuaalista aspektia ei tarvitse ajatella. Feministit kuitenkin vain nauravat miesten yksinäisyydelle ja tekevät hupsuja sarjakuvia xkcd:en. Heitä loukkaa ja huvittaa yhtä lailla ns. friend zone-ilmiö, jossa mies ei onnistu pääsemään suhteeseen naisen kanssa, vaan on vain kaveri. Mies on se osapuoli, joka haluaisi enemmän ja kun tarpeet eivät kohtaa, syntyy katkeruutta. Miehet puhuvat friend zonesta, ja feministit moralisoivat. Heitä syytetään siitä, etteivät he todella olekaan kilttejä, vaan teeskentelevät sellaista päästäkseen naisten pöksyihin. Noh, epätoivoiset miehet keksivät mitä moninaisimpia keinoja moiseen ja tuo on varmasti yksi. Mutta oikeasti kiltti mies on kiltti mies, eikä muuksi muutu. Kiltteys ei kuitenkaan tarkoita, että hän olisi ovimatto, joka ei koskaan ole eri mieltä naisen kanssa tai sano tälle vastaan. Kiltti mies tuntee vihaa ja katkeruutta siinä missä muutkin ja voi myös ilmaista sen, vaikka feministien mielestä tiettyjen ajatuksien ja tunteiden ilmaiseminen osoittaa, että henkilö on moraaliton. Heille kiltin määritelmä on kohtaloonsa alistuva tampponi, joka tekee kuten käsketään. Minulle sen määritelmä on ihminen, joka lähtökohtaisesti huomioi toiset ihmiset ja joka uskaltaa myös kieltäytyä paskoista nakeista.

Mielenkiintoinen on se seikka, että VAIN friendzonetettuja moralisoidaan. Ja arvatkaa miksi? Koska se toimii. Koska juuri he ovat kilttejä ja introspektiivisia, joihin syyllistävä puhe tehoaa. He uskovat lapsuudessaan puheet siitä, että naista saa, jos on kiltti ja huomaavainen. Kun he huomaavat todellisuuden ja tulevat vihaisiksi, koska heille on valehdeltu, heille valehdellaan lisää. Ja nauretaan ja vittuillaan päälle, ”oma vika, oma sika”. He ajautuvat uudelleen introspektioon ja miettivät, mikä heissä onkaan vikana. Edelläkuvatun perusteella on helppoa tehdä johtopäätös siitä, ketä vastaan ja kehen feministinen syyllistäminen toimii: huonon itsetunnon omaaviin ja herkkiin miehiin. He kun ovat sitä mieltä, että naista tulee kohdella hyvin, koska se on oikein. Ei siis siksi, että siitä seuraisi palkinto. Kun he huomaavat, etteivät omana itsenään ja omilla eväillään onnistu, he katkeroituvat. Jos he eivät avaudu tunteistaan, se on ok. Jos avautuvat, seuraa välitön syyllistäminen ja syyllistämistä seuraa huono omatunto. Ja samaan aikaan kiltin miehen viipyessä introspektion parissa, joku naisten tunteista piittaamaton kusipää panee paraikaa. Murhaajat, rikolliset ja narsistit panevat henkensä edestä, koska pillua tulee ovista ja ikkunoista. Kun minä katson peiliin ja mietin, mikä minussa on vikana, paskakasat käyttävät naisia hyväkseen. Jopa samat naiset, jotka minua syyllistävät, ovat tuon tuosta eri kusipään panopuuna. Mutta kusipäitä ja murhaajia ei syyllistetä ja arvatkaa miksi? Koska he eivät voisi vähääkään välittää. Heihin ei syyllistämispuhe ja moralisointi tehoa tippaakaan, he tietävät mitä naiset todella ajattelevat. He tuntevat naisten sisimmän ja käyttävät heitä sen mukaan hyväkseen ja lemppaavat arvon feministimme tähän kyllästyttyään. Pelimiehiltä naiset taas saavat varmuudella seksiä, eikä heitä tosiaankaan haluta syyllistää, koska ovat hyödyllisiä. Friend zonen surkimuksilta voi saada emotionaalista tukea, mutta jos nämä haluavat enemmän, käskee naisemme tätä pysymään lestissään. Ja samaan aikaan kun allekirjoittanut potee huonoa omaatuntoa siitä, että yleisti edellä mainitut havaintonsa koskemaan useimpia naisia, joku murhaaja-psykopaatti panee ja ehkäpä juuri arvon feministiämme. Ja kun tulen vihaiseksi moisesta, saan taas osakseni vittuilua. Todistanhan vain ajatuksillani ja mielipiteilläni sen, etten oikeasti ole yhtään sen parempi kuin arvostelemani miehetkään. Olen itse asiassa heitä pahempi, koska kusipäät ovat sentään rehellisiä. Eli jos on rehellinen kusipää ja murhaaja, saa kyllä pesää niin paljon kuin sielu sietää. Mutta kun en minä tahdo olla kusipää ja tahdo kohdella naisia tai ketään muutakaan huonosti. Haluaisin viettää päiväni yhdessä rakkaani kanssa elämäni loppuun asti, jos sellainen olisi. En kaipaa prinsessaa, vaan naapurintytön, jota voisin pitää hyvänä. Se, että teen huomioita naisten keskimääräisestä käyttäytymisestä ei tarkoita, että pitäisi kaikkia naisia samanlaisina saatikka pahoina (feministien mielestä tarkoittaa). Jos ilmaisen tietyllä hetkellä syntyneitä tunteita kuten katkeruutta, se ei tarkoita että vihaisin naisia kokonaisuutena (feministien mielestä tarkoittaa. Ja koska he käyttävät ison osan energiastaan sen vatvomiseen, mitä joku kaltaiseni beta sanoo tai tuntee, paljastaa se että tietyt tunteet ovat pahempi asia kuin esimerkiksi lapsenmurha: äiti joka surmaa lapsensa saa välittömästi ymmärrystä). Katkeruuden tunteeni ovat vain yksi osa minua, ne eivät määritä sitä mitä kokonaisuudessaan tunnen tai ajattelen naisista. Enhän hitto pidä monista miehistäkään, inhoan heitä monin tavoin. Mutta mitä minä edes yritän, ei tämä feministien mielipiteitä muuta. Heille olen todellinen kusipää ja epäkiltti teeskentelijä, joka on murhaajiakin pahempi. Oikeasti haluan tietysti vain hyväksikäyttää naisia. Vaikka sama nainen antaisi ilomielin murhaajalle, hän ei väsyisi syyttämästä minua, koska olen pahempi ihminen.

