Vainojen uhrien muistopäivän
jälkimainingeissa on paikallaan kirjoittaa juutalaisista. Enhän
olisi kunnon äärioikeistolainen, jos minulla ei olisi artikuloitua
kantaa tuohon entiseen valittuun kansaan. Se suhde on ambivalentti,
ei kuitenkaan tunteeton tai välinpitämätön. Juutalaiset
kiinnostavat ja ärsyttävät, he ovat länsimaisessa kontekstissa
valkoisille sitä mitä hurrit suomalaisille.
Juutalaiset ovat kansana säilyttäneet
erityispiirteensä läpi historian. He ovat auttaneet toisiaan ja
naineet toisiaan. Juutalaisuus on heimouskonto ja kannattajilleen
merkki ylempään kansaan kuulumisesta. Mutta kuka tahansa ei siihen
kansaan kuulu, vaan vain veren sitein siihen sidotut. Heitä on
vainottu ja päähänpotkittu, mutta ei aina syyttä; he ovat vailla
tunnontuskia kupanneet muita kansoja sekä puukottaneet näitä
selkään. He ovat romanien kaltaisia siinä, että eivät luota
muihin kuin omiinsa ja eristäytyvät yhteiskunnasta. Romaneista
poiketen he ovat kuitenkin menestyneet minne tahansa ovat menneetkin.
He olivat rahanlainaajia ja pankiireita, tekivät töitä joita
kristinusko eurooppalaisilta kielsi. Asema välimiesvähemmistönä
yläluokan ja rahvaan välillä ei tuonut heille suosiota ja kaunat
purkautuivat tuon tuosta tuhoisalla tavalla.
Antisemitismillä on lännessä pikät
perinteet ja uskon siihen sisältyvän hivenen viisautta. Juutalaiset
eivät ole kristittyjä, he toimittivat Herramme päiviltä. He
erheellisesti uskovat olevansa Jumalan valittuja, vaikka sen aseman
todellisuudessa menettivätkin. Ei ole mitään judeokristillistä
traditiota, on juutalaista traditiota ja sitten kristillisiä
traditioita. Molemmat kumpuavat samasta lähteestä, mutta virrat
erosivat kaksituhatta vuotta sitten.
Juutalaiset muodostavat edelleen muista
erottuvan etnisen ryhmän. Heillä on yliedustus globaalissa
eliitissä - etenkin rahoitusalalla ja mediassa - mitä kautta voivat
ajaa intressejään. Noihin intresseihin on syytä suhtautua
epäluulolla, sillä ne ovat myös ristiriidassa omiemme kanssa. He
kantavat syystäkin kaunaa eurooppalaisperäistä nationalismia
kohtaan, ja heidän intresseissään on tukahduttaa sitä. Siksi he
ajavat monikulttuurisuutta meille, mutta eivät Israeliin. Heidän
laskelmissaan heikko Eurooppa ei näin uhkaa juutalaisia
vähemmistöjään, mikä on tietysti lyhytnäköinen strategia; mitä
enemmän muslimeja Euroopassa on, sitä vaarallisempi maanosamme
heille on.
Nyt kuitenkin on oltava varovainen, kun
puhutaan etnisistä intresseistä. Jokainen juutalainen ei niitä
edistä, tuskinpa edes suurin osa. On ymmärrettävä ero eliitin ja
kansan välillä, ja globaali eliitti palvelee ensi sijassa itseään;
kuului siihen sitten juutalaisia taikka valkonaamoja, on heidän ja
tavallisten ihmisten välinen kuilu suunnaton. Siksi yksittäisten
juutalaisten inhoaminen taikka koko ryhmän tuomitseminen on
irrationaalista. Vaikka heillä on osaltaan sormensa pelissä, ei
kyse ole viime kädessä heistä tai mistään muustakaan
yksittäisestä ryhmästä. Kyse on loputtomista eri ryhmien
välisestä verkosta, jota kukaan ei hallitse.
Edellä sanottua vasten on ollut
mielenkiintoista huomata antisemitismin renessanssi äärioikeistossa.
Seuraan mitä siellä tapahtuu, ja näen jotain läheltäkin. Ja yhä
enemmän näen puheenvuoroja sekä kommentteja, joissa aina ja aina
viitataan juutalaisiin. Eikä heihin viitata vain yhtenä tekijänä
muiden joukossa, vaan kaiken pahan ja harmin lähteenä maailmassa.
Näyttää siltä, että äärioikeisto tai ainakin sen tietty osa on
viimein tehnyt täyden kierroksen ja deletoinut muistinsa.
Menneisyydestä ei ole opittu mitään ja Hitler on saanut
kunnianpalautuksensa. Ilmeisesti juutalaiset ovat kuin ovatkin
maailman syöpä, joka tulee tuhota. Tai kenties ei suoraan sanota
niin vaan vitsaillaan. Tai ei sittenkään vitsailla. Mutta
vitsaillaan, ota niistä selvää.
Tätä on ollut hämmentävää ja
ahdistavakin katsella. Suomessa tähän ei paljoa törmää, mutta
etenkin amerikkalaisessa skenessä homma alkaa olla miltei
valtavirtaa. Juutalaiskysymys on heille kaikki kaikessa sikäli, että
sen ratkaisemalla ratkeavat muutkin maailman ongelmat. Heille
juutalaiset ovat ryhmänä kuin yksi iso salaliitto maailman
mädättämiseksi. En näe miten tämä asenne poikkeaa paljoakaan
esimerkiksi höyrypäisimpien kommarien ajattelumaailmasta, jossa
myyttinen porvari pitää koko maailmaa polvillaan. Ero tulee vain
siinä, että salaliittoteoria on rodullinen eikä luokkajakoon
perustuva. Ja suoraan sanottuna, eivätkö juutalaiset olisi vain
ihailemisen arvoisia jos he todella ovat niin pirullisen taitavia?
