sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Vieraslajit ekosysteemissä

Vieraslajeilla viitataan eliöihin, jotka ovat levinneet alkuperäisen levinneisyysalueensa ulkopuolelle ihmisen vaikutuksesta. Jotkut ovat harmittomia ja löytävät ekologisen lokeronsa. Toiset taas eivät ole ja syövät elintilaa yhdeltä tai useammaltakin kotoperäiseltä lajilta. Esimerkkinä harmittomasta vieraasta käyköön fasaani, joka tuotiin Suomeen alun perin riistalintuna ja on sitä edelleen. Haitallisia vieraslajeja on niin kasvi- kuin eläinkunnassa, esimerkkejä löytyy supikoirista kotikissoihin ja lupiineista jättiputkiin. Kaikkiaan Suomessa arvioidaan olevan noin 600-1000 vieraslajia, joista 160 on luokiteltu haitallisiksi.

Tulokaslajit ovat niitä, jotka levivät hiljalleen ja luonnostaan. Vieraslajit taas ylittävät ihmisten avulla muuten ylitsepääsemättömiä maantieteellisiä esteitä, kuten valtameriä. Ne usein kilpailevat kotoperäisten lajien kanssa samoista resursseista tai jopa saalistavat niitä. Vieraslajeilta puuttuvat luontaiset viholliset kuten pedot ja loiset, mikä antaa niille kilpailuetua. Jos uusi laji asuttaa samaa ekologista lokeroa kuin kotoperäinen vastineensa, voi tuloksena olla alkuperäisen lajin häviäminen. Tunkeilijat muuttavat paikallisia ravintoketjuja ja -verkkoja, ne voivat sotkea ekosysteemiä radikaalistikin. Tuloksena voi olla eräänlainen monosysteemi, jonka biodiversiteetti on köyhtynyt. Hyvä esimerkki tämän tason aggressiivisesta tunkeilijasta on Kudzu-köynnös, joka kirjaimellisesti hautaa muut kasvit alleen.

Ei vaadita suurta mielikuvitusta soveltaa vieraslajien logiikkaa myös maahanmuuttoon. Suomen kaltaista kansallisvaltiota voi pitää orgaanisesti kehittyneenä ekosysteeminä, joka oli tasapainossa. On meillä ollut vieraslajeja esimerkiksi romanien muodossa, mutta he ovat muodostaneet oman eristyneen ekosysteeminsä eivätkä ole uhanneet valtaväestöä. Tataareja voi pitää tulokaslajina, joka löysi oman ekologisen lokeronsa. Sen sijaan Afrikan ja Arabian tulokkaat ovat tunkeilijoita, jotka vaarantavat ekosysteemimme. He ovat aggressiivisia ja toimivat omien lakiensa mukaan. Matalan luottamuksen kansat korkean luottamuksen yhteiskunnassa saavat kilpailuetua ja ajavat omia intressejään kantaväestön keskittyessä yleisemmän tason asioihin. Emme ole tottuneet olemaan tekemisissä heidänlaistensa kanssa, jolloin jäämme helposti alakynteen. Vaikka kehitysmaalaiset barbaarit ovat vähemmistössä, he kykenevät tietyillä tasoilla dominoimaan. Valtaväestön neuvottomuudesta kertoi esimerkiksi pitkään jatkunut puuttumattomuus tyttöjen hyväksikäyttöön Rotherhamissa.

Tunkeilijoita virtaa tietyille alueille ja kantaväestöä poistuu sitä mukaa, tapahtuu niin sanottu valkopako. Ekosysteemi muuttuu, eikä niinkään orgaanisesti ja vähittäin vaan lyhyenkin ajan kuluessa. Jos orgaanisella muutoksella viitataan kehitykseen jopa satojen vuosien aikavälillä, on massamaahanmuutto itsessään niin suuri tekijä että aikaansaa muutoksia jo vuosikymmenissä. Suomen etninen rakenne oli 1900-luvun loppuun asti stabiili, kunnes meillekin alkoi virrata kehitysmaaväestöä. Tilanne ei ole vielä peruuttamaton, mutta kehitys osoittaa väärään suuntaan. Kyllä täällä elämää tulee olemaan, vaikka maa olisi balkanisoitunut pieniin lääneihin taikka neekeröitynyt geneettisen sulautumisen seurauksena. Mutta turha sellaista maata on ainakaan Suomeksi kutsua.

Koska tahdon Suomen pysyvän Suomena ja siis suomalaisena ja valkoisena, on ratkaisuna vieraslajien karkottaminen. Toisin kuin kasvien taikka eläimien tapauksessa, ihmisiä on helppo ottaa kiinni ja lähettää takaisin kotiinsa. Maamme ei ole luontainen elinympäristö vierasrotuisille, oli kyseessä sitten afrikkalaiset taikka aasialaiset. Heidän on parempi kotonaan, siellä missä ovat heidän juurensa. Meidän juuremme ovat syvällä tässä maassa ja muukalaiset kilpailevat tuosta maasta. Niin ei voi olla, siis Suomi suomalaisille ja Afrikka afrikkalaisille.