Nykyaika on ihanaa.

Tämä vitun feminisoitunut yhteiskunta on mielisairas paikka elää. Sukupuolten väliset suhteet ovat tulehtuneet ja rikki. Kansanruumis on haavoilla, jotka vuotavat visvaa, kulttuuri on kääntynyt itseään vastaan (tässä tulee mieleen mahdollisuus, että vain projisoin ongelmiani. Kuten Jouko Turkka sanoi, taitelijan kirjoittamisblokki ei ole henkilökohtainen ongelma vaan kokonainen kulttuurikriisi!). Feministit ovat emaskuloineet miehet vain huomatakseen, ettei uusi feminiininen nynny kelpaakaan heille. Ne, joissa on jäljellä maskuliinisuutta, eivät ole sen parempia, koska eivät kykene pitkäjänteisiin elämänvalintoihin. Pientä lohtua naisille suo toki se seikka, että heillä on oma seksikuhnuriensa luokka – pelimiehet. Alfat lykkivät naisia, jotka elävät irtosuhteessa vuoron perään eri pelimiehen kera. Naiset voisivat olla vakisuhteessa betan kanssa, mutta tämä ei kelpaa, koska ei ole tarpeeksi kiihottava. He ovat mieluummin sinkkuja ja jatkavat irtosuhteilua osana alfojen haaremeita. He tietävät, etteivät merkitse näille alfoille mitään, koska pelimiehet jos ketkä halveksivat naisia enemmän kuin muut. Mutta silti he jatkavat samaa rituaalia, jossa ensin naidaan ja sitten valitetaan kunnon miesten puutetta. Ne ”kunnon miehet” kun eivät omaa riittävästi primitiivisyyttä, ja pelimiehet omaavat vain sitä. Tarpeet ja toiveet eivät siis ollenkaan kohtaa, mutta ongelmille ei tehdä mitään.

