98 vuotta

Musiikkia!

Suojeluskunnat Suomenmaassa järjestystä vaatii, kaikki ryssät maasta pois ja alas punakaarti! Hei, Saksanniemi, jääkärijoukko, Lapuan ja Härmän loukko, Vöyri, Kauhava ja muut!

Jääkäreillä mukanaan on menestys ja onni. Meikäläisten vyöllä riippuu saksalainen pommi! Hei, Saksanniemi, jääkärijoukko, Lapuan ja Härmän loukko, Vöyri, Kauhava ja muut!

Pikkuryssät Pietarissa näkee pahaa unta: Venäjä on rajamaa ja Suomi valtakunta! Hei, Saksanniemi, jääkärijoukko, Lapuan ja Härmän loukko, Vöyri, Kauhava ja muut!

Eespäin veikot, pelko pois ja rivakaksi tahti. Suojeluskunnat Suomenmaassa on vapauden mahti! Hei, Saksanniemi, jääkärijoukko, Lapuan ja Härmän loukko, Vöyri, Kauhava ja muut!

Suomi kellottaa 98 vuotta. Sitä, onko maamme enää todella itsenäinen, ovat ihmiset alkaneet kyseenalaistaa niin oikealla kuin vasemmalla. Puhuvatpa monet kitkerään sävyyn itsenäisyyden muistopäivästä, missä on kyllä totuuden siemen; emme ole enää itsenäisiä samalla tavalla kuin edes YYA-aikana ja autonomiankin aika oli joissakin suhteissa suvereenimpaa. EU, monikulttuurisuusprojekti sekä ylikansallinen mammona ovat yhdessä pyrkineet tekemään selvää suomalaisesta yhtenäisyydestä ja voi kysyä, mitä siitä on vielä jäljellä. Onko vahinko edes peruutettavissa? Mitä tulee Euroopan unioniin, kyse on viime kädessä byrokratiasta ja politiikasta, joita on helpoin muuttaa. Noiden asioiden suhteen peliä ei ole menetetty, eikä ole kirkossa kuulutettua että Suomi pysyisi osana euroa taikka koko unionia. Tällä hetkellä irtautuminen ei näytä todennäköiseltä, mutta muutokset voivat tapahtua yllättävällä vauhdilla kuten oli laita Neuvostoliiton kaatumisessa. Taloudellisen riippuvuuden kehää taas on vaikea ratkaista ja kapitalismin logiikka itsessään sotii minkäänlaisia pysyviä ja näennäisesti hyödyttömiä rakenteita vastaan. Raha ei tarvitse isänmaata eikä kansallista koheesioita, mutta me tarvitsemme rahaa. Minun on vaikea nähdä muuta mahdollisuutta suunnanmuutokselle kuin globaalin systeemin täydellinen romahdus; yksittäisten valtioiden kapinat eivät kykene sen koneistoa kaatamaan ja koneiston luontoon kuuluu nielaista kaikki; jonain päivänä se haukkaa liian suuren palan.

Isoin ongelma on yhtenäisyyden rapautuminen ja yhteisen tarkoituksen katoaminen. Monilla ei ole enää edes illuusiota siitä, että jakaisi mitään samaa naapurin Penan kanssa. Ihmiset eivät näe Suomea vaan itsensä ja eturyhmiä, jotka sattuvat asumaan saman valtion alueella. Vasemmiston mielestä ongelma on tiettyjen ihmisten haluttomuudessa maksaa veroja, vaikka tässä on vain osatotuus. Ennen kaikkea he eivät näe, miksi niitä veroja ei haluta maksaa. Jos naapurin varakkaampi Matti ei katso olevansa samaa porukkaa työttömien ja rättipäiden kanssa, miksi vaivautua? Ne, jotka kovimmin ovat tehneet työtä suomalaisuuden epädramatisoimiseksi ja myyttien murtamiseksi, saavat nyt mitä tilasivat. Rikkaat eivät välitä maksaa penniäkään maalle, joka ei anna heille mitään takaisin ja jota he eivät tarvitse. Köyhät ja työttömät taas eivät näe muuta kuin kasan oikeuksia, eivätkä unissaankaan ajattelisi tekevänsä mitään velvollisuudesta. Eivät he ymmärrä edes koko sanaa. Sekä vasemmisto että oikeisto ovat erehtyneet kuvitellessaan, että pelkät taloudelliset siteet ja pakotteet luovat Suomen. Vasemmistolle kyse on veroista ja oikeistolle voitoista, mutta molemmille materiasta. Uskonnon, myyttien ja koheesion kaltaiset haihatukset voidaan huoletta huuhdella historian viemäriin, mikä on kuvatunlaisessa katsannossa täysin johdonmukaista.

Suomi ei ole byrokraattinen koneisto tai valtionsa. Mainitut ovat olemassa kansansa vuoksi, ei päinvastoin. Hallinnon voi uudistaa ilman ihmisten tuhoamista, kansaa ei. Ja me suomalaiset olemme kansa, emme osa maailmankylää tai internationaalia. Kansamme on konkreettinen asia konkreettisine osineen, kuin osatekijöidensä summa. Mutta se on sittenkin enemmän, enemmän kuin osiensa summa. Sen perimmäisluonne ei löydy matemaattisesta kaavasta, vaan myytistä. Sitä ei voi tyhjentävästi käsitteellistää eikä analysoida. Epäilemättä joka kansallismieliseltä tullaan kysymään suomalaisuuden määritelmää, kuin eksakti sellainen olisi olemassa. Mutta neuvoni teille on: älkää vastatko. Sillä hetkellä, jona suomalaisuutta joutuu erikseen todistelemaan, on peli jo menetetty. Saat kuulla suomalaisuutesi olevan ”uskonasia”, johon voit huoletta vastata myöntävästi. Se on uskonasia, aivan kuten on luottamus aviopuolison uskollisuuteen, vanhempien ja lasten siteeseen ja elämän tarkoitukseen. Vaatii uskonhypyn nähdäkseen yhteyden toisilleen tuntemattomien välillä. Kuitenkin, saman uskonhypyn tekevät myös suvaitsevaiset nähdessään ihmiskunnan tulevan toimeen sen pienimmän yhteisen nimittäjän vuoksi. Heidän näkemyksensä voidaan dekonstruoida siinä missä muutkin, koska arvokysymykset palautuvat aina uskoon. Uskoilla on kuitenkin eroja: siinä misssä suomalaisuus on kovalle kalliolle rakennettu tarina, on monikulttuurisuus yläpilville kyhätty valhe.

Kysymys kuuluu, mihin valitset uskoa? Uskotko valheeseen vai veren ja väkivallan täyteiseen tarinaan, joka ei välttämättä pääty hyvin ja joka kuitenkin on totta. Suomi suomalaisille vai Suomi kaikille? Näihin kysymyksiin ja tunnelmiin toivotan ihmisille hyvää itsenäisyyspäivää.