Poliittisen korrektiuden esitaistelijat ovat jälleen löytäneet patjansa alta herneen, josta ärsyyntyä. Kuten tunnettua, kulttihahmo ja kauhukirjailija H.P. Lovecraft oli kivenkova rasisti ja antoi sen näkyä fiktiossaan asti. Hän pelkäsi tuntematonta, oli se sitten metafyysistä taikka maailmallista luonteeltaan. Afroamerikkalaiset tummine ihoineen ja alkukantaisine luonteineen herättivät sivistystä ja aristokratiaa ihannoineessa Lovecraftissa inhoa ja pelkoa. Seka-avioliitot olivat hänelle kauhistus, vaikka hän itse meni naimisiin juutalaisen kanssa. Hän oli kompleksinen luonne ja nihilisti, jolle biologinen elämä näyttäytyi merkityksistä tyhjänä anomaliana. Hän eli varsin lyhyen, köyhän ja sairauksien täyttämän elämän. Kovaksi nihilistiksi hänellä oli kuitenkin vilkas mielikuvitus, josta Lovecraft oli tekstiensä perusteella innoissaan; jos hän olisi tuntenut silkkaa epätoivoa, ei hän olisi ryhtynyt kirjoittamaan alun perinkään.
Ei ole mitenkään yllätys, että moderneilla loukkaantujilla
ei ole mitään Lovecraftin nihilismiä vastaan. He antavat sen anteeksi, koska
kaikki progressiivinen taide on pohjaan saakka relativistista. Siinä ei pyritä
totuuteen tai kauneuteen, vaan ”paljastamaan” absoluuttisten arvojen
mahdottomuus. Miten monta kertaa onkaan teosta kehuttu sen ”harmaan sävyjä
luotaavasta moraalista”. Mutta komento takaisin: todellisuudessa tämä relativismi ja nihilismi
ovat silmälumetta. Niin sanottu progressiivinen taide on pohjaan saakka absoluuttiseen
moraaliin ja manikealaisuuteen nojaavaa saarnaa. Arvot ovat siellä edelleen,
vain merkitykset ovat muuttuneet. Perisynti ei kosketa ihmisiä, vaan väärä
tietoisuus. Maailmassa on pahuutta rasismin muodossa, joka koko ajan uhkaa
kaapata yksilön hallintaansa jos tämä ei ole varuillaan. Vääriä eivät ole vain rasistiset teot vaan myös ajatukset; ajatushan on melkein kuin teko, ja väärät sellaiset vievät polttouuneihin. Nihilismi on vielä okei, koska ihmisessähän ei ole
sisäsyntyistä pahuutta. Rasismi on sen sijaan juuri sitä itseään ja siksi Lovecraftin
kaltaiset tulisi riisua asemastaan. Sillä ei toki ole väliä, että
kirjailijaneron pää on ollut jo pitkään kyseisen fantasiapalkinnon tunnuksena.
Jos joku siitä loukkaantuu, se riittää. Toivotan näille hypermoraalin
sankareille onnea uuden mallin löytämisessä. Vanhoihin mestareihin ei kannata
turvautua; Tolkienin kaltainen taantumuksellinen jäärä, Heinleinin fasismia
lähenevä voiman ihannointi tai Vernen rassismi olisivat ilman muuta pois
laskuista. Frank Herbert voisi melkein kelvata, mutta hänen fiktiossaan ilmaisemat
jäykät sukupuoliroolit antavat ilmi hänen naisvihansa. Itse asiassa kuka tahansa
60-lukua edeltänyt kirjailija, maalari, kelloseppä, peräkammarin poika, piika
ja poliitikko olisi liikaa nykyajan hypermoralistille. Haluatte Lovecraftin pään pois palkinnosta? Selvä. Ehdotan myös sellaisten ihmisten kuin Mahatma
Gandhin ja Martin Luther Kingin kuvien poistamista kaikista julkisista
tiloista, sillä myös he omasivat epäilyttäviä mielipiteitä ja voivat näin ollen
loukata jotakuta. Kehotan hypermoralisteja hävittämään myös ennen 60-lukua
syntyneiden omaistensa kuvat, sillä he saisivat hävetä näiden näkemyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti