sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Vähän miehistä ja jotain naisistakin



Naistenpäivän kunniaksi voisin rustata vaihteeksi taas sukupuolista. Miehet ja naiset ovat keskimäärin erilaisia niin fyysisiltä kuin henkisiltä ominaisuuksiltaan. Fyysiset erot ovat aika ilmiselviä. Rakenteellisten eroavaisuuksien vuoksi miehet ovat keskimääräistä voimakkaampia ja pidempiä. Naiset elävät miehiä pidempään ja kestävät kipua paremmin. Fyysisten erojen lisäksi harvoin puhutaan psyykkisistä eroista, vaikka niillekin on empiirinen perusta; naisten ja miesten aivot ovat keskimäärin erilaiset. Ja kun näitä eroja on, millaisia ovat sukupuolten luonteet?

Miehen luonto on aggressiivinen ja kilpailuhenkinen, se on destruktiivisempi ja sadistisempi kuin naisen luonto. Katsokaa jälkiä, suurin osa maailman tuhosta ja hävityksestä on aina tullut ja tulee miesten käsistä. Mutta myös ihmiskunnan suurimmat saavutukset ja luovuuden hedelmät ovat miesten kätten töitä. Suurin taide, tiede ja arkkitehtuuri ovat miehisestä luonnosta kummunneet. Sama luonto, joka sisältää kaaoksen ja destruktion, antaa myös luomisen ja rakentamisen avaimet. Miehen nälkäinen ja aggressiivisen palo ei ole itsessään hyvä taikka paha piirre, mutta se voidaan valjastaa kumpaankin tarkoitusperään.

Naisen luonto on erilainen. Se on tasainen ja tähtää hoivaamiseen ja säilyttämiseen. Jos miehen luonto on ollut luoda uutta ja mennä eteenpäin, naisen luonto on ollut varjella saavutuksia ja hillitä miehen nälkää. Naisen luonne on se, joka saa pysähtymään ja arvostamaan jo olemassa olevaa. He suojelevat ja varjelevat elämää, siksi heitä löytyy eniten eläin- ja ympäristönsuojelijoista, sairaanhoitajista ja psykiatreista jne. Naiset ovat biologisesi elämän uusintajia, mutta kulttuurisesti he ovat sen säilyttäjiä. Tämä vaisto on sivilisaatioiden olemassaololle välttämätön, mutta se voi kääntyä myös tuhoisaksi voimaksi kuten miehinen luontokin. Naisten kohdalla se kääntyy entrooppiseksi prosessiksi, hitaaksi yhteiskunnan näivettämiseksi ja kuolettamiseksi. Säilyttäminen vaihtuu mädättämiseksi ja stagnaatioksi. Se on hidas prosessi verrattuna miehiseen destruktioon, mutta pitkällä aikavälillä aivan yhtä tehokas.

Naisten säilyttävä luonne ilmenee konservatiivisuutena. Onko siis yllätys, että naiset ovat keskimäärin laumasieluisempia ja muutosvastarintaisempia? Vaikka politiikassa naiset tuntuvat kavahtavan ns. taantumuksellisia voimia ja kannattavat liberaalia höttöä, ei kannata antaa tämän hämätä. Nuoret naiset voivat toki olla aidommin liberaaleja, mutta katsokaa ketä tahansa äitiä: heidän tarpeensa suojella ja huolehtia poikasistaan on uskomattoman kova, ja yllättäen liberaalin naisen alta paljastuu ehta konservatiivi. He ovat huolissaan lapsistaan; he ovat huolissaan peleistä, joita he pelaavat, elokuvista joita he katsovat, kirjoista joita he lukevat, kavereista joiden kanssa he leikkivät ja haavasta jonka he saivat opetellessaan pyöräilemään. Oman lapsen turvallisuus tekee yllättäen konservatiivin, oman nuoruuden röökikokeilu muuttuu kauhuksi, kun oma lapsi tekee sitä. ”Kannabista!? Apua, poika tarvitsee varmaan vieroitusta!” Voitte uskoa, että suurin osa niin sanotuista kukkahattutädeistä on perheellisiä naisia. Naiset ovat niitä, jotka huolestuvat peli- ja elokuvaväkivallasta, se tulee heidän suojelevasta luonnostaan. Mutta koska naiset arvostavat myös harmoniaa yli kaiken, he ovat komformisteja. Tämä vuoksi he mukautuvat yleiseen mielipiteeseen, mitä se sitten kulloinkin tarkoittaa. Tämä selittää edellä mainitsemani paradoksin: naiset kykenevät lähes puritaaniseen konservatiivisuuteen, mutta saattavat samalla kannattaa liberaaleja höttöpuolueita, koska yleinen mielipide suosii niitä. Äitini on tällainen ihminen, hän on aina huolissaan meistä pojista ja murheistamme. Hänen makumieltymyksensä esimerkiksi taiteessa ovat sellaisia, jotka sopisivat uskonnolliselle puritaanille 50-luvulla (hän on itse vain laimeasti uskonnollinen), mutta hän kauhistelee Jussi Halla-ahoa ja perussuomalaisia (olen toki selittänyt hänelle useaan kertaan, miksi siihen ei ole syytä).

