Punkkari-sedät ovat hyvin, hyvin vihaisia

Varisverkoston vassaripunkkarit ovat vetäneet herneen nenään, koska ravintolalla oli natsibändejä esiintyjälistallaan. Tuloksena oli ennalta arvattava somekohu, joka päätyi keikan perumiseen.

Jotenkin hauskaa lukea punkkarien ja ex-kapinallisten raivoa siitä, kun joku muu tekee nyt sitä samaa ja vielä röyhkeämmin kuin mihin he itse ikinä kykenisivät. Ei ole tekemistä sanavapauden kanssa? Ehkei, mutta sillä ei ole väliä. Natsipunkkarit ja vihanlietsojat voivat hyväksikäyttää järjestelmää siinä missä muutkin. Ja todellisuudessa koko sanavapaus on illuusio, minkä Halla-ahon ja monien nuivien kohtaama ajojahti median ja oikeuslaitoksen taholta osoittaa. Vapaus koskee sinua tasan niin kauan kuin olet samaa mieltä liberaalin hegemonian kanssa.

Punkkarille rock on kapinaa. Niin onkin, mutta kapina itsessään on arvoneutraalia. Kapina on taistelua vallitsevaa hegemoniaa vastaan siinä kaikki. Vanhat punkkarit haistattivat pitkän ”vanhoilliselle” valtiovallalle. Uusi hegemonia koitti yleishumanistisen vasemmistohössötyksen kumottua aikaisemmat arvot. Nykyajan kapinalliset ja vastarinnankiisket ovat siis natseja, he johdonmukaisesti vastustavat vallitsevaa hegemoniaa. Jos se tarkoittaa perseen pyyhkimistä ihmisoikeuksilla, niin sitten olkoon niin. Oikeasti hauskaa on se, miten entisistä kapinallisista tulee porvareita; punkkarit paheksuvat natsibändejä samassa hengessä kuin ammoin kiljupunkkareita paheksuttiin. Mieleen tulee ammoinen Kauko Röyhkän avautuminen Timo Hännikäisen laulettua Vöyrin marssia joissakin juhlissa. Vanha satanismin kanssa flirttaillut”kapinallinen” olikin hyvää makua peräänkuuluttava kalkkis.

Yhä kuulee joidenkin haikailevan ”vaarallisuutta” rock-musiikkiin. Epäselväksi jää vain, mitä tällä tarkoitetaan. Jos konkreettista vaaraa hakee, sitä löytää parhaiten black metal-skenestä, norjalaisia bläkkiksen kuuntelijoita raivotautisempaa sakkia saa hakea. Vaaraa löytyy myös natseista, heihin identifioituminen on kätevä keino sosiaaliseen itsemurhaan ja ehkä syytteeseen ”kiihottamisesta” tai jonkin liberaalien pyhän lehmän loukkaamisesta. Valtavirtarockissa, punkissa ja grungessa ei koskaan ole todellista vaaraa ollutkaan, punk varsinkin oli alusta asti läpikaupallista paskaa. Syy piilee kapinallisuuden itseisarvoisuudessa rokkareille; kapina vailla muuta sisältöä kuin yksilön oikeus nautintoon on yhtä kuin nihilismi, eikä näin ollen mitään tai ketään ole helpompaa vietellä rahalla kuin omasta ainutkertaisuudestaan vakuuttunut rockstara. Koska rockin ja punkin kapina on sisällöltään tyhjää, se sulautui jo syntyesssään kapitalismiin.