Natsit ovat poikkeuksetta sosiaalidarwinisteja, joten juutalaisten
maailmankontrollihan olisi vain osoitus heidän ylivertaisuudestaan.
Mitään moraalista argumenttia natseilla ei olisi esittää tätä
vastaan, sillä heidän omilla standardeillaan nopeat syövät hitaat ja vahvat alistavat heikot.
Mistä pääsemmekin aasinsiltaa kysymykseen, miksi juutalaiset ovat niin poikkeuksellisia? He ovat
monilla mittareilla tämän maankamaran menestynein ryhmä,
täydellisiä selviytyjiä. Mitä tahansa heidän tielle onkaan
tullut, he ovat nousseet. Mustan Surman jälkeisistä vainoista
pogromeihin ja holokaustiin, ei heitä ole voitu nitistää. Yksi
osatekijä lienee keskimääräinen älykkyys, joka on ainakin
aškenasijuutalaisilla erittäin korkea; ei voi olla sattumaa, että
nobelisteissa on juutalaisilla tolkuton yliedustus. Toinen syy on
aikaisemmin mainitsemani sisäryhmälojaliteetti, josta on pidetty
kaikissa olosuhteissa kiinni. Kolmas syy lienee kulttuurinen
joustavuus, mikä on mahdollistanut taloudellisen sopeutumisen
ympäröiviin yhteiskuntiin. Romaneilta tämä joustavuus puuttuu ja
he ovat jääneet kaikin tavoin ulkopuolelle missä ovat ikinä
olleetkaan.
Jos juutalaiset ovatkin käyttäneet
eurooppalaisia aika ajoin hyväkseen, on menestys luonut myös
kateutta. Tämä alemmuskompleksi on varmasti ollut iso tekijä
kaikissa juutalaisvainoissa, niiden raakuutta ja laajuutta ei voi
perustella oikein muuten. Juutalaiset ovat voineet aiheuttaa ja
aiheuttaneetkin harmia, mutta eivät he koskaan ole todella uhanneet
eurooppalaisten yhteiskuntien olemasaoloa. Milloin he eivät ole siis
olleet vain syntipukkeina, ovat he olleet koston kohteita. Usein ovat
nuo motiivit menneet sekaisin, kuten oli kyse juuri holokaustissa.
Antisemitismin historiaan tutustumalla tajuaa myös, kuinka valtavat
määrät soopaa heistä on kirjoitettu ja sanottu. Vaikka epäluuloon
on ollut meillä eurooppalaisilla syytäkin, on juutalaisista
maalattu kuva jonain maailman tuhoa manaavana lahkona. Kai on niin,
että mikä tahansa vastakkainasettelu voi historian kuluessa muuttua
pelkästä intressiristiriidasta absoluuttiseksi vihollisuudeksi,
jossa toisen ihmisyyttä ei enää tunnusteta.
…
Israel on oma, mutta asiaan tiiviisti
kiinnittyvä kysymys. Väitän, että Israelin perustaminen oli
suuri virhe, mutta tällä hetkellä peruuttamaton sellainen. Se oli
virhe, sillä näemme ettei rauhallinen rinnakkaiselo ole
mahdollista. Se oli myös vääryys, sillä maan perustaminen johti
liki miljoonan palestiinalaisen karkotukseen etnisessä
puhdistuksessa. Tuo puhdistus on yksi syy yhä jatkuvalle
vihapidolle, jossa alueella vuosisatoja asuneet ajettiin äkkiä
kodeistaan. Osa heistä ja heidän jälkeläisistään haluaisi
palata, mutta he eivät saa.
Kuitenkaan ei tämä virhe ole
käytännössä korjattavissa. Arabimaat vihaavat Israelia ja
juutalaisia. Jos he saisivat päättää, näkisimme hyvin
todenäköisesti uuden holokaustin. Emme voi siis antaa heidän
päättää. Vaikka Israel hajotettaisiin rauhanomaisesti, vaatisi se
miljoonien juutalaisten uudelleenasuttamisen. Toisen maailmansodan jälkeen saapuneet ovat asuneet siellä jo jonkin aikaa, ja ennen heidän tuloaankin oli maassa
runsaasti juutalaisia. Lisäksi on yksi käytännön reaalipoliittinen
syy: Israelin ydinaseet. Mene siinä kertomaan heille, ettei heidän
maatansa enää kaivata.
Tässä mielessä pidän itseäni
sionistina, juutalaisilla on oikeus omaan valtioonsa. Pidän myös
suotavana, että mahdollisimman paljon juutalaisia muuttaisi sinne –
kuten yhä kasvavissa määrin tapahtuukin (tällähän ei tietenkään
ole mitään tekemistä islamin kanssa, kuten ei ole terrorismilla ja
yhtään millään). En kuitenkaan usko, että meillä on oikeutta
pakottaa ketään muuttamaan sinne. Kieroudestaan huolimatta
juutalaiset eivät muodosta sellaista uhkaa, että toimenpiteitä
kaivattaisiin.
En puolusta Israelin
palestiinalaispolitiikkaa ja liiallista voimankäyttöä. En ole
palestiinalaistenkaan puolella, vaikka heillä on syynsä vihaan.
Koko alue on ongelmavyyhti, jossa ei voida osoittaa syyllisiä ja
syyttömiä. Pienenä ajattelin, että entäs jos kaikki vain
päättäisivät lopettaa koston kierteen. Veljeni torui minua
naiiviudesta. Nyt olen jälleen ajatellut tätä samaa. Israelia
voidaan syyttää paljosta, mutta kaikki ei ole yksinomaan kiinni
heistä. Sotaan tarvitaan kaksi osapuolta, mutta niin myös
rauhaankin. Todellista rinnakkaiseloa ei voi syntyä, ennen kuin
molemmat sitä tahtovat. Israel ei voi suorittaa yskipuolista
aseistariisuntaa tai lakata olemasta, mutta palestiinalaisiakaan ei
voida loputtomasti tunkea yhä ahtaampien muurien sisään. Jokin
keino on oltava tai juutalaiset saavat vastakin nauttia niskaansa
satavista raketeista ja palestiinalaiset koko korttelin hävittävistä
ohjusiskuista.