(Haluan tässä yhteydessä puolustaa kukkahattutätejä. Kaikki tuntuvat inhoavan heitä, mutta uskon että ilman heitä maailma olisi hieman kurjempi paikka. Olisiko esimerkiksi pelien ja elokuvien ikärajoituksia ilman heitä? Tuskin, meillä ja useissa muissakin perheissä isä ei yleensä vähääkään välittänyt mitä lapset pelasivat tai katsoivat. Mutta äidit olivat siitä aina huolissaan, ja he näitä asioita säätelivät. Äitini ei antanut minun katsoa moniakaan elokuvia ja vaikka se silloin ärsytti, niin hyvä niin. Minä olen aika herkkä poika ja olisin saanut ikuisia traumoja, jos olisin joutunut tiettyjä filmejä väärässä iässä todistamaan. Ilman kukkahattuilua maailma olisi piirun verran brutaalimpi paikka, mutta sitten rajansa toki kaikella. Ikärajat ovat hyvä juttu, ei pelien tai elokuvien sensurointi. Mutta kuten nähdään, samat vaistot voivat ilmetä hyödyllisillä tai typerillä tavoilla. Pieniä lapsia on syytäkin suojella inhottavalta kuvastolta, mutta sensuuri on jo toinen juttu.)

Yhteiskunnan menestys on kiinni molemmista sukupuolista, niiden täytyy pelata yhteen. Jos ne eivät pelaa, se tarkoittaa että yhteiskunta toimii jommankumman ehdoilla, jolloin toinen sukupuoli häviää. Sukupuolten välillä vallitsee dynamiikka, yhden käyttäytyminen vaikuttaa toiseen. Naisten käytös heijastaa miesten käytöstä ja päinvastoin. Kulttuurin menestys riippuu siitä, miten tämä dynamiikka toimii. Miehet ponnistelevat elämässään, koska naiset. He ovat miehille inspiraation lähde, kaikki luova työ maailmassa on tavalla tai toisella tehty naisten innoittamina. Jos miehillä ei ole tätä inspiraation lähdettä ja kohdetta, jonka hyväksi pyrkiä eteenpäin, yhteiskunta hukkuu. Miehet eivät rakenna mitään, eivätkä naiset saa mitään säilytettävää. Tällainen yhteiskunta olisi naisten ehdoilla toimiva, se näivettyy ja kuolee miesten heittäessä pyyhkeen kehään. Miesten ehdoilla toimiva yhteiskunta taas ei kykenisi hillitsemään miehen pahimpia puolia mitenkään, se olisi väkivaltainen ja kaoottinen yhteiskunta. Tällainenkaan yhteisö ei voisi kehittyä, koska miehinen destruktio tuhoaisi kaiken, eikä naisilla olisi taaskaan mitään mitä säilyttää. Edellisen kaltainen kehitys on nähtävissä ennen kaikkea läntisessä maailmassa uhkaavaan tahtiin, pitkään jatkunut kehityksen tie on nousemassa pystyyn, kaikki mätänee. Jälkimmäisestä kehityksestä ovat taas arabimaat yksi esimerkki, ne ovat brutaaleja matalan luottamuksen yhteiskuntia, jotka eivät voi todella mennä eteenpäin. Kummin päin vain, aina pahempi. Toimiva yhteiskunta rakennetaan molempien sukupuolien ehdoilla, yhdessä.

Lyhyesti: kulttuuri, jossa miehet saavat mellastaa vapaasti, tuhoaa itsensä väkivaltaisesti. Kulttuuri, jossa naiset saavat mellastaa vapaasti, näivettyy ja kuolee sisäisesti, kunnes joku ulkopuolinen ja väkivaltainen sivilisaatio tuhoaa ja assimiloi sen tieltään.

