Kaikilla siitä on mielipide, jonka
ennalta-arvattavuus riippuu sijoittumisesta poliittisella akselilla.
Yksille se on pyhä lehmä, toisille vain taakka. Kummatkaan eivät
voi kuitenkaan olla oikeassa samanaikaisesti vai ovatko kummatkaan?
Oma suhteeni on ambivalentti. Ymmärrykseni ei ole syvällistä, mikä
vähentää näkemykseni merkitystä. Sanon silti ääneen mitä
ajattelen, vaikka vain jäsentääkseni asiaa itselleni.
Rajataan näkökulma Afrikkaan,
kaikkien suosikkiin. Miten on, ettei puolessa vuosisadassa ole
kehitysapu tehnyt tuolle Pimeälle mantereelle ihmeitä?
Vasemmistolla on käsissään ratkaisematon yhtälö. Ei voi välttyä
tunteelta, että kaikki raha ja resurssit ovat menneet kankkulan
kaivoon. Eikä se sittenkään ole vain tunne, vaan kehitysavun
parissa työskennelleiden havannoima tosiasia. Kansalaiset tietävät,
että se on turhaa työtä ja kyseenalaistavat koko touhun
jatkamisen.
Moralistit koettavat muistuttaa, että
saimme mekin Suomessa kehitysapua sotien jälkeen. Niin saimme, jopa
kolmisenkymmentä vuotta. Mutta olimme myös ensimmäisten joukossa
osallistumassa YK:n projekteihin ja muutuimme nopeasti
nettomaksajiksi. Moralistit unohtavatkin, ettei kyse ole
kehitysavusta itsessään vaan siitä, auttaako se. Meillä se
auttoi. Kriisiapua, jossa akuuttiin hätään viedään ruokaa,
lääkkeitä ja muita tarpeita eri maailman alueille, ei myöskään juuri kyseenalaisteta sen enempää kuin ensiapuakaan; kysymys
kehitysavusta on samaa tasoa kuin kysymys tehokkaimmasta tavasta
järjestää julkinen terveydenhuolto.
Endeeminen korruptio, kivikautinen
heimokulttuuri, mustien afrikkalaisten alhainen älykkyys ja
impulsiivisuus ovat syitä siihen, miksi kehitysapua on vaikea saada
toimimaan. Se käynnistettiin sillä hyväuskoisella olettamuksella,
että maailman ihmiset ovat samanlaisia. Että korkeakulttuuria on
mahdollista rakentaa, kunhan rakennustarpeet ja -ohjeet tuodaan
paikan päälle. Se ei kuitenkaan toimi niin. Apinallekin voi tuoda
kasan leegoja sekä ohjeet ilman, että se saa mitään aikaiseksi.
Ihminen ei ole tyhjä taulu, johon voi päälle sutia aivan mitä
tahansa. Emme ole muovailuvahaa, jonka voi aina loihtia uuteen
uskoon. Kehitysapu tyssäsi siihen, että ihminen on rajallinen
olento.
Nyt kuitenkaan, ei kuva ole aivan näin
mustavalkoinen. Biologia määrittää ja rajoittaa ihmistä, mutta
se ei determinoi häntä. Perimääkin tärkeämpää on kulttuuri,
ja kulttuuri on tekoja. Mitä taas ovat teot, paitsi valintoja. Uskon
tahtomme vapauteen ja että voimme valita toisin. Niin synkkä ja
kauhea paikka kuin Afrikka onkin, uskon että asiat voivat olla
sielläkin paremmin. Mustat voivat olla vähän yksinkertaisia, mutta
aina he voivat tehdä paremmin. Jos iso osa kehitysavusta onkin
mennyt hukkaan, ei kuitenkaan kaikki. Esimerkiksi naisten koulutus on
tuottanut konkreettisia tuloksia. Vaikka ne voivat olla pieniä, on se
kuitenkin osoitus siitä että asioita voi tehdä oikein tai väärin.
Ylipäätänsä tuntumani (korostan, tuntumani) on, että valtioiden
budjettitukena antama apu yms. on tehotonta verrattuna
kansalaisjärjestöjen tukeen. Arvokkainta apua on se, mikä lisää
henkistä pääomaa.
Massamaahanmuutto ei ratkaise
kehitysmaiden ja Afrikan ongelmia. Massamaahanmuutto on meille
turmiollista. Jos kuitenkin löydetään tapa kohdentaa kehitysapua
tehokkaasti, ehdottaisin seuraavaa kompromissia vasemmistolle:
maahanmuutto kolmansista maista laitetaan jäihin joitakin pakolaisia
lukuunottamatta, ja täällä jo olevat vähemmistöt palautetaan
pääpiirteittäin takaisin. Samalla kymmenkertaistamme kehitysavun
määrän ja yritämme toden teolla saada Afrikan ja muut
jaloillensa. Tämä olisi kaikkien etu sikäli, että se parantaisi
elinoloja Afrikassa ja vähentäisi muuttopainetta Länteen.
Mutta kehitysapua ja sen roolia
tärkeämpi seikka on maailmantalouden epäoikeudenmukaisuus. On
kiistamaton tosiasia, että kolmannet maat kärsivät. Ne ovat
alistetussa asemassa, kun suuryritykset ja massiivinen velkataakka
pitävät maita kahleissa. Me täällä lännessä hyödymme
järjestelystä; ylellisyyemme on osaltaan mahdollista, koska
riistämme kehitysmaita. Tämän sanominen on monille oikeistolaisille punainen vaate, mutta loukaut tunteet eivät taio todellisuutta pois.