Siis ei, mieli ei tee asettua millekään
puolelle kiistan länsimaista uloketta. Vasemmistolaiset
Palestiina-toitottajat eivät saa minulta sympatiaa. Israelia ja
juutalaisia vihaavat natsit eivät saa sitä myöskään. Kuitenkaan
en voi sietää niin sanottuja Israelin ystäviä. He ovat
poikkeuksetta konservatiivejä, usein kristittyjä. He puhuvat meidän
ja juutalaisten kohtalonyhteydestä kuin sellainen olisi.
Reaalipoliittisista syistä lännen kannattaa toki taistella Israelin puolella islamia vastaan. Mutta mistään sen kummemmasta ei
ole kyse. Israel ei ole ystävämme, eivät juutalaiset. Kun
ajattelenkin näitä inhottavasti matelevia mielistelijöitä,
mieleeni tulee usein Simon Elon virnuileva pallopää. Mikä
alemmuuskompleksi aiheuttaa, että ihminen nöyryyttää itseään
tällä tavoin? Kilahtaako tilille sekeleitä? Juutalaiset ovat
ihailemisen arvoisia, mutta jotain rajaa.
En lopulta tiedä kumpaa inhoan
enemmän, luupäisiä juutalaisvihaajia vai juutalaisten
nuoleskelijoita. Viimeksi mainitut herättävät enemmän juuri inhon
tunnetta, sellaista samanlaista kuvotusta kuin nähdessäni
miesfeministejä; ”tuossa se taas huoraa”. Kuitenkin ensin
mainitut aiheuttavat minussa sanoinkuvaamatonta uupumusta. Tunnen
kerta kaikkiaan väsyväni kuunnellessani heidän jaarituksiaan
salaliitoista ja juutalaisten ylivallasta. Kostofantasioihin
päästessä menen hervottomaksi voimieni ehtyessä. Antisemitismi
tällaisessa muodossa on kyllästyttävää ja tylsää. Siitä
paistaa läpi niin ilmeinen patologisuus ja kaunaisuus, ettei sitä
jaksa ajatella saatikka analysoida. Holokaustirevisionistien kanssa
en vaivaudu juuri väittelemään, suhtaudun tuohon historiallisen
tapahtumaan itsestäänselvyytenä.
...
Kokoavana päätäntönä on juutalaisista
hyvä muistaa, että eri maissa on tilanne erilainen. Yhdysvalloissa
juutalaisten valta mediassa ja Israel-lobby kongressissa ovat omiaan
herättämään epäluuloa ja jopa vihaa. Amerikkalaisilla on tässä mielessä
todellinen juutalaiskysymys ratkaistavanaan. Kuitenkin
äärioikeistolaisten reaktioiden äärimmäisyys sekä teorioiden
harhaisuus huolestuttavat. Mieleeni hiipii, ”ei kai taas?”
Kuitenkin Saksa oli Saksa ja USA on USA. Historia ei koskaan toista
itseään sellaisenaan ja toivon, että jo tapahtuneesta on todella opittu jotain, ainakin mitä ihmisten enemmistöön tulee.
Mitä Eurooppaan ja aivan
erityisesti Suomeen tulee, on lopullinen ratkaisu otsikon kysymykseen seuraava:
Ei ole mitään juutalaiskysymystä.
EDIT 5.2: Tämän tekstin voi nyt lukea hieman editoituna myös Sarastuksesta.
Ei ole mitään juutalaiskysymystä.
EDIT 5.2: Tämän tekstin voi nyt lukea hieman editoituna myös Sarastuksesta.
24 kommenttia:
Aaarghh!!! Antizemitismiä!!! Nyt holokortti!!!
Vaan ei maar, ihan hyvää pohdiskelua ja melko asiallinen ja tasapuolinen kirjoitus kaikkinensa noin muutenkin. Jotain tällaista kun saisi edes toisinaan lukea myös ns. sananvastuullisesta mediasta. Joten eipä siinä, jatkahan toki kirjoittelua, kun tuntuu olevan sana hallussa. :)
Hyvää iltaa Anonyymi ja kiitos kommentistasi.
Jatketaan toki, Juden Raus!
"Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Viisi. Kun valkoinensoturi laski sormiaan hän huomasi, että niitä oli viisi. Viisi vahvaa sormea jotka voitiin puritsaa nyrkkiin. Vahvaan nyrkkiin, jolla viikinki nuiji kauriit, karhut ja neekerit kuriin.
Numero kuusi on jo luonnoton. Terve arjalainen ei koskaan harkitsi mitään niin turhanpäiväistä. Numero kuusi näyttää juutalaisen nenältä. Siispä tiede, joka perustuu viidestä eteenpäin laskemiseen on jutsku mädätystä. "
~ kaksi edellistä kappaletta on mallennus keskiverto "juutalaistietoisen" "argumentaatiosta".
Oumään. Nyt sohaisit kusiaispesään. Jätkä on hullu. Ihan crazy.
Korppi saat nyt kaikkien vihat niskoilles. Natseille sä olet tästä eteenpäin juutalaisbotti ja suvakeille lopullisesti kauhee natsi.
Mutta sehän vaan tarkoittaa että herra on tehnyt jotain oikein.
Hyvä vaan. Jatka kirjoittelua ja sinusta kehittyy vielä joskus Takkiraudan kaltainen harmaa eminenssi.
5/5 kirjoitus mensaromaneista eli globaaleista rantaruotsalaisia.
Mitähän tuohon siis lisäisi. Juutalaisilla on ollut suuri ja positiivinen vaikutus länsimaiden tieteeseen, kulttuuriin ja filosofiaan. Katsokaa vaikka Spinozaa. Ainoastaan edellisessä kommentissanu karikuroitu taulupää kiistäisi tämän.