Mies edustaa muutosta, nainen sitä voimaa joka kahlitsee ja säätelee sitä, eli pysyvyyttä. Molemmat tarvitsevat toisiaan, ja miehet ilman naisia ovat muutosta ilman tarkoitusta, eli destruktiota. Naiset ilman miehiä ovat sammaloitumista ja regressiota ilman muutosta, pystyyn kuollut puu, joka kaatuu ensimmäiseen myrskyyn.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Yhteiskunnan menestys on kiinni molemmista sukupuolista, niiden täytyy pelata yhteen. Jos ne eivät pelaa, se tarkoittaa että yhteiskunta toimii jommankumman ehdoilla, jolloin toinen sukupuoli häviää. Sukupuolten välillä vallitsee dynamiikka"

bono estente.
hyvin sanottu; jing ja jang, jne

Lauri Stark kirjoitti...

Tere Anonyymi ja kiitos kommentistasi.

Butros butros ghali!

L kirjoitti...

Hmmm..

Ajatus miehistä edistäjinä ja naisista säilyttäjinä kuulostaa perhe&biologia katsantokannalta ihan hyvältä, mutta..uskonnot. Uskonnot kuitenkin vaikuttavat suurelta osin yhteiskunnan rakentumiseen joten niitä ei tässä yhteydessä voi täysin sivuuttaa.

Katolinen sekä ortodoksinen kirkko, islam sekä melkein kaikki muut ei reformoidut suur-uskonnot ovat äärimmäisen patriarkaattisia ja äärimmäisen säilyttämisorientoituneita mitä heidän omaan oppiinsa tulee. Sen sijaan luterilaisuus jossa naiset ovat uskonelämässäkin tasa-arvoisia tuntuu heilahtelevan yhteiskunnan tuulissa melko holtittomasti. Lisäksi naisilla tuntuu olevan huomattavasti vahvempi into keksiä ja kehittää herratietää mitä uususkontoja ja äitimaa-palvontakultteja joita sitten tarpeen vaatiessa vaihdetaan kuin sukkia. Eikä tämä välttämättä lopu lastensaantiin, ei ole ihan yksi eikä kaksi kirjaa joita äitinsä helmoissa kultteihin joutuneet ja sieltä sittemmin irtautuneet ovat kirjoittaneet.

L kirjoitti...

Tunnut myös hyvin vahvasti vetävän yhtäsuuruusmerkin nainen = äiti. Ennen ehkäisyn kehittymistä tämä pitkälti olikin totta sillä naisten, ihan mieltymyksistä, kyvyistä tai luonteesta riippumatta, oli joko kieltäydyttävä seksistä tai ruvettava äideiksi. Ja koska jo avioliitosta kieltäytyminen oli taloudellinen ja sosiaalinen itsemurha suurimmalle osalle niin äitejähän melkein kaikista tuli. Äidiksi rupeaminen silloin tarkoitti sitä että sitten ei juuri muuta tehtykään, sillä isän (joka toivonmukaan oli kuvioissa) piti elättää koko kööri ja silloin ei pahemmin vaippahommiin edes kerennyt. Uskon että tämä oli ja olisi enemmistölle ihan hyvä ja toimiva kaava, mutta poikkeusyksilöiden kohdalla johti silloinkin eriasteisiin tragedioihin. Kaikista äitimyyteistä huolimatta jotkut naiset vaan ovat surkeita äitejä eikä jokaisesta miehestä ole ottamaan sitä kokonaisvastuuta perheen taloudellisesta hyvinvoinnista.

Mutta se voidaanko pre-ehkäisyllisen ajan naisten tiede-taide-arkkitehtuurikyvyistä tehdä mitään todellisuuspohjaisia päätelmiä siitä kykenevätkö naiset näihin asioihin ja millä tasolla on kysymys erikseen.

Tilanteessa että verrataan poikkeusyksilömiestä keskivertonaiseen ei ole mikään kovin suuri yllätys että mies vaikuttaa lahjakkaammalta ja sisäistä paloa omaavammalta. Ja toki näitä ääripäämiehiä on enemmän, naiset ovat jakaumaltaan vahvemmin keskivertoja ja sille nyt ei mitään mahda. Mutta ajatus siitä että jokainen nainen olisi edelleen vain äiti vaikka realistisia mahdollisuuksia muuhunkin olisi tuntuu aika lannistavalta.

Naisia on putkahdellut tieteen ja taiteen huippupaikoille ilman mitään kiintiöitäkin äärimmäisen vastahankaisissa olosuhteissa ja tämä mielestäni riittää ihan riittävän vahvasti kertomaan sen että potentiaalia huippusuorituksiin löytyy myös naisten joukosta. Miksi siis stereotypioida menestyminen muualla kuin perseenpyyhinnässä miesten yksinoikeudeksi? Miksi jättää se potentiaali käyttämättä nykyään vain siksi että ennen ehkäisyä se ei oikeastaan ollut mahdollista?

