maanantai 30. marraskuuta 2015

Saamelaiset, alkuperäiskansa?



Mehän olemme kuulleet tämän useita kertoja, eli suomalaiset ajoivat saamelaiset pois asuinsijoiltaan ja vuosisatojen ajan syrjivät heitä. Lopulta toivat uudet tuulet muutoksen ja saamelaisten asema Suomen alkuperäisinä asuttajina tunnustettiin ja syrjintä tuomittiin. Mutta menikö homma juuri näin, otetaanpa selvää.

Aivan aluksi olisi syytä setviä läpi harhaisimmat näkemykset, joita aiheeseen liittyen olen kuullut. Kysymyksessä ei ensinnäkään ollut millään tasolla kolonialismiin rinnastettavissa oleva prosessi ja toisekseen, saamelaiset eivät ole kuin Amerikan intiaanit. Jälkimmäinen vertaus on kaikkein helpointa lytätä: uuden mantereen valtauksessa eurooppalainen väestö syrjäytti pitkän ajan kuluessa intiaaniväestön niin sotimalla, taudeilla (osin tahattomasti) kuin hitaasti hivuttamalla. Kyse oli kahden rodun kohtaamisesta, jossa teknisesti ylivoimainen väestö lanasi heikommat tieltään. Suomalaiset ja saamelaiset taas geneettisestä etäisyydestään huolimatta kuuluvat samaan kieliryhmään, mitä yhteyttä ei eurooppalaisten ja intiaanien välillä ollut. Suomalaisten ja saamelaisten jakoivat kauan saman historian, siinä missä intiaanit eriytyivät muista populaatioista aikakausia sitten. On myös kyseenalaista, missä määrin voi puhua suomalaisista ennen keski- tai uutta aikaa. Sitä ennen oli vain toisiaan vastaan taistelevia heimoja, jotka eivät välttämättä ymmärtäneet toisiaan sen paremmin kuin nykysuomalaiset virolaisia. Näin ollen myös kolonisaatiorinnastukset ontuvat, koska käytännössä kyse oli heimojen eloonjäämiskamppailusta, jossa saamelaiset sattuivat jäämään kakkoseksi. Kun vielä pidetään mielessä se, etteivät saamelaisetkaan olleet yhtä ja samaa heimoa, ei lapsellisimmille näkemyksille jää lainkaan sijaa.

Mutta sitten vakavampaan pohdintaan, keitä ovat Suomen alkuperäisasukkaat? Tehtäköön selväksi, etten ole syvällisesti asiaan perehtynyt, mutta yksimielisyyttä asiassa ei näytä olevan tutkijoidenkaan piirissä. Samaa mieltä voidaan olla vähintään siitä, että Suomessa ei ollut asutusta ennen jääkauden päättymistä (varsin ilmiselvistä syistä). Kysymys sitten siitä, kuka tänne ensimmäisenä tuli, onkin vaikeampi. Yhtäällä sanotaan, että saamelaiset tulivat ensin ja suomalaiset heidät vuosisatojen aikana syrjäyttivät. Toisaalla epäillään suomalaisten ja saamelaisten olleen samaa porukkaa tai määrittelemisen olevan mahdotonta. Lainaus:

Aikaisemmin ajateltiin, että saamelaiset olivat Suomen alkuperäisasukkaita, jotka joutuivat vetäytymään pohjoiseen suomalaisten tieltä. Tämä tulkinta ei kuitenkaan saa tukea geneettisestä aineistosta. Jos Etelä-Suomen saamelaiset olisivat olleet samaa porukkaa kuin nykyajan saamelaiset, tämän pitäisi näkyä saamelaisvaikutuksena suomalaisten geeneissä, mutta sellaista ei ole. Saarikivi myös muistuttaa, että suullisessa perinteessä näitä ”saamelaisia” kuvataan kaskiviljelijöiksi. Tämä viittaa siihen, että he harjoittivat toisenlaista kulttuuria kuin pohjoisen saamelaiset. Tämä yhtälö ei jätä paljon vaihtoehtoja. Todennäköisin selitys on, että etelän saamenpuhujat olivat eräs niistä etnisistä ryhmistä, joista tämän päivän suomalaiset on tehty, ja että ryhmä jossakin vaiheessa vaihtoi kielensä. Toinen mahdollisuus on, että nämä ihmiset hävitettiin, ennen kuin he ehtivät sekoittua muuhun väestöön. Niin tai näin, jossakin vaiheessa he ennättivät siirtää kielensä geneettisille saamelaisille.