Ja joo joo, kyllähän talmudissa on yksittäisiä kohtia jossa meistä goyim sanotaan kaikenlaista jännää. Mutta entä sitten. Pitäiskä minun nyt alkaa itkemään koska joku rabbi joskus sanoi jotain goyimia koiraksi. Nyyh nyyh. Tai pitäiskö vetää herneet nokkaa juutalaisesta kansantarinasta jossa Juudas homostelee Jeesuksesta luulot pois eeppisessä lentotaistelussa. Löytyyhän Koraanistakin käsittääkseni kohtia jossa puhutaan kauniisti tosiuskovaisten ja muiden kirjan kansojen välisestä rinnakkaiselosta. XD
Ja hevonkakat. Jos katsottaisi ennemmän mitä kädet tekevät kuin suu puhuu. Ja minulla ei ole kovin paljon nokankoputtamista Woody Allenin tai vaikka Einsteinin kädentöihin.
Entäs sitten ne globaalin eliitin mädättäjä juutalaiset kuten the Soros? Luultavasti jotku heistä oikein nauttivat siitä, että saavat kyykyttää valkoista miestä. Mutta se johtuu enemmän siitä, että he kuuluvat siihen kyykyttäjä-eliittiin kuin siitä, että he ovat juutalaistaustaisia! Eliitti näin yleisesti nauttii kyykyttämisestä. Jos eskimoita pääsisi kiipeämään globaalin eliitin kultaporsas kerhoon, nuo harvat supereskimot varmasti nauttisivat kun saisivat kusta lorottaa amerikkalaisen/eurooppalaisen niskaan. Olisiko se esimerkki igluväen globaalista salaliitosta? Ei. Vaan esimerkki eliitin mädänneisyydestä. Valta turmelee.
Joillekin neekereille on Michael Jacksonin tavoin tullut toiseksi luonnoksi syyttää valkoista miestä omista vastoin käymisistään. Tämä on sama ilmiö kuin antisemitistien pottunokkien tapa syyttää juutalaisia kaikista ongelmistamme.
Miettikääs sitä. Me valkoiset olemme rikkaiden juristi juutalaisten mustia. (JATKUU)
(JATKOA)Sarastuksen tekstissä Historian alku ja loppu kuvaillaa afrogansteri Marsellusta seuraavasti
"Quentin Tarantinon elokuvassa Pulp Fiction musta gangsteri Marsellus Wallace lahjoo nyrkkeilijä Butch Coolidgen häviämään ottelun tahallaan.
Kun Marsellus ojentaa Butchille rahat, hän kysyy: ”Oletko mun neekeri?” ”Siltä tosiaan näyttää,” Butch vastaa ja ottaa rahat.
Musta Marsellus sanoo kaikkia renkejään neekereiksi, mutta epäilemättä hän tuntee erityistä nautintoa voidessaan sanoa niin valkoisille."
Marsellus nauttii erityisesti kiusatessaan spermanamoja, okei. Mutta häntä ei liikuta paskaakaan mustien yhteinen asia tai mustien kulttuurin taso.
Marselluksen kaltaisia hoodrat:eja on varmasti tuhansittain ja tuhansittain lännen kuolevien teollisuuskaupunkien ja Afrikan hökkelikylien slummeissa. Mutta tuollaiset tyypit eivät edusta yhtään kirkossa käyviä gospelafroja tai kantasuomalaisten malliin töitä paiskivia kelpo kenialaisia.*
Kysykää vaikka altright-setukalta
Samalla tavalla, vitut väitteistä että joku banksteri edustaisi tavallista juutalaista.
Eli kuten päätekstissä sanotaan, ei ole mitään juutalaiskysymystä!
*Toivottavasti kukaan nyt ei kuvittele, että vanha kunnon Allaspalo nyt halua ilmasillan Keniaan ja siirtää puolet itä-Afrikkaa Suomeen. Ei todellakaan, vaikka kenialaisista itselläni on lähinnä positiivisa kokemuksia. Jos joku mua rajat auki väeksi luulee niin se on ihan tyhmä. Ja ansaitsee ihan tyhmän ihmisen kohtalon.
Päivää Allaspalo.
Korppi saat nyt kaikkien vihat niskoilles. Natseille sä olet tästä eteenpäin juutalaisbotti ja suvakeille lopullisesti kauhee natsi.
Sekelit kilahtaa taas tilille.
Miettikääs sitä. Me valkoiset olemme rikkaiden juristi juutalaisten mustia.
Hyvä huomio.
Mitä siihen juutlaiskysymyksen tulee, niin mainitsinkin amerikkalaisten painivan omansa parissa. Jutkuilla on paljon vaikutusvaltaa, jolla lobbaavat Israelin puolesta Amerikan etuja vastaan. Median kautta he syöttävät holokaustisyyllisyyttä. Miten se sitten ratkaistaan? Parasta olisi varmaan juutalaisten omaehtoinen muutto Israeliin, ainakin osan.
Euroopassa ei oikein voida sitten puhua oikein erillisestä kysymyksestä. Toki he käyttävät täälläkin vaikutusvaltaansa väärin, kuten lobbaamalla lakeja kieltääksen kaiken itseensä kohdistuvan arvostelun vihapuheena. Konkreettisimmillaan tämä näkyy siinä, että useissa maissa ei voi kiistää holokaustia ilman että joutuu vankilaan. Vaikka on tyhmää kiistää holokausti, on huomattavasti suurempi rikos sulkea ihmisiä vankilaan sanavapautensa käyttämisestä.
