Elokuvan ilmeinen rotumetafora ja sanoma ei tuntunut pakkoruokinnalta keskisormi pystyssä. Vaikka viesti viedään perille paikoitellen alleviivatusti, näyttävät tekijät luottaneen siihen että katsojilla on tässä suhteessa aivot. Kontrastina toimii hetki sitten arvioimani The Last Jedi, joka itsetietoisesti sylkee yleisön kasvoille. Mielenkiintoista on ollut myös yleisön ja kriitikoiden tuntojen ero: The Last Jedi on saanut vuolaita kehuja kriitikoilta, kun taas yleisö on vähintäänkin jakautunut. Bright on taas kriitikoiden taholta tyrmätty, mutta saanut yleisöltä hyvää palautetta. Taustalla kummittelee se, että perinteinen elokuvamedia kokee Netflixin kaltaisen tulokkaan uhaksi ja tämä heijastuu myös ammatikseen arvostelevien mielipiteissä.
Hyvä elokuva, ei mulla muuta. Mainitsemani rotuteema oli tuotu esiin tavalla, että siihen voisi jopa uskoa. Että rauha on mahdollista, ainakin joskus. Ja miksikäs ei, ovathan ihmiset sotimisen lisäksi aina hieroneet myös sopua toistensa välille. Kyllä sitä voidaan myös ihmisiksi olla:
Tämän biisin kuuneltuani tekisi mieli lähteä Rioon monikulttuurisiin bileisiin, joissa on paljon isoja neekereitä ja latinotussua. Perseitä ja tissejä, drinkkejä: vitusti hauskaa!
Vamos! Vamos! Vamos!
Boom!
Oho, perseitä! Boom, boom!
Vamos a la playa! Tää on niin vitun hyvä biisi!
Kävin taas noutamassa karvakäsipizzeriasta ison lätyn. Söin ja nyt jatkan Stranger Thingsin parissa. Moido!
2 kommenttia:
Osaamme Rion sambakemuista palindromin:
"Omia vaara vaanii, Pässi-Vihtori: kirot HIVissä piinaa. Varaa vaimo!"
Ai piru, aika hyvä, aika paha.
Mut mä rokkaan teiät ku hurrikaanin.
Hivi on homoille, hevi tulee ja tappaa.
Lähetä kommentti