Niin taikka näin, on näiden epäselvien ja ristiriitaistenkin tietojen valossa selvää, ettei esihistorialla voida nykypäivän politiikkaa oikeuttaa. Lienee turvallista sanoa, että sekä suomalaiset että saamelaiset ovat tämän maaläntin alkuperäisasukkaita. Maamme oli pirstoutunut heimoihin, joista saamelaiset olivat yksi. Kenties lukumääränsä vähäisyyden taikka muiden seikkojen vuoksi heistä ei ollut haastamaan suomalaisia heimoja, joiden tieltä väistyivät. Kun keskiajalta eteenpäin alkoi hahmottua yhtenäisempi Suomi, myös ero saamelaisiin korostui. 1300-luvulla käynnistyi kehitys, jota voi sitten kutsua jo varovaisesti kolonialismiksi siinä merkityksessä, että Savoon ja pohjoisempaan Suomeen alkoi valua suomalaista väestöä. 1500-luvulta lähtien myös kruunu alkoi tietoisesti kannustaa muuttoliikettä. Joka tapauksessa, mitään imperialismiin viittaavaa on prosessista turha etsiä. Ristiriitoja saamelaisten kanssa varsinkin pohjoisempaan tunkeuduttaessa tuli väistämättä, mutta isoimmat konfliktit käytiin kuitenkin karjalaisten kanssa. Saamelaisia voi tämän perusteella kyllä kutsua Pohjois-Suomen alkuperäisiksi asukkaiksi, mutta senhän kaikki tietävät.

Syrjintä, jonka voi katsoa alkaneen suomalaistamispolitiikasta maamme itsenäistymisen aikoihin, oli luonnollisesti väärin. Avoin halveksunta ja ylenkatse tulivat normaaleiksi tavoiksi suhtautua saamelaisiin, mikä osaltaan edesauttoi heidän kulttuurinsa hidasta kuolemaa. Tähän sorruttiin kansallisen hybriksen huumassa, aivan kuten kaikkialla muuallakin Euroopassa. Nykypäivänä tämän asetelman voi havaita venäläisten asenteessa suomensukuisiin kansoihin, joiden kulttuuripiirteet ja kielet tulevat todennäköisesti katoamaan. Tähän saatiin sentään Suomessa muutos, enkä lainkaan vastusta saamelaisten pyrkimyksiä vaalia kulttuuriaan. Toivon heille tässä vain onnea, sillä nykyaika ei muuten anna maailman kulttuurien suhteen liikaa toivoa; on ennustettu että jopa 90 % kielistä tulee kuolemaan tulevien vuosikymmenien aikana.

Saamelaisilla voi kernaasti olla alkuperäiskansan status ja tiettyjä erioikeuksia, mutta yksi asia tässä edelleen risoo: saamelaiset eivät ole ainoa alkuperäiskansa, myös me suomalaiset olemme natiiveja. Jos onkin (ja aivan aiheesta) myös suomalaisten vastuulla, että saamelaisten kulttuuri säilyy, kuka huolehtiikaan meistä? Kuka muu katsoo peräämme, ellemme me itse. Mikäli emme aidantakaisten viherkenttien ihailun ja vähemmistöjen paapomisen keskellä muista pitää puoliamme, meidät jyrätään kuten kaikki pienet kansat on niin usein jyrätty. Varsinkin kollektiiviseen syyllisyydentuntoon taipuvaisen älymystön päässä ei näytä hahmottuvan se, ettemme ole imperiumi vaan pieni maa imperiumin etupihalla. Vain lyhyen matkan päästä kaakkoisrajaltamme on kaupunki, jossa on yhtä paljon asukkaita kuin niitä on maassamme yhteensä. Meillä on kivulias ja verinen historia, jonka vuolaassa virrassa on nykyinen suvanto poikkeus. Globaali hirmumyrsky ei mene ohitse ja jätä meitä rauhaan, eivät ne ole koskaan jättäneet. Emme koskaan toivo, että ne sodat tulevat kotipihallemme mutta niin vain ne tulevat. Pelkuri sulkee tässä tilanteessa silmänsä, vaikka pitäisi valmistautua. Pahansuovat lietsovat vihaa, vaikka pitäisi yhdistäytyä. Idiootit tahtovat hypätä Ruotsin perässä kaivoon, vaikka tulisi iskeä kansi kiinni. Laiskurit tahtovat luovuttaa, vaikka tulisi ryhdistäytyä. Onko kerta kaikkiaan mahdoton fantasia, että Suomen kansa puhaltaisi yhteen hiileen? Viimeistään vihollinen porteilla pakottaa meidät hylkäämään riitamme, mutta siinä vaiheessa voi olla liian myöhäistä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Korjaus: Suomalaiset ja saamelaiset eivät ole geneettisesti läheisiä, kielellisesti kyllä. Mistä tämä sitten kertoo, on oikein hyvä kysymys.

Lauri Stark kirjoitti...

Hyvä pointti. Olisi pitänyt ilmaista tarkemmin, että saamelaiset ja suoamalaiset ovat geneettisesti läheisiä suhteessa siihen kuinka kaukana intiaanit ja eurooppalaiset ovat toisistaan. Eurooppalaista geenikarttaa katsomalla saamelaiset taas eriytyvät varsin omaksi porukakseen.