Juutalaisista kannattaa myös ymmärtää, että he eivät mitä ilmeisimmin rakasta meitä länkkäreitä. Heillä on siihen syytäkin, koska ovat saaneet niin paljon epäoikeudenmukaista paskaa niskaansa meidän taholtamme. Heille ei ole kuitenkaan koskaan tuottanut ongelmia koplata omia etujaan selkämme takana. Kun siis etenkin jotkut juutalaisjärjestöjen tyypit avaavat suutaan mediassa, kannattaa pysyä epäluuloisena. Israelin nationalistinen politiikka on heille itsestäänselvyys, mutta rikos Euroopan kohdalla.
Mutta joo, tällaisissa asioissa on vaikeaa tasapainoilla. Miten puhua ryhmästä leimaamatta kaikkia sen jäseniä? Ihminen kun on yksilö JA ryhmänsä edustaja, näiden tekijöiden välillä on ikuinen jännite. Järjen käyttö on kuitenkin sallittua ja ihmisiä on arvioitava tapauskohtaisesti. Minulla ei ole hinkua tuntea juutalaisia tai muitakaan vähemmistöjen edustajia, mutta en panisi pahakseni jos tuntisinkin.
PS. Tuo altright-linkkisi ei toimi.
Linkki
Mut'joo juutalaiset eturyhmät ovat aika kuuluisia kyvystään pumpata etuja.
Kuten RM sanoi "Juutalaiset ovat kansa jolle on siunattu paljolla älykkyydellä, mutta vähällä viisaudella. "
Siitä puheen ollen. Haluaisin kyllä kuulla rautarouvan kommentin tekstiisi.
Rautarouvan kommenttia olisi tosiaan hyvä kuulla. Vielä parempaa olisi saada hänet takaisin kirjoittamaan.
Tämänkertaisen kauhean antisemiittisen viharaivopurkauksen siunatuksi lopuksi soveltunee venäläinen kasku, joka tietää todeta, että;
-Yksi karjalainen kusettaa viittä suomalaista,
-Yksi venäläinen kusettaa viittä karjalaista,
-Yksi juutalainen kusettaa viittä venäläistä,
-Ja yksi armenialainen kusettaa viittä juutalaista.
;)
Jotakin totuuspohjaa tuossakin kai lienee. Ovathan armenialaisetkin judejen tavoin osanneet varsin taitavasti ns. katsoa oman kohtansa, ja hankkiutuneet erilaisiin välimiesvähemmistörooleihin diasporassa ollessaan. Ja eräänlainen holokaustin esinäytöshän tämä I. maailmansodan aikainen turkkilaisten suorittama tuhoamisoperaatio epäilemättä on ollut sekin. Väitetään myös herra A:n isnpiroituneen tuosta suuresti, mikä lienee tottakin. Ja jonka tapahtuman muistona mm. Ranskaan emigroituneet armenialaiset lobbaavat mitä jyrkimmin Turkin EUvostoliitto-jäsenyyttä vastaan, ilmeisellä menestyksellä vieläpä. Tosin eipähän tuosta hankkeesta ole enää viime aikoina ollut kummempaa puhetta muutenkaan.
Hahhah, mainio kasku :D
En tiennytkään tuota armenialaisista, siis että he ovat tuollainen diaspora-ryhmä. Mielenkiintoista jotenkin, että nuo raaimmat kansanmurhat näyttävät kohdistuvan johonkin parempiosaiseen porukkaan. Ruandassakin tutsit olivat eräänlaista yläluokkaa, joihin sitten purettiin vuosikymmenien (tai -satojen) edestä kateutta ja kaunaa.
Kiitosta kiittämästä. Ja juu, armenialaiset ovat yllättävän vaikutusvaltaista porukkaa hekin, siis absoluuttiseen lukumääräänsä suhteutettuna. Onhan heikäläisiä nähty jopa suurvaltojenkin korkeilla paikoilla.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anastas_Mikojan
Jokin ressentimentin kokemushan noissa holohommissa tuntuu aina vähintään yhtenä taustavaikuttajana olevan vahvasti mukana. Myös uskonto on usein eräs keskeinen demarkaatiolinja, esim. armenialaisilla kristinuskon (tiettävästi maailman vanhimpia kristinuskon haaroja muuten) osuus kansallisessa identiteetissä on niinkin vahva, että kristinuskosta luopuvan armeenin katsotaan samalla luopuvan myös armenialaisuudestaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Armenian_apostolinen_kirkko
Tosin väitetään armenialaistenkin sikäli oppineen kovista kokemuksistaan, että heikäläiset väkivaltajärjestöt ovat yllättävänkin vahvoina soluttautuneet myös länsimaihin, jopa Yenkkilää myöten, ja esim. Turkin viralliset edustajat maailmalla saavat kuulemma varoa nahkaansa myös noiden porukoiden varalta, siinä kuin kurdienkin. Näin ainakin Suomen x-YK-suurlähettilään Keijo Korhosen kertoman mukaan.
Terve taas.
Kiintoisa tietoisku, pitäisi varmaan lukea armenialaisista lisää. He toteuttavat kristinuskoaan kuin juutalaiset, ovat sitoneet uskonnon verenperintöönsä. Sinänsä tosin uskonto on aina keskeinen osa identiteettiä, eikä suomalaisuuttakaan olisi ilman kristinuskoa. Onhan täällä islaminuskoisia tataareita joo, mutta hekin pitävät itseään ensisijaisesti tataareina eivätkä suomalaisina.
