Muukalaisten rikollisuudesta

Muukalaisten ei-niin-yllättävä rikollisuusongelma on odotetusti tullut täytenä yllätyksenä Hyville ihmisille. He ovat kuin hahmo, joka seuraa vierestä, kun toiset ottavat vuoron perään osumaa pesäpallomailasta. Kymmenet ovat yrittäneet puhua mailan heiluttajalle järkeä, mutta hän jatkaa silti huitomista. Hyvä ihminen tekee johtopäätökset ja lähtee puhumaan järkeä: mutta turpaan tulee. Herättyään koomasta ja voivoteltuaan aikansa kallomurtumaansa, hän ei käsitä mikä meni pieleen. Syyn täytyy löytyä aikaisemmista yrittäjistä, jotka eivät puhuneet tarpeeksi järkeä. Ehkäpä he jopa provosoivat tätä. Hyvä ihminen päättää koettaa uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen…

Muutos näyttää tapahtuneen siinä, että suvakit ovat siirtyneet denialismista vähättelyyn. Suomalaiset nyt kuitenkin tekevät valtaosan rikoksista ja etenkin raiskauksista, miksi kiinnittää huomiota muukalaisten tekemiin? No, onneksi sentään edes näin. Jos muukalaiset tekisivät nykyisillä määrillään myös absoluuttisesti suurimman osan rikoksista, meillä olisi jo avoin sotatila. Olennaista ovat suhteelliset osuudet ja se, minkälainen kehityskulku tästä voidaan ekstrapoloida; tietyissä etnisissä ryhmissä tietyt rikostyypit (ryöstöt, pahoinpitelyt, varkaudet ja raiskaukset) ovat korostuneet. Tästä voidaan siis päätellä, että kyseisten ryhmien väestöllisen koon kasvaessa, heidän tekemänsä rikokset lisääntyvät. Vaikka suhteellinen osuus voi tätä myötä pudota, rikosten kokonaismäärä kasvaa. Nimittäin ne rikokset, joita muukalaiset tulevat tekemään, eivät mitenkään korvaa kantaväestön tekemiä vaan tulevat uusina siihen päälle. Kukaan järkevä kansallismielinen ei pidä suomalaisten rikollisuutta oikeutettuna tai olemattomana asiana, me emme vain halua uusia tekijöitä tänne. Me voimme selkeästi nähdä, etteivät pelkät sosiaaliset tekijät kuten tulijoiden nuori ikä tai tulotaso ennusta rikosalttiutta. Myös kulttuuritausta vaikuttaa, sillä eri etnisyydet eivät ole tasaisesti ylikorostuneet (itäaasialaiset tekevät tiettyjä rikoksia vähemmän suhteessa kantaväestöön). Niinpä on rationaalista rajoittaa erityisesti tietyistä maanosista - kuten Afrikasta ja Lähi-idästä - saapuvaa maahanmuuttoa.

Raiskaukset ovat erityisesti saaneet niin normaalit ihmiset kuin feministitkin takajaloille, eri syistä. Siinä missä varsinkin naiset ovat kasvavissa määrin huolestuneita siitä voiko kaduilla enää rauhassa kulkea, feministit kykenevät vain säksättämään väärin sammuttamisesta. He epäilevät kansallismielisten miesten motiiveja, eivät he kuulemma oikeasti välitä naisista. Varmasti ei ole merkitystä sillä, että isolla osalla heistä on vaimoja ja tyttäriä, oikeasti he tahtovat vain alistaa. Vaarallisin suomalaiselle naiselle on edelleen se suomalainen mies ja kulttuurimme, joka ilmeisesti sallii ja kannustaa raiskauksiin. Tässä vaiheessa voi vain ihmetellä, kuinka erilaisissa todellisuuksissa voimme elää. Haluaisin edelleen nähdä sen kansallismielisen, jonka mielestä raiskaaminen on oikein. Pointti ei puheissamme ole koskaan ollut siinä, vaan jo olemassa olevan ongelman pahenemisessa; kuten edellä totesin, ulkomaalaiset raiskaajat tulevat entisten lisäksi, eivät tilalle. Omissa rikollisissa on jo tarpeeksi tekemistä, emme kaipaa uusia tuliaisina. Ihmiset ja varsinkin miehet suhtautuvat raivolla seksuaalirikoksiin ja sitä kiihkeämmin, jos löytyy omaa perhettä ja tyttäriä. Seksuaalirikolliset eivät syyttä suotta ole myös vankilahierarkiassa pohjalla. Niinpä kaikennäköiset puheet raiskauskulttuurista ovat soopaa. Jos sellaisen olettaisikin, kannattaisi katsella ählämien suuntaan. Ei varmasti ole kulttuuria, jossa raiskaaminen olisi hyväksyttyä, mutta toisissa kyseisen rikoksen selvittäminen on vaikeampaa. Arvatkaapa, ovatko muslimimaat kunnostautuneet tällä saralla?

