Terroristi ei ole ystäväni

Kun islamin nimeen vannova keksii tehdä jotain tyhmää, suvaitsevaisto kaivaa esille standardiargumenttinsa. Yksi niistä on vetää yhtäläisyysmerkki islamia vastustavien nationalistien ja muslimiterroristien välille. Minun on vaikea hahmottaa, missä tässä on se argumentti. Jos oletetaankin nämä yhtäläisyydet, niin mitä sitten? Koska tätä ajatusta ei ole koskaan sen enempää täsmennetty vaan hoettu iskulauseen lailla, otan valtuudet syventää sitä itse.

Ilmentää railakasta suhteellisuudentajuttomuutta samaistaa kotimainen konservatiivi terroristiin. Ikään kuin ei olisi mitään merkityseroja sillä, vastustaako liberalismia yleisesti vai ampuuko liberaaleja seulaksi. On väärä dikotomia asettaa vastakkain länsimainen hedonismi ja väkivaltainen totalitarismi, ellei todella usko vaihtoehdottomuuteen. Itse kuitenkin näen asiassa muutakin, eikä seksuaalisen vapaamielisyyden kritisoiminen velvoita minua vaatimaan shariaa. Ei voi väittää, että yhden arvon hylkääminen johtaa automaattisesti samaisen arvon loogiseen vastakohtaan. Siksi haluan muistuttaa keskitien ajattelusta, me voimme valita muutakin kuin totaalisen tyrannian tai nihilistisen yksilönpalvonnan. Tietenkään en edusta mitään objektiivista keskitietä, sellainen on aina suhteellinen; epäilemättä olen liberaalin näkökulmasta äärioikeistolainen. Mutta siitä huolimatta en ole islamisti, enhän jaa heidän arvojaan. Sen yksinkertaisemmin en asiaa voi selittää, eikä ole minun vikani jos nyansseja ei kyetä hahmottamaan. Kehotan vain tarkkailemaan maailmaa: demokratia ei ole automaattinen vastaus kaikkeen. Se toimii jossakin, muttei joka paikassa. USA on totaalisen korruptoitunut irvikuva siitä, eikä Irakista koskaan sellaista tule. Diktatuuri ei merkitse automaattisesti Neuvostoliittoa eikä natsi-Saksaa; Italian fascismi Francon Espanjasta puhumattakaan olivat noista varsin kaukana. Jokainen punikkidiktatuuri ei ole Kambodza, mistä Kuuba ja Vietnam ovat todisteita. Yksinkertaista mikään ei ole.

Perustellumpaa onkin sitten sanoa, että jihadisti asettuu kansalliskonservatiivin kanssa samalle jatkumolle. Molemmat jakavat halveksivan asenteen liberalismia kohtaan ja kannattavat esimerkiksi perinteisiksi katsottuja perhe- ja sukupuolimalleja, mitä ne kunkin maan kohdalla tarkoittavatkaan (eli Suomen perinteinen ei ole shariaa). Lienee myös syytä olettaa, että kyseessä on temperamentti; suomalainen konservatiivi on psykologisesti lähempänä islamilaista vastinettaan kuin kotimaista liberaalia. Jos eläisin jossain arabimaassa, olisin hyvin todennäköisesti kiihkomielinen jihadisti. Mutta mitä merkitystä tällä tiedolla on? Yhtä mielekästä on sanoa, että suomalaisen rikollinen olisi rikollinen myös Syyriassa. Vaikka näin olisikin, tuo rikollinen on edelleen meidän riesanamme. Niinpä suomalainen konservatiivi on ja pysyy liberaalien riesana halusivatpa nämä sitä tai eivät. Minä, ja kukaan isänmaataan rakastava konservatiivi tuskin liittoutuu terroristien kanssa. He eivät ole kumppaneitamme yhteisten piirteiden vuoksi sen enempää kuin kaikki ujot ovat toistensa kavereita. Liberaalien kannattaisi lisäksi pitää mielessä, ettei Lähi-idän liberaali ole hänenkään ystävänsä. Kuten konservatismilla, on liberalismillakin oma jatkumonsa. Syyriassa koko ikänsä kasvanut voi olla vapaamielinen sikäläisittäin ja epäilemättä vihaa ISIS:tä, mutta hän tuskin ihailee meidän elämäntapaamme. Kun siis tuemme ISIS:tä vastustavia järjestöjä (mikä sinänsä lienee paikallaan), on muistettava että nekään eivät välttämättä pidä meistä. Uskokaa siis pois liberaalit, me konservatiivit olemme samaa kansaa ja siis teidän ystäviänne. Olemme myös sisäisiä vihollisianne, mutta ulkoiset ovat aina suurempia. Siinä ei olisi toki mitään uutta, että oma maa myydään ulkoiselle viholliselle, koska sisäisiä vastustajia vihataan liikaa. Tätä on tapahtunut varsinkin polarisoituneissa yhteiskunnissa ja maanosissa, mistä on merkkejä ilmassa kaikkialla länsimaissa.