Uskontohan on mitä keskeisin identiteetin rakennuskivi, kielen, historian ja tapakulttuurin ohella, siitä ei pääse mihinkään. Noista Suomen tatskuista sanoisin, että islamilaisuudestaan huolimatta heikäläiset kai identifioinevat itsensä ensi sijassa suomalaisiksi tätä nykyä, kuten ymmärtääkseni Suomen judetkin. Ainakin enemmistöiltään. Ehtiväthän monet heikäläisistä osallistumaan viime sotiinkin, eikä kaikiten suinkaan huonolla menestyksellä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Leo_Skurnik
Vaan mistäpäs pääsemmekin sitten siihen, että onnistunut integraatio edellyttää juurikin sitä, että sen kohteena oleva ryhmä on sikseen pieni, että se itsekin ymmärtää perin juurin, ettei muutakaan mielekästä vaihtoehtoa oikein tarjolla ole. Ja jos porukka sitten on myös työteliästä, opinhaluista, koulutettua, kauppahenkistä ja kohtuullisen varallisuuden saavuttanutta, niin eipä noistakaan ominaisuuksista haittaakaan liene. Mitä taas näihin myöhempien aikojen maahamme saapuneisiin pyhiinvaeltajiin tulee, niin... No, jääköön sanomatta, onhan tuosta jo jauhettu vuosikaudet, ja faktat lienevät kaikkien tiedossa, jotka vaan ovat niille halunneet korvaansa kallistaa.
Mutta sepä onkin sitten jo toinen tarina, kuten setä Kipling sanoisi.
Noista Suomen tatskuista sanoisin, että islamilaisuudestaan huolimatta heikäläiset kai identifioinevat itsensä ensi sijassa suomalaisiksi tätä nykyä, kuten ymmärtääkseni Suomen judetkin. Ainakin enemmistöiltään.
Okei. Tietty jännite siellä kuitenkin on, sillä säilyttääkseen tataari-identiteettinsä, on heidän erottauduttava kantaväestöstä edes jollain tasolla. En meinaa tätä siis arvosteluna kyseistä vähemmistöä kohtaan vaan ihan huomiona siitä, että kaksinainen identiteetti luo jonkinlaisen ristiriidan aina (sama logiikka pätee oikeastaan monien kristillistenkin vähemmistöjen kohdalla, koska modernia elämänmenoa ja heidän arvojaan ei voida sellaisenan sovittaa).
Leo Skurnik, Rautaristi-jutku :D Tulee mieleen vähän se SS:n muslimidivisioona; rotustandardit laskivat sen verran paljon, että oli mielestäni vain ajan kysymys ettei Waffen-SS olisi perustanut myös juutalaisprikaatia.
Vaan mistäpäs pääsemmekin sitten siihen, että onnistunut integraatio edellyttää juurikin sitä, että sen kohteena oleva ryhmä on sikseen pieni, että se itsekin ymmärtää perin juurin, ettei muutakaan mielekästä vaihtoehtoa oikein tarjolla ole.
Joo, näin on marjat. Siinä myös tulee ilmi integraation ja assimilaation ero. Jos vähemmistö kykenee sopeutumaan ja on lojaali isänmaalleen, he voivat pitää identiteetistään kiinni. Tämä on siis integraatiota, vähemmistö erottuu muiden joukosta mutta on osana yhteiskuntaa. Joskus kuitenkin tarvitaan assimilaatiota, että vähemmistö vain liukenee valtaväestöön.
"Leo Skurnik, Rautaristi-jutku :D Tulee mieleen vähän se SS:n muslimidivisioona; rotustandardit laskivat sen verran paljon, että oli mielestäni vain ajan kysymys ettei Waffen-SS olisi perustanut myös juutalaisprikaatia."
Juu, Suomihan oli siitä(kin) poikkeuksellinen akselin puolella sotinut, että täällä enemmistö miespuolisista 20-40wee judeista oli armeijassa myös. Ovat kuulemma saaneet sitten myöhemmin kuulla muiden maiden juutalaisilta haukkumista fasisteiksi, jne. Ymmärrän hyvin, että valinta ei heikäläisille ole tasan ollut helppo, mutta hatunnosto siitä.
Mitä SS:n tulee, niin siitähän muotoutui viimeistään 1941 jälkeen de facto Saksan muukalaislegioona, ja standardejakin tuossa Pyhän Arjalaisen Rotupuhtauden Veljeskunnassa sitten pudotettiin sitä myötä, ja olihan joukossa myös näitä Dirlewangereita ym, jotka eivät liene olleet hekään paljoa tavallista rikollista kummempia...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oskar_Dirlewanger
Jos sota olisi vielä jatkunut parikin vuotta, niin epäilemättä jokin SS-neekeriprikaati olisi myös ollut täyttä todellisuutta. :D
"Joo, näin on marjat. Siinä myös tulee ilmi integraation ja assimilaation ero. Jos vähemmistö kykenee sopeutumaan ja on lojaali isänmaalleen, he voivat pitää identiteetistään kiinni. Tämä on siis integraatiota, vähemmistö erottuu muiden joukosta mutta on osana yhteiskuntaa. Joskus kuitenkin tarvitaan assimilaatiota, että vähemmistö vain liukenee valtaväestöön."
Hyvä huomio. Integraatio riittää, jos sisäryhmäidentiteetti ei aja konfliktiin ympäröivän yhteiskunnan kanssa, vaan myös sitä kohtaan ymmärretään olla asianmukaisen lojaaleja. Meikäläiset judet/tatskut lienevät tuon seulan kirkkaasti läpäisseetkin (ja enemmistö hurreista, saamelaisista ja ortodokseista). Mikäli tilanne taas on problemaattisempi a´la "kansallispukuiset", niin silloin tuo assimilaatio saattaisi olla loppuviimein se toivottavampi vaihtoehto.
Ovat kuulemma saaneet sitten myöhemmin kuulla muiden maiden juutalaisilta haukkumista fasisteiksi, jne. Ymmärrän hyvin, että valinta ei heikäläisille ole tasan ollut helppo, mutta hatunnosto siitä.
Joo, eihän siinä mitään, isänmaatansa palvelivat. Vaikka asevelvollisuus ei kysy osallistujien mielipidettä, osoittaa rintamalla sotiminen jos mikä uskollisuutta.
olihan joukossa myös näitä Dirlewangereita ym, jotka eivät liene olleet hekään paljoa tavallista rikollista kummempia...
Dirlewangerista kuitenkin sellainen huvittava kuriositeetti, että kaveri oli myös valtiotieteen tohtori. Ei sikäli siis aivan "tavallinen" rikollinen.