Feministien suosikkiväite on, että suurin osa raiskauksista jää tuomitsematta ja ilmoittamatta. Olen aiemmin suhtautunut torjuvasti väitteeseen, mikä on kuitenkin virheellistä. Enhän voi tietää, missä määrin niitä ilmoitetaan tai jää ilmoittamatta. Lisäksi arviolta puolet kaikentyyppisistä rikoksista jää koskaan selvittämättä, mikä pätee varmasti myös raiskausten kohdalla. Raiskauksia on ylipäätään vaikeampi selvittää, koska todistusaineisto voi olla vähäistä. Niinpä ainoaksi tarttumapinnaksi jää sana sanaa vastaan. Voi todella olla, että leijonaosa raiskauksista jää paitsi selvittämättä, myös kokonaan ilmoittamatta. On kuitenkin mahdotonta spekuloida tarkkoja suhdelukuja, ilmoittamattomia kun ei voida tilastoida. Asiaa ei helpota myöskään perättömät ilmoitukset, jotka eivät ole aivan vähäisiä. Tutun tai aviopuolison tekemän raiskauksen suhteen ilmoituskynnys on korkeampi, minkä lisäksi ystävät tai suku voivat vähätellä tai kiistää tapauksen. Vaikeinta on joka tapauksessa uhreilla, tuomioidenkin jäädessä vähäisiksi; mikä rangaistus on pari kuukautta ehdollista? Tässä kirjoituksessa annetaan tosin vaihtoehtoinen näkökulma asiaan: lievä tuomiolinja johtuisi parisuhderaiskauksen vaikeasta todennettavuudesta. Tämän seurauksena oikeuslaitos olisi ottanut johdonmukaisesti lievän linjan kaikissa raiskaustuomioissaan, mistä ovat sitten oikeat uhrit saaneet kärsiä. Siinä myös lienee totuutta, että avioliitoissa tapahtuva seksuaalinen väkivalta kasautuu tietyille uhreille. He ovat niitä nyrkkimagneetteja, jotka kiertävät väkivaltaisesta suhteesta toiseen. Lähisuhdeväkivalta ei ole normi, eikä parisuhteessa ole yleensä pelättävää. Dynamiikka ulkomaalaisten kantaväestöön kohdistamissa rikoksissa on siten eri, sillä ne tapahtuvat julkisella paikalla. Siinä missä aviomiehensä voi valikoida, on katuväkivalta satunnaista. Uhri voi olla kuka tahansa, mikä vähentää yleistä turvallisuuden tunnetta.

On mahdotonta sanoa, jääkö suurin osa raiskauksista todella ilmoittamatta. Jos näin kuitenkin oletetaan, se pätee myös muukalaisiin. Ja koska muslimikulttuureissa naisen asema on mitä on, minkälainen mahtaakaan olla esimerkiksi somalinaisen kynnys ilmoittaa miehensä tekemä raiskaus? Se on korkealla yhtä varmasti kuin neekeri on musta. Oli siis väite totta tai ei, se ei ole argumentti ulkomaalaisten tekemien seksuaalirikosten mitätöimiseksi. Ilmoituskynnyksen ulkomaalaisen suhteen sanotaan myös olevan matalampi, mutta uskon sen olevan matalampi ventovieraiden suhteen ylipäätänsä; ei liene paljon merkitystä sillä, onko se puskista tullut raiskuri spermanaama vai rättipää. Toisaalta tämän uutisen mukaan perättömiä ilmoituksia tehdään enemmän ulkomaalaisista, mikä korostaa heidän osuuttaan tyhjästä. Mutta niin taikka näin, ulkomaalaiset ovat joka tapauksessa yliedustettuina. Raiskattiin sitten kotona taikka kadulla, heillä se mulkku on useimmin ojossa väärissä paikoissa. Enkä tietenkään puhu keistä tahansa ulkomaalaisista, vaan niistä Lähi-Idän rättipäistä ja Afrikan paksuhuulista. Mitä suvakit oikein ajattelivat, että maahanmuuttajat ovat jokin monoliitti? Rassistit!

Minulla ei ole reseptiä ongelmaan. Tuomioiden kiristys kautta linjan olisi yksinkertaista, esimerkiksi kymmenen vuoden automaattikakku ja kastrointi päälle voisivat kummasti viilentää haluja. Poliisivalvontaa taas ei voida loputtomasti lisätä ilman luisumista totalitarismiin ja valistus ei tehoa kaikkiin. Järjenkäyttö ja rikollisten juridinen vastuu eivät myöskään sulje toisiaan pois. Samasta syystä kuin pidämme ovemme lukittuina ja vältämme väkivaltaisten narkkarien seuraa, on myös naisten syytä pitää itsestään huolta. Julkiselle paikalle ei kannata sammua ja ryyppyreissulla on fiksua pitää kavereita mukana. Nämä ovat ihan normaalia varovaisuutta, eivät syyllistämistä. Se, että naisten pitää nyt alkaa varoa pukeutumistaankin, kertoo muukalaisvyöryn aiheuttamasta muutoksesta tilanteessa.* Suomi on ennestään viheliäinen maa, jolla on kuonansa omasta takaa. Ei siis oteta tuota kuonaa tänne lisää.

*Sanotaanko toki, että pidän säädyllistä pukeutumista hyvänä asiana ihan muuten. Naisen ei tule näyttää hampurilaiselta huoralta.

Lisäys 10.12: tekstiä korjattu, mitä tulee väitteeseeni Optulan tilastoista. Kyseinen tutkimus ei siis perustunut tuomituille tapauksille, vaan nimenomaan epäilyille. Olin huolimaton.

Lisäksi on syytä huomauttaa, että kokonaisrikollisuus on Suomessa vuosien varrella vähentynyt. Näin ollen muukalaisten mukanaan tuoma rikollisuus todella tulee jossain määrin entisen rikollisuuden tilalle; kantaväestön rikollisuus vähenee nopeammin kuin mitä vierasmaalaiset ehtivät tilannetta - höm - paikkaamaan. Tässä kannattaa silti pitää mielessä, että kehitys tuskin tulee jatkumaan samaan malliin. Valtion köyhtyminen ja sosiaalisten ongelmien paheneminen tulevat lisäämään rikollisuutta niin kantaväestöllä kuin maahanmuuttajilla. Nykyisen tilanteen valossa ei ole syytä odottaa parempaa huomista juuri minkään suhteen. Ja rikollisuus on lopulta vain kuorrutus siinä monikulttuurisessa kakussa, joka on ulosteesta leivottu.