Edelleenkään se ei tulisi olemaan reitti jonka naisten enemmistö valitsisi, sillä kilpailullisuus ja stressaava ympäristö ovat asioita jotka enemmistönaiset kokevat epämielyttävinä. Mutta asenneilmapiirin ruokkiminen siihen suuntaan että lähtökohtaisesti jokainen nainen on näissä paikoissa väärässä paikassa on helvetin typerää. Jos vaikka leikitään että miehistä 4% ja naisista 1% on näitä uraorientoituneita menestyjiä niin skippaamalla naiset suoraan menetetään viidennes koko potentiaalista. Ja sama toiseen suuntaan, jos niitä harvoja hoivaorientoituneita miehiä pakotetaan bisnesmaailmaan niin eivät he siinä todennäköisesti koskaan yhtä hyviä tule olemaan kuin olisivat olleet omien preferenssiensä parissa.

Siksi huolimatta siitä yhteiskunta tulisi rakentaa enemmistölle sopivaksi, pitäisi ne ovet hyvään elämään pitää auki myös poikkeusyksilöille. Ja ne ovet pysyvät auki sillä että niistä mahdollisuuksista puhutaan riittävästi. Se että unelmatyöpaikan asenneilmapiiri on sellainen että siinä ei jaksa työskennellä on inhimillinen tragedia jota en toivoisi kenenkään joutuvan kohtaamaan. Jos mies on ihan yhtä pätevä, empaattinen ja hyvä hoitsu kuin naiskolleegansa niin mielestäni hän ansaitsee saman työrauhan ilman jatkuvaa värkkiensä ja fyysisten voimiensa riittämisen korostamista.

Kiintiöihin en itse usko, sillä niissä on liian suuri mahdollisuus sille että seulaan osuus pelkkä kiintiömies tai -nainen sillä näitä poikkeusyksilöitä on oikeasti niin häviävän vähän. Mutta rekrytointiin pitäisi kyetä panostamaan sen verran että sitä olisi tekemässä joku jonka aika ja ammattitaito riittävät siihen että myös ne 'väärää' sukupuolta edustavat hakijat tulisi katsottua läpi ihan oikeasti.

Toimiva yhteiskunta tarvitsee perusyksikkönsä eli perheen, mutta perheen parasta ajatellessa ei pidä unohtaa työmarkkinoita joilta se perhe saa elantonsa. Ja työmarkkinoiden tiukimmassa kärjessä ovat ne positiivisen ääripään ihmiset. Nykyään ihan jalkovälistä riippumatta.

Lauri Stark kirjoitti...

Haudidau L ja kiitos kommenteistasi. Tulipas hieman purtavaa...

Ensimmäinen kommentti: uskonnot heijastavat ihmisen biologista luonnetta, eli ne sisältyvät teemaan. Sitä taustaa vasten on selvää, että uskonnot omaavat universaaleja piirteitä. Toisaalta en vertaisi esimerkiksi islami katolisuuteen tai ortodoksisuuteen. Islam on ääripatriarkaalinen, mikä ei ole koskaan ollut eurooppalaisille uskonnoille leimallista.

Naisten viehtymys uususkontoihin selittynee sillä, että he hakeutuvat auktoriteetien pariin. Jos tällainen puuttuu, se täytyy keksiä itse; ei ole sattumaa, että monet islamiin kääntyneet ovat juuri naisia; kultteja johtavat karismaattiset miehet.

Toinen kommentti: tuo oli aika helkkarin hyvä kommentti, kritiikkisi osuu ihan oikeaan. Tekstini on puutteellinen, koska en oikein tehnyt selväksi mistä puhuin. Tarkoitin ennen kaikkea abstraktia miehen ja naisen ideaalia. Tai oikeammin tarkoitin metafyysistä maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä. Ja sellaisina ne ovat täysin erilaisia, konkreettinen sukupuoli on sen sijaan jatkumo. Tämä tarkoittaa, että ihmisissä on sekä maskuliininen että feminiininen puoli, jotka ilmenevät yksilössä monin tavoin.

Metafyysinen mieheys on pohjimmiltaan voimaa, agrressiota ja individualistista. Metafyysinen naiseus on hoivaa, sovittelua ja kollektiivista. Kunnianhimoisuus ja dominvoisuus naisessa ovat maskuliinisuutta. Herkkyys ja joustavuus miehessä feminiinisyyttä. Koska sukupuolen jatkumo on venyvä, se sisältää lähes kaikki kuviteltavissa olevat variaatiot ja poikkeukset. Kun puhut yksilöiden mahdollisuudesta toteuttaa potentiaaliaan, olet täsmälleen oikeassa; ei ole järkeä haaskata lahjakkuutta vain sosiaalisen normin vuoksi.

