Tämänpäiväisenä pääaiheena on ASMR eli Autonomous sensory
meridian response. Näin äkkiseltään tuo kuulostaa epämääräiseltä neurologiselta
termiltä tai vaihtoehtoisesti joltain skientologiselta pseudoilulta. No, aivan
kummastakaan ei ole kyse, koska ASMR ei ole virallinen termi. Kyseessä on tuore, mutta aivan todellinen ilmiö, jota ei ole vielä ehditty paljonkaan tutkia. Mutta mistä tuossa onkaan siis kyse?
ASRM-kokemus on erityisiin tilanteisiin kytkeytyvä
mielihyvän tunne, joka ilmenee kutkuttavana kihelmöintinä päälaella. Tuntemus
esiintyy takaraivon molemmin puolin ja ohimoiden kohdalla, mutta se voi levitä
niskaan, kylkiin ja joillakin ihmisillä jopa jalkoihin. Kyseessä ei ole sama
ilmiö kuin ”kylmissä väreissä”. Kylmät väreet liittyvät tunnetiloihin, joissa
ihminen esimerkiksi liikuttuu musiikista tai kokee jotain sävähdyttävää. Kylmät väreet liittyvät myös pelkoon ja kauhuun, kun taas
ASMR-kiehlmöinti saa alkunsa visuaalisista, äänellisistä tai tuntoärsykkeistä
ei emootioista. ASMR:n laukaisevat ärsykkeet ovat idiosynkraattisia ja
vaihtelevat henkilöstä toiseen. Niissä on kuitenkin havaittavissa selkeitä
kaavoja ja lähteitä, jotka vaikuttavat useimpiin. Näitä ovat muun muassa
kuiskaaminen korvaan, puhuminen tietyllä tavalla, sivuäänet puheen aikana,
aksentit, esineiden rapistelu tai puhaltaminen korvaan. Edellä mainitut ovat
äänellisiä ärsykkeitä, visuaalisia ovat esimerkiksi käsien liikuttaminen
tietyllä tavalla, toisen henkilön keskittyminen työskentelyynsä (yleensä
käsillä), laukun kaivaminen, asioiden tekeminen hitaasti, kirjoittaminen ja
sormien naputtelu pintoja vasten. Tuntoärsykkeitä ovat pään koskettelu,
silittely tai vaikkapa hiusten leikkaaminen.
Mielenkiintoisen ilmiöstä tekee se, että siinä missä monet
ihmiset kokevat ASMR-tuntemuksia, toisille niitä ei tule koskaan.
Tutkimustiedon puutteessa on kuitenkaan mahdotonta sanoa, kuinka moni ihmisistä
tuntee sitä tai ei tunne. Se seikka, että ilmiö on pysynyt pimennossa aivan
viime vuosiin asti puoltaa sitä näkemystä, ettei se aivan valtavirtainen taida
olla. Ilmiö nousi näkyviin nimenomaan netin myötä, kun asiasta kirjoitettiin ja
ihmiset alkoivat tehdä videoita, joissa he simuloivat ASMR:ää tuottavia
tilanteita. Nämä videot ja tietyt tekijät ovatkin nousseet suhteellisen suosituiksi
mikä osoittaa ainakin sen, että ilmiö on todellinen ja yleinen.