Mikäli tilanne taas on problemaattisempi a´la "kansallispukuiset", niin silloin tuo assimilaatio saattaisi olla loppuviimein se toivottavampi vaihtoehto.
Jos manneista on puhe, niin heihin on kaiketi tuota assimilaatiota yritettykin. He ovat kuitenkin sillä tavalla itsepintaisia, etteivät yritykset ole onnistuneet. En siis tiedä, mitä heidän kanssaan olisi tehtävä. Suuri vähemmistöhän he eivät ole, mutta semmoinen pieni piikki perseessä. Jos muutos tulee, on sen lähdettävä sisältä (vaikka tietysti pienet poliittiset ratkaisutkin voivat olla tarpeen, ei esimerkiksi mitään tukia kansallispukujen ostoon tulisi tarjota. Toisaalta ei niitä pukuja ole tarpeen kieltääkään).
Hyvää ja sujuvaa ajattelua. Tasapainoilun juutalaisten uunittamisen ja kritiikittömän tukemisen välillä soisi olevan helpompaa. Ilmeisesti tuon tasapainoilun vaikeus on tarkoituksella tuotettu lobbaamisella ja sinnikkäällä markkinoinnilla, kaikki kritiikki, varsinkin oikeutettu sellainen, käännetään uuninluukkujen kolinaksi ja rasssismiksi.
Samaa strategiaa yrittävät kopioida myös internationalistit kääntämällä kaiken kritiikin viestintuojan fobiaksi tai ismiksi. Tylsää ja älyllisesti aivan ala-arvoista, mutta näyttäisi olevan käytännössä varsin tehokasta.
Päivää Anonyymi.
Valitkaa muuten mieluiten nimimerkki, niin tietää helpommin kenelle puhuu.
Ilmeisesti tuon tasapainoilun vaikeus on tarkoituksella tuotettu lobbaamisella ja sinnikkäällä markkinoinnilla, kaikki kritiikki, varsinkin oikeutettu sellainen, käännetään uuninluukkujen kolinaksi ja rasssismiksi.
Näin on marjat. Ihmiset on ehdollistettu ajattelemaan, että juutalaisisia ei voi arvostella ryhmänä. Olemme niin ehdollistettuja, että jo juutalaisten etnisten intressien mainitseminen koetaan antisemitisminä. Arvostelu sallitaan vain hyvin spesifisti Israelin politiikkaa kohtaan. Kuitenkin joudumme teeskentelemään, ettei juutalaisilla ole vaikutusvaltaa maansa ulkopuolella.
Sitten taas, ketkä juutalaiset ovat niitä kieroilijoita? Heidänkään intressit eivät mene harmonisesti yhteen. Ruukinmatruunalla oli tapana sanoa, "missä on kaksi juutalaista, on kolme mielipidettä".
Dirlewangerin SS-yksikkö muodostettiin alunperin salametsästäjistä, koska heillä katsottiin olevan luonnostaan partisaanijahtiin soveltuvia ominaisuksia; siksi joukkoon ei huolittukaan mm. ansapyytäjiä. Sittemmin yksikkö laajennettiin Waffen-SS:n rangaistusmuodostelmaksi, johon alettiin lähettää myös epägermaanista henkilöstöä. Lopullisessa muodossaan yhtymä olikin 36. Waffen-Grenadier-Division der SS, joka kertoi omaa kieltään kokoonpanosta.
Waffen-SS:n henkilöstön hyväksyntäperusteiden väljentämisen myötä yhtymien nimeäminen muutettiin ilmentämään etnisyyttä:
"SS-Division" oli kokoonpantu pääosin valtakunnansaksalaisista.
Esim. 2. SS-Panzer-Division "Das Reich", 10. SS-Pz.D. "Frundsberg".
"SS-Freiwilligen-Division" oli muodostettu ulkosaksalaisista ja germaanisista vapaaehtoisista etnisyys mainiten.
Esim. balkaninsaksalaisista muodostettu 7. SS-Freiwilligen-Gebirgs-D "Prinz Eugen" ja hollantilaisista muodostettu 23. SS-Freiwilligen-Pz.Grenadier-D "Nederland" (niederländische Nr.1).
"Division der SS" oli muodostettu epägermaanisesta aineksesta. Esim. ranskalaisista muodostettu Waffen-Grenadier-D der SS "Charlemagne" (französische Nr.1).
Dirlewangerin divisioonaa ei siis katsottu edes germaaniseksi huolimatta sen alkuperästä ja runsaasta valtakunnansaksalaisesta edustuksesta, toisin kuin "Wiking"-divisioonan suomalaispataljoonaa.
Yksikköä muodostettaessa suomalaisosapuoli pyysi saada perustaa sen Wehrmachtiin, jossa oli jo muitakin ulkomaalaisia vapaaehtoisia. Ei käynyt, suomalaisten oli toki palveltava muiden germaanivapaaehtoisten kanssa arvokkaammassa muodostelmassa.
Suomalaisia ei sis tuolloin halveksittu ranskalaisten ja sensellaisten joukkoon, vaan heidät katsottiin yhtä hyviksi germaaneiksi kuin muutkin pohjoismaalaiset. - Asiantila oli muuttunut sodan viimeisinä päivinä:
huhtikuussa 1945 tehtiin toivottomat yritykset muodostaa SS:ään divisioonat numeroituina 39.-45. sekä neljä numeroimatonta.
Suomalaista osallistumista olisi edustanut 41. Waffen-Grenadier-D der SS "Kalevala" (finnische Nr.1). Meikäläisiä ei siis enää katsottu germaaneiksi, mutta eipä suomalaisia ollut tuossa vaiheessa Waffen-SS:n palveluksessa enää kuin komppanian verran. Eikä niistä muistakaan divisioonista tullut järjestysnumeroa enempää.