Luovia, palavasieluisia ja suuria naisia on ollut läpi historian. Heitä on ollut taiteilijoina, tieteentekijöinä kuin hallitsijoinakin. Ja kaikki nämä ovat hienoja juttuja, yksi osoitus ihmiskunnan rikkaudesta. Vaikka naissoturit tai -johtajat tulevat olemaan harvinaisempia, se ei tarkoita ettei heitä voisi olla.

Kun puhutaan tilastoista ja keskimääräisyyksistä, pitäisi aina muistaa, etteivät ne vielä kerro yksilöstä mitään. Naiset tuntuvat ottavan nämä henkilökohtaisemmin, kuin heille kertoisi että nyt he eivät voikaan tehdä sitä tai tätä (en nyt viittaa tässä sinuun). Miehet ja naiset tulevat aina suuntautumaan keskimäärin eri asioihin ja tätä on joidenkin vaikea sulattaa. Huippuälykkäissä on enemmän miehiä, mutta yksi nainen voi silti olla älykkäämpi kuin 99 % miehistä. Taiteessa naisia on huomattava paljon kirjailijoissa, mutta se ei tarkoita etteikö yksilö voisi suuntautua muuhunkin. Mikään ei sido yksilöä paitsi hänen omat kykynsä ja halukkuutensa.

Jos vaikka leikitään että miehistä 4% ja naisista 1% on näitä uraorientoituneita menestyjiä niin skippaamalla naiset suoraan menetetään viidennes koko potentiaalista.

Siksi huolimatta siitä yhteiskunta tulisi rakentaa enemmistölle sopivaksi, pitäisi ne ovet hyvään elämään pitää auki myös poikkeusyksilöille. Ja ne ovet pysyvät auki sillä että niistä mahdollisuuksista puhutaan riittävästi.

Näinpä juuri. Uskon toisaalta, että nykyään kyllä puhutaan aivan tarpeeksi. Tuskin kukaan voi väittää, ettei tiennyt mitä oikeasti halusi, tietoa on kaikkialla saatavilla. Sosiaalisia paineita on tietysti ja naiset tuntuvat seuraavan niitä hanakammin. Mutta ainakaan ei voida väittää, ettei ole vaihtoehtoja.

L kirjoitti...

Sekä katolilaisuudessa että ortodoksisuudessa naisilla ei ole mitään asiaa pyhimpiin paikkoihin ja kaikki tärkeimmät tekstit korostavat miehen asemaa naisen 'päänä'. Hyveellisen naisen leimalliset piirteet liittyvät kaikki lastenhankintaan, säädyllisyyteen ja siihen että osaa pitää päänsä kiinni vaikka asiaa olisikin. Ihan yhtä huonossa asemassa ei käytännössä toki olla kuin islaminuskossa, mutta eivät nuo kaksi niin pahasti jälkeenkään jää. Ehkä näille piirteille on sokeampi koska kristityillä ei ole islaminuskoisille tyypillistä hinkua hieroa omia arvojaan jokaisen vastaantulijan naamaan, muttei se tarkoita etteikö niitä olisi. Viimeisimpänä esimerkkinä ortodoksikirkon kriisi siitä että heidän piispansa oli päästänyt Helsigin piispa Irja Askolan alttarille jonne ei lähtökohtaisesti päästetä naisia lainkaan. Tai vääräuskoisia, ei sillä.

Mainitsemasi kollektiivisuus on naisille erittäin tyypillinen piirre ja siihen löytyy ihan validit evoluutiohistorialliset perusteetkin. Raskaana tai pienten lasten kanssa nainen on todella haavoittuvaisessa tilassa joten yhteisön tuki on ollut elintärkeää. Herkät sosiaaliset tuntosarvet ja halu kuulua joukkoon ovat olleet noissa tilanteissa vahva positiivinen piirre. Nykyisin vastaava näkyy ehkä voimakkaimmin siinä että naiset keskimäärin ovat kiinnostuneempia omasta sosiaalisesta asemastaan hierarkiassa sekä valikoivat läheiset kaverinsa tarkemmin kuin keskivertomiehet. Siksi ehkä yleisetkin asiat ovat naisille helpommin henkilökohtaisia sillä se vertaaminen omaan asemaan tulee niin selkäytimestä.

