perjantai 12. tammikuuta 2018

Monikulttuurisuuden valhe

Vox Day siteeraa blogissaan Ted Kennedyä, joka perusteli maahanmuuttorajoitusten purkua seuraavasti:

First, our cities will not be flooded with a million immigrants annually. Under the proposed bill, the present level of immigration remains substantially the same… 

Secondly, the ethnic mix of this country will not be upset… Contrary to the charges in some quarters, [the bill] will not inundate America with immigrants from any one country or area, or the most populated and deprived nations of Africa and Asia… 

In the final analysis, the ethnic pattern of immigration under the proposed measure is not expected to change as sharply as the critics seem to think… The bill will not flood our cities with immigrants. It will not upset the ethnic mix of our society. It will not relax the standards of admission. It will not cause American workers to lose their jobs.

1920-luvulla amerikkalaiset havahtuivat tilanteeseensa ja säätivät rajuja pudotuksia maahanmuuton määrään. Pohjois- ja länsieruooppalaisten sallittiin tulla suuremmissa määrin kuin etelä- ja itäeurooppalaisten, afrikkalaisia, aasialaisia ja arabeja ei laskettu sisään juuri ollenkaan. Tiukka politiikka mahdollisti sen, että maahan jo tulleet eurooppalaiset siirtolaiset pystyivät paremmin sopeutumaan; kun heidän yhteisönsä eivät kasvaneet jatkuvan siirtolaisvirran myötä, oli pakko joustaa ympäröivän yhteiskunnan vaatimusten edessä.

1960-luvulla kiintiöistä päätettiin luopua. Päätös myytiin valheilla, valkoisia vedätettiin; Ted Kennedyn nenä lienee kasvanut Pinokkiomaisiin mittoihin. Maa ajautui suunnattomaan demografiseen muutokseen ja se muutos ei lupaa valkoisille hyvää. Amerikka ei ole entisensä ja tulevaisuudessa sitä ei enää tunnista itsekseen. Kuten Vox ennustaa, on Yhdysvallat kulkemassa kohti etnistä sisällissotaa mikäli kurssi ei käänny.

Entä meillä Euroopassa? Kaikin olennaisin puolin on meille myyty sama valhe. Sanottiin, ettei se maahanmuutto koskaan kasva niin suureksi. Ja kun se kasvoi, sanottiin ettei se muuta mitään; arabit ja afrikkalaiset sopeutuvat kyllä. Ja kun kaikki muuttuu, sanotaan ettei sillä ole väliä. Maalitolpat siirtyvät vuosi vuodelta kauemmas. Vuosia sitten meillä Suomessakin lässytettiin, etteivät ongelmamme niin pahoja ole. Eivät olleetkaan, vaan nyt ovat. Ne pahenevat.

Mikä on ratkaisu? Reconquista, muukalaisten hallittu palauttaminen takaisin. Muurien rakentaminen on ratkaisu, on aika nostaa laskusiltamme ja sulkea porttimme. Ne pääsevät sisään, jotka tahdomme päästää sisään. Sivilisaatiota ei ole ilman rajojaan, ei ilman identiteettiään. Olemme me ja sitten ovat he.

7 kommenttia:

Allaspalo kirjoitti...

Hyvä tietoisku K.o.o. Mielenkiintoista settiä Kenedyn klaanista. Samaa ripulipierua on syötetty porukalle jo pitkään ja läpi menee koska hyväasia.

Oh-ouh :(


Ehkä joskus tulevaisuudessa juostaan sitten jonkun toisen hyvänasian perässä jos eliitti keksii uudentavan kupata jengiä.

Tai jos vain alettaisiin Jim Goadia lainatakseni, miettiä mikä on totta sen sijaan että mikä on oikein. Tai njääh siinähän jouduttais mahdollisesti ajattelemaan epämukavia mikä voisi johtaa siihen että lauantaisaunan jälkeinen pakollinen laskuhumalassa suoritetty lähetyssaarnaaja-sessio voisi kärsiä. Silly me.

Lauri Stark kirjoitti...

Tai jos vain alettaisiin Jim Goadia lainatakseni, miettiä mikä on totta sen sijaan että mikä on oikein.

Mutta mitä ihmettä tämä voisi tarkoittaa? Joko "oikea" on tässä määritelty hassulla tavalla tai sitten hyvyys, totuus ja kauneus eivät yhdessä pädekään.

Anonyymi kirjoitti...

https://grrrgraphics.com/not-in-the-usa/

Lauri Stark kirjoitti...