Juutalaisista ei ole koskaan ollut kenellekään mitään haittaa, kuten itsekin toki tiedät. Anonyymeistä ruikkijoista en tiedä. Mutta itsepä heitä tänne kutsut ruikkimaan, kun et vaadi heitä ottamaan käyttöön nimimerkkiä.
Iltaa Qroquius.
Siinäpä oli SS-tietoisku, kiitoksia. En tiennyt mitään noista kuvioista.
Tuli mieleen sekin, että SS ja sen maine eliittijoukkona on myös vähän näin ja niin. Kun organisaatioon kuului parhaimmillaan jotain 900 000 solttua, on selvää että laadusta oli alettu tinkimään aikapäiviä sitten. Eliittistatus perustui siis tiettyjen divisiooninen, kuten esim. Das Reich ja LSSAH suorituskykyyn.
Juutalaisista ei ole koskaan ollut kenellekään mitään haittaa, kuten itsekin toki tiedät.
En tiedä, sillä ei ole kansakuntaa, josta ei olisi ollut kenellekään haittaa.
Waffen-SS:n suorituskyky alkoi hiipua keväällä 1943, jolloin luovuttiin vapaaehtoisuuden vaatimuksesta. Sen jälkeen eliittidivisiooniinkin alettiin lähettää kutsuntojen kautta asevelvollisia alokkaita halusivat tai eivät. Usein eivät halunneet.
Saksan viimeisissä kutsunnoissa ikäluokasta 1928 määrättiin 17 % Waffen-SS:ään, mutta tämä ikaluokka ei onnekseen koskaan rintamalle ehtinyt.
Toukokuussa 1943 jossain päin Valtakuntaa n. 2 500 Luftwaffen maahenkilökunnan alokasta saivat käskyn ajoneuvoihin nouse. Määränpää selvisi vasta perillä:
SS-Pz.Gren.D (lopullisessa muodossaan 1. SS-Pz.D) Leibstandarte SS Adolf Hitlerin koulutus- ja täydennyspataljoona Berliini-Lichterfelden kasarmeilla! Siellä he vapisevin käsin kuittasivat SS-kenttäharmaat Luftwaffen sinisten tilalle, ja lyhyen mutta sitäkin intensiivisemmän koulutusjakson jälkeen koitti ensimmäisen n. 400 miehen täydennysosan matka itärintamalle.
Heitä vastaan oli tullut itse divisioonan komentaja, tuolloin SS-Obergruppenführer und General der Waffen-SS Sepp Dietrich, jolle ei selvästikään ollut tullut tietoa uusien miesten värväysperusteista. Hän tervehti porukkaa tiedustellen halukkaita panssarikrenatöörirykmentteihin. Vain muutama käsi nousi. Ällistynyt Dietrich jatkoi, että entäs panssaritiedustelupataljoonaan? Sama tulos.
Dietrich ei enää mennyt tämän täydennyserän seuraavia saapumiseriä vastaan.
Sanotaan loppuun juutalaisista vielä sen verraan, ettei ainakaan suomenjuutalaisista ole ollut Suomelle mitään haittaa. Ja Israelista ehkä sen verran, etteihän se varsinaisesti ole Suomen ystävä, mutta se taistelee islamia vastaan, joka ON Suomen ja koko Lännen vihollinen.
Ja viholliseni vihollinen on ystäväni.
Terve taas.
Ja tietoisku jatkuu, oikein hyvä. Unilaaksohan on myös valistuksen asialla, ja tällaiset kommentit lisäävät substanssia. Omat tietoni SS:stä perustuvat wikipediaan ja pariin kirjaan, joten historiapläjäykset ovat aina tervetulleita.
Sanotaan loppuun juutalaisista vielä sen verraan, ettei ainakaan suomenjuutalaisista ole ollut Suomelle mitään haittaa. Ja Israelista ehkä sen verran, etteihän se varsinaisesti ole Suomen ystävä, mutta se taistelee islamia vastaan, joka ON Suomen ja koko Lännen vihollinen.
Ja viholliseni vihollinen on ystäväni.
Senhän totean tekstissäkin, ettei Suomessa mitään juutalaiskysymystä ole. Sinänsä tälläkin jotkut järjestöt ovat toisinaan jostain tuhasta ulisseet, mutta mitään sen kummempaa ei ole tietooni tullut.
En automaattisesti usko periaatteeseen, että viholliseni vihollinen olisi ystäväni. Mutta ei niin ole kiellettyä ajatella ja Israelin tapauksessa se on ainakin pragmaattista. Säilytän asian suhteen myös voimakkaat varaukseni.
Jaa mitenkä jutkut on historiansa aikana kupannu muita eurooppalaisia? Eivätkös eurooppalaiset ole osasyyllisiä siihen, että heitä on kupattu?
Iltaa anonyymi.
Kupanneet pääasiassa siten, että ajattelevat asioitaan vain omasta näkökulmastaan, "onko siitä hyötyä meille?" Ottamatta kantaa siihen, onko se ollut oikeutettua, en lainkaan ihmettele juutalaisten rutiininomaisia karkotuksia mistä milloinkin. Juutalaisilla tuntuu olevan taipumus tulla sokeiksi sille, kuinka heidän itsekkyyttään inhotaan. Hyvä nykyaikainen esimerkki tästä on heidän taipumuksensa vastata aggressiivisesti pienimpäänkin kritiikkiin ja sanavapauteen puuttuminen; he herkästi uskovat intressiensä olevan vaarassa. Ohessa on eräs - ironista kyllä, juutalaisen lausuma sitaatti koskien Passion of the Christ -elokuvaan liittyneitä antisemitismisyytöksiä:
"My concern is that the campaign against The Passion is provoking far more anti-Semitism than the movie itself ever could."
Mitä eurooppalaisten osasyyllisyyteen tulee, niin kuppaamiseen emme ole syyllisiä vaan tyhmyyteen ja hyväuskoisuuteen.
Lähetä kommentti