lauantai 18. huhtikuuta 2015

Vaaleista

Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, jos kerron äänestäneeni persuja. Syitähän on monia ja tässä on linkkiä pariin kirjoitukseen, joissa kerrotaan oleellisin.

Äänestä Perussuomalaisia!

Kymmenen hanttiässää ja jokeri

En äänestänyt Perussuomalaisia, koska he olisivat erityisen hyviä. Äänestin heitä, koska kaikki vaihtoehdot ovat vielä huonompia. Perussuomalaiset ovat puolueena täynnä moukkia ja sivistymättömiä mädänsyöjiä, jopa suoranaisia rikollisia. Missään muussa puolueessa ei liene yhtään suurta määrään rikollisia kuin persuissa, pari raiskaajaa ja pedariakin löytyy. Persujen yleinen sivistyksen vastainen eetos ja dogmaattinen antielitismi ja rahvaanomaisuus ovat minun silmissäni vastenmielisiä piirteitä. Puolueen ongelmana on suhteeton heterogeenisyys, mikä takaa ehdokasaineksen epätasaisuuden. Puolueesta löytyy kenties älykkäimpiä ihmisiä poliittisella kentällä, mutta myös vastenmielisimpiä idiootteja.

Persujen heterogeenisyydessä on myös puolensa. Iso osa ehdokkaista on asioista oikeasti kiinnostuneita ja muutostahtoa omaavia ehdokkaita, jotka eivät pyri käyttämään politiikkaa ponnahduslautana henkilökohtaiseen menestykseen. Jokainen persu ottaa ison riskin ehdokkaaksi lähtiessään: hän voi olla varma, että saa niskaansa lokaa ja paheksuntaa medialta. Hänellä ei ole vastaavaa mahdollisuutta suhmuroida itseään hyviin virkoihin, kuten tapahtuu asemansa vakiinnuttaneissa puolueissa. Uskon siis, että persuehdokas on suuremmalla todennäköisyydellä poliittisilla motiiveilla liikenteessä, ei opportunistisilla. Lyhyesti sanottuna: persut eivät ole vielä täysin korruputoituneita, kuten on isojen puolueiden laita. Turmeltuminen tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, mutta toistaiseksi persut ovat ainoa mahdollinen kanava yhteiskunnalliseen muutokseen.

Vastenmielisistä piirteistään huolimatta ovat persut se vähiten huono puolue. He ainoana ajavat akuutteja ja pitkän aikavälin tulevaisuutta koskevia asioita kuten maahanmuuton rajoittamista. Jos sinä siis siellä harkitset, äänestääkö persuja, kokoomusta, demareita vai äänestääkö ollenkaan, muista tämä: jokainen ääni nykyisille hallituspuolueille (tai kepuleille) sekä päätös äänestämättä jättämisestä on mandaatti nykymeiningin jatkamiselle. Sen sijaan jokainen ääni persuille on mandaatti muutoksen mahdollisuudelle. Kyllä, puhun mahdollisuudesta, koska mikään ei ole varmaa. Mutta kaikkein epävarminta on äänestää nykyisiä hallituspuolueita.

Jos siis vielä mietit, niin älä suotta: äänestä Perussuomalaisia.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Äänestin Jani Toivolaa.

Vituttaako?

Lauri Stark kirjoitti...

Hieno homma Hermanni.

Pekka kirjoitti...

Täytyy myöntää, että kyllähän se vähän vituttaa. Toisaalta, siinä vaiheessa kun vihreiden utopioiden toteuttaminen vetää tilit tyhjiksi ja maailmanparantamisen lopettaminen ei ole enää poliittinen valinta, vaan taloudellinen pakko, silloin vihreiden äänestäjääkin vituttaa. Todennäköisesti jopa enemmän kuin minua, koska minä voin sentään aina sanoa, että "minähän sanoin".

Lauri Stark kirjoitti...

No, eipä jollain Jani Toivolalla paljoa väliä ole. Hänenkaltaisiaan mannekiineja löytyy väistämättä pari kappaletta ja sellaisen virkaa seuraavassa eduskunnassa toteuttaa idiootti Ozan Yanar.

On ihan totta, että punavihreiden on helppo vaatia lisää monikulttuurisuutta, kun he eivät ole vielä sen seurauksista joutuneet kärsimään.

Anonyymi kirjoitti...

Eihän monikulttuurisuuden seurauksista kärsi loppupeleissä oikeastaan muut kuin veronmaksajat, mutta tuskin hekään sitä huomaa sikäli kun heitä verotettaisiin jokatapauksessa ja ne rahat käytettäisiin johonkin.

Kaikki rikokset, raiskaukset ym. on vain yksittäistapauksia eikä kosketa kuin pientä % ihmisistä.

Kyseessä on lähinnä ideologinen asia, millaisena näkee Suomen ja suomalaiset.

Lauri Stark kirjoitti...

Terve Anonyymi ja kiitos kommentistasi.

Tavallaan olet oikeassa. Juuri nyt monikulttuurisuus haittapuolineen koskettaa pientä osaa suomalaisista. Mutta kun ja jos se lisääntyy, tuntuu se konkreettisesti yhä suuremman osan elämässä. Maahanmuuttajia ei tarvita lopulta erityisen paljon, että he alkavat hajottaa yhteiskunnallista koheesiota, tulokset näkyvät jo Ruotsissa ja Ranskassa.

Läpeensä ideologinen tämä kysymys on myös, sitä en kiistä. Kyse on hegemoniasta, vanha vasemmistolainen narratiivi korvautuu pikku hiljaa kansalismielisyydellä, kunnes se taas korvataan jollain muulla.