Periaatteemme olkoon "vähemmän sisään, enemmän ulos". Kyllä tänne vieraitakin mahtuu, eihän siinä. Emme ole vain eläimiä ja yksittäiset muukalaisrotujen edustajat voivat sopeutua. Mutta liika on liikaa. Mitä iloa muukalaisista onkaan, voi miettiä tuon ilon painoa suhteessa haittaan. Lupiinitkin ovat epäilemättä kauniita. Mutta onko se sitten mukavaa, kun niityillä ei enää muuta kasva? Eksoottinen ravintola korttelissa taikka arabiperhe naapurissa voi olla virkistävää, vaan entä sen jälkeen kun koko korttelista ei löydy suomalaisia?

2 kommenttia:

Qroquius Kad kirjoitti...

Jättiputki on vahingollisista vieraslajeista mitä havainnoillisin:

Pentti Puutarhurin leskirouva Tarha-täti tuo puutarhaansa uuden kasvin. Sitä käydään katselemassa siitä kysellen. Tarha-täti kertoo sen olevan kaukaisilta mailta tullut uusi, ihana kasvi, ja se kasvaa nopeasti isoksi, kauniiksi ja ihanaksi! Kaikki naapurustossa saavat siitä jatkossa vähintään yhtä suurta iloa kuin hän!

Ja totta tosiaan, sehän kasvaa. Uusi kasvi on pian jo todella komeissa mitoissa ja houkuttaa ulkomuodollaan lapsia lähestymään sitä, varsinkin kun Tarha-täti heitä siihen vieläpä kannustaa; onhan se hänen ikioma, komea kasvinsa kaukaisilta mailta!

Lapset juoksevat kotiin parkuen: sattuu hirveästi, tuo Tarha-tädin uusi kaukaisten maiden kasvi poltti hirveästi! Vanhemmat vaativat Tarha-tätiä vastuuseen, jonka tämä ylimielisesti kiistää:
minun kasvini ei sisällä mitään happoa saati kiehuvaa nestetä, joka voisi polttaa lapsia tuolla tavalla! Olette keksineet itse syytöksenne koska olette kateellisia minulle ihanasta ikiomasta kaukomaalaisesta kasvistanini!

Asiantuntijoidenkin on pakko myöntää: jättiputki ei todellakaan sisällä happoa eikä nyt tietenkään kiehuvaa nestettä, mutta sen neste...
Tässä kohtaa Tarha-täti alkaa huutaa "KASVINVIHAAJA! KASVINVIHAAAJA!! KASVINVIHAAAJAA!!!" alati kovempaa ja kirkuvammin määrätietoisesti niin kauan, että botanistit lähtevät päätään puistellen pois.

Jättiputki jää Tarha-tädin puutarhaan houkuttelemaan lapsia komealla ulkomuodollaan ja satuttamaan hirveästi kaikkia sitä lähestyviä. Tarha-täti kieltäytyy järjestelmällisesti edes kuuntelemasta mitään jättiputkeensa liittyvää kritiikkiä.
Se on hänen komea, vierasmaalainen tulokasasukkaansa. Itse hän ei sitä koskaan lähesty, tietäen hyvin sen ominaisuudet.

Naapurustoon muuttaa Juho Hallasen-ahola. Hän alkaa kysellä saman tien miksi naapurusto ei ole jo aikoja ryhtynyt sitten Tarha-tädin vahingollisen vieraslajin neutralisoimiseen; sehän voitaisiin vielä nyt hoitaa riittävällä määrällä kasvimyrkkyä?
Hänelle vastataan, ettei Tarha-täti anna sellaista tehtävän. Silloin Juho tarjoutuu naapuruston johtajaksi kukistamaan jättiputken ja sitä tahallaan levittävän Tarha-tädinkin jos tilanne sitä vaatii?

Kaikki kyyristyvät silmät kauhusta pyöreinä!
"Ei noin voi tehdä..."
Juho Hallasen-ahola kysyy:
"Haluatteko mieluummin lastenne joutuvan jättiputkien poltettaviksi?"
"eemmie, eeemmie mittee eeeeemmie..."
"Hei! Jos panette päänne pensaaseen älkää nyt jumalauta juuri tuon jättiputken alle! Ei perkele...ettekö te käsitä!?"
"Aaaiaiiaiii, sattuu! Polttaa...polttaa, koska tuo hullu Hullusen-uhola käski meitä menemään jättiputken aaalleee...uuaii...mä siis niii-in valitan tästä Tarha-tädille...!"

Korppi on oikeus kirjoitti...

Hyvä tarina :D