Vähän miehistä ja jotain naisistakin

Naistenpäivän kunniaksi voisin rustata vaihteeksi taas sukupuolista. Miehet ja naiset ovat keskimäärin erilaisia niin fyysisiltä kuin henkisiltä ominaisuuksiltaan. Fyysiset erot ovat aika ilmiselviä. Rakenteellisten eroavaisuuksien vuoksi miehet ovat keskimääräistä voimakkaampia ja pidempiä. Naiset elävät miehiä pidempään ja kestävät kipua paremmin. Fyysisten erojen lisäksi harvoin puhutaan psyykkisistä eroista, vaikka niillekin on empiirinen perusta; naisten ja miesten aivot ovat keskimäärin erilaiset. Ja kun näitä eroja on, millaisia ovat sukupuolten luonteet?

Miehen luonto on aggressiivinen ja kilpailuhenkinen, se on destruktiivisempi ja sadistisempi kuin naisen luonto. Katsokaa jälkiä, suurin osa maailman tuhosta ja hävityksestä on aina tullut ja tulee miesten käsistä. Mutta myös ihmiskunnan suurimmat saavutukset ja luovuuden hedelmät ovat miesten kätten töitä. Suurin taide, tiede ja arkkitehtuuri ovat miehisestä luonnosta kummunneet. Sama luonto, joka sisältää kaaoksen ja destruktion, antaa myös luomisen ja rakentamisen avaimet. Miehen nälkäinen ja aggressiivisen palo ei ole itsessään hyvä taikka paha piirre, mutta se voidaan valjastaa kumpaankin tarkoitusperään.

Naisen luonto on erilainen. Se on tasainen ja tähtää hoivaamiseen ja säilyttämiseen. Jos miehen luonto on ollut luoda uutta ja mennä eteenpäin, naisen luonto on ollut varjella saavutuksia ja hillitä miehen nälkää. Naisen luonne on se, joka saa pysähtymään ja arvostamaan jo olemassa olevaa. He suojelevat ja varjelevat elämää, siksi heitä löytyy eniten eläin- ja ympäristönsuojelijoista, sairaanhoitajista ja psykiatreista jne. Naiset ovat biologisesi elämän uusintajia, mutta kulttuurisesti he ovat sen säilyttäjiä. Tämä vaisto on sivilisaatioiden olemassaololle välttämätön, mutta se voi kääntyä myös tuhoisaksi voimaksi kuten miehinen luontokin. Naisten kohdalla se kääntyy entrooppiseksi prosessiksi, hitaaksi yhteiskunnan näivettämiseksi ja kuolettamiseksi. Säilyttäminen vaihtuu mädättämiseksi ja stagnaatioksi. Se on hidas prosessi verrattuna miehiseen destruktioon, mutta pitkällä aikavälillä aivan yhtä tehokas.

Naisten säilyttävä luonne ilmenee konservatiivisuutena. Onko siis yllätys, että naiset ovat keskimäärin laumasieluisempia ja muutosvastarintaisempia? Vaikka politiikassa naiset tuntuvat kavahtavan ns. taantumuksellisia voimia ja kannattavat liberaalia höttöä, ei kannata antaa tämän hämätä. Nuoret naiset voivat toki olla aidommin liberaaleja, mutta katsokaa ketä tahansa äitiä: heidän tarpeensa suojella ja huolehtia poikasistaan on uskomattoman kova, ja yllättäen liberaalin naisen alta paljastuu ehta konservatiivi. He ovat huolissaan lapsistaan; he ovat huolissaan peleistä, joita he pelaavat, elokuvista joita he katsovat, kirjoista joita he lukevat, kavereista joiden kanssa he leikkivät ja haavasta jonka he saivat opetellessaan pyöräilemään. Oman lapsen turvallisuus tekee yllättäen konservatiivin, oman nuoruuden röökikokeilu muuttuu kauhuksi, kun oma lapsi tekee sitä. ”Kannabista!? Apua, poika tarvitsee varmaan vieroitusta!” Voitte uskoa, että suurin osa niin sanotuista kukkahattutädeistä on perheellisiä naisia. Naiset ovat niitä, jotka huolestuvat peli- ja elokuvaväkivallasta, se tulee heidän suojelevasta luonnostaan. Mutta koska naiset arvostavat myös harmoniaa yli kaiken, he ovat komformisteja. Tämä vuoksi he mukautuvat yleiseen mielipiteeseen, mitä se sitten kulloinkin tarkoittaa. Tämä selittää edellä mainitsemani paradoksin: naiset kykenevät lähes puritaaniseen konservatiivisuuteen, mutta saattavat samalla kannattaa liberaaleja höttöpuolueita, koska yleinen mielipide suosii niitä. Äitini on tällainen ihminen, hän on aina huolissaan meistä pojista ja murheistamme. Hänen makumieltymyksensä esimerkiksi taiteessa ovat sellaisia, jotka sopisivat uskonnolliselle puritaanille 50-luvulla (hän on itse vain laimeasti uskonnollinen), mutta hän kauhistelee Jussi Halla-ahoa ja perussuomalaisia (olen toki selittänyt hänelle useaan kertaan, miksi siihen ei ole syytä).

