sunnuntai 20. joulukuuta 2015

4. adventtisunnuntain mietteitä



Lapsista

Kuulinpa mukavia uutisia: isoveljelle on tiedossa perheenlisäystä. Olen onnellinen veljeni puolesta, mutta tuntuu myös helpottavalta omasta puolesta. On tärkeää, että suku jatkuu jotain kautta. Olen vuosikausia ajatellut, että itsestäni ei ole siihen ja tätä myötä viimeisetkin paineet katoavat. Olen näet sitä mieltä, että kunnon miehen velvollisuus on perustaa perhe (niin kuin se onkin). Jos ei kumpikaan veljistäni siihen ryhtyisi, olisin minä viimeinen oljenkorsi, mitä en nyt onneksi enää ole. Vanhin veljeni on meistä selväjärkisin ja tervein, siis geneettisesti hyvälaatuinen. Vaikka haluaisinkin, ei olisi minulta vastuullista tehdä lapsia. Fyysisesti olen normaali, mutta neurologisella puolella ilmenee sellaista häikkää, jota on tarpeen olla siirtämättä uusien sukupolvien riesaksi. Ei tosin kannata pitää tätä jalona tekona, perimmäinen syy ratkaisuuni on laiskuus.

Merkittävä osa ihmisistä itseni mukaan lukien on sellaisia, joiden ei kannata tehdä lapsia. Sitten on taas niitä, joiden osalta lapsettomuus on lähestulkoon rikos sukua ja luontoa vastaan. Näinpä nimittäin tänään serkkuni, joka on kolmenkymmenen ylittänyt ja kaunis naisihminen. Hänestä näkee sokeakin kepillään, että tämä kaunotar on siunattu hyvillä geeneillä. Mutta hän on lapseton, eikä edes naimisissa. Millaista haaskausta! Jos olisin hieman huonotapaisempi, vihjailisinpa hänelle pullien leipomisesta uuniin. Niin feminiininen kroppa, niin sirot kasvot ja ääni. Oi voi, surettaa kun ensiluokkainen veri ei tule siirretyksi uusille sukupolville.

Kansallisista symboleista

Wanha vitsi kuuluu, että kansallismieliset ovat omineet kansalliset symbolit. Mitä tällaisiin voi sanoa? Onko kansallismielisten vika, että Suomen lippua ja leijonasymbolia eivät käytä muut? Jos punavihertävien mielestä leijonakoru tai suomipaita ovat mauttomia, älkööt he valittako jos ne muille kelpaavat. Kyse ei ole symbolien omimisesta, vaan siitä että vasemmisto on nämä symbolit hylännyt. Ne olisivat vapaasti kenen tahansa suomalaisen käytettävissä, mutta jos ei kelpaa...

Tämä männävuosien kuohittu ”Uuden Suomen” leijona on ehkä kouriintuntuvin osoitus, miksi vasemmiston ininä osuu omaan nilkkaan. Heille eivät kelvanneet symbolimme sellaisinaan, vaan ne piti uudistaa poliittisesti korrektien periaatteiden mukaan. Kas kun eivät vielä sapelia ja miekkaa poistaneet, edustavathan moiset merkit militaristista öyhötystä. Ei, kansallismieliset eivät koskaan omineet kansallisia symbolejamme. He eivät vain koskaan lakanneet käyttämästä niitä.

Jääkiekosta

Eilinen Suomi-Venäjä -ottelu havainnollisti aika hyvin, millaista venäläinen jääkiekko on, kun se lähtee lentoon. Asiaa luonnollisesti avitti suomalaisten harvinaisen huono pelaaminen. Ikään kuin samaan päivään olisi sattunut suomalaisten pohjakosketus ja ryssien huippukohta. Mutta hienoa katseltavaa ryssien peli oli, kurinalaista ja armottoman tehokasta; 8-1 lukemat kertovat selvää kieltään.

Tämänpäiväinen Venäjä-Tshekki –ottelu oli taas toista maata. Tsekit eivät mokailleet ja puolustivat hyvin. He pelasivat sitä tyypillistä tsekkiläistä kiekkoa, eli käänsivät nopeita hyökkäyksiä, joista myös maaleja syntyi. Venäläiset taas pelaavat hyvin niin kauan, kun ovat johdossa. Tappioasemassa käy kuten niin monta kertaa aiemminkin: he alkavat hermoilla, slaavilainen pinna kiristyy. Sama tehoketju, joka kuritti Suomea henkihieveriin, oli nyt toisen erän lopussa lähes palasina. Valmentaja veti johtopäätökset ja laittoi ketjun kolmanteen erään vilttiin, kunnes aivan lopussa taas laskivat poppoon jäälle. Tämä eittämättä jäähdytti Venäjän ykkösnyrkkiä, mutta ei auttanut muuten. Tshekki pelasi loppuun asti hyvää peliä, välitti virheitä ja voitti. Näin ailahtelevaa Venäjän peli on. Parhaimmillaan se jyrää kuin punakone aikoinaan, huonoimmillaan on kuritonta soolokiekkoa.

