Olen taas kotopuolessa, opiskelupaikkakunta on toistaiseksi
selän takana. Huomaan kuinka hyvää maisemanvaihdos välillä tekee. Tarvitsen
rutiineja ja pysyvyyttä, rakastan tasaisena lipuvaa harmaata arkea.
Ulkopuolisen silmissä elämäni on varmasti tylsää, mutta itselleni se on juuri
sellaista kuin tahdon. Elän päässäni ja tarkkailen maailmaa, siinä on tarpeeksi
tekemistä itselleni. Mutta moisessa on vaarana jämähtäminen liiaksi
paikoilleen; ajatukset alkavat kiertää kehää, koska en saa tarpeeksi ulkoista
stimulaatiota. Jos viivyn liian kauan yhdessä ja samassa paikassa samoja
rutiineita toistellen, menetän innostuksen ja mietteeni sulkeutuvat itseriittoiseen
ympyrään. Kun rutiinit edes hetkeksi murtuvat ja jokapäiväinen maisema
ympärilläni muuttuu, tutuu kuin koko kehoni ja mieleni saisi rebootin. Saan
uusia näkökulmia ja ideoita, sieluni uudistuu.
Nauttiessani tänään kevään lämmöstä ja tiirailtuani
kirjastoreissun ohessa valko- ja sinivuokkoja, olen tuntenut levollisuutta.
Mieleni ei ole aikoihin ollut näin kirkas. Aivan kuin olisin käynyt
virkistävässä kylvyssä, tunnen kihelmöivää innostusta jälleen. Pinkka romaaneja
ja yksi esseekokoelma odottavat lukemista. Pian alkavat työtkin, katsotaan kuinka
ne vaikuttavat mielialaani.
Hellurei!
2 kommenttia:
Kuulostaa mukavalta. Oletko miten uutisia tai scriptaa seuraillut? Se on hyvä tapa pilata päivänsä ;). Nythän EU:ssa on äänestetty läpi mamujen taakanjakomalli.
Tässä vähän uutislinkkejä aiheesta (alun perin kyllä scriptasta huomasin):
https://www.youtube.com/watch?v=D7c-6iD5ii4
Guardian:
http://www.theguardian.com/world/2015/apr/29/germany-quota-system-eu-migrant-distribution
Iltaa Curufin.
Kyllä on tullut uutisia sen verran seurattua, että olen noista sekoiluista perillä. Sillä hetkellä, kun luulit ettei hullummaksi enää mene...
Onneksi lätkä alkaa huomenna, saa taas annoksen eskapismia.
Lähetä kommentti