Feministit eivät halua korjata ongelmia palauttamalla vanhat roolit. He ”korjaavat” virheitään toistamalla valheitaan. Esimerkiksi naisten parinvalintapreferenssejä ei saa muuttaa, koska a) niitä ei ole olemassa tai b) se olisi alistamista. Miesten sen sijaan tulisi muututtuaankin muuttua. Heidän ei pitäisi ajatella niin paljon seksiä, heidän pitäisi ”lopettaa mulkulla ajattelu”. Naisten preferensseihin ei saa kajota tai niitä arvostella, mutta miesten biologiset vietit voi ja pitää tukahduttaa. Eli seksinpuutteesta kärsiville ainoa ohje on, että ”skarpatkaa ja nielkää halunne”. ”Onko seksin oltava miehille niin tärkeää, tai parisuhteen?” Kyllä ne ovat, ilman parisuhdetta oleva mies on pääsääntöisesti surkea tapaus. Nämä ovat sellaisia ihmisen perushyvinvointiin liittyviä tekijöitä, jotka naiset nostava esiin aina, jos on kyse juuri heidän yksinäisyydestään. Jos kyse on miesten yksinäisyydestä, käsketään etsimään sille korvike. ”Aina voi vaikka masturboida!”. Turha kai sanoakaan kuinka autistiselta moinen kuulostaa, oma käsikö korvaa yksinäisyyden ja kosketuksen kaipuun? Ja parasta on se, että näitä ohjeita jakelevat poikkeuksetta naiset, jotka saavat niin paljon munaa kuin haluavat.

Tämä ei olisi ollut mahdollista vanhassa maailmassa. Joka pojalle olisis opetettu kuinka olla mies ja suurin osa olisi edes yrittänyt. Suurin osa olisi avioitunut ja naisillekin kiihottavuutta tärkeämpi kriteeri olisi ollut miehen yleinen kelpoisuus ihmisenä. Miesten ja naisten tarpeet olisivat kohdanneet tavalla, jossa kaikki olisivat voittaneet: naiset olisivat saaneet kunnon miehensä ja mies naisen. Miehelle tärkeintä on se, että on edes joku nainen, ei tämän tarvitse olla missi. Naiselle miehen status olisi merkitsevintä, mutta traditiot asettaisivat sen järkevään kontekstiin.

En haluaisi kaikesta huolimatta menettää toivoani. Oikeassa maailmassa tiedän, etteivät asiat ole lähimainkaan niin kärjistettyjä kuin edellä annan ymmärtää. Tunnen naisia, tunnen fiksuja, kilttejä, mukavia ja upeita naisia. Kaikki eivät ole feministejä, tai vaikka olisivatkin, niin eivät äärimmäisiä sellaisia. Minä olen väsynyt tähän aiheeseen, en hyödy mitään tämän pohtimisesta. Feminismi on pelkästään vahingollista, sen argumentit on osoitettu monien itseäni fiksumpien osalta moneen kertaan tyhjiksi. Miksi siis hukkaisin enää aikaa, voisin käyttää ajatukseni rakentavampiin mietteisiin. Feminismi on savijaloilla seisova talo, joka sortuu vielä. Perinteiset mallit tekevät vielä paluun muodossa tai toisessa, ja järkevämpää olisi miettiä niitä. Järkevää olisi miettiä, mitkä ovat mielekkäitä tapoja olla mies ja nainen tässä ajassa ja tulevaisuudessa. Mitkä ovat kestäviä käyttäytymismalleja, jotka säilyvät. Ei ole enää keskusteltava feministien kanssa, sen aika meni ohi. Feminismi on kokeva imploosion omaan mahdottomuutensa, hegemoniat muuttavat suuntaa. On aika miettiä tulevaisuutta: kun tuulet kääntyvät, ne maltilliset, jotka vielä komformismin vuoksi ovat feminismin hyväksyneet, vaihtavat vielä kelkkaansa. He näkevät, mistä todellinen muutos tulee ja tekevät valintansa; sinä päivänä traditiot ja kulttuuri kokevat arvonpalautuksensa, ja voimme tulla vahvoiksi jälleen.