Monikulttuurinen uutiskatsaus

Välttelen uutisten seuraamista, ne eivät ole kenellekään hyväksi. Kuitenkin, päätettyäni avata Ylen pääsivun, sain silmilleni vahvistetun annoksen mokutusta. En tiedä, mitä Pasilan talossa on meneillään, mutta tänään on ilmeisesti päätetty käynnistää suuroffensiivi. Ohessa linkkejä uutisiin:

Suomi on kotouttamisessa EU:n kärkimaita

Hollannilla on "poliitikaton ulkomaalaispolitiikka"

Tanska soutaa ja huopaa maahanmuuttopolitiikassa 

Eurooppalaiset suhtautuvat kielteisimmin maahanmuuttoon

Hallitus hajasijoittaa pakolaiset ympäri Suomea

 

Päivän sana on kotouttaminen ja sen onnistuminen. Hämmästelin uutista, jonka mukaan Ruotsi ja Suomi ovat menestyneimpien kärjessä; jos meillä tilanne on näin huono ja silti paras, millainen se mahtaakaan olla muualla? Mutta homman nimi selviää kotouttamisen kriteereistä, jotka herättävät hilpeyttä: työmarkkinoiden avoimuus, perheen yhdistäminen, koulutus, terveydenhoito, poliittinen osallistuminen, pysyvä oleskelu, kansallisuuden hankkiminen ja oikeudellinen suoja syrjintää vastaan. Mitkään noista seikoista eivät sinällään kerro mamujen sopeutumisesta mitään. Esimerkiksi pysyvä oleskelu ja kansalaisuuden helppo hankkiminen eivät itsessään sopeuta ketään. Päinvastoin, roskan lailla jaettava kansalaisuus on arvoton. Ilmainen terveydenhuolto eivätkä koulutusmahdollisuudet myöskään takaa vielä mitään. Kriteereiden tulisikin keskittyä maahanmuuttajiin itseensä ja heidän sopeutumiseensa, jonka indikaattoreita voisivat olla työllisyysaste, koulutusaste sekä kielitaito. Avoimet työmarkkinat ovat yhtä tyhjän kanssa, jos etnisen ryhmän työllistymisaste on tästä huolimatta 10 % luokkaa.

Tuota kansainvälistä vertailua kannattaakin tarkastella hyysäyskilpailuna, jossa pohjoismaat ovat voittajia. Ei siis ihme, että nimenomaan listan kärkimaissa on myös epäonnistuttu tiettyjen ryhmien kotouttamisessa (ongelma on tosin universaali, sillä samat ryhmät ovat ongelmia kaikkialla). Niin sanottu integraatiopolitiikka on epäonnistunut ja vertailu osoittaa vain sen, ketkä tätä politiikkaa tunnollisimmin harjoittavat. Jos tätä pitää merkkinä integraation onnistumisesta, olisi se sama kuin onnittelisi opettajaa hyvästä työstä oppilaiden saadessa pelkkiä nelosia; ainakin hän piti tunnit sovitusti!  Samaisen logiikan vuoksi Suomen, Hollannin ja Tanskan katsotaan ottavan takapakkia, koska kiristävät esimerkiksi perheenyhdistämistä. Ei väliä sillä, estääkö tämä objektiivisesti mamuja kotoutumasta tai sillä, ettei perheenydistämistä sinällään estetä vaan tiukennetaan (mitä parhain keino afrikkalaisen mutavyöryn patoamiseen). Se nyt vain on väärin, koska perheenyhdistäminen on joidenkin mielestä hyvää politiikkaa a priori.

Kiistaa on ollut myös siitä, hajauttaako mamut ympäri maata vai keskittääkö heidät kaupunkeihin. Vuosia sitten, kun vielä suhtauduin myönteisesti maahanmuuttoon, kannatin ehdottomasti hajasijoittamista; näin vähennettäisiin segretaatiota. Ylen uutisessa ollaan sitä mieltä, että tämäkään ei toimi. Voi olla, syyksi esitetään esimerkiksi työmahdollisuuksien vähäisyyttä. Tämä on tosin ristiriidassa sen suosikkiväitteen kanssa, että mamut itsessään tuovat lisää työpaikkoja sekä etnisellä värinällään puhaltavat lisää eloa meininkiin. Pari hauskaa parahdusta myös löytyy:

Rantala kuitenkin rauhoittelee, että pakolaisia ei olla ohjaamassa alueille, jossa minkäänlaisia elämisen edellytyksiä ei ole.

– Ei voi ajatella, että ihmisiä aivan sellaisiin korpikyliin sijoitettaisiin. Mutta onhan meillä täällä joukko pieniä kaupunkeja, jotka minun mielestäni ainakin sopivat hyvin tähän tarkoitukseen.

Olisihan se kamalaa, jos moniosaajat joutuisivat elämään samoissa oloissa kuin kantaväestö, jotka jotenkin tulevat toimeen korpikylissä vailla minkäänlaisia elämisen edellytyksiä. Mutta vitsit sikseen, tämähän on oikeasti perusteltua. Kielitaidottomia ja mitään osaamattomia muukalaisia ei kannata syrjäkylille sijoittaa. Kuitenkin: ongelmat eivät ratkea kaupungeissakaan. Tietyt ryhmät ovat jo valmiiksi näihin keskittyneet ja tästä huolimatta pitkälti työttöminä ja sosiaaliavun varassa. Lisäksi he ghettoutuvat omiin enklaaveihinsa ja voivat elää ilman kunnon kosketusta kantaväestöön. Tämä lisää viimeksi mainittujen poismuuttoa näiltä alueilta, minkä lisäksi suurin osa uusista muukalaisista hakeutuu niihin kuin magneetin vetäminä. Olemme siis pattitilanteessa: häviämme, jos annamme vähemmistöjen paisua kaupungeissa pullataikinan tavoin. Häviämme myös, jos hajasijoitamme heidät pitkin maita ja mantuja. Kaupungissa tai maalla, he eivät työllisty. Kaupungissa tai maalla, he ovat konfliktissa kantaväestön kanssa. Kummallista siis, ettei tämänkin jälkeen ole ajateltu sitä ilmeisintä vaihtoehtoa: ei oteta tätä porukkaa tänne enempää ja ajetaan jo olemassa olevat ongelmavähemmistöt pois. Esimerkiksi rahallinen tarjous vapaaehtoisille lähtijöille voisi olla hyvä houkutus, tonni käteen ja maasta ulos. Jos tällä metodilla saataisiin alkuun vaikkapa 50 000 ihmistä poistumaan, maksaisi se 50 000 000. Kallis hinta, mutta naurettavan halpa jos ottaa pitkän aikavälin rahalliset ja inhimilliset kustannukset huomioon.