Kaikki todisteet ASMR:n puolesta pohjautuvat subjektiiviseen
kokemukseen, ei mihinkään muuhun. Minäkin tiedän ilmiön todelliseksi, koska
koen sitä itse. Tieteellistä tutkimusta ei vielä ole, mutta sen puutehan ei
todista muusta kuin siitä, että sitä ei ole ehditty tehdä. Kuten sanottua,
ilmiö on vielä tuore ja pääasiassa nettiin rajoittunut. Kuitenkin videoiden suuri suosio ja yhtäläisyydet
kokemuksissa viittaavat siihen, että kyseessä on tutkittavissa oleva ilmiö,
koehenkilöitä ei olisi vaikea löytää. On myös outoa, että ASMR on vasta nyt
noussut esiin. Ilmiön täytyy olla yhtä vanha kuin ihmiskunta, mutta
yleinen tietoisuus on saavutettu vasta nyt. Kokijoiden tyypillinen
tarina menee siten, että koko ikänsä on luultu olevan se ainoa ihminen
maailmassa, joka tuntee sitä. Ei siitä puhuta koulussa, kotona taikka
muuallakaan. Ei kukaan kaverikaan mainitse mokomista tuntemuksista. Lisäksi
kokija tuntee todennäköisesti pientä häpeää siitä, että saa kickseja
katsellessaan muiden arkisia touhuja tai kuunnellessaan toisen puhetta. Ei
taida olla ihan normaalia? Noin minäkin ajattelin, kunnes törmäsin ilmiöön
netissä. Sain taas uuden todisteen siitä, etten ole niin ainutlaatuinen kuin
luulen olevani. Luulin olevani yksin, mutta meitähän onkin miljoonia, ehkä
miljardeja. Paha sanoa.
ASMR:ää ei pidä muuten sotkea seksuaalisuuteen. Vaikka yllä
puhuin kickseista, kyse ei ole seksuaalisista sellaisista. Jotkin
naistenlehdet, jotka ilmiön ovat noteeranneet, puhuvat virheellisesti
aivo-orgameista. ”Yli 27 minuutin YouTube-videosta on kulunut noin 10
minuuttia ja olen aivan valmis, siis aivo-orgasmiin.” Täysin väärin! Se ei ole kumuloituva tunne, toisin kuin
seksuaalinen hekuma. Siinä ei ole mitään kliimaksia, ei mitään huippua, jota
saavuttaa. Se on hienovarainen, aaltoileva tuntemus, joka vahvistuu ja
heikkenee. Siinä ei ole maalia tai laukeamista päätepysäkkinä. Se ei ole
intensiivistä, koska se ei kiihdytä vaan hidastaa. ASMR-kokemuksille onkin ominaista
rentoutumisen tunne, jopa hypnoottinen tila. Riippuu yksilöstä kuinka kauan
tuntemus kestää, itselläni se vaihtelee minuutista jopa tuntiin. Tuntia
pidemmäksi mennessä seuraa turtumus, tunne katoaa ja ärsyke menettää tehonsa.
Parhaimmat ASMR-kokemukset tulevat elävässä elämässä, spontaaneina
yllätyksinä. Videoiden kautta voi hakea näitä kokemuksia kotikoneen ääreltä, ja
ne toimivat parhaimmillaan aivan yhtä hyvin. Ongelmana on se, että liian usein
niitä katsoessa voi tulla pitkäaikainen turtumus, johon auttaa vain tauko
niiden katselusta. ASMR on hienovaraista, eikä se kestä liiallista toistoa.
Parhaimmillaan se on säännöllisen epäsäännöllisesti koettuna, päivittäinen
rutiini on liikaa (mikä vaihtelee taas yksilöllisesti, joillekin se on mahdollista).
Useat
ASMR:ää kokevat ihmiset muistavat ensimmäisen kertansa, jolloin panivat ilmiön
merkille. Lähes järjestään nämä tapaukset ovat varhaislapsuudesta tai vähän
myöhemmin. Uskon, että olen jossain määrin aina kokenut sitä, mutta
varhaisimman kokemukseni osaan paikantaa päiväkotiin. Istuin sohvalla
tutkailemassa videokasetin kotelon takakantta. Joku tyttö istui takanani ja
alkoi yllättäen kopeloida niskaani (ei pervot, siinä ei ollut mitään sellaista)
kuiskien samalla jotain. Muistan sen miellyttävän kihelmöinnin niskassani ja
päälaellani. Hän vielä sujautti kätensä nopeasti paitani sisään - en kyllä
muista miksi – ja se vahvisti tunnetta. Se on ensimmäinen muistoni ASMR:stä, ja
muistan että sen pelkkä ajatteleminenkin sai kihelmöintiä aikaan (eli
ASMR voi tosiaan olla jopa suorista ärsykkeistä riippumatonta. Saavutan tunteen
toisinaan vain ajattelemalla jotain mennyttä kokemusta). Muut yleiset
tilanteet, joissa tuo tunne minulle tulee, ovat esimerkiksi parturissa käynti,
koulutunnit, joilla opettaja puhuu tietyllä tavalla, kielien puhuminen ulkomaisella
aksentilla, ihmisten seuraaminen, kun he puuhaavat jotakin käsillään ja…no joo,
onhan noita, turha luetella sen enempää.