Nykyään puhutaan ihan loppumattomiin siitä että kuka tahansa voisi olla mitä tahansa. Se taas on ihan suora valhe, ne ihmiset jotka ovat kotonaan vastakkaisen sukupuolen tontilla ovat poikkeuksia ja ihan puhtaat fyysiset rajoitteetkin ovat asia joita ei monissa ammateissa voida sivuuttaa. Jos lentoemäntä ei yllä matkatavarahyllylle, palomies ei jaksa kantaa tajutonta ulos talosta tai matonkutojalla on nakkisormet niin sitä ei mikään hommaan täydellinen luonne tai palava kutsumus kompensoi.

Se mistä mielestäni pitäisi puhua enemmän on meritokraattisempi suhtautuminen näihin työelämän poikkeuksiin. Jos joku on pätevyytensä osoittanut tai sellaisen valmis hankkimaan niin silloin ihan jokaisen työyhteisössä pitäisi kyetä avaamaan ne silmänsä ja hyväksymään tilanne. Kaikista ei ole kaikkeen, mutta jos jostakusta on niin eikö hänen sitten voisi antaa tehdä työnsä rauhassa?

Useimiten nämä poikkeusyksilöt ovat olleet reunalla sosiaalisesti koko ikänsä joten se että työyhteisö ei ota avosylin vastaan tuskin järkyttää enään kovin rankasti, mutta jos ne kyvytkään eivät riitä päästämään mukaan piireihin niin siitä kärsii ainakin työnteko ellei koko elämä.

Ei voida väittää etteikö olisi vaihtoehtoja, mutta entä jos tällä hetkellä ne kaikki ovat huonoja? Jos kutsumus on hoitotyössä niin voi valita että meneekö unelmaduuniin jossa olet hamaan maailmanloppuun asti 'se mieshoitsu' tai sitten jätkien kanssa raksalle jossa taas jokainen työpäivä tuntuu olevan hukkaan heitettyä elämää.

Lauri Stark kirjoitti...

En ole aivan samaa mieltä noista uskonnoista edelleenkään. Ovatko katolisuus ja ortodoksisuus miesvetoisia? Kyllä. Mutta ovatko ne seksuaalineuroottisia kuten islam? Eivät. Ja tämä on selkein ero, ortodoksit eivät ehkä salli naisen astua alttarille, mutteivät säkitä heitä tai sulje heitä koteihinsa. Islam on neuroottinen uskonto, joka on vetänyt maskuliinisuuden nupit kaakkoon. Puutteistaan huolimatta kristilliset valtauskonnot ovat aina olleet terveempiä. Samaa neuroottisuutta löytyy oikeastaan vain lahkolaisuudesta, jota pidän epätoivottavana.

Joo, mitä tulee vielä tuohon naisten kollektiivisuuteen, en suinkaan pidä sitä pahana asiana. Se voi olla haitallinen piirre tietyssä kontekstissa, aivan kuten maskuliiniset piirteet ovat sitä toisissa konteksteissa. Naisten sosiaalisuus on yhteisöjen liimaa, uskon sen rauhoittavan eripuraisuutta. Miesyhteisöt voivat toimia tiukkojen työnjakojen ja hierarkioiden turvin, mutta jakautuvat lopulta vihamielisiin klikkeihin ja ajautuvat keskenään väkivaltaisuuksiin.

Nykyään puhutaan ihan loppumattomiin siitä että kuka tahansa voisi olla mitä tahansa. Se taas on ihan suora valhe, ne ihmiset jotka ovat kotonaan vastakkaisen sukupuolen tontilla ovat poikkeuksia ja ihan puhtaat fyysiset rajoitteetkin ovat asia joita ei monissa ammateissa voida sivuuttaa. Jos lentoemäntä ei yllä matkatavarahyllylle, palomies ei jaksa kantaa tajutonta ulos talosta tai matonkutojalla on nakkisormet niin sitä ei mikään hommaan täydellinen luonne tai palava kutsumus kompensoi.


Se mistä mielestäni pitäisi puhua enemmän on meritokraattisempi suhtautuminen näihin työelämän poikkeuksiin. Jos joku on pätevyytensä osoittanut tai sellaisen valmis hankkimaan niin silloin ihan jokaisen työyhteisössä pitäisi kyetä avaamaan ne silmänsä ja hyväksymään tilanne. Kaikista ei ole kaikkeen, mutta jos jostakusta on niin eikö hänen sitten voisi antaa tehdä työnsä rauhassa?

Näihin ei ole mitään lisättävää.