Black metal ja natsiskene ovat olleet vaikeampia sulatettavia. Kumpikin näyttää johdonmukaisesti keskisormea aivan kaikelle, he ovat vieneet kapinan päätepisteeseensä. Individualismi ja nautinnonhalu ovat nihilismistään huolimatta olleet helppoa käsiteltävää kapitalismille, koska juuri noita kahta – individualismia ja hedonismia – se tarvitsee. Black metal konkretisoi kapinansa avoimeksi väkivallaksi ja sabotaasiksi modernia yhteiskuntaa kohtaan ja natsit vähintään saarnaavat samasta. Kiljupunkkarit ovat perimmiltään olleet pelkureita, heistä ei ole ollut mielenosoituksissa ja mellakoissa rähinöintiä kummempaan. Bläkkismiehet ovat toteuttaneet nihilisminsä täysimääräisinä, he palvovat rehellisesti paholaista – kiljupunkkarit eivät edes tunnusta hänen olemassaoloaan.

Natsipaskoja ja vastaavia yritetään toki kaikin tavoin tukahduttaa, ja natsit vetoavat sananvapauteen. Sen he voivat toki tehdä, liberaali systeemi on altis hyväksikäytölle. Onhan toki niin, ettei heille sananvapautta useinkaan suoda ja tämä vain alleviivaa heidän asemaansa todellisina kapinallisina. Sensuurinhalussaan Varisverkosto antoi vain ilmaista mainosta natsibändeille, mikä vain korostaa natsien vaarallisuutta; se mitä sensuroidaan, on kiinnostavaa. Vassareiden touhussa myös paljastuu dialektisen maailmankuvan asenne; liberaalit arvot edustavat historian päätepistettä, joten kapinasta on tullut turhaa. Miksi kukaan kapinoisi hyvyyttä vastaan? Jos taistelet hyvyyttä vastaan, olet absoluuttinen vihollinen ja paha, jolle ei tule suoda sananvapautta ja joka tulee tuhota. Kun demokratiaa uhkaavat yksilöt yksi kerrallaan eliminoidaan pois pelistä eugeniikalla, murhaamisella ja geenimanipulaatiolla, utopia on valmis. Tässä ei syyttä heijastu kansallissosialistien ajattelu, hekin edustavat dialektista maailmankäsitystä; maailma on valon ja pimeyden voimien taistelua ja pimeyden voimat on tuhottava.

Jos vasemmistolaiset tunnustaisivat ajattelunsa juuret osana liberaalia heimoidentiteettiä, taistelu olisi helpompaa. Niin kauan kuin liberaalit näkevät itsensä viimeisinä ihmisinä, kaikki toisin ajattelevat ovat pimeyden joukkoja. Heimoidentiteetistä tässä kuitenkin on todella kyse. Natsipaskojen sananvapautta halutaan rajoittaa juuri syystä, että natsit ovat liberaaleja vastustava heimo. Jokainen hallitseva hegemonia pyrkii märittelemään rajat omalle arvostelulleen ja luo pyhän lehmän, johon ei tule kajota. Liberaalit eivät ole tästä poikkeus ja siksi he joutuvat kumoamaan oman periaatteensa absoluuttisesta sananvapaudesta (sananvapautta nykyään voi toteuttaa vain niin kauan kuin tukee sananvapautta, eli on samaa mieltä liberaalien kanssa). Kun liberaalit viittaavat vihapuheeseen tai ihmisvihaan, se on vain hämäystä. Vain harvat ajavat johdonmukaista ihmisvihaa, kaikkein vähiten natsit. Natsit ovat dialektikkoja ja ajavat vihaa ainoastaan vihollisiaan, eli juutalaisia ja liberaaleja vastaan. Liberaalit ovat myös dialektikkoja ja ajavat vihaa vihollisiaan, eli juutalaisia ja natseja vastaan. Natsipaskojen ja kiljupunkkareiden ero on siis veteen piirretty viiva.

