Palaan vielä lyhyesti tähänkin aiheeseen. Elikkäs, viime vuosina
olin tullut kasvavissa määrin välinpitämättömäksi avioliittolain muutoksen
suhteen, irrottauduin kysymyksestä emotionaalisesti. Vaikka siitä eteenpäinkin
kannatin asiaa vielä periaatteessa, ei minua enää kiinnostanut menisikö laki
läpi vai ei. Suvakithan vain siitä hyvän mielen saisivat, ei siitä todellisia
hyötyjä olisi. Kuitenkin olen viime päivinä tullut lähes tyrmätyksi siitä
kaikesta hysteriasta, jolla asian puolesta on kohkattu
ja jota olen saanut uutisissa ja sosiaalisessa mediassa todistaa. Miten on mahdollista, että ihmiset ovat
sitoutuneet näin vahvasti kymmenen pennin arvoiseen asiaan? Oloni on epäuskoinen ja ikäväkseni olen huomannut kehittäneeni antipatian homoliittoa ja
sen puolustajia kohtaan. Tekisi mieleni läpsiä heitä kasvoille ja huutaa:
”herätkää jo urpot, katselkaa ympärillenne!"
Ja sitten vielä tämä juttu, Anna Kontula: Mielestäni seksi
ei ole ihmisen perusoikeus, jota hänellä on oikeus vaatia yhteiskunnalta.
Vaikka en saisi kolmeen vuoteen seksiä, saan olla asiasta katkera, mutten voi
syyttää siitä valtiota, eikä se oikeuta minua kajoamaan toisen ihmisen
itsemääräämisoikeuteen.
Ihan oikein arvon Kontula. Mutta miksi suvakit vaativat
avioliittolain muuttamista yhteiskunnalta? Ei kukaan heterokaan vaadi
avioliittoon pääsemistä valtiolta, koska avioliitto on etuoikeus. Se on
vain miesten ja naisten väliseksi tarkoitettu etuoikeus, sillä vain he voivat saada keskenään lapsia.
Avioliitto on instituutio, joka ei koske homoseksuaaleja, he eivät sitä
tarvitse. Parisuhteessa voi olla ilmankin sitä. Miksi lain muutosta pitää siis pyytää
valtiolta? Kun kyseessähän EI ole perusoikeus, vaan etuoikeus; etuoikeus, joka
halutaan laajentaa vain yhteen seksuaalivähemmistöön.
Noh, Kontulanhan viesti on lopulta vain se, että ne jotka
jäävät ilman parisuhdetta ja seksiä saavat tyytyä kohtaloonsa. Vika on vain
heidän (miesten, jos nainen on ilman, rakenteissa on vikaa), olosuhteita ei saa
syyttää. Ja arvatkaa mitä, minä olen jo aika lailla tyytynyt kohtalooni.
Vaikuttaa yhä enemmän ja enemmän siltä, etten koskaan tule kokemaan naisen
sylin lämpöä. Ja mitä aiemmin ja tyynemmin hyväksyn kohtaloni, sitä vähemmän se
minuun sattuu ja sitä ennemmin voin kääntää ajatukseni muualle. Sen verran
inhimillinen Kontulakin on, että sallii minulle katkeruuden. Viha ja katkeruus
ovatkin minua ruokkivia voimia, niillä kirjoitan tätä tekstiä. Mutta homoille
Kontula sallii katkeruuden lisäksi sen, että he saavat syyttää valtiota.
Homoille avioliiton puute onkin tärkeä juttu, johon heillä on legitiimi syy
vaatia muutosta ympäröivältä yhteiskunnalta.
Mitään en toivo niin paljon kuin naista. Mutta vaikka ilman
jäisin, niin toivon edes yhden asian tapahtuvan: että suvakit saavat nenilleen,
että heidän kaksoisstandardinsa ja paskapuheensa huomataan. Toivon, että tämä
älyllisen epärehellisyyden ilmapiiri katoaa, ja asioista voidaan keskustella
niiden oikeilla nimillä. Haluan maailman, jossa perusasiat hyväksytään; maailman,
jossa miehet ovat miehiä ja naiset naisia. Maailman, joka tunnustaa erot
ihmisten välillä. Maailman, jossa ihmiset eivät yritä olla uhreja vaan tekijöitä yhteisen hyvän eteen. Vaikka mikään noista ei tuo minulle naista tai
nosta minua rappiostani – siihen voin vain minä itse vaikuttaa – ainakin se
puhdistaisi ilmapiiriä.
2 kommenttia:
Eräästä nettikeskustelusta saksittua:
"Vihreiden agendassa talouspolitiikka, turvallisuus ja vanhustenhoito ovat tärkeysjärjestyksessä jossain sijalla #7139. Sitä ennen tulee mm. naisista pitävien homojen sekä itseään puhelinkoppina pitävien varisten oikeudet. Vihreät totisesti on se Looney Party, joka Monty Python -sketsisarjassa esitettiin."
Eipä tähän voi muuta sanoa, ku AAMEN.
Olisi hauskaa, jos olisi Monty Pythonia, mut...
Niin, vitsit on hauskoja siellä kuvaputkessa, mutta nämä tyypit päättävätkin asioistamme.
Hahhah, puhelinkoppivarikset, tuosta voisi veistellä jonkin pseudouutisartikkelin.
Lähetä kommentti