Maisemanvaihdos

Olen taas kotopuolessa, opiskelupaikkakunta on toistaiseksi selän takana. Huomaan kuinka hyvää maisemanvaihdos välillä tekee. Tarvitsen rutiineja ja pysyvyyttä, rakastan tasaisena lipuvaa harmaata arkea. Ulkopuolisen silmissä elämäni on varmasti tylsää, mutta itselleni se on juuri sellaista kuin tahdon. Elän päässäni ja tarkkailen maailmaa, siinä on tarpeeksi tekemistä itselleni. Mutta moisessa on vaarana jämähtäminen liiaksi paikoilleen; ajatukset alkavat kiertää kehää, koska en saa tarpeeksi ulkoista stimulaatiota. Jos viivyn liian kauan yhdessä ja samassa paikassa samoja rutiineita toistellen, menetän innostuksen ja mietteeni sulkeutuvat itseriittoiseen ympyrään. Kun rutiinit edes hetkeksi murtuvat ja jokapäiväinen maisema ympärilläni muuttuu, tutuu kuin koko kehoni ja mieleni saisi rebootin. Saan uusia näkökulmia ja ideoita, sieluni uudistuu.

Nauttiessani tänään kevään lämmöstä ja tiirailtuani kirjastoreissun ohessa valko- ja sinivuokkoja, olen tuntenut levollisuutta. Mieleni ei ole aikoihin ollut näin kirkas. Aivan kuin olisin käynyt virkistävässä kylvyssä, tunnen kihelmöivää innostusta jälleen. Pinkka romaaneja ja yksi esseekokoelma odottavat lukemista. Pian alkavat työtkin, katsotaan kuinka ne vaikuttavat mielialaani.

Hellurei!