Lisäys: Ruotsi on homo.

9 kommenttia:

Allaspalo kirjoitti...

Apropos

Korppi on oikeus kirjoitti...

Uh, aika kipeää :p

Lone kirjoitti...

Pahoittelen typoja, applea on tuska käyttää, mutta pakko sanoa, että tuo ensimmäinen kohta on niin minua itseänikin. Itse olen perheen ainoa ns. "puhdas arjalainen", josta sukulaiset jaksavat muistuttaa, muuten fyysisesti terve ja mitä netin älykkyystesteihin on luottamista, reilusti äo satasen yläpuolella, mutta ei minusta olisi lasta kasvattaman, hyvä kun saa muut ihmissuhteet/työt hoidettua jotenkin ja pidettyä itsensä kasassa, sille lapselle ei tulisi mukavaa elämää ja olisin synnytysosaston pahin hermoraunio ikinä. Voinhan viedä aina kummitytön jonnekin sitten joskus ja yrittää tehdä osani muuten yhteiskunnan ylläpitämisestä. Lapset vaatii sellaista mentaliteettia, ettei vaan voi.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Huomenta Lone.

Jeps, lasten saamisessa on kieltämättä jotain, jota ajattelele kauhulla. Vanhin veljeni on onneksi meistä täyspäisin ja kelvollisin, enkä hänen kykyjään epäile. Sitten ovat sinun tai serkkuni kaltaiset, jotka varmaan saavat vanhemmiltaan muistutuksia asiasta. Motiivit kaikkien kohdalla vaihtelevat ja esimerkiksi uskoisin serkkuni kykenevän hommaan mainiosti, ja hänen motiivejaan voinen vain arvailla. Ehkä kyseessä on se yksinkertaisin: nykyään korkeasti koulutetut naiset pariutuvat ja hankkivat lapsia myöhään, jos ollenkaan.

hyvä kun saa muut ihmissuhteet/työt hoidettua jotenkin ja pidettyä itsensä kasassa, sille lapselle ei tulisi mukavaa elämää

Tuttu juttu.

Jaska Brown kirjoitti...

Sallinet, että tämmöinen vanhempi blogikollega jakaa hieman elämänkokemustaan. Jos et salli, niin poista tämä kaikin mokomin, no hard feelings ja palataan takaisin normaaliin päiväjärjestykseen.

Olet vielä nuori mies. Helvetti, kun mietin itseäni suunnilleen sinun iässäsi, ajattelin kutakuinkin samoin. En uskonut, että tämmöiselle mölliäiselle löytyisi koskaan ketään, jonka kanssa sopisi lisääntymistä ajatella. Minulle ei kukaan kertonut sitä mitä tiedän nyt. Niin ne ajatukset muuttuvat.

Merkittävä osa ihmisistä itseni mukaan lukien on sellaisia, joiden ei kannata tehdä lapsia.
Kyllä, merkittävä osa. Miten suuri, siitä voidaan neuvotella. "Neurologisista häikistäsi" en tietenkään osaa sanoa mitään yksityiskohtaista, mutta noin yleisesti ottaen neurologisiksi häikiksi luokitellaan nykyään poikkeamat normista riippumatta siitä, ovatko ne positiivisia vai negatiivisia. Saisin itsekin heittämällä diagnoosin (niitä ei vielä omassa nuoruudessani tutkittu samalla seulalla kuin nykyään), mutta entäs sitten? Kun omat muksut menestyvät koulussa erinomaisesti eikä kyliltä ole moitteita käytöksestä kuulunut, niin kaipa ne geenit ovat loksahdelleet kohdilleen ja kasvatuskin on vanhemmista huolimatta onnistunut.

Paradoksaalista on se, että ne, jotka omaa lisääntymiskelvollisuuttaan epäilevät, ovat yleensä juuri niitä, joiden pitäisi geenilinjaansa jatkaa, kun taas sossuvetoinen kognitiivinen alaluokka tekee parhaansa geenipoolin heikentämiseksi.

Kerrot isoveljesi olevan varsin järkevä ja serkkutyttösi mitä ihanteellisin naisihminen. Tämä viittaa siihen, että huonot eivät ole omat geenisikään. Jos nyt - ja huomaa, jos - niissä sattuvatkin pinnalle nousemaan jotkin haittoina pitämäsi, niin periytyvät ominaisuudet ovat kuitenkin todennäköisesti positiivisia. Ja parikymppisenä olin sitä mieltä, että omat geenini eivät ole kelvolliset, kun naiset eivät olleet kiinnostuneita minusta edes murto-osaa siitä, mitä minä olin kiinnostunut heistä. Vaan kummasti tuokin asia muuttui sitten, kun oli raivannut tiensä ns. "vihreälle oksalle" yhteiskunnassa. Jo pariduttuani sain huomata senkin, että kysyntää olisi ollut entistä enemmän. Sille ei vain ole enää ollut käyttöä, koska olen naimisissa. Muista, että naiset eivät osaa "diskontata" miehen tulevaa arvoa, vaan miehen pariutumisarvo on tasan tarkkaan hänen arvonsa tässä ja nyt. Vaikka nuorena ei sitä paria löytyisikään, saattaa myöhemmällä iällä tulla yllätyksiä.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Päivää Jaska ja kiitoksia kommentistasi.