ASMR-skenen suhteen on muuten merkillepantavaa, että suurin osa tekijöistä ja
yleisöstä tuntuu olevan naisia. Tästä olisi erittäin kiinnostavaa saada
tutkittua aineistoa, vahvistaisivatko ne havaintoni? Ja jos sukupuolijakauma
olisi voimakkaasti naisiin kallellaan, miksi näin? Ja on muuten hieman
häiritsevää, että se yksi profiloitunut miespuolinen ASMR-videoiden tekijä
vaikuttaa aika homolta. Voihan lerssi, pitäisikö minun epäillä omaa
suuntautumistani, kun ASMR ei kiinnosta muita kuin naisia ja homoja. No ei sentään, ehkä olen vain feminiinisempi kuin luulenkaan. Toisaalta mikäs sen heterompaa, kuin kuunnella naisten kuiskutusta korviini ja katsella
heidän kauniiden käsiensä leikkiä.
Vaikka
yllä mainitsin, ettei ASMR ole seksuaalista, siihen voi toisinaan liittyä
sellainen mauste. Jo se seikka, että videoiden tekijät ovat vastakkaista
sukupuolta, herättää joskus tällaisiakin reaktioita. Muistan myös kesätöistä
tilanteen, kun eräs naistyöntekijä selitti minulle museon toimintatapoja. Hän
näytti minulle jotakin vihkoa ja samalla kuljetti sormeaan sen sivulla juuri
siten, että se sai pääni kihelmöimään. Sitä kesti muutaman ihanan hetken,
kunnes minulle iski järjetön halu riisua häneltä housut alas ja nuolla hänen
pilluaan. Aivan helvetinmoinen halu, hyvä etten jo tarttunut hänen
housunnappeihinsa. Sain ponnistella itseni hillitsemiseksi ja
pitääkseni punastumisen loitolla, syke nyt pomppasi ainakin sinne
kahteensataan. Tällaistakin siis voi ASMR:än liittyä, mutta lähinnä
satunnaisena sivutuotteena.
Seuraavassa
postauksessa käyn läpi ASMR-videoiden tekijöitä ja omia suosikkejani sillä
saralla. Olisi muuten mukava kuulla, kokeeko kukaan lukijoista ASMR:ää? Onko
koko termi uusi, kuulostaako ilmiö tutulta ja miten itse koet sitä parhaiten?
Jos et tiedä mistä on kyse, hae YouTubesta videoita hakusanalla ASMR, katso
joku video ja tarkkaile reaktioitasi. Jos koet ärtymystä ja halua vetää
videolla esiintyvä naikkosta pleksiin, et todennäköisesti tunne sitä. Jos
tunnet, tiedät mistä puhun.
2 kommenttia:
Siistiä, ilmiöllä on siis nimi! Luulin olevani vaan outo kun saan ruumiillista mielihyvää tietyistä aika arkisista näpertelyistä.
Ainakin kuplamuovin poksuttelu ja suojakelmun hidas irroittaminen esim. puhelimen näytöltä ovat varmaan myös aika yleismaailmallisia mielihyvän lähteitä.
Tästä täytyy saada tutkimus!
Hyvää myöhäisiltaa Ama ja kiitos kommentistasi.
Luulen, että kuplamuovin naksuttelu on eri asia. Ainakin, jos sillä tarkoitetaan sen poskuttelua itse. ASMR:lle on tyypillistä nimenomaan passiivisuus: tarkkaillaan tai kuunnellaan, kun muut tekevät asioita.
Lähetä kommentti