Bläkkisporukka on tässä suhteessa poikkeus äärimmäisessä nihilismissään. He ovat aitoja misantrooppeja ja siksi harmittomia; heidän aatteensa eivät voi koskaan saada laajempaa kannatusta. Sen sijaan olemme nähneet monet kerrat, mitä hedelmiä dialektinen ajattelu kantaa: sen mustavalkoisuus tenhoaa ihmisiin, jotka enemmän kuin mielellään haluaisivat nähdä puolet maanmiehistään kuolleina. Natsit ovat rehellisiä ja myöntävät haluavansa hipit ja jutkut pois päiviltä. Liberaalit ovat sen sijaan määritelleet positionsa tavalla, joka hämärryttää sen heimoidentiteetin; jos heidän ideologiansa on historian päätepiste ja sen vastustaminen koko ihmiskunnan vastustamista, tulee tällainen vihollinen tietenkin murskata keinolla millä hyvänsä. Dialektinen ajattelu on siis partikulaarisen heimoidentiteetin muuttamista universaaliksi: "me" edustaa kaikkea hyvää, ei vain omaa heimoa. "Ne" edustaa kaikkea pahaa, ei vain vierasta heimoa.*

Punkkarit, olivat sitten kommareita tai natseja, ovat molemmat äärivasemmistolaisia. Bläkkärit ovat sen sijaan egoismissaan äärioikeistolaisia ja siksi liian individualistisia, minkä vuoksi skene ei koskaan kerää suuria joukkoja ihmisiä ympärilleen. Edes kapitalismi ei voi imeä itseensä sellaista määrää yksilönpalvontaa ja nihilismiä.

Vassareita vituttaa havahtuminen siihen, etteivät he olekaan enää sankarillisia kapinallisia; heidän kapinansa valjastettiin vetämään kapitalismin vankkureita. He arvostelivat valtaa ja heistä tuli vallanpitäjiä. Todellinen kapina löytyy enää äärioikeistosta ja taantumuksesta. En kuitenkaan arvosta mitään bändiä vain maailmankuvan vuoksi. Olen aina halveksinut punkkareita ja muita musiikkia politiikka edellä tekeviä ihmisiä. Black metal on pääosin tympeää, joskin nihilismissään rehellisempää kuin nössö punk. GG Allin on poikkeus, joka vahvistaa säännön, hän ainoana punkkareista vei nihilisminsä päätepisteeseen.

Sieg Heil o/

*Intiaaneilla tämä ajattelu tavallaan ilmeni heidän ihmisyyden määritelmässään: vain oman heimon jäsenet luettiin ihmisiksi. Toisin sanoen heimoajattelu itsessään ja primitiivisimmillään on dialektista, se tekee absoluuttisen eron "meidän" ja "niiden" välille. On ikuinen dilemma, miten ylittää näin jyrkkä partikulaarisuus ja samalla säilyttää oman heimon vahva identiteetti. Totalitaariset ideologiat yrittävät ratkaista sen "kerralla kuntoon" meiningillä, eli yksinkertaisesti hävittämällä vastapuolen. Tällaista totalitariaa edustaa niin natsismi kuin moderni liberalismi, joka pyrkii yhdenmukaistamaan maapallon eli hävittämään aidon erilaisuuden. Ero ei näy edes ruumiiskasoissa; natsit teollistivat prosessin, siinä missä USA luotti ja luottaa sirpalepommeihin ja napalmiin. Maon Kiina, Pol Potin Kamputsea, valitse mieleisesi. Puhuttiin sitten inhimillisistä uhreista taikka vahingosta ekosysteemille, moderni totalitarismi tuottaa samat tulokset. Moderni Eurooppa on vain näennäisesti ulkopuolella tästä, koska olemme ulkoistaneet ympäristöhaittamme ja ruumiskasamme muille.

Minulla ei ole patenttiratkaisuja tarjottavana. Traditiot ovat hyviä, mutta eivät täydellisiä; luotan vanhaan sanaan, mutta radikaalia eteenpäin riuhtomista tarvitaan. Kannatan jyrkkää heimoidentiteettiä ja nationalismia, mutta nämä eivät takaa rauhaa eivätkä hyvinvointia. Tahtoisin uskoa absoluutteihin, mutten usko vaan olen kiinni modernissa nihilismissä; minulla ei ole toivon sanomaa.