Diagnooseista en tiedä, mutta olen tunne-elämältäni epätasapainoinen neuroosikimppu. Tiedä sitten, mikä osa tässä on periytyvää, mutta ei houkuta ajatus päänsisäisten mörköjen siirtämisestä uudelle sukupolvelle. Veljeni on toki tyyni järki-ihminen, koska geeniarpajaisissa myös tuuri ratkaisee. Esimerkiksi äidilläni on karjalaisen veren mukanaan tuomat vitsaukset, mutta hänen siskonsa on ylipainosta huolimatta terve mitä veriarvoihin tulee.

Ei ole varmasti huonoimmat geenit meikäläisellä. Älyä on ja ilmeisimmät riskitekijät liittyvät juuri perintökakkuni karjalaiseen osaan. Olen mieheksi hintelä, hieman keskimittaa lyhyempi kaveri (siksi suosin kestävyysjuoksua), mikä ei sinänsä ole vika, muttei ainakaan naisia houkuttava tekijä. Evoluutiossa, kun on ollut hyötyä isosta koosta ja tanakasta rakenteesta. No, treenillähän tällaisen asian voi omalta osaltaan korjata, mutta hankitut ominaisuudet eivät periydy.

Geneettinen aspekti ei ole toki ainoa kysymysmerkki. Eniten epäilen kykyäni onnistua kasvatuksessa tai kestää sitä stressiä; sietokykyni jälkimmäisen suhteen on aina ollut huono. Ja edelleen, vanhin veljeni on sitä jälkikasvua saamassa, joten paineita ei omalta osalta enää niin ole. Kskimmäinen veljeni on taas ekovihreä, joka periaatteellisista syistä kieltäytyy kunniasta. Periaatteessa ihan hyvä ajatus jos vain ne, jotka pidättäytyisivät lisääntymisestä, olisivat niitä keskiolutjuntteja ja siideriliisoja. Menee keskimmäisen ratkaisu siis hukkaan.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Mahtaakohan muuten laiskuus olla periytyvää? Hävettää olla tällainen pataluha luterilaisessa ympäristössä. Ponnistelen toisinaan helvetillisestikin, mutta vain välttääkseni työtä tulevaisuudessa. Kyllä laiskuri keinot keksii.

Anonyymi kirjoitti...

No jaa. Tiedän lievästi häiriintyneitä ihmisiä, joiden lapset ovat täysin terveitä. Jos olet neurootikko, pidä huoli, että hankit tasapainoisen naisen, jos sellaisia on enää olemassa. Ja kun ei nirsoile liikaa ulkonäön suhteen, uskollisuuskin on taattu. :)
Tilanne on nuorissa ikäluokissa nyt suomessa se, että kyllä lisääntymistä tulisi pitää osin kansalaisvelvollisuutena, jotta syntyvyys nousisi lähemmäs kahta. Niin vähäinen kansamme suvunjatkamisvietti näinä feminismin, pornon ja työttömyyshäpeän aikoina on. Ja ehdoton tämä velvollisuus on jokaisella, joka on vähääkään keskiarvoa fiksumpi. Väestön määrän väheneminen on sinänsä hyvä asia, mutta liian nopeasti se ei saisi pudota.
Eli turha vaatimattomuus veke. Neurooseista voi sitä paitsi periaatteessa parantuakin, vaikka aikaa se vie.

On muuten olemassa myös joukko hankittuja ominaisuuksia, jotka voivat periytyä, jos kohta treenatut lihakset eivät niihin lukeudu. Tästä on ihan oikeaa näyttöä, vaikka näihin (epigenetiikka, neo-lamarkismi) kysymyksiin liittyy paljon epävarmuutta.

nimm. kiinnostuin serkustasi

Korppi on oikeus kirjoitti...

Iltaa Anonyymi.

Ihan oikeita sinänsä haastelet. Paitsi, että kantaväestö lisääntyy hitaasti, ne jotka lisääntyvät eivät välttämättä ole kansakunnan terävintä kärkeä. Varsinkin koulutetuilla ja siis lähtökohtaisesti älykkäillä naisilla lapsia syntyy vähän jos ollenkaan, joskin merkkejä suunnanmuutoksesta on myös.

Ongelma on myös tässä: väkimäärän pitäisi ylipäätänsä ympäri maailmaa laskea, mutta kuinka tehdä se kestävällä tavalla Suomen kokoisessa maassa? Kysymyksiä ilman vastauksia.