Jotkut rationalisoivat systeemiä toteamalla, että ”mihin ne
hikipajojen ihmiset sitten menisivät töihin?” Kuin kenenkään
pitäisi tehdä työtä orjien lailla alun perinkään. Globaali
talous on mielisairas systeemi, joka antaa paljon harvoille ja paskoo
muiden päälle. Se paskoo meidän länsimaalaistenkin päälle yhä
enenevissä määrin. Työttömämme ovat masentuneita ja samalla
ostavat hikipajojen tuotteita, kaikkia vituttaa.
Kolonialismi oli pahaa, mutta tuntuu
että uuskolonialismi on pahempaa. Se on kaksinaamaisempaa, sillä
aina voimme teeskennellä että kehitysmaat ovat vapaita. Vanhan ajan
imperialisteilla saattoi ajatus valkoisen miehen taakasta pidätellä
kättä. Mutta nykyaikana, kun kaikki ovat virallisesti
tasa-arvoisia, voidaan afrikkalaiset jättää joko oman onnensa
nojaan tai auttaa heitä näennäisesti syytämällä rahaa
byrokraattien taskuun. Kyllä, afrikkalaiset ovat myös itse
vastuussa, emme voi tehdä kaikkea heidän puolestaan. Historia ja
nykyaika kuitenkin sysäävät meille vastuuta, jotain olisi tehtävä.
Mitä tarkalleen, en suoraan sanoen tiedä.
Trump on oikeassa, kun kutsui Haitia
persläveksi. Mutta ketkä tekivät Haitista persläven?
4 kommenttia:
Ehkä yksi syy siihen, miksi kehitysapu tuottaa vaatimattomasti tuloksia, on sen suuntautuminen asioihin, joiden tuloksia on vaikea mitata. Kehitysavun puolustajat voivat aina vakuuttaa, että kehitysmaiden asiat olisivat vielä paljon huonommin, jos kehitysapua ei olisi annettu. Mitäpä siihen voi sanoa, kun emme voi mennä katsomaan vaihtoehtoiseen todellisuuteen, jossa kehitysapua ei koskaan annettu, ja verrata sen tilannetta meidän todellisuutemme tilanteeseen.
Eräs helposti mitattava kehitysavun vaikutus olisi puiden ja pensaiden istuttaminen aavikoitumisvaarassa oleville alueille. Aavikoituminen on vakava ongelma, jolla on suuria yhteiskunnallisia seurauksia, ja sen hillitseminen vaatii niin suuria resursseja, ettei kehitysmailla sellaisia ole. Kehittyneet maat voisivat ottaa sen vastuulleen. Siinä olisi järkevä työnjako, me tekisimme vain sen, mitä muut eivät voi. Paikalliset kantaisivat vastuunsa useimmista asioista, eivätkä voisi jäädä apaattisina odottamaan, että joku kattaa pöydän heidän puolestaan. Tuloksia olisi mahdollista mitata, ja jos puita ei ilmestyisi niin paljon kuin suunniteltu on, tiedettäisiin jonkun vetäneen välistä tai hutiloineen.
Lisäksi puiden istuttaminen olisi hyvä toimenpide myös ilmastotalkoissa, parempi kuin näpertelyt minimaalisten päästövähennysten tekemiseksi.
Tervehdys Viilipytty.
Hyvä kommentti, eipä tuohon ole mitään lisäämistä.
Miten niin kolonialismi väärin? Montako kestopäällystettyä maantietä, lentoasemaa, satamaa, lentoasemaa tai pilvenpiirtäjää olisi Afrikassa tänään - ellei valkoinen mies olisi niitä sinne aikoinaan rakentanut?
Montako Afrikan öljylähdettä olisi nyt käytössä öljynjalostamoineen ja kuljetusjärjestelmineen - ellei valkoinen mies olisi niitä rakentanut? Mikä osuus Afrikan muista massiivisista luonnonvaroista olisi tänään ylipäätään ihmiskunnan hyödynnettävissä - ellei valkoinen mies olis niitä ottanut käyttöönsä?
Retorisia kysymyksiähän nämä kaikki, eikö?
Iltaa Qroquius.
Retorisia kysymyksiä sinänsä. Olen satavarma siitä, että Afrikka olisi parempi paikka, jos valkoinen mies ei olisi koskaan sinne jalallaan astunut. Kivikautiset heimokulttuurit eivät ole tarkalleen ottaen humaaneja, mutta ainakaan ne eivät raiskaisi luontoa ja toisiaan moderneilla välineillä.
Kestopäällystetyt maantiet eivät ole välttämättä parannus maisemaan. Öljyn voi jättää maankuoreen. Moderni yhteiskunta ei ole itsestäänselvästi parempi. Kyllä minä sen mukavuuksista pidän, mutta aina voisi tehdä toisinkin.
Kivikauteen ei kuitenkaan ole paluuta, joten on miljoonan taalan kysymys, miten Afrikan voisi järkevästi modernisoida. Pelkkä materiaalinen kehys ei riitä, semminkään kun se materia ei jää juuri afrikkalaisten itsensä iloksi.
Lähetä kommentti