(Haluan tässä yhteydessä puolustaa kukkahattutätejä. Kaikki tuntuvat inhoavan heitä, mutta uskon että ilman heitä maailma olisi hieman kurjempi paikka. Olisiko esimerkiksi pelien ja elokuvien ikärajoituksia ilman heitä? Tuskin, meillä ja useissa muissakin perheissä isä ei yleensä vähääkään välittänyt mitä lapset pelasivat tai katsoivat. Mutta äidit olivat siitä aina huolissaan, ja he näitä asioita säätelivät. Äitini ei antanut minun katsoa moniakaan elokuvia ja vaikka se silloin ärsytti, niin hyvä niin. Minä olen aika herkkä poika ja olisin saanut ikuisia traumoja, jos olisin joutunut tiettyjä filmejä väärässä iässä todistamaan. Ilman kukkahattuilua maailma olisi piirun verran brutaalimpi paikka, mutta sitten rajansa toki kaikella. Ikärajat ovat hyvä juttu, ei pelien tai elokuvien sensurointi. Mutta kuten nähdään, samat vaistot voivat ilmetä hyödyllisillä tai typerillä tavoilla. Pieniä lapsia on syytäkin suojella inhottavalta kuvastolta, mutta sensuuri on jo toinen juttu.)

Yhteiskunnan menestys on kiinni molemmista sukupuolista, niiden täytyy pelata yhteen. Jos ne eivät pelaa, se tarkoittaa että yhteiskunta toimii jommankumman ehdoilla, jolloin toinen sukupuoli häviää. Sukupuolten välillä vallitsee dynamiikka, yhden käyttäytyminen vaikuttaa toiseen. Naisten käytös heijastaa miesten käytöstä ja päinvastoin. Kulttuurin menestys riippuu siitä, miten tämä dynamiikka toimii. Miehet ponnistelevat elämässään, koska naiset. He ovat miehille inspiraation lähde, kaikki luova työ maailmassa on tavalla tai toisella tehty naisten innoittamina. Jos miehillä ei ole tätä inspiraation lähdettä ja kohdetta, jonka hyväksi pyrkiä eteenpäin, yhteiskunta hukkuu. Miehet eivät rakenna mitään, eivätkä naiset saa mitään säilytettävää. Tällainen yhteiskunta olisi naisten ehdoilla toimiva, se näivettyy ja kuolee miesten heittäessä pyyhkeen kehään. Miesten ehdoilla toimiva yhteiskunta taas ei kykenisi hillitsemään miehen pahimpia puolia mitenkään, se olisi väkivaltainen ja kaoottinen yhteiskunta. Tällainenkaan yhteisö ei voisi kehittyä, koska miehinen destruktio tuhoaisi kaiken, eikä naisilla olisi taaskaan mitään mitä säilyttää. Edellisen kaltainen kehitys on nähtävissä ennen kaikkea läntisessä maailmassa uhkaavaan tahtiin, pitkään jatkunut kehityksen tie on nousemassa pystyyn, kaikki mätänee. Jälkimmäisestä kehityksestä ovat taas arabimaat yksi esimerkki, ne ovat brutaaleja matalan luottamuksen yhteiskuntia, jotka eivät voi todella mennä eteenpäin. Kummin päin vain, aina pahempi. Toimiva yhteiskunta rakennetaan molempien sukupuolien ehdoilla, yhdessä.

Lyhyesti: kulttuuri, jossa miehet saavat mellastaa vapaasti, tuhoaa itsensä väkivaltaisesti. Kulttuuri, jossa naiset saavat mellastaa vapaasti, näivettyy ja kuolee sisäisesti, kunnes joku ulkopuolinen ja väkivaltainen sivilisaatio tuhoaa ja assimiloi sen tieltään.

Mies edustaa muutosta, nainen sitä voimaa joka kahlitsee ja säätelee sitä, eli pysyvyyttä. Molemmat tarvitsevat toisiaan, ja miehet ilman naisia ovat muutosta ilman tarkoitusta, eli destruktiota. Naiset ilman miehiä ovat sammaloitumista ja regressiota ilman muutosta, pystyyn kuollut puu, joka kaatuu ensimmäiseen myrskyyn.