Ei voida väittää etteikö olisi vaihtoehtoja, mutta entä jos tällä hetkellä ne kaikki ovat huonoja? Jos kutsumus on hoitotyössä niin voi valita että meneekö unelmaduuniin jossa olet hamaan maailmanloppuun asti 'se mieshoitsu' tai sitten jätkien kanssa raksalle jossa taas jokainen työpäivä tuntuu olevan hukkaan heitettyä elämää.

Ihmiset ovat loppupeleissä ennakkoluuloisia ja viheliäisiä. Erilaiset ihmiset joutuvat hamaan loppuun asti tuntemaan epäluuloa, voimme ainoastaan vaikuttaa sen vakavuuteen.

Kumpaa sukupuolta sinä muuten olet? Ei, että sillä suurempaa väliä olisi, tuli vain mieleeni kysyä.

L kirjoitti...

Ortodokseista en niin tiedä, heidän asennevammansa tuntuvat olevan enemmän auktoriteetipuolella, mutta katolilaisilla kyllä riittää seksuaalineurooseja pahimpaan hätään. Käteenveto? Kielletty. No hedelmöityshoitoja varten? Kielletty, jos spermaa haluaa talteen pitää käyttää kortsua, johon sperma kerätään. Ja hoitaa homma vaimon kanssa. Paitsi että siinä kortsussa pitää olla reikä ettei se olisi ehkäisyä joka taas on...kielletty.

Neitsyys on edelleenkin ihan konkreettisesti vahdattava asia, eikä kenen tahansa vaan lähtökohtaisesti isän ja perheen muiden miesten vastuulla. Jos seuraa katsoo etelä-amerikkaa ja sen suuria katolisia maita ei tarvitse ihan hirveästi miettiä tukeeko kyseinen uskonto naisten mahdollisuuksia olla muutakin kuin perheen miespuolisten jäsenten heittopusseja tai äitejä. Tai nunnia.

Katolisessa sairaalassa ei saa aborttia edes äidin henkeä uhkaavassa tilanteessa omasta uskonnollisesta näkemyksestäsi riippumatta koska tokihan sen soluryppään mahdollinen ihmisyys menee naisen jo todennettavasti olemassa olevan ihmisyyden kanssa tasoihin, joten Herran haltuun.

Vaikka islam on neurooseissaan ja sekopäisyydessään ihan omaa luokkaansa niin en silti oikein osaa löytää sitä sydämellistä rakkautta näitä kahta kristittyä mammuttiakaan kohtaan. Liian paljon korkearvoisten johtajien möläytyksiä, liian paljon muutama tuhat vuotta sitten päiväysvanhentuneita sukupuolirajotteita ja liian paljon tarinoita siitä kuinka uskonnolisen yhteisön tuki onkin muuttunut hirttosilmukaksi kun likapyykki pitää pestä koton...kirkossa.

Ihmiset ovat viheliäisiä ja joukosta erottuva joutuu väkisinkin silmätikuksi. En usko että sillekään loppupeleissä mahtaa mitään, mutta monissa ammattikunnissa jo pomoportaan asennemuutos helpottaisi tilannetta kovasti. Huippuhommissa pomoja ei välttämättä edes oikeastaan ole, joten idioottien kanssa pitää vain joko tulla toimeen tai kokeilla josko muualla olisi parempi meno. Ja kaikesta vaahtoamisesta huolimatta tilanne on kuitenkin koko ajan menossa työelämän osalta parempaan suuntaan, muutos on luonnollisesti hidasta koska se sukupolvi joille mieshoitsut ja naisjohtajat ovat arkipäivää on vasta kasvamassa. Joitain asioita ei voi kiirehtiä ja henkilökohtaisesti on mielenkiintoista nähdä miten työelämän sukupuolijakaumat asettuvat kun tämä porukka jolle se mieshoitsuksi tai hitsaajanaiseksi lähteminen ei enään ole mikään potentiaalinen erottautumiskeino siirtyy kentälle.

Nainen. Ja kai sillä jotain väliä on kun kysyt.

Lauri Stark kirjoitti...

Ehtoota L.

Mitä johonkin käteenvetoon tulee, siitä ovat nuo kaksi suurta yleisesti ottaen olleet piittaamattomia. Siihen ei kyllä rohkaistu, muttei se ollut suuri ihmettelyn aihe. Itse asiassa vasta valistuksen aikana alettiin onanointi nähdä jonain epäterveenä ja rappeuttavana touhuna, jota vastaan täytyi alkaa aktiivisesti kamppailemaan. Ja kuten arvata saattaa, oli tämä kiivainta protestanttisissa maissa. Ja huolestujia olivat pappeja näkyvämmin valistusfilosofit ja lääkärit.