Mutta maa tarvitsee liberaalinsa ja konservatiivinsa. Se tarvitsee radikaalinsa ja reaktionäärinsä. Vanhoissa sananparsissa on perää, eli hullut vievät maailmaa eteenpäin viisaiden pitäessä sitä pystyssä. On jälleen kerran moderni ilmiö kuvitella poliittinen vihollinen totaaliseksi viholliseksi. Tämä asenne lähes väistämättä merkitsee vastustajan demonisoimista tavalla, joka oikeuttaa tämän tuhoamisen. Manikealainen ihminen näkee maailman helposti tunnistettavien hyvien ja pahojen voimien taistelukentäksi, jossa paratiisi aukeaa hävittämällä pahuus. Tätä taustaa vasten on siis edelleen vaikeaa nähdä, mitä arvoa on nostaa esiin yhtäläisyyksiä terroristin ja konservatiivin välille? Ymmärrän kyllä, jos molempia pitää vastustajinaan, mutta että yhtä pahoina?  Näin ajattelemalla hahmotan mielessäni perverssin ajatusleikin tämän implikaatioista: liberaalit ja konservatiivit eivät tule enää toimeen missään. Niinpä Suomen konservatiivit paiskaavat kättä muiden maiden konservatiivin kanssa ja muodostavat oman valtion, kuten liberaalit omansa. Liberaalit, joiden mielestä pahuus ja konfliktit ovat aina johtuneet konservatiiveista, muodostavat viimein oman harmonisen yhteiskuntansa. On vain yksi ongelma: ne konservatiivit. He olisivat edelleen ulkoisena vihollisena, vaikka sisäiset olisi puhdistettu. Niinpä liberaalit alkavat puhua viimeisestä sodasta, joka tuhoaa konservatiivit ja lopettaa kaikki sodat. Asiaa suunnitellaan, kunnes tule kapuloita rattaisiin; jotkut ihmiset omien keskuudessa ovat sitä mieltä, että vastustajan tuhoaminen olisi liikaa. He nostavat vastalauseensa ja lopulta aktiivisesti protestoivat. Valtion johto syyttää näitä konservatiivisuudesta ja yrittää tukahduttaa sisäisen vastarinnan. Kamppailu paitsi ulkopuolella, myös sisäpuolella kiihtyy kun uusi jaottelu liberaaleihin ja konservatiiveihin on syntynyt. Myös konservatiivien leirissä on syntynyt samankaltainen jaottelu, kun opposition liberaalit vaativat aggressiivisempia toimia vihollisten suhteen. Kun lisäksi syntyy paikallisia ristiriitoja erinäisten poliittisten leirien välillä ja sodat jälleen syttyvät, on palattu normaaliin päiväjärjestykseen; ryssät hyökkäävät, ählämit räjähtelevät ja jenkit jauhavat purukumiaan rynnäkkökiväärin paukkuessa.