X-Sample - Dreamin' In Buristead Road

Tämänpäiväinen teksti on suoraa jatkoa eilisestä, haluan nyt puhua eräästä minulle erittäin tärkeästä kappaleesta. Olisin voinut sisällyttää sen edelliseen kirjoitukseen, mutta kyllä se vaatii oman valokeilansa. Esittelen teille siis biisin, joka on yksi maailman parhaista ja kuuluu siihen top 5-listaan, joka lähtee autiolle saarelle mukaan. X-Sample – Dreamin’ In Buristead Road:

Kuten kuulette, tämä on osa ”leijuvien vokaalien” kategoriaa, josta eilen puhuin. Kappale on samalla ylivoimaisesti paras, ette voi kuvitella kuinka paljon tämä minulle merkitsee. Tuo naisen laulusta koostettu looppi on kauneimpia asioita mitä millekään aistille saatan kuvitella, se kuuluu sieluni soundtrackiin. Se on yksinkertainen, edestakaisin ja sitten alaspäin huojuva melodiakulku. Ei siis teknisessä mielessä lainkaan ihmeellinen, mutta se saundi! Se tekee tuosta triviaalista mollimelodiasta oman universuminsa. Nämä ovat varmasti niitä ääniä, joilla maailma luotiin. Kenties Ainurin Soitto kuten se Silmarillionissa kuvattiin, sisälsi juuri tämän melodian. Kun musiikki ilmenee tässä muodossa, on se minulle todiste että maailmassa on tosi kauneutta, ehkä taikuuttakin. Musiikki on primitiivisin ja voi olla manipulatiivisuudessaan kieroin taiteen muoto, mutta tämä todistaa että sen juuret ovat jossain jumalallisessa. Nämä äänet ovat olemassaolon läpitunkematonta mysteeriä konkreettisimmillaan. Lainaan tähän Emil Ciorania, kuten tein kerran aiemminkin:

”Music is everything. God himself is nothing more than an acoustic hallucination.”

Kerron teille vähän kappaleen tarinaa ja miksi siitä tuli minulle merkityksellinen. Kuulin sen ensi kertaa kymmenenvuotiaana. Äitini nauhoitti VHS:lle tv-jumppaohjelmia, joiden tahtiin hän aina muutaman kerran viikossa treenasi. Jos kukaan on koskaan sattunut edes vilkaisemaan näitä, tietää että taustalla soi aina musiikki. Siispä eräänä kesäisenä ja aurinkoisena iltapäivänä korvani kiinnittyivät säveliin, jotka kaikuivat television stereoista. Äitini jumppasi olohuoneessa ja itse taisin lukea sarjakuvaa viereisessä huoneessa, kunnes huomioni siirtyi outoon musiikkiin. En väitä olleeni heti hurmioitunut, mutta jotain päässäni tapahtui. Musiikki maalasi mieleeni tarinaa maisemista ja kadotetuista kauniista ajoista, se oli erilaista kuin mikään muu kuulemani. Kuvittelin ja näin asioita, koin yhteyttä johonkin mystiseen ja kauniiseen. Koska kyseessä oli VHS-nauhoitus (vanha paska vuodelta 1993, outoa että rekisteröin kappaleen vasta 2000-luvulla) kuulin kappaletta vastaisuudessakin. Jos siis äitini sattui laittamaan juuri nimenomaisen VHS:n nauhuriin, menin aina viereiseen huoneeseen kuuntelemaa, kun se alkoi soida. Ja kun vanhenin, kappale alkoi kummitella mielessäni, tahdoin selvittää sen nimen. Äiti ei tiennyt, hän vain sanoi sen kuulostavan jazz-tanssilta. Kävin läpi funk- ja soul-artisteja, mutta kappaletta ei tullut vastaan. En osannut ajoittaa kappaletta, veikkasin myöhäistä 70-lukua tai 80-lukua. Oli lopulta selvää, etten tulisi löytämään kipaletta netin syövereistä vain etsimällä. Tarvitsin apua, joten kopioin VHS-nauhoituksen DVD:lle ja siltä sitten siirsin sen Youtubeen. Laitoin Muusikoiden.nettiin tiedustelua kappaleen nimestä ja bingo! Päivälleen kolme vuotta sitten heitin kysymyksen foorumille ja samana iltapäivänä sain vastauksen. Huh, sitä onnen määrää, pulssini kiihtyi vissiin pariinsataan. Monivuotinen etsintäni oli tullut päätökseen, olin löytänyt rakkaani. Viimeinkin, viimeinkin!

Ja oliko ihme, etten ollut löytänyt biisiä nettiä selailemalla. Kyseessä on äärimmäisen obskuuri italialaisten tuottajien eri lähteistä samplaama tanssibiisi vuodelta 1991. Kappaleen koukku on samplattu Eurythmicsin biisistä ”There Must Be An Angel”, saksofoniriffi on lainattu Maceo Parkerin biisitä ”Soul Power 74” ja lopun vokaaliosuudet ovat peräisin Kordan kappaleesta ”Move Your Body” (epäilen kyllä, että viimeksi mainittu on myös samplattu toisen kappaleen pohjalta). Loput kappaleesta on itse rakennettua, ja sanottakoon että biisi on kauttaaltaan erinomainen. Leijuvat vokaalit ovat tietysti se tärkeistä tärkein osa, mutta kaikki muukin on rakennettu taidokkaasti. ”Dreamin’ In Buristead Road” on paraatiesimerkki kuinka luovuutta voi toteuttaa muiden materiaaliin tukeutuen. Kappaleessa on sulavasti samplattu yhteen aineksia kolmesta kappaleesta ja niiden rungoksi on rakennettu pianobridgejä, syntikkapadeja, urkuja sekä erinomainen bassokuvio. Ihastelen bassokuviota, se pysyy pääosin samanlaisena pienellä variaatiolla. Ja kun basso lähtee ensi kerran mukaan, on se taianomainen hetki. Kohdassa 1:20 ilmoille kiljaistava toinen lauluosuus on mitä mainiointa soul-fiilistelyä, mustista naislaulajista lähtee ainutlaatuinen saundi. Vain heillä löytyy ääneen sitä tietynlaista säröä, jota ei muilla tapaa. Sen väri, sävy ja atavistinen heittäytyminen ilmenevät parhaimmillaan juuri tässä. Saksofoniriffi on juuri oikeassa paikassa, ilman sitä biisi olisi hieman vähempi. Lopun chillaava urkuosuus johtaa pitkään feidiin, mikä jättää kuulijan rentoutuneeksi. Tämä on täydellistä musiikkia alusta loppuun.

Kappaleen pääsample, eli sen leijuvat vokaalit on myös taidokkaasti tehty. Tulin uteliaaksi ja päätin kerran selvittää, voisinko itse rakentaa sen alkuperäisen biisin pohjalta. Sample on vain lyhyt pätkä ”There Must Be Angel”-biisin alkua ja sikäli siis varmasti helposti konstruoitavissa. Mutta se ei ollutkaan yhtään helppoa. Ensimmäinen askel oli vain avata Sony Vegas, leikata tarvittava osuus omaksi raidakseen ja sitten korottaa sitä puolella sävelaskeleella. Tämä oli helppoa, vaikeampaa oli alkaa leikellä melodiaa ja järjestää se uudelleen. Samplattu melodia menee nimittäin eri tavalla kuin alkuperäinen ja sitä sain vähän aikaa kuulostella, ennen kuin sain siitä kiinni. Loppu oli leikkaa & liimaa –operaatiota. Lisäksi uudelleenjärjestetyn melodian päälle piti layeroida toinen raita samaa melodiaa, joka ei sekään ollut ihan helppoa. Viimeisenä pääsin nihkeimpään vaiheeseen, eli rakentamani samplen synkronoimiseen kappaleen kanssa. Se oli peliä sekuntien kymmenesosien kanssa, ja hikisen asettelun jälkeen onnistuin. Viimein minulla oli itse tehty sample käsissäni, aivan kuten varsinainenkin:

X-Sample - Testausta

Ainoa asia, missä en onnistunut, oli hi-hatien peittäminen. Jos kuuntelee tarkkaan, ne kuuluvat varsinaisessa biisissäkin, mutta heikosti. Tarvitsisin siis paremman filtterin, jotta voisin suodattaa tietyt taajuudet pois. Mutta tyytyväinen olen tuohonkin lopputulokseen.

Koska biisi on verrattain obskuuri ja klubikäyttöön kyhätty, en usko että se merkitsee kenellekään muulle yhtä paljon kuin minulle. Tuottajat tuskin ovat neroja, he vain sattuivat luomaan palan täydellistä kauneutta. He tuskin pitävät biisiä erityisen sielullisena tai jumalallisena musiikkina, jona se minulle näyttäytyy. Veikkaan, että jos juuri sinä kuuntelet tätä, voit ehkä todeta sen olevan ”ihan kiva”. Merkitykset ovat viime kädessä idiosynkraattisia, suurimmat sävärit voivat syntyä näinkin oudosta lähteestä. Iso osa tämän merkityksestä selittyy lapsuudella ja nostalgialla, yhdistän tämän kappaleen kauniisiin kesän iltapäiviin, kun ei ollut murheita. Mutta jo alusta lähtien biisi synnytti minussa valtaisia tunteita ja johdatti minut toisiin maailmoihin kadonneessa ajassa. En yritä vakuutella ketään pitämään tästä, kuvailen vain miten minä siihen suhtaudun. Ilman tätä maailma olisi huonompi paikka elää, olen ikuisesti tästä musiikista kiitollinen.

X-Sample – Dreamin’ In Buristead Road, hetki täydellistä musiikkia. Pala täydellistä kauneutta kuolevaisessa ja epätäydellisessä maailmassa, tämän säveliin heräisin syvimmästäkin koomasta. Maailmassa on jotain ihmistä suurempaa ja musiikki – eritoten tämä – todistaa sen.