Vaikka islam on neurooseissaan ja sekopäisyydessään ihan omaa luokkaansa niin en silti oikein osaa löytää sitä sydämellistä rakkautta näitä kahta kristittyä mammuttiakaan kohtaan.

Joo, ei näitä ole syytä rakastaakaan. Ne ovat monin tavoin korrputoituneita, minkä esimerkiksi pedofiilipappien toimien salailu osoitti. Ehkäisyn suhteen katolisen kirkon asenteet ovat järjettömiä. Toisaalta mitä Etelä-Amerikkaan tulee, on maanosan kulttuurinormien takana muutakin kuin katolinen kirkko. Mutta vaikutusvaltainen tekijä se kyllä on, paavia kuunnellaan siellä enemmän kuin muualla.

Ja kaikesta vaahtoamisesta huolimatta tilanne on kuitenkin koko ajan menossa työelämän osalta parempaan suuntaan, muutos on luonnollisesti hidasta koska se sukupolvi joille mieshoitsut ja naisjohtajat ovat arkipäivää on vasta kasvamassa. Joitain asioita ei voi kiirehtiä ja henkilökohtaisesti on mielenkiintoista nähdä miten työelämän sukupuolijakaumat asettuvat kun tämä porukka jolle se mieshoitsuksi tai hitsaajanaiseksi lähteminen ei enään ole mikään potentiaalinen erottautumiskeino siirtyy kentälle.

Saapi tosiaan nähdä. En usko, että työelämän sukupuolijakauma stabilisoituu mihinkään pysyvään suhdelukuun, vaan tulee vaihtelemaan ajan, trendien ja taloustilanteiden mukana. Esimerkiksi kehitysmaissa naisia saattaa olla enemmän miesvaltaisilla aloilla töissä, koska valinnanvaraa on vähemmän.

L kirjoitti...

Etelä-amerikan kulttuurinormien takana on muutakin kuin katolinen kirkko, mutta katolinen kirkko lähtökohtaisesti vahvistaa näitä normeja sen sijaan että tasapainottaisi tilanetta. Jos machokulttuuriin ympätään uskonto joka korostaa miehen asemaa perheen päänä ja naisen äidinroolia sekä oletettua holhouksentarvetta niin ne tukevat toisiaan sen verran hyvin että yhteiskunta itsessään ei hirveästi kasva tai kehity oikein mihinkään suuntaan.

Toisaalta ehkä pitäisi vaan olla iloinen että meri on suojellut kyseisiä kansoja islamilta, siitä vasta kaunista jälkeä olisikin tullut.

Hassua, itse taas tilastouskovaisena arvelisin lopulta löytyvän jonkunlaisen jakauman jonka mukaan vähemmistösukupuolet sijoittuvat toisen tontille. Trendit toki vaikuttavat pistemäisesti, mutta kokonaiskuvaa katsoen luulisi jonkinlaista kaavamaisuutta ilmenevän.

Epäilen että länsimaissa miehet naisten aloilla tulevat olemaan isompi juttu kuin toisin päin. Lähinnä siksi että miehille se stressi 'väärässä' paikassa olemisesta ei ole niin iso asia. Naiset helpommin mukautuvat siihen normiin ja menevät sinne minne on sosiaalisesti hyväksyttyä ja helppoa mennä.

Lauri Stark kirjoitti...

Haudi L.

Katolinen kirkko on osaltaan jarru tietyissä asioissa, sitä en kiistä. Uskon, että se on myös liima, joka estää noita yhteiskuntia hajoamasta täydelliseen kaaokseen. Toisaalta jotkut väli-Amerikan maat ovat jo menetettyjä tapauksia, ne ovat silkkoja viemäreitä.

Hassua, itse taas tilastouskovaisena arvelisin lopulta löytyvän jonkunlaisen jakauman jonka mukaan vähemmistösukupuolet sijoittuvat toisen tontille. Trendit toki vaikuttavat pistemäisesti, mutta kokonaiskuvaa katsoen luulisi jonkinlaista kaavamaisuutta ilmenevän.

Tietysti näin. Meinaan vain, ettei se olisi kuvaajana ilmaistuna stabiili, kuten ei ole mikään muukaan ilmiö.

Epäilen että länsimaissa miehet naisten aloilla tulevat olemaan isompi juttu kuin toisin päin. Lähinnä siksi että miehille se stressi 'väärässä' paikassa olemisesta ei ole niin iso asia. Naiset helpommin mukautuvat siihen normiin ja menevät sinne minne on sosiaalisesti hyväksyttyä ja helppoa mennä.

Voi olla, Henkilökohtaisestikin voin sanoa, ettei työpaikan sukupuolijakaumalla ole minulle juuri väliä.