Iltaa Anonyymi.

Jotensakin hyvä tiivistys eräästä aspektista kulttuurisodassa.

Allaspalo kirjoitti...

Iltaa Itä-Suomesta

Korppi kirjoitti
"Joko "oikea" on tässä määritelty hassulla tavalla tai sitten hyvyys, totuus ja kauneus eivät yhdessä pädekään."

Jokin idea/visio voi olla kaunis, olematta totta. Katsohan esimerkiksi kehitysapua käsittelevä tekstiäsi. "Annetaan rahaa Afrikalla kehitysapuprojekteihin, ja rakennetaan sinne tehtaita/trooleja/sahoja ja lopulta Afrikka nousee" on kaunis ajatus. Mutta onko se realistinen?
Jos me tuijotamme vain vision kauneutta mutta emme ota yhtään huomioon miten käy oikeasti voimme saada niin pahasti näpeillemme ettei tosikaan.

En tarkoita että toivottomassa paikassa pitäisi opportunistisesti luovuttaa jalosta päämäärästä. Esimerkiksi yritän tiskillä saada paria amista että pressan vaaleissa kannattaa äänestää -tai ainakin kannattaa seurata tilannetta, vaikka mikään ei muuttuisi. Temppu on, että menetelmiä kannattaa tarkistaa. Jos tavoitteemme on vaikka auttaa Afrikan asiaa ja jos huomaamme ettei kehitysapu auta vaan pahentaa tilannetta, meidän ei tarvitse luopua alkuperäisestä tavoitteestamme auttaa Afrikkaa, mutta metodi pitää vaihtaa.

Allaspalo kirjoitti...

Esim. Jos tavoitteemme on vaalia länsimaisen kulttuurin helmiä, mutta ihme-intiaanit-ulkoavaruudesta tulevat ja pistävät meitä ylivoimaisesta turpaan. Olet viimeinen länsimaisen kulttuurin edustaja metikössä. Toivoa aseellisesta voitosta ei ole. Mitä tehdä? Noh voi ainakin myöntää itselleen tosiasiat ja kaivertaa länsimaisen filosofian parhaimmat palat kultalevyille ja haudata ne suohon jos joku tulevaisuuden arvoinen sivilisaatio joskus löytää ne ja ottaa opiksi.
...Jasittenvedetäänviinaajahyökätäänberserkkilläalienienlaserkanuunoitavastaankepeikjakeeihäin.

Lauri Stark kirjoitti...

Guten Abend mein Freund.

Jokin idea/visio voi olla kaunis, olematta totta. Katsohan esimerkiksi kehitysapua käsittelevä tekstiäsi. "Annetaan rahaa Afrikalla kehitysapuprojekteihin, ja rakennetaan sinne tehtaita/trooleja/sahoja ja lopulta Afrikka nousee" on kaunis ajatus. Mutta onko se realistinen?

Ymmärrän mitä meinaat, eli toisin sanoen "moni kakku päältä kaunis". Ajattelin asiaa liikaa platonisella tasolla: jokainen oikeasti kaunis asia on lopulta myös hyvä ja totuudellinen.

Jos tavoitteemme on vaikka auttaa Afrikan asiaa ja jos huomaamme ettei kehitysapu auta vaan pahentaa tilannetta, meidän ei tarvitse luopua alkuperäisestä tavoitteestamme auttaa Afrikkaa, mutta metodi pitää vaihtaa.

Näinpä juuri. Miljoonan taalan kysymys on, että mikä olisi se metodi. Asiaa voi ajatella utilitaarisena vaihtokauppana, Afrikan etu on myös meidän etumme. Mutta tahdon uskoa, että asialla on myös moraalinen ulottuvuus. Mitä hyvänsä afrikkalaisista voidaankaan sanoa, ei heitä voida vain kuolemaakaan jättää; Afrikan maat ovat monin tavoin riippuvaisia avustamme (mikä on myös virheemme) ja jos se vedettäisiin yhtäkkisesti pois, johtaisi se katastrofiin. Siksi en oikein pidä persujen ja muiden oikeistolaisten heitoista, "lopetetaan kaikki kehitysapu". Ymmärrän kyllä mistä turhautuminen kumpuaa, mutta voi asiassa järkeäänkin käyttää (ja suoraan sanoen, kun aina toistellaan mantraa "autetaan paikan päällä", niin miksi sitten leikata kehitysapua yms. Tekopyhyyttä?).

Loppukommenttiisi voin vain todeta, että juuri näin. Kun lähdetään, lähdetään tyylillä.